Jumalaa lähestyminen

Totuuden rakkaus on lähtökohta. Kun rakastamme totuutta ja luemme pyhiä kirjoituksia, Pyhä Henki vaikuttaa mieleemme. Voimme rukoilla viisautta osataksemme erottaa totuuden, Meille on luvattu:
Jaak. 1:5
Jos kuitenkin joltakulta teistä puuttuu viisautta, pyytäköön sitä Jumalalta. Hän on saava pyytämänsä, sillä Jumala antaa auliisti kaikille, ketään soimaamatta. [1. Kun. 3:9; Sananl. 2:2,3]

Minä olen löytänyt Jumalan siitä kirkosta, josta kerrotaan tässä:
http://www.mormon.org/learn/0,8672,955-19,00.html
Se on suomeksi ja monella muulla kielellä.

Tuo kirkko sai alun 14 vuoden ikäisen pojan rukouksesta, jossa hän pyysi viisautta saadakseen tietää, mikä kirkko on oikea.

jumala on sisällämme, minäkin porisen hänen kanssaan joka päivä, mutta en ääneen. Vaimolla olisi liian hauskaa.

Me, jotka haluamme olla liitossa Jumalan kanssa, jotka olemme solmineet liiton, kasteen liiton Jumalan kanssa, haluamme tietenkin myös "keskustella" Hänen kanssaan.

Esimerkiksi avioliitossa kaikkein tärkeintä on keskinäinen kommunikointi, sen puuttumisella voi olla pitemmän päälle erittäin vahingolliset seuraukset. Samalla tavalla Jumalan kanssa liitossa oleminen edellyttää kommunikoimista, että suhde ja liitto toimisi.

Nuorena kun ollaan rakastuneita, on niin paljon asiaa ja sanottavaa toisilleen, hakeudutaan jatkuvasti toisensa seuraan. Samoin uskonelämässä alkuvaiheessa, kun "rakastutaan" Jeesukseen, halutaan koko ajan "puhua" hänelle, kuulla hänestä, todistaa hänestä. Mikään muu ei enää merkitse mitään, on vain Jeesus. Mutta sitten vuosien saatossa voi usko kylmetä, aivan kuten rakastuneidenkin elämässä monien yhteisten vuosien aikana saattaa käydä. Mutta jos kommunikoidaan, voi suhde pysyä elävänä ja antoisana.

Rukous on uskovaisen sielun hengitystä, rukous on kristityn hengitystä. Jos ihminen ei rukoile, hän kuolee hengellisesti. Kyllä se rukous sieltä sydämestä väkisinkin Jumalalle lähtee, kun on paljon asiaa. Joskus taas pelkkä huokaus Jumalan puoleen sanoo enemmän kuin tuhat sanaa. Toisinaan huulilta pääsee vain yksi sana: Jeesus!

rukous on kylläkin mustaa magiaa jos pyydetään itselle jotakin. isämeidänrukouskin on eräänlainen loitsu jossa pyydetään kaikenlaista.
Yleensä rukoilu on turhaa sillä se tappaa itseluottamuksen. Ryhdytään odottelemaan jonkun mielikuvitusolennon auttamista, eikä tehdä itse asialle mitään.

Tämä on minusta hyvä neuvo: Rukoile niin kuin kaikki riiippuisi Jumalasta ja tee sen jälkeen niin, kuin kaikki riippuisi sinusta. Varhaisesta lapssuudestani muistan neuvon: kun itse yrittää, niin Jumalakin auttaa.

Lähentyä Jumalaa voi rukouksen kautta. Se tarkoittaa kaksisuuntaista kommunikointia. Sinä sanot Jumala kuulee, Jumala sanoo sinä kuulet. Täytyy oppia hiljentymään että kuulee mielen metelistä kun Jumala puhuu.

Kyllä minä huomasin, että se pitää paikkansa mitä siellä (Uudessa Testamentissa) sanotaan, "lähestykää Jumalaa, niin Hän lähestyy teitä".

Lähestyminen esim. myös Raamatun lukua. Itse toki ehkä luen enemmän Uutta Testamenttia, koska siinä kuitenkin ilmoitetaan sen verran selvemmin Kristuksen kautta Jumalaa.

Ja rukoilu tietenkin. Lähestyminen on kai sitä, että Jumala sitten antaa myös uskoa Henkensä kautta ydinsanomaan eli Jumala on sovittanut meidät pojassaan Kristuksessa. Toki tämä on matka ja erittäin monivaiheinen, usko ikäänkuin syventyy, ja sitä tekee kaikenlaisia harharetkiä, ihminen kun on.