Dietrich von Bonhoefferhan oli mukana (luterilaisen) Tunnustuskirkossa (sen perustamisessa?). Se perustettiin / syntyi vastustamaan saksalaista ideologiaa (jossa kirkkoa / kristinuskoa tahdottiin muuttaa tai vääristää Hitlerin ideologian mukaiseksi). Jopa kirkon tunnustusta tahdottiin muuttaa. Bonhoefferhan lopulta tapettiin sodan lopussa Hitlerin joukkojen toimesta Bonhoefferin ollessa vangittuna, syynä osallistuminen salamurhahankkeeseen(, jossa Hitler yritettiin surmata?).
Nykypäivän menossa taitaa muuten olla yhtäläisyyksiä 1930-luvun saksassa tapahtuneeseen kristinuskon vääristämisen suhteen. Nykyäänkin tahdotaan radikaalilla tavalla muuttaa (esim. luterilaista) kirkkoa ja sen tunnustusta. Yritetään saada täysin klassisen kristinuskon vastaisia asioita kirkkoon. (homoliitot, naispappeus, "kaikki uskonnot tasa-arvoisia" pelastuksen suhteen, kristinuskolla ei erityisasemaa, neitseestä syntymiset yms. saa kieltää ...) Myöhemmin vielä hieman lisää tunnustuksesta ja mm. Hitlerin saksasta.
Luther ei ollut antisemitisti eli rotuvihaaja. Luther kritisoi hyvin voimakkain termein juutalaista uskontoa (juutalaisen uskonnon edustajat saattoivat haukkua törkeästi kristinuskoa, neitseestä syntymistä yms.). En tunne Lutherin kirjaa kovin hyvin ("Juutalaisista ja heidän valheistaan ..." kovin hyvin, en ole siihen niin paljon perehtynyt että voisin kommentoida sitä kirjaa). Lutherin käyttämät termit olivat rajuja (varsinkin nykypävänä sellaisten termien käyttöä tulisi kyllä välttää. Rajuja kommentit ovat olleet. Itse pohdin, että olivatko liian rajuja...) Myös mm. Hedbergillä on ollut voimakkaan poleemisia tekstejä (rajua kieltä on käytetty). Luther muuten käytti varsin rajuja termejä myös mm. room.katolisia kohtaan ja vaikkapa juopottelua kohtaan (melkein koko saksan kansa oli Lutherin mielestä pelkkiä sikoja tai vastaavia täynnä, KP II: "täysi sika", "juoppouden perkeleen", "sikamaisesti juopuneena", "juoppouden perkeleen", "ei ole enää muuta kuin pieni piiri, jota tämä pahe ei ole saastuttanut: vähäiset lapset, nuoret naiset ja vaimot, jotka vielä jonkin verran sitä kaihtavat; ja vaikka siellä täällä tavataan verhon alla piileviä, saastaisia sikoja, nämä yleensä pidättyvät. Sen verran ... jäänyt jäljelle kuria, että jokaisen täytyy sanoa: On liiaksi häpeällistä, jos nainen juopi itsensä juovuksiin; sellainen ansaitsisi joutua katuun tallattavaksi", jne...).
Lutherilla oli muuten messiaaninen juutalainen ystävänä. Ei hän juutalaisia vihannut vaan juutalaisten (uskonnossa, jossa Kristus kiellettiin,) kristinuskoon kohdistuvaa herjausta / käännytystyötä (Jumalan tahdon vastaisesti Kristus tahdottiin kieltää) tms. En tunne Lutherin kirjaa, mutta olen kuullut mielipiteitä, että antisemitisti-termi on ehdottomasti väärä -> Luther ei ollut missään tapauksessa juutalaisten rotua vastaan vaan heidän uskontoa vastaan jossa kiellettiin Kristus (ja herjattiin Jumalan Poikaa / kristinuskoa).
Kirjasta "Jumalan kansan tie"
(Simo Kivirannan artikkelista "Uskomme, opetamme ja tunnustamme)
Tunnustuksesta ja tunnustuksen yhdessä yhteen ääneen lausumisen alkuperä
(aiemmin ainoastaan pappi lausui yksinään saarnastuolista apostolisen uskontunnustuksen, seurakuntalaiset kuuntelivat)
...
// (Tunnustuksen taustoista hiukan)
Edellä mainitun alkukirkollisen pohjan on sangen osuvasti oivaltanut Luther, joka kutsuu uskontunnustusta Raamatun tiivistelmäksi. Hän toteaa (WA 41,275): "Näissä lyhyissä sanoissa on kaikki se, mikä on tärkeintä Raamatussa, koottu yhteen, niin kuin mehiläinen kerää hunajan monenlaisista kauniista suloisista kukkasista." Sisällöllisesti Luther taas kutsuu Apostolista tunnustusta perus- ja alkeisopiksi, "lasten uskoksi", niin kuin hän toistuvasti toteaa esim. teoksessa Von Konziliis und Kirchen (1539). Varhaiskirkon tunnustuksen ovat hänelle todella apostolinen oppi, joka on periytynyt ja pysynyt voimassa tähän asti ja kestää vastakin. Tämä takeena on Jeesuksen lupaus: "Minä olen teidän kanssanne joka päivä maailman loppuun asti." Hän lausuu: "Tähän tunnustukseen sisältyy minun Raamattuni, se on pysynyt voimassa näin kauan ja on kestävä kukistumatta vastakin." (WA, 37,55). Varhaiskristillisten nimitysten mukaan tunnustus on siis uskon ilmaus. Se on todella uskon vastaus, mutta ei meidän inhimillinen tuotoksemme. Se on todella uskon vastaus, ei ihmisen vastaus. Sen osoittaa Jeesus itse ensimmäisessä historiallisessa tunnustustilanteessa Kesarean tienoilla, missä Pietari oli lausunut: "sinä olet Kristus, elävän Jumalan Poika." Tässä tilanteessa Jeesus paljasti, missä on tunnustuksen alkuperä: Totisesti minä sanon sinulle, ei liha eikä veri ole sitä sinulle ilmoittanut, vaan minun Isäni, joka on taivaissa. Tällainen on aito tunnustustilanne tänäänkin. Siinä tunnustaudutaan läsnäolevaan Kristukseen. Emme esitä omia omia inhimillisiä mielipiteitämme jostakin menneestä tapahtumasta tai ajatusrakennelmasta. Uskontunnustus ei ole ideologinen ohjelmajulistus, vaan rukous, ylistys, 'laulu' sanassa ja sakramentissa läsnäolevalle Kristukselle. Sen aitoon lausumiseen todella tarvitaan Isän ilmoitus Pyhässä Hengessä.
Mutta samalla se on sanallinen, ns. uskonajatuksista koottu oppitunnustus. Tämä tarvittiin alusta saakka (Sinä olet Kristus, elävän Jumalan Poika, Jeesus Kristus on Herra. Jokainen joka ei tunnusta Jeesusta Kristukseksi, lihaan tulleeksi jne.). Tämä sisällöllinen oppitunnustus oli Lutherille - toisin kuin jotkut tutkijat aikaisemmin ovat pyrkineet väittämään - itse kirkon määrittelyn ja ykseyteen kuuluva välttämättömyys:
"Ei ole epäilystäkään siitä, että maan päällä on ja pysyy maailman loppuun asti pyhä kristillinen kirkko, sillä Jeesus sanoo Matt. viimeisessä luvussa: Katso minä olen teidän kanssanne maailman loppuun asti. Se kirkko ei ole mitään muuta kuin Kristukseen uskovat, jotka pitävät nämä uskon artiklat ja kohdat, uskovat ne ja tulevat maailmassa niiden johdosta myös vainotuiksi ja joutuvat marttyreiksi." (Schwabachin artiklat 6).
Kirkon ongelma esim. uskonpuhdistuskirkkojen myöhemmässä historiassa on ollut, että tunnustus on jäänyt passiiviseksi ja juridiseksi taustasäännökseksi. Oli poliittisesti ymmärrettävää, että ajauduttiin alueelliseen .... Mutta samalla se on merkinnyt, että tarvitaan herättävää ja tunnustuskirkollista toiminta historiallisten kirkkojen sisäpuolella, jotta tunnustus olisi alkuperäisessä merkityksessään todella uskon tunnustus. Samalla se on merkinnyt, että on jouduttu joskus vakaviinkin rajankäynteihin, kun valtiolla on ollut ote yli sen, mitä sillä maallisena regimenttinä voi olla, nimittäin se on omalla poliittisella, kulttuurisella tai ideologisella ohjelmallaan pyrkinyt ottamaan kansankirkon, valtionkirkon eli territoriaalikirkon panttivangiksi ja omien päämääriensä välineeksi. Silloin on aina jouduttu vakavasti ja taipumattomasti pitäytymään siihen, että tunnustus on uskon ja opin tunnustus. Räikeimmin tämä on luterilaisen kirkon historiassa näkynyt ns. Saksan kirkkotaistelussa Adolf Hitlerin kansallissosialismissa. Virallinen kirkko valloitettiin ja monet luterilaiset teologit alistuivat. Vuonna 1933 luotiin ns. Detschapostolicum (tekijä papin poika ja filosofian professori Ernst Bergman). Samoin syntyi ns. Saksalaisten kristittyjen uskontunnustus (Glaubensbekenntnis Deutcher Christen). Ne olivat kristillisen nimen varjolla uskoa kansaan, rotuun ja kansallissosialistiseen systeemiin. Tarvittiin uskonpuhdistuskirkkojen sisäpuolelle Tunnustuskirkko omine teologisine oppilaitoksineen. Seurakunnat myös protestoivat omalla tavallaan. Näitä uusia uskontunnustuksia ei haluttu vapaaehtoisesti ottaa vastaan. Päinvastoin syntyi tapa, joka toisen maailmansodan jälkeen levisi Suomenkin kirkkoon. Uskontunnustus yhteisessä jumalanpalveluksessa alettiin lukea voimakkaasti julistaen yhteen ääneen. //
Nykypäivän menossa taitaa muuten olla yhtäläisyyksiä 1930-luvun saksassa tapahtuneeseen kristinuskon vääristämisen suhteen. Nykyäänkin tahdotaan radikaalilla tavalla muuttaa (esim. luterilaista) kirkkoa ja sen tunnustusta. Yritetään saada täysin klassisen kristinuskon vastaisia asioita kirkkoon. (homoliitot, naispappeus, "kaikki uskonnot tasa-arvoisia" pelastuksen suhteen, kristinuskolla ei erityisasemaa, neitseestä syntymiset yms. saa kieltää ...) Myöhemmin vielä hieman lisää tunnustuksesta ja mm. Hitlerin saksasta.
Luther ei ollut antisemitisti eli rotuvihaaja. Luther kritisoi hyvin voimakkain termein juutalaista uskontoa (juutalaisen uskonnon edustajat saattoivat haukkua törkeästi kristinuskoa, neitseestä syntymistä yms.). En tunne Lutherin kirjaa kovin hyvin ("Juutalaisista ja heidän valheistaan ..." kovin hyvin, en ole siihen niin paljon perehtynyt että voisin kommentoida sitä kirjaa). Lutherin käyttämät termit olivat rajuja (varsinkin nykypävänä sellaisten termien käyttöä tulisi kyllä välttää. Rajuja kommentit ovat olleet. Itse pohdin, että olivatko liian rajuja...) Myös mm. Hedbergillä on ollut voimakkaan poleemisia tekstejä (rajua kieltä on käytetty). Luther muuten käytti varsin rajuja termejä myös mm. room.katolisia kohtaan ja vaikkapa juopottelua kohtaan (melkein koko saksan kansa oli Lutherin mielestä pelkkiä sikoja tai vastaavia täynnä, KP II: "täysi sika", "juoppouden perkeleen", "sikamaisesti juopuneena", "juoppouden perkeleen", "ei ole enää muuta kuin pieni piiri, jota tämä pahe ei ole saastuttanut: vähäiset lapset, nuoret naiset ja vaimot, jotka vielä jonkin verran sitä kaihtavat; ja vaikka siellä täällä tavataan verhon alla piileviä, saastaisia sikoja, nämä yleensä pidättyvät. Sen verran ... jäänyt jäljelle kuria, että jokaisen täytyy sanoa: On liiaksi häpeällistä, jos nainen juopi itsensä juovuksiin; sellainen ansaitsisi joutua katuun tallattavaksi", jne...).
Lutherilla oli muuten messiaaninen juutalainen ystävänä. Ei hän juutalaisia vihannut vaan juutalaisten (uskonnossa, jossa Kristus kiellettiin,) kristinuskoon kohdistuvaa herjausta / käännytystyötä (Jumalan tahdon vastaisesti Kristus tahdottiin kieltää) tms. En tunne Lutherin kirjaa, mutta olen kuullut mielipiteitä, että antisemitisti-termi on ehdottomasti väärä -> Luther ei ollut missään tapauksessa juutalaisten rotua vastaan vaan heidän uskontoa vastaan jossa kiellettiin Kristus (ja herjattiin Jumalan Poikaa / kristinuskoa).
Kirjasta "Jumalan kansan tie"
(Simo Kivirannan artikkelista "Uskomme, opetamme ja tunnustamme)
Tunnustuksesta ja tunnustuksen yhdessä yhteen ääneen lausumisen alkuperä
(aiemmin ainoastaan pappi lausui yksinään saarnastuolista apostolisen uskontunnustuksen, seurakuntalaiset kuuntelivat)
...
// (Tunnustuksen taustoista hiukan)
Edellä mainitun alkukirkollisen pohjan on sangen osuvasti oivaltanut Luther, joka kutsuu uskontunnustusta Raamatun tiivistelmäksi. Hän toteaa (WA 41,275): "Näissä lyhyissä sanoissa on kaikki se, mikä on tärkeintä Raamatussa, koottu yhteen, niin kuin mehiläinen kerää hunajan monenlaisista kauniista suloisista kukkasista." Sisällöllisesti Luther taas kutsuu Apostolista tunnustusta perus- ja alkeisopiksi, "lasten uskoksi", niin kuin hän toistuvasti toteaa esim. teoksessa Von Konziliis und Kirchen (1539). Varhaiskirkon tunnustuksen ovat hänelle todella apostolinen oppi, joka on periytynyt ja pysynyt voimassa tähän asti ja kestää vastakin. Tämä takeena on Jeesuksen lupaus: "Minä olen teidän kanssanne joka päivä maailman loppuun asti." Hän lausuu: "Tähän tunnustukseen sisältyy minun Raamattuni, se on pysynyt voimassa näin kauan ja on kestävä kukistumatta vastakin." (WA, 37,55). Varhaiskristillisten nimitysten mukaan tunnustus on siis uskon ilmaus. Se on todella uskon vastaus, mutta ei meidän inhimillinen tuotoksemme. Se on todella uskon vastaus, ei ihmisen vastaus. Sen osoittaa Jeesus itse ensimmäisessä historiallisessa tunnustustilanteessa Kesarean tienoilla, missä Pietari oli lausunut: "sinä olet Kristus, elävän Jumalan Poika." Tässä tilanteessa Jeesus paljasti, missä on tunnustuksen alkuperä: Totisesti minä sanon sinulle, ei liha eikä veri ole sitä sinulle ilmoittanut, vaan minun Isäni, joka on taivaissa. Tällainen on aito tunnustustilanne tänäänkin. Siinä tunnustaudutaan läsnäolevaan Kristukseen. Emme esitä omia omia inhimillisiä mielipiteitämme jostakin menneestä tapahtumasta tai ajatusrakennelmasta. Uskontunnustus ei ole ideologinen ohjelmajulistus, vaan rukous, ylistys, 'laulu' sanassa ja sakramentissa läsnäolevalle Kristukselle. Sen aitoon lausumiseen todella tarvitaan Isän ilmoitus Pyhässä Hengessä.
Mutta samalla se on sanallinen, ns. uskonajatuksista koottu oppitunnustus. Tämä tarvittiin alusta saakka (Sinä olet Kristus, elävän Jumalan Poika, Jeesus Kristus on Herra. Jokainen joka ei tunnusta Jeesusta Kristukseksi, lihaan tulleeksi jne.). Tämä sisällöllinen oppitunnustus oli Lutherille - toisin kuin jotkut tutkijat aikaisemmin ovat pyrkineet väittämään - itse kirkon määrittelyn ja ykseyteen kuuluva välttämättömyys:
"Ei ole epäilystäkään siitä, että maan päällä on ja pysyy maailman loppuun asti pyhä kristillinen kirkko, sillä Jeesus sanoo Matt. viimeisessä luvussa: Katso minä olen teidän kanssanne maailman loppuun asti. Se kirkko ei ole mitään muuta kuin Kristukseen uskovat, jotka pitävät nämä uskon artiklat ja kohdat, uskovat ne ja tulevat maailmassa niiden johdosta myös vainotuiksi ja joutuvat marttyreiksi." (Schwabachin artiklat 6).
Kirkon ongelma esim. uskonpuhdistuskirkkojen myöhemmässä historiassa on ollut, että tunnustus on jäänyt passiiviseksi ja juridiseksi taustasäännökseksi. Oli poliittisesti ymmärrettävää, että ajauduttiin alueelliseen .... Mutta samalla se on merkinnyt, että tarvitaan herättävää ja tunnustuskirkollista toiminta historiallisten kirkkojen sisäpuolella, jotta tunnustus olisi alkuperäisessä merkityksessään todella uskon tunnustus. Samalla se on merkinnyt, että on jouduttu joskus vakaviinkin rajankäynteihin, kun valtiolla on ollut ote yli sen, mitä sillä maallisena regimenttinä voi olla, nimittäin se on omalla poliittisella, kulttuurisella tai ideologisella ohjelmallaan pyrkinyt ottamaan kansankirkon, valtionkirkon eli territoriaalikirkon panttivangiksi ja omien päämääriensä välineeksi. Silloin on aina jouduttu vakavasti ja taipumattomasti pitäytymään siihen, että tunnustus on uskon ja opin tunnustus. Räikeimmin tämä on luterilaisen kirkon historiassa näkynyt ns. Saksan kirkkotaistelussa Adolf Hitlerin kansallissosialismissa. Virallinen kirkko valloitettiin ja monet luterilaiset teologit alistuivat. Vuonna 1933 luotiin ns. Detschapostolicum (tekijä papin poika ja filosofian professori Ernst Bergman). Samoin syntyi ns. Saksalaisten kristittyjen uskontunnustus (Glaubensbekenntnis Deutcher Christen). Ne olivat kristillisen nimen varjolla uskoa kansaan, rotuun ja kansallissosialistiseen systeemiin. Tarvittiin uskonpuhdistuskirkkojen sisäpuolelle Tunnustuskirkko omine teologisine oppilaitoksineen. Seurakunnat myös protestoivat omalla tavallaan. Näitä uusia uskontunnustuksia ei haluttu vapaaehtoisesti ottaa vastaan. Päinvastoin syntyi tapa, joka toisen maailmansodan jälkeen levisi Suomenkin kirkkoon. Uskontunnustus yhteisessä jumalanpalveluksessa alettiin lukea voimakkaasti julistaen yhteen ääneen. //
Vastaukset 32
Vanhimmat
Aika rankka veto yhdistää nykyisen kirkon toimi natsivaltion pyrkimyksiin muuttaa kristinuskoa. Se mihin natsi-ideologia pyrki oli TÄYSIN eri asia, mitä kirkko nykyään tekee. Natsit pyrkivtä poistamaan jotain hyvinkin oleellista Kristuksesta, nykyinen kirkko pyrkii entistä puhtaammin julistamaan Hänen suuruuttaan. Se, että kirkon kanta Raamattuun ei ole sanainspiraation mukainen, ei tarkoita sitä, että se olisi livennyt Jumalan Sanasta!
Mitä tulee asioihin, joita muka kirkkoon pyrittäisiin samaan, kysyn vain, missä määrin niitä on pyritty? Naispappeutta ei enää pyritä saamaan kirkkoon, vaan se on jo osa kirkkoa. Siihen asiaan piispat ovat sanansa sanoneet. Sen sijaan homoliittoja, "kaikki uskonnot tasa-arvoisia", neitseestä syntyminen yms. ei ole osa kirkkoa, eikä niitä kovinkaan aktiivisesti pyritä saamaan osaksi kirkkoa.
// Sen sijaan homoliittoja, "kaikki uskonnot tasa-arvoisia", neitseestä syntyminen yms. ei ole osa kirkkoa, eikä niitä kovinkaan aktiivisesti pyritä saamaan osaksi kirkkoa. //
Kun asioihin ei puututa, niin käsittääkseni ne silloin hyväksytään. Olen ymmärtänyt että jopa piispa(t) kieltävät joitakin perusasioita (eivät tunnusta apostolisen uskontunnustuksen mukaisesti). Useammat piispat (ainakin pariin kolmeen olen törmännyt) ovatkin jo homoliittojen kannalla ( vai olenko ymmärtänyt väärin?). Ei heillekään mitään seuraamuksia siitä tule. Hirmuisen monet papitkin ovat käsittääkseni homoliittojen kannalla yms., Kotimaa-lehdestä tai vastaavista puhumattakaan...
Mm. edellämainittuja asioita silmälläpitäen ainakin minulle tulee sellainen olo että klassista kristinuskoa saatetaan tulla muuttamaan yhä vain rankemmalla ja rankemmalla kädellä (ilmeisesti kuten saksassakin tehtiin). Ja minusta monet yrittävät tuollaisia (esim. homoliittoja) tuoda hyvinkin aktiivisesti luterilaiseen kirkkoon.
Toivon että olen väärässä (mutta todellisuus näyttää olevan toisenlainen, käytäntö tulee näyttämään että mihin mennään...).
"neitseestä syntyminen yms. ei ole osa kirkkoa"
Siis ei ole luterilaista? Mitä ihmettä? Onko uskontunnustus muutettu enkä ole huomannut mitään?
No ei hätiä. Vaihdan leiriä joka tapauksessa.
"Olen ymmärtänyt että jopa piispa(t) kieltävät joitakin perusasioita (eivät tunnusta apostolisen uskontunnustuksen mukaisesti)."
Kuka kieltää perusasioita? Missä kohdin eivät opeta uskontunnustuksen mukaisesti?
"Useammat piispat (ainakin pariin kolmeen olen törmännyt) ovatkin jo homoliittojen kannalla ( vai olenko ymmärtänyt väärin?)." Riekkinen on ainoa, joka on yksityishenkilönä tuonut keskusteluun myös positiivisen näkemyksen asiaan. Ja se miten hän on asiaa lähestynyt on mielestäni siltä kantilta katsoen myös täysin kristillinen tapa lähestyä asiaa. Kirkko ei kuitenkaan ole vielä päättänyt mitään, joten se ei kuulu kirkon opetukseen.
Eiköhän se klassinen kristinusko ole yksin Kristuksen kirkastamista. Sen rinnalla kaikki ajan tuomat käsitykset ovat yksittäisiä ruohonkorsia suuressa puutarhassa.
Vastaapas allaolevaan kysymykseen!
Mitä merkillistä tarkoitat klassillisella kristinuskolla? Mihin vedät ja mitä rajoja? Klassillisella tarkoittanet jotain muuta kuin antiikkiin tai wieniläisklassikoihin viittaavaa?
Minulle ei ole varsinaisesti olemassa mitään "klassista kristinuskoa". On vain kristinusko, jonka ydin on Kristus. Pohtija käytti em.termiä viittaamaan käsittääkseni erilaisiin tapoihin ja ajattelumalleihin?
"Se, että kirkon kanta Raamattuun ei ole sanainspiraation mukainen, ei tarkoita sitä, että se olisi livennyt Jumalan Sanasta! "
Saisiko saman suomeksi?
"...neitseestä syntyminen yms. ei ole osa kirkkoa, eikä niitä kovinkaan aktiivisesti pyritä saamaan osaksi kirkkoa. "
Kysyin tätä jo alla, mutta et vastannut. Miten niin ei ole? Onko uskontunnustusta muutettu?
Sanainspiraatiolla tarkoitetaan sellaista Raamatun inspiraatio-oppia, jonka mukaan Raamatn jokainen sana ja pilkku on Pyhän Hengen inspiroima. Ihminen on siis ollut ikäänkuin vain kynä Jumalan kädessä. Täten jos sanoo jotain, joka on Raamatun sanan vastaista on totuuden vastustaja ja Jumalan pilkkaaja.
Toinen inspiraation muoto on asiainspiraatio, jonka mukaan Raamatussa on jokin selkeä asia, joka on Hengen luoma. Tällöin ideana ei ole se, että jokainen sana olisi Hengen insipiroima, vaan asiassa me kohtaamme itse Sanan. Tähän näkemykseen yhtyvät käsittääkseni valtauoma luterilaisista ja myös katolinen kirkko pitkälti Vatikaanin II konsiilin jälkeen.
Luterilaisen opetuksen mukaan Raamatun asia, Sana, on Kristus, jota evankeliumit kirkastavat parhaiten. Raamatusta löytyy myös kohtia, joissa Kristus ei tule yhtä selkeästi esiin, kuin muissa. Siten Raamatussa on myös ns. kehällisiä asioita.
Aika ajoin nousee kirkommekin sisältä erinäisiä kannanottoja, jonka mukaan kirkko ei toimi tai opeta Raamatun mukaisesti. Usein asiaa vielä vahvistetaan asiaan kuuluvalla Raamatun jakeella. Tällöin Raamattua ei nähdä armovälineenä, jonka tehtävänä on julistaa armoa Kristuksessa, vaan lähinnä "paperipaavina".
"Kysyin tätä jo alla, mutta et vastannut. Miten niin ei ole? Onko uskontunnustusta muutettu? "
Tuossa yhteydessä viittasin "neitseestä syntymisellä" pohtijan teksiin, jossa se yhdistettiin asian kieltämiseen. Kun sanoin, että "neitseestä syntyminen ei ole osa kirkon oppia" tarkoitin, että neitseestä syntymisen kieltäminen ei ole osa kirkon oppia. Eli kirkko opettaa yhä edelleen Jeesuksen neitseellistä syntymää, eikä kirkon opetukseen ole tulossa muutosta.
eli tuo sana "kieltäminen" käänsi asian vastakkaiseksi. Sitähän minäkin.
Tuo sanainspiraatio on niin täysin mahdoton ajatus, että on tosi vaikea kuvitella jonkun niin tosissaan ajattelevan. Eihän tuon logiikan mukaan olisi saanut tehdä käännöksiäkään, ei ensimmäistäkään! Entä ulkopuolelle jätetty materiaali?
Eihän ylimalkaan ole edes olemassa tekstiä ilman kontekstia, eli aina on tulkinta. Protestanttisten kirkkojen heikkous on tulkintojen moninaisuus, ja niitähän riittää - pelkästään Suomen piispojen kannanotot ovat silloin tällöin hämmentävän erisuuntaisia, aivan kuin olisi se punainen lanka katkennut.
Tulkinta on ongelma. Minunkin on vaikea nähdä, että mitään tekstiä voisi lukea ilman tulkintaa. Sama pätee lähes kaikkeen mitä ihminen tutkii (mm. historia). Myös luterilaisessa kirkossa on tämä asia tiedostettu ja myönetty kristinuskon riippuvuus jonkinlaisesta Traditiosta. Jossain määrin tästä asiasta on myös yksimielisyyttä ollut ilmassa katolisten kanssa ekumeenisissa keskusteluissa. En sitten tiedä mitä tuolla Traditiolla itse asiassa tarkoitetaan, kun en ole asiaan syvemmälti perehtynyt. Ilmeisesti tuon asian määrittelyssä on tapahtunut muutosta puolin ja toisin. Kuitenkin myös luterilaisessa kirkossa elää (ainakin jossain kohdin) tietoisuus myös tulkinnasta ja traditiosta.
Mitä tulee Raamattuun, niin luterilaisen opin mukaan sieltä nousee niin selkeästi esiin Kristus, että se ei tarvitse mitään tulkintaa, joka nousisi auktoriteeteista. Siksi luterilainen voi todeta, että yksin Raamattu riittää, kun kysymyksessä on halu päästä yhteyteen Kristuksen kanssa. Kristus on siis se punainen lanka.
Asia on ihan simppeli: jos sanon vaikkapa sanan kissa, niin mitäpä sinulla tulee mieleen? Puhumme varmaan saman eläinlajin edustajasta, mutta minulla voi olla mielessä kotikissa ja sinulla leijona. So?
Jonkun täytyy jossain välissä siis määrittää mistä kissasta ja monellako ässällä kirjoitettuna on kyse. Vasta sitten voidaan keskustella.
Punainen lanka on toki Kristus, mutta jos yksikin (edelleen virassa oleva) pappi on valmis kiistämään jopa ylösnousemuksen, niin kyllä siinä tavallinen riviluterilainen hämmentyy. Tai liittyy toisiin riviluterilaisiin eikä välitä mistään mitään.
Sivusteppailut kohti katolista kirkkoa raivostuttavat osaa väestä, hämmentävät osaa, suurin osa ei ole kuullut koko asiasta eikä edelleenkään piittaa mistään mitään.
Traditiota on vaikea "tyhjästä nyhjästä", jos siitä luovuttu on. Se ei ole kaupan.
No käsittääkseni juuri Riekkinen ja lisäksi olen kuullut tai näyttäisi siltä että Turun piispa Ilkka Kantola ovat homoliittomyönteisiä.
Suomen (kaikkiin!) rippikouluihin on tarjottu Suomen kätilöliiton kautta IhmiSeksi-materiaalia, jossa ollaan homoliittomyönteisiä, hyväksytään esiaviolliset suhteet (ja siten myös avoliitot yms.) ja ilmeisesti myös abortit (?) taidetaan hyväksyä.
Tuota materiaalia ei sanota kirkon viralliseksi materiaaliksi. Mutta mikä sitten on kirkon virallista materiaalia, jos ei sellainen jota tarjotaan ev.lut kirkon jokaiseen rippikouluun opetusmateriaaliksi?
Riekkinen kieltää käsittääkseni (olen siis kuullut tuollaista että hän kieltää) neitseestä syntymisen, onko niin?
Piispat eivät puutu niihin pappeihin, jotka opettavat uskontunnustuksen vastaisesti. Tällöin piispat mielestäni osoittavat hyväksyntänsä sellaiselle toiminnalle.
Naispappeus on klassisen kristinuskon (Raamatun sanan) vastainen asia.
Olen jyrkästi erimieltä "positiivisen näkemyksen" tuomisesta asiaan. Sodomalainen synti on sodomalainen synti, ei siitä pois pääse. Syntinen tulee hyväksyä, mutta ei syntiä. (Epätoivoisen syntisiähän kaikki olemme - kaikki tyynni.)
Klassisen kristinuskon asioita kielletään kokoajan. Tässäkin viestissä puhumme sellaisista asioista. Se asiasta tekee vielä hirvittävämmän, että ihmiset jotka vievät tätä luopumusta eteenpäin esiintyvät muka klassisen kristinuskon edustajina. Voisiko kauheampaa valhetta enää olla olemassakaan? Sanoisivat edes rehellisesti että eivät luota Raamatun sanaan, että ovat liberaaliteologeja eli Raamatun sanasta luopuvia henkilöitä. Ihmisiä viedään rajusti harhaan.
Jos hyväksyy seurustelun, ei se tarkoita sitä, että hyväksyy avoliiton! Mitä tuolla homomyönteisyydella tarkoitetaan? Sitäkö, että homoutta ei pidetä sairautena, ja sitä lähestytään samalla tavalla kuin heterosuhteita? Jos tälläinen syö perinteistä kristillistä käsitystä avioliitosta, niin täytyy sanoa, että aika heikko on sen käsityksen pohja.
Luterilainen kirkko on valinnut tien, jonkapohja on leveä. Siten kirkkoon mahtuu niin uskossaan epäröiviä, kuin vahvan linjan konservatiivejä. Jos kirkkoa kavenettaisiin, merkitsisi se sitä, että molemmilta laidoilta saisi tukku pappeja satikutia. Mutta luterilaisen opin mukaan Jumalan Sanan vaikutus ei ole kiinni siitä, kuka sitä puhuu. Olipa pappi tulisieluinen konservatiivi, tai epäröivä, Sana vaikuttaa yhtä hyvin.
"Naispappeus on klassisen kristinuskon (Raamatun sanan) vastainen asia." Miksi 'klassinen kristinusko' olisi jokin opillinen syy? Sen ymmärrän jos opillisesta traditiosta nousisi jokin syy, joka ei puoltaisi naispappeutta. Luterilaisuudessa ei nähdäkseni ole tälläistä syytä. Mitä tulee Raamatun sanaan, niin käsitys, jonka mukaan naispappeus olisi Jumalan Sanan vastainen, nousee tietystä tulkintaperinteestä. Kirkko on valinnut virallisesti näkemyksen, jonka mukaan Raamatun "tehtävä" on julistaa Jumalan armoa Kristuksessa, ei lyödä Raamatulla päähän opillisissa asioissa, jotka eivät ole Kristuksen vastaisia.
"Olen jyrkästi erimieltä "positiivisen näkemyksen" tuomisesta asiaan. Sodomalainen synti on sodomalainen synti, ei siitä pois pääse." Minusta myös positiivinen puoli on tervetullut keskusteluun, sillä se on tuonut mukanaan ymmärrystä. Ja ymmärrys on omiaan vähentämään ennakkoluuloja, jotka luvoat syrjintää.
" Sanoisivat edes rehellisesti että eivät luota Raamatun sanaan, että ovat liberaaliteologeja eli Raamatun sanasta luopuvia henkilöitä." Minua on suuresti ihmetyttänyt tämä sana "liberaaliteologia". Liberaalia teologiaa ei ole se, että ei tunnusta samanlaista raamattunäkemysta, mikä puhdasoppisuuden ajalla kukoisti. Liberaaliteologia on teologiaa, joka selittää esimeriksi Jumalan vain vajavaisen isäsuhteen projisoituna täydellistymänä. Se pyrkii tuomaan kristinuskoon aineksia, jotka ovat filosofisesti arveluttavia, ja jotka periytyvät valistuksen ajalta. Näin minä näkisin liberaaliteologian, enkä minään yhteen raamattunäkemykseen sidottuna terminä.
Kirjoitin pikaisesti seuraavaa...
// Jos hyväksyy seurustelun, ei se tarkoita sitä, että hyväksyy avoliiton! //
IhmiSeksi-materiaalin kohdassa ei kyse ole seurustelusta. Uskoisin että tiedät että mistä on kyse. (On kyse siitä mikä kuuluu avioliittoon.)
// Mitä tuolla homomyönteisyydella tarkoitetaan? //
Homomyönteiset ihmiset tahtovat hyväksyä (tai jopa kirkollisesti siunata) homoliitot eli synnin. Homoutta ei pidetä syntinä.
Raamatun mukaan tuo asia on syntiä (ja sen ymmärtää jo yleisen ilmoituksenkin perusteella). Syntiset tulee hyväksyä, mutta syntiä ei tule hyväksyä!
// Sitäkö, että homoutta ei pidetä sairautena, ja sitä lähestytään samalla tavalla kuin heterosuhteita? //
Homous on syntiä. Normaali avioliitto miehen ja naisen välillä ei ole syntiä.
Homous ei ole "geeneissä" vaan se on itse hankittu asia. (Ja se on syntiä.) Sen syntyyn voi kyllä liittyä monenlaisia asioita, mutta en tiedä että minkälaisia. Se on silti syntiä. (Itse asiassa se saattaa olla yksi Jumalan hylkäämisen merkki. "Jumala on hyljännyt heidät omiin himoihinsa" tms. Room. 1.)
// Luterilainen kirkko on valinnut tien, jonkapohja on leveä. Siten kirkkoon mahtuu niin uskossaan epäröiviä, kuin vahvan linjan konservatiivejä. //
Kirkossa saa toki olla epäröiviä, mutta jos joku alkaa kaitsemaan seurakuntaa, niin siihen ei kuulu epäröinti uskonasioiden suhteen (pappisvalassahan sitoudutaan Raamattuun. Myös tunnustuskirjoihin sitoudutaan luterilaisessa kirkossa.) Ihmisen tulisi ensin päästä selvyyteen uskonasioista ennenkuin rupeaa kaitsemaan seurakuntaa! Ei apostoliseen uskontunnustukseen liittyviä asioita kuulu enää papin virassa epäröidä! (Koetella pitää aina, mutta pappi on sitoutunut luterilaiseen tunnustukseen. Papin tulisi ensin pitkään harkita, että tunnustaako sitä uskoa mitä ev.lut kirkossa tunnustetaan. Jos ihminen päätyy siihen, että ei voi tunnustaa sitä uskoa, niin silloin tulisi etsiä sellainen kirkkokunta johon voi sitoutua. Pohdinnat pitäisi tehdä ennen papiksi ryhtymistä!
Papin virassa oleviin voidaan suhtautua tiukemmin kuin "riviseurakuntalaisiin". Papin pitäisi olla Jumalan sanan hoitamisen virassa (ei taistella sitä vastaan).
// Jos kirkkoa kavenettaisiin, merkitsisi se sitä, että molemmilta laidoilta saisi tukku pappeja satikutia. //
Oletko huomannut, että esim. Suomessa ei saa pappisvihkimystä, jos tahtoo erillisvihkimyksen (toimia Jumalan tahdon mukaisesti)? (Kukaan piispoista ei käsittääkseni nykyään suostu vihkimään erillisvihkimyksessä.) Tiesitkö, että Ruotsissa on kirkkopykäliin laitettu, että naispappeutta vastustavia ei vihitä papin virkaan? Oletko huomannut, että kirkkoherran virkoihin (usemman papin seurakuntiin) ei pääse, jos vastustaa naispappeutta (vaikka olisi halukas jakamaan vuorot niin että kukin voisi pitää vuorollaan jumalanpalveluksen)? Oletko tietoinen, että pääkaupunkiseudulle esim. Juhana Pohjolaa tai Luther-säätiön pappeja on kehoitettu olemaan hakematta työhön, koska heillä on vanha virkakäsitys? Oletko huomannut, että vaikka vanhalla virkakannalla oleva pappi toimisi yhdenkin papin seurakunnassa, niin sellainen voi joutua kauheaan syyniin, ja sellaisen erottamista voidaan vaatia hyvin usealta taholta? Tiesitkö, että eräiden (liberaalien) pappien taholta on vanhakantaisia kehoitettu eroamaan kirkosta? (Kirkkokuria tahdotaan käyttää Jumalan sanasta omantunnon tähden kiinnipitäviin.)
Mielestäni vanhakantaiset (konservatiivit) saavat satikutia ihan tarpeeksi. Heitä ei edes vihitä papin virkaan, jos tahtovat omantunnon tähden toimia Jumalan sanan mukaisesti.
// Mutta luterilaisen opin mukaan Jumalan Sanan vaikutus ei ole kiinni siitä, kuka sitä puhuu. //
Kyllä, ei ole kiinni siitä että kuka sitä puhuu (myös epäuskoisen toimittama sakramentti on pätevä), mutta kyllä Jumalan Sanan vaikutus on kiinni siitä että mitä puhuu!
// Olipa pappi tulisieluinen konservatiivi, tai epäröivä, Sana vaikuttaa yhtä hyvin. //
Papin ei mielestäni kuulu olla epäröivä, kuten tässä viestissä jo hiukan pohdinkin. Papin kuuluu pohtia ennen työhön ryhtymistään, että tahtooko olla kristillisen (luterilaisen) seurakunnan pappi vaiko eikö. (Eli että tahtooko tunnustaa luterilaisen tunnustuksen mukaan vaiko eikö.)
// "Naispappeus on klassisen kristinuskon (Raamatun sanan) vastainen asia." Miksi 'klassinen kristinusko' olisi jokin opillinen syy? //
En ole aivan varma, että minkälaista asiaa pohdit. Itse vain pohdin, että klassisessa kristinuskossa on paljon Raamatun mukaisia asioita. Nyt niistä tahdotaan yksi kerrallaan luopua. Tietenkin, jos "klassisessa kristinuskossa" on jotain Raamatun sanan vastaista, niin sellaisen mukaan en tietenkään tahdo toimia.
// Sen ymmärrän jos opillisesta traditiosta nousisi jokin syy, joka ei puoltaisi naispappeutta. //
Minunkaan mielestä traditio ei ole "uuden ilmoituksen" lähde (kuten room.katolisuudessa tai ortodoksisuudessa on). Nykypäivänä uuden ilmoituksen lähteeksi liberaalissa lut. kirkossa on tullut ja on tulossa 'järki' tai suora ilmoitus sydämeen tai vastaava. Sellaistahan on hurmahenkisyydessäkin.
// Luterilaisuudessa ei nähdäkseni ole tälläistä syytä. // (Traditioon liittyen.)
Niin, Raamatun yksin tulisi olla opin lähden ja kaikki tulisi perustella sillä (Yksimielisyyden ohje, "Opin summa..."-kohta ja kirkkojärjestyksen 1. pykälä). Näin ei kuitenkaan tänä päivänä ole, vaan uusia ilmoituksen lähteitä on tullut. Raamattu ei ole enää auktoriteetin asemassa. Nykyisin sanotaan, että "mitä kirkko sanoo" eikä että "mitä Raamattu sanoo. Nykypäivänä kirkko (eli "traditio") on liberaalien parissa tullut tai on tulossa uuden ilmoituksen lähteeksi!
Tunnustatko sinä niinkuin Yksimielisyyden ohjeessa "Opin summa..." kohdassa tunnustetaan?
// Mitä tulee Raamatun sanaan, niin käsitys, jonka mukaan naispappeus olisi Jumalan Sanan vastainen, nousee tietystä tulkintaperinteestä. //
Ei vaan (vanha kanta nousee) 'Herran käskystä' ja yksin Raamatun sanasta, se ei nouse traditiosta (tosin traditio näyttää, että naispappeus on tullut kristilliseen kirkkoon vasta viimeaikoina, aiemmin ainoastaan miehet ovat toimineet papin virassa). Muut ovat selkeästi luopumassa Jumalan sanasta. (Nykypäivän liberaaliteologiassa tahdottaisiin iljettävällä tavalla käskeä Kristusta ottamaan puolet opetuslapsistaan naisiksi. Kristus on pyhä, hän on Jumalan kolminaisuuden yksi persoona, Hän on Jumala, Isän ainoa Poika. Miten ihminen kehtaa mennä opastamaan Jumalaa ja jopa haukkumaan Jumalaa sovinistiksi? Lisäksi feministiteologia tahtoisi muuttaa Jumalastakin käytettäviä maskuliinisia termejä muuksi!)
// Kirkko on valinnut virallisesti näkemyksen, jonka mukaan Raamatun "tehtävä" on julistaa Jumalan armoa Kristuksessa, ei lyödä Raamatulla päähän opillisissa asioissa, jotka eivät ole Kristuksen vastaisia. //
Mikä on Kristuksen vastaista, jos ei Herran meidän Jumalamme käskyn rikkominen eli synnin tekeminen?
Miten Raamattuun voi luottaa "suurissa asioissa", jos siihen ei voi luottaa "pienissäkään" asioissa. (Jos uskontunnustuksesta otettaisiin yksikin kohta pois, niin koko kristinusko romuttuisi.)
// "Olen jyrkästi erimieltä "positiivisen näkemyksen" tuomisesta asiaan. Sodomalainen synti on sodomalainen synti, ei siitä pois pääse." Minusta myös positiivinen puoli on tervetullut keskusteluun, sillä se on tuonut mukanaan ymmärrystä. Ja ymmärrys on omiaan vähentämään ennakkoluuloja, jotka luvoat syrjintää. //
Syrjintää ei tietenkään tule olla. Maailma suorastaan huutaa rakkautta ja anteeksiantamusta. Syntiset tulee hyväksyä (Jeesuksen verihaavojen ja kasteen turviin) mutta syntiä ei tule hyväsksyä / siunata.
(Kuitenkin, jos syyllistytään räikeisiin synteihin ja niiden tekemistä tahdotaan vain jatkaa ja jatkaa, niin sideavaintakin voidaan kyllä käyttää. Ehtoolliselta voidaan sulkea pois, ja jopa kirkosta voidaan käsittääkseni esim. Svebiliuksen katekismuksen mukaan erottaa. Myös tunnustuskirjoissa puhutaan 'vähästä pannasta'.)
// " Sanoisivat edes rehellisesti että eivät luota Raamatun sanaan, että ovat liberaaliteologeja eli Raamatun sanasta luopuvia henkilöitä." Minua on suuresti ihmetyttänyt tämä sana "liberaaliteologia". Liberaalia teologiaa ei ole se, että ei tunnusta samanlaista raamattunäkemysta, mikä puhdasoppisuuden ajalla kukoisti. Liberaaliteologia on teologiaa, joka selittää esimeriksi Jumalan vain vajavaisen isäsuhteen projisoituna täydellistymänä. Se pyrkii tuomaan kristinuskoon aineksia, jotka ovat filosofisesti arveluttavia, ja jotka periytyvät valistuksen ajalta. Näin minä näkisin liberaaliteologian, enkä minään yhteen raamattunäkemykseen sidottuna terminä. //
Minulle "liberaaliteologia" sana ilmaisee vanhoista arvoista luopumista -> liberaali. Eli ei enää välitetä vanhoista arvoista. Konservatiivi ilmaisee minulle vanhoista arvoista kiinni pitämistä.
(En sitten tiedä, että mikä voisi olla oikeanlainen termi, mutta minusta tuo sana kuulostaa oikeanlaiselta.)
Ja lisää linkkejä
http://www.teolinst.fi/luennot/jm030206.html ja
http://www.teolinst.fi/luennot/jh030122.html
(Tosin en ole nykyisen STI:n linjoilla, mutta nuo tekstit ovat varmastikin hyviä.)
Raamattunäkemys on naispappeus-erimielisyyksien taustalla.
Raamattunäkemyksestä:
http://www.teolinst.fi/luennot/ph020115.html
http://www.teolinst.fi/luennot/mv980323.html
http://matti.vaisanen.sekl.fi/kirjat/sula2f.html
http://www.teolinst.fi/luennot/le980218.html
http://www.teolinst.fi/luennot/tl980204.html
Achrenius 115.
V. k. "Ole siulu' iloinen"
1. Parann' itses syntinen! Jumala on haluinen, Vieläpä hän armahtaa, Ja ovessas kolkuttaa.
2. Huomaitse se kolkutus, Vastaanota vaikutus, Kääntymiseks sielulles, Autuaaksi tullakses.
3. Kuules! Kuinka huutaapi, Jesus kaikill' puhuupi: "Kiiruust' tehkäät parannus, Kaikest' synnist lakkaamus."
4. Jesus kärsei kuoleman, Toimitti meille taivahan, Päästi synnin kahleista, Antoi taivaan armosta.
5.Ei hän soisi kuolevamm', Vaan synnistä luopuvam'; Vannoo vielä kauttansa Pitäväns meist' murhetta.
6. Nyt on aika autuuden, Ota vaari, syntinen, Ymmärrä ja huomaitse Armo, kuin Hän taritsee.
7. Viel' on Herra armoinen, Riennä parannuksehen; Aika on juur' kulumass', Loppu joutuu kuollessas.
8. Jos et käänny milloinkaan, Koska sinua kutsutaan, Jos vaan itses paadutat, Vihan päälles kartutat.
9. Et saa sielun lepoa, Jos et etsi Jeesusta, Jonka veri puhdistaa Sinun synnin vioista.
10. Lankee Herran jalkoihin, Puhkee kyllin kyyneliin Särjetyllä sydämell'! Se on uhri Jesuksell'.
11. Publikaanin tavalla Rukoile hartaudessa: "Jumal' ole armoinen, Suuri olen syntinen."
12. Usko lunastuksehen, Ansiohon Jesuksen, Että kuva Jumalan Sinuss' tulis kasvamaan.
13. Älä anna saatanan, Lihas taikka maailman Sinuas ain' estellä, Kadotukseen vietellä.
14. Aika tääll' on lyhkäinen, Sitten ijankaikkinen Ilo joukoss' enkelein, Parku pariss' perkelein.
15. Sentähden siis pelvolla Valvo armon aikana, Ett' olisit oksanan Jesuksessa vahvana.
16. Niin sä vältät helvetin, Pääset taivaan salihin. - Suokoon meille Jumala Tämän suurest' armosta!
17. Niin me Häntä ijäisest' Palvelemme sydämest', Kiitostansa veisaamme Enkelitten seurassa.
// Mielestäni vanhakantaiset (konservatiivit) saavat satikutia ihan tarpeeksi. Heitä ei edes vihitä papin virkaan, jos tahtovat omantunnon tähden toimia Jumalan sanan mukaisesti. //
Ja vielä voisin lisätä, että yritimme järjestää vanhakantaisia (Luther-säätiön) messuja Tampereen alueella tai lähikunnissa. Vanhan virkakannan takia meitä ei haluttu päästää pitämään messuja. Pidämme messuja nyt Metodistikirkon tiloissa, koska ev.lut kirkkoihin meitä ei päästettu. (Mainittakoon, että Luther-säätiö ei ole yhteiskristillinen, vaan luterilaiseen tunnustukseen sitoutuva.)
Onko tämä "satikutin" antamista?
Kunhan vain muutama Raamatun paikka.
Hebr.3:
1. Sentähden, pyhät veljet, jotka olette taivaallisesta kutsumuksesta osalliset, kiinnittäkää mielenne meidän tunnustuksemme apostoliin ja ylimmäiseen pappiin, Jeesukseen,
2. joka on uskollinen asettajalleen, niinkuin Mooseskin oli "uskollinen koko hänen huoneessansa".
3. Sillä hänen on Moosekseen verraten katsottu ansaitsevan niin paljoa suuremman kirkkauden, kuin huoneen rakentajan kunnia on suurempi kuin huoneen.
4. Sillä jokainen huone on jonkun rakentama, mutta kaiken rakentaja on Jumala.
5. Ja Mooses tosin oli "palvelijana uskollinen koko hänen huoneessansa", todistukseksi siitä, mikä vastedes piti sanottaman,
6. mutta Kristus on uskollinen Poikana, hänen huoneensa haltijana; ja hänen huoneensa olemme me, jos loppuun asti pidämme vahvana toivon rohkeuden ja kerskauksen.
7. Sentähden, niinkuin Pyhä Henki sanoo: "Tänä päivänä, jos te kuulette hänen äänensä,
8. älkää paaduttako sydämiänne, niinkuin teitte katkeroituksessa, kiusauksen päivänä erämaassa,
9. jossa teidän isänne minua kiusasivat ja koettelivat, vaikka olivat nähneet minun tekojani neljäkymmentä vuotta;
10. sentähden minä vihastuin tähän sukupolveen ja sanoin: 'Aina he eksyvät sydämessään'; mutta he eivät oppineet tuntemaan minun teitäni;
11. ja niin minä vihassani vannoin: 'He eivät pääse minun lepooni'."
12. Katsokaa, veljet, ettei vain kenelläkään teistä ole paha, epäuskoinen sydän, niin että hän luopuu elävästä Jumalasta,
13. vaan kehoittakaa toisianne joka päivä, niin kauan kuin sanotaan: "tänä päivänä", ettei teistä kukaan synnin pettämänä paatuisi;
14. sillä me olemme tulleet osallisiksi Kristuksesta, kunhan vain pysymme luottamuksessa, joka meillä alussa oli, vahvoina loppuun asti.
15. Kun sanotaan: "Tänä päivänä, jos te kuulette hänen äänensä, älkää paaduttako sydämiänne, niinkuin teitte katkeroituksessa",
16. ketkä sitten, vaikka kuulivat, katkeroittivat hänet? Eivätkö kaikki, jotka olivat Mooseksen johdolla lähteneet Egyptistä?
17. Mutta keihin hän oli vihastunut neljäkymmentä vuotta? Eikö niihin, jotka olivat syntiä tehneet, joiden ruumiit kaatuivat erämaahan?
18. Ja keille hän vannoi, etteivät he pääse hänen lepoonsa? Eikö tottelemattomille?
19. Ja niin me näemme, että he epäuskon tähden eivät voineet siihen päästä.
Room. 1
18. Sillä Jumalan viha ilmestyy taivaasta kaikkea ihmisten jumalattomuutta ja vääryyttä vastaan, niiden, jotka pitävät totuutta vääryyden vallassa,
19. sentähden että se, mikä Jumalasta voidaan tietää, on ilmeistä heidän keskuudessaan; sillä Jumala on sen heille ilmoittanut.
20. Sillä hänen näkymätön olemuksensa, hänen iankaikkinen voimansa ja jumalallisuutensa, ovat, kun niitä hänen teoissansa tarkataan, maailman luomisesta asti nähtävinä, niin etteivät he voi millään itseänsä puolustaa,
21. koska he, vaikka ovat tunteneet Jumalan, eivät ole häntä Jumalana kunnioittaneet eivätkä kiittäneet, vaan ovat ajatuksiltansa turhistuneet, ja heidän ymmärtämätön sydämensä on pimentynyt.
22. Kehuessaan viisaita olevansa he ovat tyhmiksi tulleet
23. ja ovat katoamattoman Jumalan kirkkauden muuttaneet katoavaisen ihmisen ja lintujen ja nelijalkaisten ja matelevaisten kuvan kaltaiseksi.
24. Sentähden Jumala on heidät, heidän sydämensä himoissa, hyljännyt saastaisuuteen, häpäisemään itse omat ruumiinsa,
25. nuo, jotka ovat vaihtaneet Jumalan totuuden valheeseen ja kunnioittaneet ja palvelleet luotua enemmän kuin Luojaa, joka on ylistetty iankaikkisesti, amen.
26. Sentähden Jumala on hyljännyt heidät häpeällisiin himoihin; sillä heidän naispuolensa ovat vaihtaneet luonnollisen yhteyden luonnonvastaiseen;
27. samoin miespuoletkin, luopuen luonnollisesta yhteydestä naispuolen kanssa, ovat kiimoissaan syttyneet toisiinsa ja harjoittaneet, miespuolet miespuolten kanssa, riettautta ja villiintymisestään saaneet itseensä sen palkan, mikä saada piti.
28. Ja niinkuin heille ei kelvannut pitää kiinni Jumalan tuntemisesta, niin Jumala hylkäsi heidät heidän kelvottoman mielensä valtaan, tekemään sopimattomia.
29. He ovat täynnänsä kaikkea vääryyttä, pahuutta, ahneutta, häijyyttä, täynnä kateutta, murhaa, riitaa, petosta, pahanilkisyyttä;
30. ovat korvaankuiskuttelijoita, panettelijoita, Jumalaa vihaavaisia, väkivaltaisia, ylpeitä, kerskailijoita, pahankeksijöitä, vanhemmilleen tottelemattomia,
31. vailla ymmärrystä, luotettavuutta, rakkautta ja laupeutta;
32. jotka, vaikka tuntevat Jumalan vanhurskaan säädöksen, että ne, jotka senkaltaisia tekevät, ovat kuoleman ansainneet, eivät ainoastaan itse niitä tee, vaan vieläpä osoittavat hyväksymistä niille, jotka niitä tekevät.
Room. 2
1. Sentähden sinä, oi ihminen, et voi millään itseäsi puolustaa, olitpa kuka hyvänsä, joka tuomitset. Sillä mistä toista tuomitset, siihen sinä itsesi syypääksi tuomitset, koska sinä, joka tuomitset, teet samoja tekoja.
2. Ja me tiedämme, että Jumalan tuomio on totuuden mukainen niille, jotka senkaltaista tekevät.
3. Vai luuletko, ihminen, sinä, joka tuomitset niitä, jotka senkaltaisia tekevät, ja itse samoja teet, että sinä vältät Jumalan tuomion?
4. Vai halveksitko hänen hyvyytensä ja kärsivällisyytensä ja pitkämielisyytensä runsautta, etkä tiedä, että Jumalan hyvyys vetää sinua parannukseen?
5. Kovuudellasi ja sydämesi katumattomuudella sinä kartutat päällesi vihaa vihan ja Jumalan vanhurskaan tuomion ilmestymisen päiväksi,
6. hänen, "joka antaa kullekin hänen tekojensa mukaan":
7. niille, jotka hyvässä työssä kestävinä etsivät kirkkautta ja kunniaa ja katoamattomuutta, iankaikkisen elämän,
8. mutta niiden osaksi, jotka ovat itsekkäitä eivätkä tottele totuutta, vaan tottelevat vääryyttä, tulee viha ja kiivastus.
9. Tuska ja ahdistus jokaisen ihmisen sielulle, joka pahaa tekee, juutalaisen ensin, sitten myös kreikkalaisen;
10. mutta kirkkaus ja kunnia ja rauha jokaiselle, joka tekee sitä, mikä hyvä on, juutalaiselle ensin, sitten myös kreikkalaiselle!
11. Sillä Jumala ei katso henkilöön.
12. Sillä kaikki, jotka ilman lakia ovat syntiä tehneet, ne myös ilman lakia hukkuvat, ja kaikki, jotka lain alaisina ovat syntiä tehneet, ne lain mukaan tuomitaan;
13. sillä eivät lain kuulijat ole vanhurskaita Jumalan edessä, vaan lain noudattajat vanhurskautetaan.
14. Sillä kun pakanat, joilla ei lakia ole, luonnostansa tekevät, mitä laki vaatii, niin he, vaikka heillä ei lakia ole, ovat itse itsellensä laki
15. ja osoittavat, että lain teot ovat kirjoitetut heidän sydämiinsä, kun heidän omatuntonsa myötä-todistaa ja heidän ajatuksensa keskenään syyttävät tai myös puolustavat heitä -
16. sinä päivänä, jona Jumala on tuomitseva ihmisten salaisuudet Kristuksen Jeesuksen kautta, minun evankeliumini mukaan.
Room. 3
22. se Jumalan vanhurskaus, joka uskon kautta Jeesukseen Kristukseen tulee kaikkiin ja kaikille, jotka uskovat; sillä ei ole yhtään erotusta.
23. Sillä kaikki ovat syntiä tehneet ja ovat Jumalan kirkkautta vailla
24. ja saavat lahjaksi vanhurskauden hänen armostaan sen lunastuksen kautta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa,
25. jonka Jumala on asettanut armoistuimeksi uskon kautta hänen vereensä, osoittaaksensa vanhurskauttaan, koska hän oli jättänyt rankaisematta ennen tehdyt synnit
26. jumalallisessa kärsivällisyydessään, osoittaaksensa vanhurskauttaan nykyajassa, sitä, että hän itse on vanhurskas ja vanhurskauttaa sen, jolla on usko Jeesukseen.
27. Missä siis on kerskaaminen? Se on suljettu pois. Minkä lain kautta? Tekojenko lain? Ei, vaan uskon lain kautta.
28. Niin päätämme siis, että ihminen vanhurskautetaan uskon kautta, ilman lain tekoja.
29. Vai onko Jumala yksistään juutalaisten Jumala? Eikö pakanainkin? On pakanainkin,
30. koskapa Jumala on yksi, joka vanhurskauttaa ympärileikatut uskosta ja ympärileikkaamattomat uskon kautta.
31. Teemmekö siis lain mitättömäksi uskon kautta? Pois se! Vaan me vahvistamme lain.
"Se on silti syntiä. (Itse asiassa se saattaa olla yksi Jumalan hylkäämisen merkki. "Jumala on hyljännyt heidät omiin himoihinsa" tms. Room. 1.)" Tuo on mielestäni todella vaarallinen tapa ajatella, sillä se saattaa johtaa helposti homoseksuaalien syrjimiseen tai uskonnollisen väkivaltaan. Jos homoseksuaalisuus on Jumalan hylkäämisen merkki, pitää ihminen saada luopumaan siitä hinnalla millä hyvällä, että hän pelastuisi. Tälläinen kaikki on niin vastoin luterilaista käsitystä pelastuksesta, kuin vain voi olla (ja uskallan väittää, että myös katolisen ja ortodoksisen). Homomyönteisyys ei tarkoita sitä, että ei pitäisi sitä välttämättä syntinä. Homomyönteisyys voi olla myös ihmisen kohtaamista ihmisenä, ei minään kauhistuksena tai iljetyksenä.
"Kirkossa saa toki olla epäröiviä, mutta jos joku alkaa kaitsemaan seurakuntaa, niin siihen ei kuulu epäröinti uskonasioiden suhteen (pappisvalassahan sitoudutaan Raamattuun. Myös tunnustuskirjoihin sitoudutaan luterilaisessa kirkossa.) Ihmisen tulisi ensin päästä selvyyteen uskonasioista ennenkuin rupeaa kaitsemaan seurakuntaa! Ei apostoliseen uskontunnustukseen liittyviä asioita kuulu enää papin virassa epäröidä!" Olen sata varma, ehdottoman suurin osa luterilaisista papeista on todella pohdiskellut sisällään omaa kutsumustaan. Ja minä todella uskon, että jokainen pappi on kutsumuksensa saanut sellaisena, kuin hän on. Pappi ei ole sen ihmeellisempi "uskova", kuin kuka tahansa luterilainen. Myös pappi voi epäröidä yksityishenkilönä kristinuskon perustotuuksia, sillä epäröinti kuuluu myös uskonelämään. Kirkko ei makaa pappien uskon, vaan Kristuksen meihin kohdistaman uskon varassa. Mutta toki papin pitää opettaa, niinkuin kirkko opettaa. Omia, ja kirkon näkemyseroja ei pidä tuoda mm. saarnoihin.
Kaikkea oppia pitää mitata Jumalan Sanalla, mutta se ei tarkoita sitä, että etsittäisiin raamatunjakeita, jotka näyttäisivät sivuavan aihetta. Se tarkoittaa sitä, että kaikkea mitataan Kristuksella, eli Jumalan Sanalla. Näin itse asian ymmärrän.
"Ei vaan (vanha kanta nousee) 'Herran käskystä' ja yksin Raamatun sanasta, se ei nouse traditiosta (tosin traditio näyttää, että naispappeus on tullut kristilliseen kirkkoon vasta viimeaikoina, aiemmin ainoastaan miehet ovat toimineet papin virassa). Muut ovat selkeästi luopumassa Jumalan sanasta." Se, että sanot 'herran käskystä' ja 'yksin raamatun sanasta' kertoo jo tietystä tulkintaperinteestä, joka sai käsittääkseni paljon vaikutteita 1600-luvun puhdasoppisuuden aikana. (toki voin olla väärässäkin)
"Miten Raamattuun voi luottaa "suurissa asioissa", jos siihen ei voi luottaa "pienissäkään" asioissa. (Jos uskontunnustuksesta otettaisiin yksikin kohta pois, niin koko kristinusko romuttuisi.)" Niin, se on hyvä kysymys. Kuitenkin Pyhä Henki selkeästi valaisee meille Isää Pojassa. Kyse on mielestäni Jumalan Sanan kohtaamisessa enemmän kahden persoonan kohtaamisesta, jossa järki ja kaikki muu inhimillinen hämmentyy. Kohtaaminen vain on, ei ole muuta.
Aika pikaisesti taas kirjoitin. (Kaikkea ei välttämättä ole loppuun asti / kunnolla mietitty.)
Aloitan kirjasta Luther, lohdutussanoja elämän taisteluissa,
s. 165:
"Huolenpito langenneista.
Johan Langelle 1516
Jumalan nimessä, sinun täytyy pitää huolta sinun ja meidän langenneesta veljestä! Älä jätä häntä toimettoman sääliväisyyden nojaan, sen tähden että hän on hyljännyt sinun langetessaan jumalattomuuden kautta. Älä anna sen murhetuttaa itseäsi niin syvästi, että suuttuisit häneen. Me olemme kutsutut, kastetut ja vihityt siihen, että me kantaisimme toinen toisemme kuormia. Toisen täytyy koettaa peittää toisen häpeetä, koska Kristus on tehnyt samaten meitä kohtaan, vielä tekee ja on aina tekevä; kuten on kirjoitettu: 'Sinä olet pappi ijankaikkisesti' (Hebr. 7:17)
Ei saa olla toivoton langenneista.
Ei kukaan ole milloinkaan langennut niin syvään, ett'ei häntä voi jälleen nostaa; mutta ei kukaan myöskään ollut niin vahva, ett'ei hän ole voinut langeta. Jos p. Pietari on langennut, niin voinhan minäkin langeta; mutta onko hän jälleen noussut, niin voinenhan minäkin nousta."
s.166-167:
"Joka meille tekee pahaa on kuitenkin lähimmäisemme.
Jokainen ihminen on minun lähimmäiseni; ja vaikka hän onkin tehnyt minulle suuren vahingon, jollei hän vain ole pilkkaaja taikka jumalallisen totuuden vainooja, on hän sittenkin siitä huolimatta ihminen, lihaa ja verta, ja Jumalan luontokappale niinkuin minä; lyhyesti, hän on minun lähimmäiseni. Sen tähden niin kauan kuin hän on luonnollinen ihminen, niin kauvan on minulla myös käsky rakastaa häntä niinkuin omaa lihaani, enkä saa ylenkatsoa häntä, en kostaa pahaa pahalla, vaan minun tulee voittaa paha hyvällä. Muuten ei minuun nähden milloinkaan toteennu sanat: 'Rakkaus peittää kaikki, kaikki hän uskoo, kaikki hän toivoo, kaikki hän käsrsii jne.' (1.Kor.13:7).
...
... Niin pitäisi ihmistenkin tehdä toisillensa ja mieluummin antaa toisten jalkojen tallata itseänsä, kuin kinata, riidellä ja taistella.
...
Mutta kun on mahdotonta pakottaa ketään uskoon, niin ei sitä pidä koettaakaan. Yksin Jumala voi tehdä sanan eläväksi ihmisten sydämissä, koska ja missä Hän tahtoo, sen mukaan kuin Hänen jumalalliselle viisaudelleen ja kaikkivallalleen soveltuu. Sen tähden tulee meidän saarnata sanaa ja jättää lopputulos Hänelle."
// Se, että sanot 'herran käskystä' ja 'yksin raamatun sanasta' kertoo jo tietystä tulkintaperinteestä, joka sai käsittääkseni paljon vaikutteita 1600-luvun puhdasoppisuuden aikana. (toki voin olla väärässäkin) //
On vain kaksi päätulkintaperiaatetta: toinen on sellainen jossa luotetaan Jumalan sanaan että Jumala on luotettavalla tavalla kertonut tahtonsa Raamatussa. Toinen on sellainen joka sanoo, että Raamatun sanaan (eli Jumalan sanaan) ei voi luottaa. (Aivan kuten käärme paratiisissa.) Kainin ja Aabelin (-> tai Aadamin) kirkon tulkintatavat ovat toisiansa vastaan. Samat tulkintatavat löytyvät jo Raamatun alkulehdiltä. (Sanon tämän nyt näin suoraan.)
Jeesus oli kirjoituksiin luottamis -tulkintaperiaatteen takana (Vanhan testamentin kirjoituksiin nähden). Hän vetosi kirjoituksiin. (saatanakin vetosi kirjoituksiin, mutta vastoin Jumalan todellista tahtoa, vääristellen Jumalan sanaa.)
Kirjoituksiin vetoamista... Kaikkialla UT:ssa vedotaan "kirjoituksiin", myös kirjeissä niihin vedotaan hyvin paljon. Vanhaan testamenttiin viitattiin ja vedottiin hyvin paljon. "Kirjoituksiin" luotettiin.
http://www.koivuniemi.com/cgi-bin/raamattuhaku?kirjat=ut&hakuehto=kirjoite
http://www.koivuniemi.com/cgi-bin/raamattuhaku?kirjat=ut&hakuehto=kirjoitu
Ihmisen suussa 'Herran käsky' voi muuttua kysymykseksi: "onko Jumala todella niin sanonut?"
// "Se on silti syntiä. (Itse asiassa se saattaa olla yksi Jumalan hylkäämisen merkki. "Jumala on hyljännyt heidät omiin himoihinsa" tms. Room. 1.)" Tuo on mielestäni todella vaarallinen tapa ajatella, sillä se saattaa johtaa helposti homoseksuaalien syrjimiseen tai uskonnollisen väkivaltaan. Jos homoseksuaalisuus on Jumalan hylkäämisen merkki, pitää ihminen saada luopumaan siitä hinnalla millä hyvällä, että hän pelastuisi. //
Väkivaltaa en hyväksy. Sellaisen joka syyllistyy esim. fyysiseen väkivaltaan näissä asioissa kuuluisi joutua vankilaan / saada rangaistus.
Sen sijaan sanoisin, että pappien ja kaikkien uskovien tulisikin olla huolissaan ihmissieluista, että minne kukin on matkalla. Kyllähän meidän tulisikin olla huolissaan, jos joku on menossa kadotukseen. Nythän aletaan ihmisiä tuudittamaan väärään rauhaan. Väärät profeetat sanovat "rauha, rauha", vaikka mitään rauhaa ei todellisuudessa ole. Jos ehdoin tahdoin toimitaan Jumalan tahtoa vastaan (ja vaihdetaan Jumalan totuus valheeseen), niin aika vaarallisella tiellä ollaan. Tämähän ei tietenkään tarkoita väkivallan tekoihin usuttamista.
Sanotaanhan Raamatussa:
Ilm. 22:
11. Vääryyden tekijä tehköön edelleen vääryyttä, ja joka on saastainen, saastukoon edelleen, ja joka on vanhurskas, tehköön edelleen vanhurskautta, ja joka on pyhä, pyhittyköön edelleen.
Eli että jumalaton pysyköön jumalattomana ja tehköön edelleen saastaisia tekoja. (Jumala vaikenee ja antaa ihmisen jatkaa saastaisten tekojen tekemistä ja mennä kadotukseen.)
Onko kauheampaa asiaa kuin se, että Jumala vaikenee (eikä enää edes ojenna), ja hylkää ihmisen kaikenlaiseen saastaisuuteen. (Hän ei enää puutu ihmisen asioihin vaan antaa ihmisen olla saastainen ja antaa saastua saastumistaan. Kadotuksen tiellä sellainen ihminen on. Voiko olla kauheampaa kuin se, että Jumala on hyljännyt ihmisen.) Raamatun sana on Raamatun sanaa (viittan kohtaan Room.1). Lutherkin on sanonut, että kauheinta on se, kun Jumala vaikenee. Lain saarna ja tuomion uhkakin ovat osoitus siitä, että Jumala vielä kantaa huolta ihmisestä, mutta kun nekin vaikenevat, ihminen jää yksin, ilman toivoa.
Olen siinä asiassa ehdottomasti samaa mieltä, että homoliitoissa eläviä kohtaan ei saa tehdä väkivaltaa. Ehtoollisyhteydestä heitä voidaan kyllä pois sulkea, jos aikovat ehdoin tahdoin synnin tekemistä jatkaa. Mutta kaikenlainen fyysinen väkivalta (tai psyykkinen väkivalta esim. "mollaaminen" yms.) on tietenkin väärin. Ihmisten pelastumistahan meidän tulisi rukoilla. (Tulee rukoilla vihamiestemmekin puolesta.) Olen siis ehdottomasti väkivaltaa vastaan! (Sellaista väkivallan tekemistähän tässä maailmassa on myös esiintynyt ja nykyisinkin esiintyy, uutisista kuulee aina välillä kaikenlaista. Ei väkivallan tekoja saa tehdä.)
Pyhäkön lampussa numero 3 / 2004 on ehtoollisyhteydestä artikkeleja.
http://www.luthersaatio.com
(kannattaa lukea)
Myös Koehlerin Katekismusselityksessä on kerrottu ehtoollisyhteydestä, ja tilanteista joissa ehtoollinen voidaan joutua kieltämään joltakin henkilöltä.
On rakkaudettomuutta, jos seurakunta ei puutu toisen ihmisen synnissä elämiseen. (Mainitsemassani lehdessä on useita kohtia tällaisiin asioihin liittyen.)
Muutoin elämässä tulisi olla valmis rukoilemaan tämän synnissä elävän puolesta, rukoilla että toinen tekisi parannuksen ja pääsisi taivaan kotiin, että näkisimme toisemme sitten taivaan kodissa kun taivaat ja maat luodaan uudelleen. Eihän Jumala jumalattoman kuolemaa toivo, vaan että jumalaton tekisi parannuksen.
Sideavaimen käyttö tähtää aina siihen että mahdollisimman pian päästäisiin antamaan anteeksi.
// Tälläinen kaikki on niin vastoin luterilaista käsitystä pelastuksesta, kuin vain voi olla (ja uskallan väittää, että myös katolisen ja ortodoksisen). //
Aiotko taistella Raamattua vastaan? Aiotko valehdella? (Näin suoraan ilmaistuna.) Kuulutko Kainin kirkkoon?
Room.1:
24. Sentähden Jumala on heidät, heidän sydämensä himoissa, hyljännyt saastaisuuteen, häpäisemään itse omat ruumiinsa,
25. nuo, jotka ovat vaihtaneet Jumalan totuuden valheeseen ja kunnioittaneet ja palvelleet luotua enemmän kuin Luojaa, joka on ylistetty iankaikkisesti, amen.
26. Sentähden Jumala on hyljännyt heidät häpeällisiin himoihin; sillä heidän naispuolensa ovat vaihtaneet luonnollisen yhteyden luonnonvastaiseen;
27. samoin miespuoletkin, luopuen luonnollisesta yhteydestä naispuolen kanssa, ovat kiimoissaan syttyneet toisiinsa ja harjoittaneet, miespuolet miespuolten kanssa, riettautta ja villiintymisestään saaneet itseensä sen palkan, mikä saada piti.
28. Ja niinkuin heille ei kelvannut pitää kiinni Jumalan tuntemisesta, niin Jumala hylkäsi heidät heidän kelvottoman mielensä valtaan, tekemään sopimattomia.
29. He ovat täynnänsä kaikkea vääryyttä, pahuutta, ahneutta, häijyyttä, täynnä kateutta, murhaa, riitaa, petosta, pahanilkisyyttä;
30. ovat korvaankuiskuttelijoita, panettelijoita, Jumalaa vihaavaisia, väkivaltaisia, ylpeitä, kerskailijoita, pahankeksijöitä, vanhemmilleen tottelemattomia,
31. vailla ymmärrystä, luotettavuutta, rakkautta ja laupeutta;
32. jotka, vaikka tuntevat Jumalan vanhurskaan säädöksen, että ne, jotka senkaltaisia tekevät, ovat kuoleman ansainneet, eivät ainoastaan itse niitä tee, vaan vieläpä osoittavat hyväksymistä niille, jotka niitä tekevät.
// Homomyönteisyys ei tarkoita sitä, että ei pitäisi sitä välttämättä syntinä. //
Silloin on kaikki hyvin, jos synti sanotaan synniksi eikä siunata sitä vaan nuhdellaan ja varoitetaan sellaisesta. Toistoa: Syntinen tulee hyväksyä, muttei syntiä.
// Homomyönteisyys voi olla myös ihmisen kohtaamista ihmisenä, ei minään kauhistuksena tai iljetyksenä. //
Siinä yhdyn mielipiteeseesi että syntinen tulee hyväksyä, mutta syntiä ei (jos ymmärsin tuon mielipiteesi oikein).
// Kaikkea oppia pitää mitata Jumalan Sanalla, mutta se ei tarkoita sitä, että etsittäisiin raamatunjakeita, jotka näyttäisivät sivuavan aihetta. Se tarkoittaa sitä, että kaikkea mitataan Kristuksella, eli Jumalan Sanalla. Näin itse asian ymmärrän. //
Mihin asiaan viittaat raamatunjakeilla jotka "näyttäisivät sivuavan" aihetta? Mistä esim. Room.1:ssä puhutaan? Sanotko / aiotko kysyä että "onko Jumala todella niin sanonut"?
Tunnustatko Yksimielisyyden ohjeen "Opin summa..."-kohdan. Pitäisikö sitä mielestäsi muuttaa?
http://nic.funet.fi/pub/doc/religion/christian/texts/html/finnish/tunnustuskirjat/yo/summa.html
Mm.:
' 1. Ensi sijalla Vanhan ja Uuden testamentin profeetalliset ja apostoliset kirjoitukset, Israelin uskon puhdas ja kirkas lähde. Raamattu yksin on ainoa tosi ohje, jonka mukaan kaikki opettajat ja opit on koeteltava ja arvioitava. '
Ja myös:
http://nic.funet.fi/pub/doc/religion/christian/texts/html/finnish/tunnustuskirjat/yo/yo.html
' 1. Me uskomme, opetamme ja tunnustamme, että Vanhan ja Uuden testamentin profeetalliset ja apostoliset kirjoitukset ovat ainoa sääntö ja ohje, jonka mukaan kaikki opit ja opettajat on koeteltava ja arvioitava. Kirjoitettu on: "Sinun sanasi on minun jalkaini lamppu ja valkeus minun teilläni" (Ps. 119.) Pyhä Paavali sanoo: (Gal. 1:8) "Vaikka tulisi taivaan enkeli ja julistaisi toisin, hän olkoon kirottu". '
// "Miten Raamattuun voi luottaa "suurissa asioissa", jos siihen ei voi luottaa "pienissäkään" asioissa. (Jos uskontunnustuksesta otettaisiin yksikin kohta pois, niin koko kristinusko romuttuisi.)" Niin, se on hyvä kysymys.
Eli et tunnusta edellisiä Yksimielisyyden ohjeen kohtia? Jos sitä pitäisi muuttaa, niin olisi hyvä tehdä se pian, jottei sanat ja teot olisi ristiriidassa. (Toisaalta sitoudutaan tunnustuskirjoihin, mutta kuitenkaan käytännössä niin ei tehdä. Voisikohan ne virallisesti sitten muuttaa, jos niin todella tahdotaan tehdä / toisin kuitenkin käytännössä toimitaan.)
Tai sitten voisi perustaa oman kirkkokunnan eikä muuttaa olemassaolevaa ev.lut kirkkoa. (Jos näin radikaalilla tavalla tahdotaan muuttaa kirkkoa, niin minusta rehellisyyden nimissä tulisi perustaa oma kirkkokunta / tehdä uudet tunnustuskirjat.)
// Kaikkea oppia pitää mitata Jumalan Sanalla, mutta se ei tarkoita sitä, että etsittäisiin raamatunjakeita, jotka näyttäisivät sivuavan aihetta. Se tarkoittaa sitä, että kaikkea mitataan Kristuksella, eli Jumalan Sanalla. Näin itse asian ymmärrän.//
JA
// Kuitenkin Pyhä Henki selkeästi valaisee meille Isää Pojassa. Kyse on mielestäni Jumalan Sanan kohtaamisessa enemmän kahden persoonan kohtaamisesta, jossa järki ja kaikki muu inhimillinen hämmentyy. Kohtaaminen vain on, ei ole muuta. //
Eli suoraa ilmoitusta? (Niinkuin hurmahenkisyydessä?)
Kyllä kaiken tulisi perustua Raamatun sanaan. Siihen voimme luottaa. Emme voi luottaa mihinkään suoraan ilmoitukseen (omassa järjessämme tai 'suoraan ilmoitukseen' omaan sydämeemme), se vie harhaan. Olemme kuin pikku paaveja, jos ajattelemme että jokainen voi itse määrittää 'oman jumalansa' (kun/jos ilmoitus ei perustukaan Raamatun sanaan vaan 'suoraan ilmoitukseen' ihmisen sydämeen.
Jos Raamatun sanaan ei voi luottaa, niin silloin väitämme että Jumalaan ei voi luottaa. Väitämme että Jumala ei ole ilmoittanut itsestään luotettavalla tavalla Raamatussa, tai väitämme että kaikkeen Raamatussa ei voi luottaa. Silloin voimme helposti väittää, että Kristukseenkaan ei voi luottaa, jos kerran muuhunkaan Raamatussa ei voi luottaa. Koko Raamattu romuttuu. (Minun puolestani sellainen Raamattu saisi olla omissa oloissaan.) Silloin olemme Kainin kirkon puolella, käärmeen asialla. Tietysti jokaisen tulee koetella, että onko Raamattu Jumalan sanaa vaiko eikö. Toinen vaihtoehto on se, että Jumala ei ole ilmoittanut meille mitään itsestään erityisellä tavalla. (Hän olisi ilmaissut itseään ainoastaan luomakunnassa yleisen ilmoituksen kautta, tai muuta vastaavaa muun uskonnon asiaa.)
Olen jyrkästi eri mieltä kanssasi. Raamattuun voimme mielestäni luottaa. (Mielestäni revit ihmisiä Raamatun ääreltä pois, väität että Raamattuun ei voi luottaa. Siis jos olen ymmärtänyt oikein. Miten julkeat tehdä tuolla tavalla? Vai olenkohan ymmärtänyt tekstejä väärin.)
Tässä puhutaan (joko) Ilmestyskirjasta (tai mahdollisesti koko Raamatusta?) :
Ilm.
"22:18 Minä todistan jokaiselle, joka tämän kirjan profetian sanat kuulee: Jos joku panee niihin jotakin lisää, niin Jumala on paneva hänen päällensä ne vitsaukset, jotka ovat kirjoitetut tähän kirjaan;
22:19 ja jos joku ottaa pois jotakin tämän profetian kirjan sanoista, niin Jumala on ottava pois sen osan, mikä hänellä on elämän puuhun ja pyhään kaupunkiin, joista tässä kirjassa on kirjoitettu."
Apt. (Yksi Paavalin ilmaisema asia)
"24:14 Mutta sen minä sinulle tunnustan, että minä sitä tietä vaeltaen, jota he lahkoksi sanovat, niin palvelen isieni Jumalaa, että minä uskon kaiken, mitä on kirjoitettuna laissa ja profeetoissa, "
Ihan vain otteita Lutherin kirjasta
lohdutussanoja elämän taisteluissa
s. 93:
"Luther'illa oli usein tapana sano Gerson'in kirjoittaneen, ett'ei millään muulla tavalla eli paremmin pääse vapaaksi perkeleen kiusauksista kuin ainoastaan niitä ylenkatsomalla. ..."
s. 94-95:
"On varsin ihmeellistä ja häväisevää, että Jumala on käskenyt meidän, heikon lihan ja veren, taistelemaan ja sotimaan niin voimakasta henkeä vastaan kuin perkele on; ja Jumala ei kuitenkaan ole antanut meidän käteemme muuta asetta, kuin yksinomaan sanansa, jonka me uskolla omistamme ja sillä lyömme ja voitamme hänen. Sen täytyy kovin kirveltää tämän kaikkivaltiaan vihollisen sydäntä ja hirmuisesti suututtaa häntä. Mutta sellaisessa sodassa on varsin vaikea tuntea perkeleen perkeleeksi. Sillä ei kukaan osaa sanoilla selittää, vielä myöhemmin uskoa, kuinka tämä kirottu ruhtinas muuttaa itsensä valkeuden enkeliksi, kuten Paavali sanoo 2.Kor.11:18.
Perkele ei ole vähäpätöinen ja kehno, vaan voimallinen, suuri, kiukkuinen ja nopea vihollinen, joka ei lepää eli ole alallaan päivää eikä yötä eikä anna kehottaa itseänsä ulkonaisilla ja lihallisilla aseilla; sillä hänellä on Goliatin keihäs, jolla hän hyökkää päällemme ja tahtoo pistää meitä.
Sitä paitsi varustaa Jumala hänen aseilla, hijoo ne teräviksi ja antaa tutkaimen hänen varteensa, nimittäin lain, jolla hän hirmuisesti hyökkää päällemme ja pistää meitä. Mutta Jumala varustaa hänen aseilla sen tähden, jotta se koskisi häneen vieläkin kipeemmin, ja että hän joutuisi häpiään, kun jumaliset voittavat hänen ja lyövät häntä uskolla. Kun heikko voittaa voimallisen, niin koskee se häneen sanomattoman kipeesti ja suututtaa häntä hirmuisesti.
...
Yksi ainoa perkele on voimallisempi ja viisaampi kuin kaikki ihmiset; hän tuntee meidät sekä ulkonaisesti että sisällisesti, ja me olemme hänen rinnallaan pienien koululasten kaltaisia, kurjia ja heikkoja syntisiä, kuten kokemus opettaakin tuntemaan itsemme.
...
Perkele on vannonut meille kuoleman; mutta hän on saapa madon syömän pähkinän sen sijaan."
s 96-97:
"Valkonen, ihana perkele, joka viettelee ihmisiä hengellisiin synteihin, joita ei synteinä pidetä vaan sulana hurskautena, tekee suurimman vahingon, paljon suuremman kuin musta perkele, joka viettelee ihmiset ainoastaan törkeisiin, lihallisiin synteihin, jotka ovat niin törkeitä, että maailmakin niitä synteinä pitää."
"Kaksi kuningaskuntaa
Maailman eli perkeleen valtakunta on vääryyden, sokeuden, eksytyksen, synnin, kuoleman, jumalan pilkan, epätoivon ja iankaikkisen kadotuksen valtakunta; Kristuksen valtakunta sitä vastoin on vanhurskauden, valkeuden, armon, syntein anteeksi antamuksen, rauhan, lohdutuksen, ijankaikkisen elämän ja ijankaikkisen autuuden valtakunta.
Perkele lupaa taivaan ennen syntiä, ja synnin jälkeen tekee hän omantunnon peljästyneeksi ja saattaa epätoivoon; mutta Kristus menettelee päin vastoin, Hän antaa synnin jälkeen taivaan ja tekee iloisen omantunnon.
''Menneenä yönä' - sanoi Luther - 'kun heräsin, tuli perkele ja tahtoi väitellä kanssani ja todisti minulle, että olen syntinen. Silloin sanoin: Sano minulle, perkele jotakin uutta! Sen tiedän ennen varsin hyvin; olen ennen tehnyt monta varsin suurta syntiä. Niitten täytyy olla oikeita syntejä, eikä ajateltuja, joita löydämme itsestämme, jotka Jumala anteeksi antaa rakkaan Poikansa tähden. Hän on ottanut minulta pois ja sälyttänyt päällensä kaikki minun syntini, niin että minun syntini, joita olen tehnyt, eivät enää ole minun, vaan Kristuksen syntejä.'
'Perkele tulee usein ja soimaa minua siitä, että suuri pahennus ja paljon pahaa on syntynyt minun opistani. Välistä ahdistaa hän minua sillä sangen kovin, tekee minun murheelliseksi ja hämmästyneeksi. Ja jos vastaankin, että paljon hyvääkin siitä on koitunut, niin ymmärtää hän mestarillisesti kääntää asian. Hän on juonikas ja kavala puhuja.
Minä tiedän, Jumalan kiitos, että minun asiani on hyvä, oikea ja jumalinen. Siinä on Kristus, Häntä en voi kieltää. Minä perustan asiani Kristuksen evankeliumiin; tätä peruuttaa, siitä minua Jumala varjelkoon!' "
s.98-99
"Synti on itsessään todellinen eroaminen Jumalasta.
Ei syntiä anteeksi anneta niin, ett'ei sitä enää ole taikka tunneta; vaan niin, ett'ei sitä enää lueta.
Perisynti ei ole mitään muuta kuin ihmisellisen luonnon yleinen turmelus, joka puhkee vihan ylpeyden, hekkuman ja ahneuden kiihkeiksi himoiksi. Perisynti on perimä-vanhurskauden puute, jolla perisynnillä meitä rangaistiin paradiisista Adamin ensimmäisen synnin kautta; ..."
"Missä syntiä ei tunnusteta, siellä ei ole apua eikä neuvoa; sillä se joka luulee olevansa terve, vaikka hän on sairas, hän ei etsi lääkäriä.
...
Sellaisesta eroituksesta voit itse päättää, että synnin Pyhää Henkeä vastaan täytyy olla sellainen synti, jota ei tahdota tunnustaa synniksi eikä taidetakaan tunnustaa. Tämä synti ei ole törkeä maailman synti, vaan pyhä, hengellinen synti, sen tähden että se kääntää tunnustuksen toisiapäin eikä tahdo synnin nimeä, vaan kalliitten hyvien töitten, eikä tahdo tulla rangaistuksi, vaan kiitetyksi ja ylistetyksi."
Tämä on tosi raju:
s. 104
Hes.3: "Jollet sinä sano jumalattomalle hänen syntiänsä, ja hän kuolee siihen, niin minä tahdon vaatia hänen verensä sinun kädestäs; sillä sen tähden olen minä pannut sinun sielunhoitajaksi."
Raamatussa me KOHTAAMME Kristuksen, joka on Jumalan aksualisoitunut ilmoitus. Raamatun äärellä me astumme suuren mysteerin portille, jossa järki ja kaikki inhimillinen ymmärrys sumenee. Kyse on kahden persoonan kohtaamisesta, aivan kuten kohtaamme mystisellä persoonallisella tavalla Kristuksen ehtoollisessa ja kasteessa. Me voimme täysin luottaa niihin lupauksiin, joita Raamatussa on, sillä niissä me kohtaamme Kristuksen. Minä voin sanoa ihmiselle, joka haluaa kohdata Kristuksen, että ota käteesti Raamattu ja aloita vaikka evankeliumeista. Ja minä totisesti luotan siihen, että hän todellakin kohtaa Kristuksen, ei järjen tasolla vaan mystisesti persoonana. Kristuksen voi kohdata myös kirkossa, siinä todellisuudessa tai itseymmäryksessä, jossa kirkko elää. Tämä kaikki on jotain järkeä suurempaa, se on todellisuus, joka kirkastuu vain Pyhässä Hengessä. Siten myönnän olevani myös tradition kannalla, jonka keskus on Kristus, ja joka elää Raamatun alaisuudessa, ja jossa myös Raamattu elää. Tätäkään suhdetta ei voi ymmärtää puhtaan järjen valolla, vaan se on todellisuus, jossa kaksi persoonaa kohtaavat.
Myönnän, että en ole tunnustusfundamentalisti. Minulle tunnustuskirjat eivät ole fundamentti, joka ei järky, ja johon pohjaisin kaikki uskoni. Minusta myös luterilainen kirkko ei ole tunnustuskirkko, vaan osa Kristuksen kirkkoa. Me emme usko tunnustuskirjoihin, vaan Kristukseen.
Meillä on selvä näkemysero tästä asiasta. Minun näkemykseni mukaan on olemassa monia asioita, joita ei voi ajaa Raamatun auktoriteetillä ilman tulkintaa. Sen sijaan uskon, että Kristuksen me kohtaamme Raamatussa ilman tulkintaa. Minä en allekirjoita sitä näkemystä, että veisin ihmisiä poispäin Kristuksesta. Meillä on asiassa näkemysero, jonka perusteella en alkaisi vetämään rajaa jumalallisen ja ei-jumalallisen välille.
Termi jota itse käytän luterilaisuuden raamattunäkemyksestä on "tunnustuksellinen (luterilainen) raamattunäkemys". Se on esim. Yksimielisyyden ohjeen ("Opin summa.."-kohdan) mukainen raamattunäkemys.
Pyrin välttämään "fundamentalismi"-termiä, koska siitä tulee lähinnä mieleen muslimi-terroristit.
Muutoin "fundamentals"-sana on hyvä. Siitä sanastahan "fundamentalisti"-sana tulee. "Fundamentals"-sanahan tarkoittaa perusteisiin menevää / perustuksissa pysyvää tai vastaavaa.
Tradition kannalla en tietenkään ole. Luterilaisuushan oli juuri uskonpuhdistuksessa vastoin sitä room.katolista kantaa, että traditio tuotiin uudeksi ilmoituksen lähteeksi. Tuohon peruseroonhan room.katolisten ja luterilaisten (ja ortodoksisten ja luterilaisten) väliset riidat perustuvat. Uskonpuhdistus tapahtui, koska raamattunäkemys oli erilainen.
Itse totean myös sen, että Raamatun sanat tuntuvat "uskosta osattomalta" hullutukselta (usein Raamatun sanat saattavat varmasti tuntua sellaisilta myös meistä kristityistä). Käsittääkseni tarvitaan Pyhän Hengen työtä, jotta ihminen tulisi uskoon. Pyhä Henki ei kuitenkaan toimi ilman "välineitä", Hän ei toimi ilman sanaa ja sakramentteja. Pyhä Henki on suvereeni ja toimii missä tahtoo, mutta Hän toimii vain sanan ja sakramenttien kautta.
(Kunhan vain itsekseni tällaista tässä pohdiskelen.)
Hei vielä,
Halusin vielä sellaista ilmaista, että en ole aivan varma miten tuollaiseen raamattunäkemykseen voi suhtautua (olenhan tästä jo kirjoittanutkin). Jos et ojentaudu / tahdo ojentautua Jumalan sanan mukaan, niin en oikein tiedä mitä ajatella.
Tämä aiemmin kirjoittamani teksti on myös sellainen jota pohdin.
Ilm.
"22:18 Minä todistan jokaiselle, joka tämän kirjan profetian sanat kuulee: Jos joku panee niihin jotakin lisää, niin Jumala on paneva hänen päällensä ne vitsaukset, jotka ovat kirjoitetut tähän kirjaan;
22:19 ja jos joku ottaa pois jotakin tämän profetian kirjan sanoista, niin Jumala on ottava pois sen osan, mikä hänellä on elämän puuhun ja pyhään kaupunkiin, joista tässä kirjassa on kirjoitettu."
Jos tulkinnallamme poistamme jotain Raamatusta, niin minulla alkaa jollakin lailla varoitusvilkut mennä päälle / hälytysääni soimaan. (Esim. jos poistamme Roomalaiskirjeen ensimmäisen luvun Raamatusta. Miten Jumala sellaiseen suhtautuu?)
1.Joh.1
5. Ja tämä on se sanoma, jonka olemme häneltä kuulleet ja jonka me teille julistamme: että Jumala on valkeus ja ettei hänessä ole mitään pimeyttä.
6. Jos sanomme, että meillä on yhteys hänen kanssaan, mutta vaellamme pimeydessä, niin me valhettelemme emmekä tee totuutta.
7. Mutta jos me valkeudessa vaellamme, niinkuin hän on valkeudessa, niin meillä on yhteys keskenämme, ja Jeesuksen Kristuksen, hänen Poikansa, veri puhdistaa meidät kaikesta synnistä.
8. Jos sanomme, ettei meillä ole syntiä, niin me eksytämme itsemme, ja totuus ei ole meissä.
9. Jos me tunnustamme syntimme, on hän uskollinen ja vanhurskas, niin että hän antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä.
10. Jos sanomme, ettemme ole syntiä tehneet, niin me teemme hänet valhettelijaksi, ja hänen sanansa ei ole meissä.
1.Joh.2:
1. Lapsukaiseni, tämän minä kirjoitan teille, ettette syntiä tekisi; mutta jos joku syntiä tekeekin, niin meillä on puolustaja Isän tykönä, Jeesus Kristus, joka on vanhurskas.
2. Ja hän on meidän syntiemme sovitus; eikä ainoastaan meidän, vaan myös koko maailman syntien.
3. Ja siitä me tiedämme hänet tuntevamme, että pidämme hänen käskynsä.
4. Joka sanoo: "Minä tunnen hänet", eikä pidä hänen käskyjänsä, se on valhettelija, ja totuus ei ole hänessä.
5. Mutta joka pitää hänen sanansa, hänessä on Jumalan rakkaus totisesti täydelliseksi tullut. Siitä me tiedämme, että me hänessä olemme.
6. Joka sanoo hänessä pysyvänsä, on velvollinen vaeltamaan, niinkuin hän vaelsi.
10. Joka rakastaa veljeänsä, se pysyy valkeudessa, ja hänessä ei ole pahennusta.
11. Mutta joka vihaa veljeänsä, se on pimeydessä ja vaeltaa pimeydessä, eikä hän tiedä, mihin menee; sillä pimeys on sokaissut hänen silmänsä.
12. Minä kirjoitan teille, lapsukaiset, sillä synnit ovat teille anteeksi annetut hänen nimensä tähden.
15. Älkää rakastako maailmaa älkääkä sitä, mikä maailmassa on. Jos joku maailmaa rakastaa, niin Isän rakkaus ei ole hänessä.
16. Sillä kaikki, mikä maailmassa on, lihan himo, silmäin pyyntö ja elämän korskeus, se ei ole Isästä, vaan maailmasta.
17. Ja maailma katoaa ja sen himo; mutta joka tekee Jumalan tahdon, se pysyy iankaikkisesti.
18. Lapsukaiset, nyt on viimeinen aika. Ja niinkuin te olette kuulleet, että antikristus tulee, niin onkin nyt monta antikristusta ilmaantunut; siitä me tiedämme, että nyt on viimeinen aika.
21. En minä ole kirjoittanut teille sentähden, ettette totuutta tiedä, vaan sentähden, että te tiedätte sen ja ettei mikään valhe ole totuudesta.
22. Kuka on valhettelija, ellei se, joka kieltää sen, että Jeesus on Kristus? Hän on antikristus, se, joka kieltää Isän ja Pojan.
23. Kuka ikinä kieltää Pojan, hänellä ei ole Isääkään. Joka tunnustaa Pojan, hänellä on myös Isä.
24. Minkä te olette alusta asti kuulleet, se pysyköön teissä. Jos teissä pysyy se, minkä olette alusta asti kuulleet, niin tekin pysytte Pojassa ja Isässä.
25. Ja tämä on se lupaus, minkä hän on meille luvannut: iankaikkinen elämä.
26. Tämän minä olen kirjoittanut teille niistä, jotka teitä eksyttävät.
27. Mutta te - teissä pysyy se voitelu, jonka olette häneltä saaneet, ja te ette ole kenenkään opetuksen tarpeessa; vaan niinkuin hänen voitelunsa opettaa teitä kaikessa, niin se opetus on myös totta eikä ole valhetta; ja niinkuin se on opettanut teitä, niin pysykää hänessä.
28. Ja nyt, lapsukaiset, pysykää hänessä, että meillä hänen ilmestyessään olisi turva eikä meitä häpeällä karkoitettaisi pois hänen tyköänsä hänen tulemuksessaan.
29. Jos tiedätte, että hän on vanhurskas, niin te ymmärrätte, että myös jokainen, joka vanhurskauden tekee, on hänestä syntynyt.
Matteuksen evankeliumi:
7:21 Ei jokainen, joka sanoo minulle: 'Herra, Herra!', pääse taivasten valtakuntaan, vaan se, joka tekee minun taivaallisen Isäni tahdon.
12:50 Sillä jokainen, joka tekee minun taivaallisen Isäni tahdon, on minun veljeni ja sisareni ja äitini."
18:14 Niin ei myöskään teidän taivaallisen Isänne tahto ole, että yksikään näistä pienistä joutuisi kadotukseen.
Luuk.
6:47 Jokainen, joka tulee minun tyköni ja kuulee minun sanani ja tekee niiden mukaan - minä osoitan teille, kenen kaltainen hän on.
6:48 Hän on miehen kaltainen, joka huonetta rakentaessaan kaivoi syvään ja laski perustuksen kalliolle; kun sitten tulva tuli, syöksähti virta sitä huonetta vastaan, mutta ei voinut sitä horjuttaa, sillä se oli hyvästi rakennettu.
6:49 Mutta joka kuulee eikä tee, se on miehen kaltainen, joka perustusta panematta rakensi huoneensa maan pinnalle; ja virta syöksähti sitä vastaan, ja heti se sortui, ja sen huoneen kukistuminen oli suuri."
Joh.
15:13 Sen suurempaa rakkautta ei ole kenelläkään, kuin että hän antaa henkensä ystäväinsä edestä.
15:14 Te olette minun ystäväni, jos teette, mitä minä käsken teidän tehdä.
15:15 En minä enää sano teitä palvelijoiksi, sillä palvelija ei tiedä, mitä hänen herransa tekee; vaan ystäviksi minä sanon teitä, sillä minä olen ilmoittanut teille kaikki, mitä minä olen kuullut Isältäni.
Parannus
Matt.
4:17 Siitä lähtien Jeesus rupesi saarnaamaan ja sanomaan: "Tehkää parannus, sillä taivasten valtakunta on tullut lähelle."
11:20 Sitten hän rupesi nuhtelemaan niitä kaupunkeja, joissa useimmat hänen voimalliset tekonsa olivat tapahtuneet, siitä, etteivät ne olleet tehneet parannusta:
Mark.
1:15 ja sanoi: "Aika on täyttynyt, ja Jumalan valtakunta on tullut lähelle; tehkää parannus ja uskokaa evankeliumi."
6:12 Niin he lähtivät ja saarnasivat, että oli tehtävä parannus.
Luuk.
13:5 Eivät olleet, sanon minä teille, mutta ellette tee parannusta, niin samoin te kaikki hukutte."
24:47 ja että parannusta syntien anteeksisaamiseksi on saarnattava hänen nimessänsä kaikille kansoille, alkaen Jerusalemista.
Apostolien teot:
2:38 Niin Pietari sanoi heille: "Tehkää parannus ja ottakoon kukin teistä kasteen Jeesuksen Kristuksen nimeen syntienne anteeksisaamiseksi, niin te saatte Pyhän Hengen lahjan.
...
Achrenius
44 (ehkä sopii myös nyky maailman menoon liittyen):
1. O maailman pahuus suuri! Siell' eletään surutoinn', Ja maataan synneiss' kovin Juur' aivan murheetoinn'! Vaikk' kuinka Herra uhkaa Vihans hirmuisuudell' Sananspalvelijain kautta, Jotk' varoittavat kyyneleill'.
2. Ah, syy on surkia aivan Näin vaikiast' valittaa, Ett' Herran sana turhaan Kansalle saarnataan, Kosk' ei he vaaria-ota, Ehk' kuinka neuvotaan, Vaan kilvan synneiss' kohta Päin helvettiä juostaan.
3. Voi vaarallista aikaa, Mihin olemme eläneet, Sill' vaikka kuhunka paikkaan Nyt itses kääntänet, Niin havaitset ja näet, Ett' ajat viimeiset On meitä lähestyneet, Ja eletään syntisest'.
4. Ah, voi, voi minua vaivaist'! Sillä pelkään vapisen, Ett' Herran Jumal' taivaast' Vihaan syttyy hirmuiseen, Ah, eikös, kristitty rakas, Syy ole jo peljätä, Koska synnit joka paikass' Vallan saa vallita.
5. Ah voi meit' onnettomii, Ett' elämme surutoinn', Ja makaamme synnis' kovin Maailmass' murheetoinn' Kuink' Herran ilmestystä Tääll' mahdamme odottaa, Ja riemua taivaallista Iloisesti toivottaa.
6. O Herra korkea taivaan, Sä suuri Jumala, Katso armiaast' päälle vaivan, Kuin olemm' ansainn' synneillä, Ja älä ann' meidän hukkuu Alla vihas hirmuisen, Kans kuoloon kauhiaan nukkuu, Itkuun juur' ijäiseen.
7. Ah kristityt kaikki rakkaat, Siis vaariottakaat, Ja olkaat aina valppaat, Juur' hartaasti rukoilkaat, Ett' Herra olis vielä Leppyinen Jumala, Eikä hirmuisuudell' meitä Tääll' tahtois kohdata.
8. Ajat kyllä, kristitty rakas, Jo näet muuttuvan, Jos ennätät viel' takas Pikaisest' katsomaan, Vaan kuitenki neuvo paras, Ett' hyljäät maailman Ja pyydät tulla taivaan Ijäiseen kunniaan.
9. Ah autuas on se sielu, Joll' ompi maailmass' Yks vilpitöinen halu Etsiä riemuu taivahass'; He saavat vihdoin nähdä Karitsan häät kauniit, Jotka uskon kautta täällä Sen onnen käsitit.
Kommentoin ajan säästämiseksi vain noita alun ilmestyskirjan jakeita.
Jos kyseiset jakeet liittää kontekstiinsa ei ole vaikea huomata, että Johannes puhuessaan 'kirjasta' ei tarkoia koko nykyistä Raamattua, vaan ilmestyskirjaa. Viittaaminen koko Raamattuun (myös UT:iin) olisi ollut Johannekselle hyvin vaikeaa, sillä tuolloin ei vielä edes ollut olemassa UT:ia. Sanoista syntyy asiakokonaisuus, johon ei sovi mennä sorkkimaan. Raamattuun viitaten se tarkoittaa sitä, että sanoista syntyy Raamatun asia, eli Kristus - inhimillisillä sanoilla kuvataan Sanaa. Itse Sana menee yhden sanan tai jakeen yli, sillä kokonaisuus on osiaan suurempi.
Niin, olinkin jo aiemmassa viestissä kirjoittanut, että Ilmestyskirjan lopussa olevat sanat viittaavat ehkä vain Ilmestyskirjaan. (Pohdin, että voivatko ne viitata koko Raamattuun, vaiko pelkästään Ilmestyskirjaan.)
Kuitenkin, jos jollakin raamatuntulkinnalla voidaan jostakin muusta osasta Raamattua "ottaa pois" jotain jakeita, niin miksei sillä tulkintaperiaatteella voida ottaa myös Ilmestyskirjasta pois jakeita (?).
Mietin myös, että suhtautuuko Jumala samalla tavalla myös koko Raamattuun. (Jos vaikkapa poistamme joitakin hänen käskyistään eli kymmenestä käskystä, niin miten hän siihen suhtautuu.)
Pääpointti oli lähinnä siinä, että Jumala on ilmoittanut tahtonsa Raamatussa. Jos Jumala on täysin pyhä, ja Hän on valkeus ja Hänessä ei ole mitään pimeyttä, niin miksi Hänen sanassaan (eli Raamatussa) voisikin olla pimeyttä?
(Tietysti, jos ajattelet omalla tulkinnallasi, niin Raamatussa on pimeyttä eli ihmisen omia ajatuksia eikä Jumalan tahtoa ole siinä kaikilta osiltaan selkeästi ilmaistu, tai on ilmaistu jopa täysin väärin.
Minä vain ajattelen toisella tavalla. Minusta voimme luottaa että Jumala ei ole jättänyt meitä epävarmuuteen hänen tahtonsa/käskyjensä suhteen. Hän ei ole jättänyt meitä "perkeleen 'armoille'/riistettäväksi", vaan Jumala rakastaa meitä niin paljon, että on tahtonut tuoda Raamatun meille selkeänä, niin että siinä on ilmaistu Hänen ajatuksiaan / käskyjään luotettavalla tavalla.. Hänessä ei ole mitään pimeyttä, joten mielestäni Raamatussakaan ei ole mitään pimeyttä. Mutta näistä ei varmaankaan kannata väitellä. Olemme eri linjoilla.)
Myös 2.Piet sopinee tähän yhteyteen. (irstauksia...)
2.Pietarin kirje:
2:1 Mutta myös valheprofeettoja oli kansan seassa, niinkuin teidänkin keskuudessanne on oleva valheenopettajia, jotka salaa kuljettavat sisään turmiollisia harhaoppeja, kieltävätpä Herrankin, joka on heidät ostanut, ja tuottavat itselleen äkillisen perikadon.
2:2 Ja moni on seuraava heidän irstauksiaan, ja heidän tähtensä totuuden tie tulee häväistyksi;
2:3 ja ahneudessaan he valheellisilla sanoilla kiskovat teistä hyötyä; mutta jo ammoisista ajoista heidän tuomionsa valvoo, eikä heidän perikatonsa torku.
2:4 Sillä ei Jumala säästänyt enkeleitä, jotka syntiä tekivät, vaan syöksi heidät syvyyteen, pimeyden kuiluihin, ja hylkäsi heidät tuomiota varten säilytettäviksi.
2:5 Eikä hän säästänyt muinaista maailmaa, vaikka varjelikin Nooan, vanhurskauden saarnaajan, ynnä seitsemän muuta, vaan antoi vedenpaisumuksen tulla jumalattomain maailman päälle.
2:6 Ja hän poltti poroksi Sodoman ja Gomorran kaupungit ja tuomitsi ne häviöön, asettaen ne varoitukseksi niille, jotka vastedes jumalattomasti elävät.
2:7 Kuitenkin hän pelasti hurskaan Lootin, jota rietasten vaellus irstaudessa vaivasi;
2:8 sillä asuessaan heidän keskuudessansa tuo hurskas mies kiusaantui hurskaassa sielussaan joka päivä heidän pahain tekojensa tähden, joita hänen täytyi nähdä ja kuulla.
2:9 Näin Herra tietää pelastaa jumaliset kiusauksesta, mutta tuomion päivään säilyttää rangaistuksen alaisina väärät,
2:10 ja varsinkin ne, jotka lihan jäljessä kulkevat saastaisissa himoissa ja ylenkatsovat herrauden. Nuo uhkarohkeat, itserakkaat eivät kammo herjata henkivaltoja,
2:11 vaikka enkelitkään, jotka väkevyydeltään ja voimaltaan ovat suuremmat, eivät lausu heitä vastaan herjaavaa tuomiota Herran edessä.
2:12 Mutta niinkuin järjettömät, luonnostaan pyydystettäviksi ja häviämään syntyneet eläimet, niin joutuvat myös nämä, kun herjaavat sitä, mitä eivät tunne, häviämään omaan turmelukseensa,
2:13 saaden vääryyden palkan; he pitävät nautintonaan elää päivänsä hekumassa; he ovat tahra- ja häpeäpilkkuja; he herkuttelevat petoksissaan, kemuillessaan teidän kanssanne;
2:14 heidän silmänsä ovat täynnä haureutta eivätkä saa kylläänsä synnistä; he viekoittelevat horjuvia sieluja, heillä on ahneuteen harjaantunut sydän; he ovat kirouksen lapsia.
2:15 He ovat hyljänneet suoran tien, ovat eksyneet ja seuranneet Bileamin, Beorin pojan, tietä, hänen, joka rakasti vääryyden palkkaa,
2:16 mutta sai rikkomuksestaan ojennuksen: mykkä juhta puhui ihmisen äänellä ja esti profeetan mielettömyyden.
2:17 Sellaiset ovat vedettömiä lähteitä ja myrskytuulen ajamia hattaroita, ja pimeyden synkeys on heille varattu.
2:18 Sillä he puhuvat pöyhkeitä turhuuden sanoja ja viekoittelevat lihan himoissa irstauksilla niitä, jotka tuskin ovat päässeet eksyksissä vaeltavia pakoon,
2:19 ja lupaavat heille vapautta, vaikka itse ovat turmeluksen orjia; sillä kenen voittama joku on, sen orja hän on.
2:20 Sillä jos he meidän Herramme ja Vapahtajan Jeesuksen Kristuksen tuntemisen kautta ovat päässeetkin maailman saastutuksia pakoon, mutta niihin taas kietoutuvat ja tulevat voitetuiksi, niin on viimeinen tullut heille ensimmäistä pahemmaksi.
2:21 Parempi olisi heille ollut, etteivät olisi tulleet tuntemaan vanhurskauden tietä, kuin että sen tunnettuaan kääntyvät pois heille annetusta pyhästä käskystä.
2:22 Heille on tapahtunut, mitä tosi sananlasku sanoo: "Koira palaa oksennukselleen", ja: "Pesty sika rypee rapakossa."
Sisarenpoika 1/2003
Pääkirjoituksesta
...
... Ja entä lapsemme? Pelkään pahoin, että meidän käsissämme tuhlaantuu isiemme ja äitiemme kallis uskonperintö. Emme ehkä haluakaan kuulla saarnattavan parannusta omakohtaisesti. Riittää kun ulkonaisesti pidämme kiinni Raamatusta, veisaamme oman herätysliikkeemme laulukirjaa ja osallistumme kaikenlaiseen uskonnolliseen toimintaan. ...
Mutta vielä Herran korvat kuulevat rukouksia. Siksi huutakaa, te rakkaat vanhemmat ja isovanhemmat, itsenne ja lastenne ja lastenlastenne puolesta. Siksi muistakaa, te nuoremmat ja vasta-alkavaiset, pyytää varjelusta ja siunausta elämänne matkalle. Ei Jumala ole muuttunut toiseksi. Me sen sijaan olemme tulleet pahemmiksi ja häijymmiksi. Meistä on parannuksen alettava. Kristuksen sovintoveressä siihen annetaan jokapäiväinen kehoitus ja mahdollisuus.
Kirkon hätätila
Muistan piispa Olavi Rimpiläisen todenneen virkakautensa aikana useasti eri yhteyksissä, että kirkko pitää kyllä Raamattua ylimpänä ohjeenaan monissa "opillisissa kysymyksissä", mutta ei niinkään "elämänvaellusta koskevissa ratkaisuissa". Tässä oli hänen mielestänsä yksi suurimmista ongelmista käytännön seurakuntatyössä. Kun tänään luen lehdistä vaikeuksista, joita esim. papiston virkajärjestelyt, jumalanpalveluksessa käynti tai seksuaaliopetus aiheuttavat eri puolilla maatamme, tuntuu siltä, että tuo taannoin lausuttu varoituksen sana on ollut enemmän kuin paikallaan.
Olemme hiljalleen ajautumassa vastaavaan tilanteeseen, jollaisesta keskitysleirillä marttyyrikuoleman kärsineen, saksalaisen teologin, Dietrich Bonhoefferin protesti alkoi. Hän kirjoitti kirjansa "Kutsu seuraamiseen" (1937) hätähuutona historiallisena hetkenä, jolloin oli sallittua "tunnustaa Kristusta", mutta ei "seurata häntä". Kirkko ei saanut sekaantua "sille kuulumattomiin asioihin". Siten esim. fasistisen valtiovallan arvostelu leimattiin yksinkertaisesti puuttumiseksi "maalliseen hallintaan" ja "varsinaisen, hengellisen tehtävän laiminlyömiseksi". Sinun oli kyllä lupa olla kristitty, muttei enää elää kristittynä! Tämähän merkitsi täydellistä itsepetosta, sitä ns. "halpaa armoa", joka ei lohduta ketään - paitsi suruttomia, ei vaikuta mitään - paitsi ulkokultaisuutta, ei johda yhtään mihinkään - paitsi helvettiin.
Samanlaisessa tilanteessa on oltu useasti aikaisemminkin. Jo Tuomas Kempiläinen totesi omana aikanaan sattuvasti: "Kristuksella on monta tunnustajaa, mutta harvoja seuraajia!" Selvyyden vuoksi sanottakoon, että tämä koskee myös maamme tunnustusrintamaa. Ei se vielä riitä, että harjoitetaan terävää kirkkopolitiikkaa, saarnataan oikeaa oppia, vedotaan Jumalan armollisuuteen ja laupeuteen, jos samalla kieltäydytään tekemästä totista parannusta, kilvoittelemasta ristin tiellä, seuraamasta Herraa, minne ikinä hän meneekin. Nyt tarvitaan kristillisyyttä, joka sekä näkyy että kuuluu lähelle ja kauas, kouraisee syvältä, ylentää sydämen, lämmittää mielen teeskentelemättömällä rakkaudella. Pahin paatumus seuraa puhtaasta opista, josta kyllä puhutaan, mutta josta ei sittenkään eletä.
Ruotsin edesmenneen piispa Bo Giertzin sanoin: "Tuskin on olemassa mitään niin kovaa kuin niiden pappien sydämet, jotka ovat tottuneet jatkuvasti kuulemaan Jumalan sanaa, puhumaan Jumalan sanaa ja selittämään Jumalan sanaa, kuitenkaan itse vastaanottamatta sitä Jumalan sanana. Siinä lienee selitys siihen, että sanan palvelijat voivat toisinaan käyttäytyä arvoituksenomaisesti jumalattomuudessansa, valheellisuudessansa ja sydämettömyydessänsä. Kyse on hengellisestä väärämielisyydestä, jos saarnataan sanaa toisille muttei itse alistuta sen alle. Jonain päivänä sielunvihollinen sitten virittää ansan, hän viettelee hätävalheeseen, hän pakottaa tietoiseen ja harkittuun valehteluun tai johonkin muuhun tietoiseen ja harkittuun syntiin, koska on välttämätöntä pyrkiä säilyttämään kiiltävä ulkokuori."
Syynä siis kirkkomme alennustilaan (puhun nyt koko kirkosta, sulkematta sen ulkopuolelle yhtäkään tunnustuksellista ryhmittymää tai ketään tunnustuksellista julistajaa itseni mukaanlukien) on Raamatun arvovallan romahdus omassa yksityiselämässämme ja hartaudenharjoituksessamme sekä julkisessa seurakunnallisten asioitten hoitamisessa. Luopumuksen jäljet johtavat edelleen ripittäytymisen laiminlyömiseen. Tästä Bonhoeffer kirjoittaa: "Kahdella tavalla Jumalan käsky kohtaa meidät kirkossa: saarnassa ja ripissä (...) Evankelisesta kirkosta katosi konkreettinen etiikka, kun pappi ei enää jatkuvasti nähnyt itseään asetetuksi rippituoliin vastuullisten kysymysten eteen. Vetoamalla väärin kristityn vapauteen hän luopui julistamasta konkreettisesti Jumalan käskyä. Sen tähden vasta sitten, kun ripin jumalallinen virka jälleen löydetään, saa evankelinen kirkko takaisin konkreettisen etiikkansa, jollainen sillä oli uskonpuhdistuksen aikana."
Joten parannuksen "pitää Jumalan huoneesta alkaman" (1.Piet.4:17). Jos se ei ala sieltä, se ei ala muualtakaan. Tämä on meille kaikille kutsu todelliseen seuraamiseen: itsensä kieltämiseen, ristin ottamiseen ja kuolemaan, koska Kristus kielsi itsensä, otti ristinsä ja kuoli meidän tähtemme.
Ensin "tulkintaan vetoamisesta"
Nykypäivänä usein kun vedotaan "tulkintaan" todellisuudessa onkin kyse siitä, että sanotaan että Raamattuun ei voi tältä ja tältä osin luottaa. Vedotaan hienostuneesti "tulkintaan", vaikka väitetään että Jumalan pyhässä sanassa eli Raamatussa on nyt tältä osin pimeyttä. perkele / sielunvihollinen on tainnut päästä käpelöimään Jumalan sanaa eli Raamattua. Emme voikaan täysin luottaa siihen. (Tällaisista väitteistä tahdon sanoutua voimakkaasti irti!)
Vähän muunlaiseen asiaan liittyen.
Pappisvihkimyksessä annettava lupaus.
Kirkkojärjestys
5. luku
6 §
Papiksi vihittävän on annettava virkaan vihittäessä seuraava lupaus:
Minä N.N. lupaan kaikkitietävän Jumalan edessä, että toimittaessani pappisvirkaa, jonka olen valmis ottamaan vastaan, tahdon pysyä Jumalan pyhässä sanassa ja siihen perustuvassa evankelis-luterilaisen kirkon tunnustuksessa. En julkisesti julista tai levitä enkä salaisesti edistä tai suosi sitä vastaan sotivia oppeja. Tahdon myös oikein julistaa Jumalan sanaa ja jakaa pyhiä sakramentteja Kristuksen asetuksen mukaan. Tahdon noudattaa kirkon lakia ja järjestystä sekä palvella alttiisti seurakuntaa ja sanankuulijoita. Kaikkea tätä tahdon noudattaa niin, että voin vastata siitä Jumalan ja ihmisten edessä. Tähän Jumala minua auttakoon.
// tahdon pysyä Jumalan pyhässä sanassa ja siihen perustuvassa evankelis-luterilaisen kirkon tunnustuksessa. En julkisesti julista tai levitä enkä salaisesti edistä tai suosi sitä vastaan sotivia oppeja. //
Sallitko papin toimia vastoin tätä lupaustaan? Eikö pappi toimi vastoin lupaustaan (jos hän ei pidä Raamattua auktoriteettinaan, tai ei sitoudu tunnustuskirjoihin)? Vai eikö Jumalan pyhä sana tarkoita Raamatun sanaa? (Jumalan pyhä sana = Raamatun sana ?)
Eivätkö sanat ja teot ole, tai voi olla, aika pahasti ristiriidassa nykykirkossa? Häikäilemättä toimitaan vastoin tuota lupausta. Pappisvihkimyksessä sitoudutaan julkisesti Raamattuun ja ev.lut tunnustuskirjoihin, mutta käytännön elämä voi olla aivan muuta... (Etkö sinäkin Pertti koko ajan puhu, että Raamattua ja Tunnustuskirjoja ei pidä pitää auktoriteetteinä?)
Sitoudutko tai tahdotko sinä Raamattuun ja Jumalan pyhään sanaan eli Raamattuun kuten pappisvihkimyksessä luvataan käsittääkseni tehdä? (En tiedä että oletko jossakin työssä ev.lut kirkossa tms..) Tuollainen lupaus annetaan pappisvihkimyksessä.
Tietysti jos 'pyhällä sanalla' aletaan tarkoittamaan jokaisen omaa jumalaa (sitä että mitä itse ajattelee Jumalasta), niin silloin lupaus on kummallisessa merkityksessä. (Eihän silloin sitouduta mihinkään?) Lupauksessahan sitoudutaan myös kirkon tunnustukseen. Eivätkö ne ole vielä täysin virallisesti ev.lut tunnustuskirjat (Kolme ekumeenista uskontunnustusta, Augburghin tunnustus ja sen puolustus, Yksimielisyyden ohje, ... Katekismukset? -> Vähä katekismus ja Iso katekismus), ja niiden Raamatun mukaiseen opetukseen esim. vanhurskauttamisesta, paaviudesta, ehtoollisesta, "sidotusta ratkaisuvallasta", "uudestikastajista", jne..., ja myös niiden sitoutumiseen Raamatun auktoriteettiin?
Tässä viestissä on otteita STI:n luennosta www.teolinst.fi
"SAARNA JA OPPI" Timo Holma, 1997
(en ole nykyisen STI:n linjoilla, mutta aiemmat luennot, kuten tämä on varmastikin hyvä)
Vuoden 1993 loppuun saakka pappisvirkaan vihittävien oli tehtävä vala (KL 96 §), joka alkoi näin: "Minä N. N. lupaan ja vannon kaikkivaltiaan ja kaikkitietävän Jumalan kautta, että minä, toimittaessani Jumalan seurakunnassa saarnavirkaa, jonka nyt olen valmis ottamaan vastaan, olen uskollisesti ja puhtaasti pysyvä Jumalan pyhässä sanassa."
Pappisvalan esikuvana voitaneen pitää apostoli Paavalin sanoja Timoteukselle (2. Tim. 4:1-5): "Minä vannotan sinua Jumalan ja Kristuksen Jeesuksen nimessä, hänen, joka on tuomitseva elävät ja kuolleet, ja hänen ilmestymisensä ja valtakuntansa kautta: julista sanaa, astu esiin sopivaan ja sopi-mattomaan aikaan, nuhtele, moiti ja kehota, aina kärsivällisesti opettaen.
Tulee näet aika, jolloin ih-miset eivät siedä kuulla tervettä oppia vaan haalivat itselleen halunsa mukaisia opettajia kuullakseen sitä mitä kulloinkin mieli tekee.
He tukkivat korvansa totuudelta ja kääntyvät kuuntelemaan taruja.
Mutta pysy sinä järkevänä (1938: ole sinä raitis kaikessa) kaikissa tilanteissa, kestä vaivat, julista evankeliumia ja hoida virkasi tehtävät (1938: toimita virkasi täydellisesti)." Tu vero vigila, in omni-bus labora, opus fac Evangelistae, ministerium tuum imple. Sobrius esto.
Kirkkojärjestyksen ensimmäisessä pykälässä kirkkomme tunnustuksesta lausutaan: "Suomen evan-kelis-luterilainen kirkko tunnustaa sitä kristillistä uskoa, joka perustuu Jumalan pyhään sanaan, Vanhan ja Uuden testamentin profeetallisiin ja apostolisiin kirjoihin, ja joka on ilmaistu kolmessa vanhan kirkon uskontunnustuksessa sekä muuttamattomassa Augsburgin tunnustuksessa ja muissa luterilaisen kirkon Yksimielisyyden kirjaan otetuissa tunnustuskirjoissa.
Kirkko pitää korkeimpana oh-jeenaan sitä tunnustuskirjojen periaatetta, että kaikkea oppia kirkossa on tutkittava ja arvioitava Jumalan pyhän sanan mukaan.
"
Olkoon puheesi terveen opin mukaista
Jeesus varoitti fariseusten ja saddukeusten hapatuksesta (Mt. 16:11-12): "- - - ei hän käskenyt varoa leipätaikinan hapatetta, vaan fariseusten ja saddukeusten opetusta".
"Turhaan he minua palvelevat, kun opettavat oppejaan, ihmisten tekimiä käskyjä" (Mark. 7:7).
Jeesus sanoi: "Se, mitä minä opetan, ei ole minun oppiani, vaan hänen, joka on minut lähettänyt.
Joka tahtoo noudattaa hänen tahtoaan, pääsee kyllä selville siitä, onko opetukseni lähtöisin Jumalasta vai puhunko omiani.
Se, joka esittää omia ajatuksiaan, tahtoo kunniaa itselleen.
Mutta se, joka tahtoo kunniaa lähettäjälleen, puhuu totta, hänessä ei ole vääryyttä.
" (Joh.
7:16-18)
Apostolien kirjeissä on paljon kehotuksia pysymiseen terveessä opissa, Kristuksen opissa: "Juma-lalle kiitos, te jotka olitte synnin orjia, olette nyt tulleet koko sydämestänne kuuliaisiksi sille opetukselle (in eam formam doctrinae, in quam traditi estis), jonka ohjattavaksi teidät on uskottu.
Olette päässeet vapaiksi synnin orjuudesta ja palvelette nyt vanhurskautta - käytän yksinkertaista kieltä, jotta voisitte ymmärtää minua.
" Room. 6:17-19; "Makedoniaan lähtiessäni kehotin sinua jäämään Efesokseen, jotta kieltäisit siellä eräitä levittämästä vieraita oppeja ja harrastamasta taruja ja noita loputtomia sukuluetteloita.
Ne johtavat vain turhiin tutkisteluihin eivätkä palvele Jumalan suunnitel-maa, joka avautuu vain uskolle.
Kehotuksemme päämäärä on rakkaus, joka tulee puhtaasta sydämes-tä, hyvästä omastatunnosta ja vilpittömästä uskosta.
" (1.Tim. 1:3-5); "Kun opetat veljiä näin, olet hyvä Kristuksen Jeesuksen palvelija ja saat itsekin vahvistusta siitä uskonopista ja oikeasta opetuk-sesta, jota olet noudattanut.
" (1. Tim. 4:6); "Seurakunnan kaitsijan … on pidettävä kiinni oppimme mukaisesta, luotettavasta sanasta, niin että hän kykenee myös rohkaisemaan toisia terveellä opetuk-sella ja kumoamaan vastustajien väitteet" (Tit. 1:9).
"Etkö sinäkin Pertti koko ajan puhu, että Raamattua ja Tunnustuskirjoja ei pidä pitää auktoriteetteinä?" Jumalan Sana, eli Kristus on ehdoton auktoriteetti luterilaisessa kirkossa, sillä Hänessä me elämme. Luterilainen kirkko myös elää tunnustuskirjojen hengessä, josta käsin luterilainen identiteetti rakentuu. Mielestäni tunnustuskirjoja ei tarvitse lukea sanasta sanaan, vaan kirkko voi myös poiketa auktoriteetillaan tunnustuskirjojen kohdista, joissa se näkee tarpeelliseksi näin toimia. (esim. keskustelua on herättänyt se, että onko aina luterilainen puoli täysin ymmärtänyt katolista osapuolta, ja päin vastoin) Näin siksi, että auktoriteetillaan kirkko on myös vahvistanut tunnustukset.
"Nykypäivänä usein kun vedotaan "tulkintaan" todellisuudessa onkin kyse siitä, että sanotaan että Raamattuun ei voi tältä ja tältä osin luottaa." Tästä ei ole kysymys, sillä kaikki tulkitsevat Raamattua. Se, että ei pidä Raamattua tulkinnasta vapaana, ei tarkoita sitä, että kaikki olisi suhteellista. Mm. Kristus on todellinen absoluutti.
Suosittelen todella tutustumaan eksegettiseen kirjallisuuteen, jossa käydään läpi mm. sitä miten Raamattua on eri aikoina tulkittu. Ei se kirjallisuus ole niin vaarallista, mitä jotkut väittävät. Toinen tutustumisenarvoinen asia on hermnauttinen ongelma, joka koskettaa myös teologiaa monella tasolla.
"En tiedä että oletko jossakin työssä ev.lut kirkossa tms" Sen verran voin taustojani paljastaa, että en ole luterilaisessa kirkossa töissä, vaan olen ihan maalikkojäsen.
Et siis voi lausua pappislupausta hyvällä omalla tunnolla (jos hakisit papiksi), koska et tahdo pysyä Jumalan pyhässä sanassa ja ev.lut kirkon tunnustuksessa? (Pappisvalassa Jumalan pyhä sana tarkoittaa Raamattua kuten kirkkojärjestyksen 1.pykälä ja tunnustuskirjat osoittavat.) Suosit myöskin Jumalan pyhää sanaa vastaan sotivia oppeja. Ethän ilmeisesti edes esim. vanhurskauttamisen osalta tahdo sitoutua tunnustuskirjoihin (jos olen ymmärtänyt oikein). Sinähän suorastaan vastustat tunnustuskirjojen opetusta! Miten voisit tahtoa pysyä niiden edustamassa opetuksessa? (Pappislupauskessa niin tehdään.)
Etkä lopulta pystyisi vastaamaan opetuksistasi Jumalan edessä, koska opetuksesi olisivat Jumalan pyhän sanan (eli Raamatun sanan) vastaisia. (Pappislupauksen loppukohta.)
Jos poistat Raamatusta jakeita, niin ei sellainen ole mitään tulkintaa vaan Raamatun vääristelyä, selkeiden Jumalan käskyjen poistamista Raamatusta, eli suorastaan hirvittävän törkeää Jumalan pilkkaa ja Jumalan pyhän sanan perkeleellistä vääntelemistä ja kääntelemistä! Monet Raamatun paikat joista olemme puhuneet ovat aivan yksiselitteisiä. Selkeää Jumalan ilmoitusta, joka koskee kaikkia aikakausia. Perkele on oivallinen valehtelussa. Tosi kammottavaa, suorastaan aivan perkeleellistä.
Pappislupaus:
"Minä N.N. lupaan kaikkitietävän Jumalan edessä, että toimittaessani pappisvirkaa, jonka olen valmis ottamaan vastaan, tahdon pysyä Jumalan pyhässä sanassa ja siihen perustuvassa evankelis-luterilaisen kirkon tunnustuksessa. En julkisesti julista tai levitä enkä salaisesti edistä tai suosi sitä vastaan sotivia oppeja. Tahdon myös oikein julistaa Jumalan sanaa ja jakaa pyhiä sakramentteja Kristuksen asetuksen mukaan. Tahdon noudattaa kirkon lakia ja järjestystä sekä palvella alttiisti seurakuntaa ja sanankuulijoita. Kaikkea tätä tahdon noudattaa niin, että voin vastata siitä Jumalan ja ihmisten edessä. Tähän Jumala minua auttakoon. "
Tämä asia menee jo jankuttamiseksi.
Me lähestymme eri tavoin Raamattua, ja se on meidän hyväksyttävä tosiasiana.
"Perkele on oivallinen valehtelussa. Tosi kammottavaa, suorastaan aivan perkeleellistä." Huh... Onneksi minut tuomitsee yksin Kristus, jonka armo saattaa olla todellisuutta ihmeellisempää.
Minua yhä ihmetyttää miksi hoet tuota pappisvalaa niin kiivaasti. Minä olen täysin maalikkojäsen, katsoo sitä mistä kulmasta tahansa.
// Minua yhä ihmetyttää miksi hoet tuota pappisvalaa niin kiivaasti. Minä olen täysin maalikkojäsen, katsoo sitä mistä kulmasta tahansa.//
Kommentoithan sinä koko ajan ev.lut kirkkoa.
(Käsittääkseni et voisi sitä valaa vannoa. Mielestäni tuo on kummallista ettei / jos ei pappisvalalla ole mielestäsi merkitystä että millainen se on vaikka itse tahdot kuulua ev.lut kirkkoon. Ettei sillä ole merkitystä vaikka et itse sitä lupausta voisi tehdäkään?) Tämä on niin vakava asia, että ajattelin vielä siitä kirjoittaa. (Vaikka epäilenkin koko ajan ettei tämä keskustelu minnekään vie.)
Mutta tuskin meidän kannattaa väitellä näistä asioista enempää.