Elämään kyllästyminen

ap

En tiedä olenko masentunut, mutta olen kyllästynyt koko elämään. Kaikki sujuu periaatteessa ihan hyvin ja jotain pieniä ilonhetkiäkin on, mutta ne ovat niitä samoja kuin aina ennenkin. Aurinko nousee ja laskee ja siinä välissä tapahtuu samoja asioita kuin aina ennenkin. Sitten taas sama uudelleen ja uudelleen.

Tuntuu kuin olisin jo nähnyt ja kokenut ihan riittävästi. Ikää on kuitenkin vasta reilut kolmekymmentä, joten sikäli tämä viittaisi jonkinlaiseen masennukseen. Kykenen kuitenkin toimimaan ihan hyvin, enkä ole erityisen ahdistunut. Totaalisen kyllästynyt vain kaikkeen. Tuntuu että voisin jättää elämän vaikka heti, mutta toisaalta jaksan kyllä päivästä toiseen rutiininomaisesti ihan hyvin.

Onko kenelläkään muulla samanlaisia tuntemuksia?

168

16377

Äänestä

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • väsynyt kaikkeen

      On, en jaksa kirjoittaa enempää.

      • pöljä69

        Meitä on paljon. Onneksi voi olla omassa maailmassa. Mitään tarkoitusta tässä nykymenossa ei ole.

      • Anonyymi

        Moi kyllästynyt elämää oikeasti hlva kulut minä hlva koskaa minulle lapsia 3 kukaan minä ei näy koskaa minulle ei ole rahaa pussi minä 25 vuotta työssä nyt minä sairaslomalla ei tule rahaa minä lasku on en iaksa elämää lasku lapsia ei ketä apua minun sosiaalinen ei kela ei oikeasti ei ruoka kokata päivää minä uksi kertaa Sue ehkä on oikeasti kyllästynyt elämää kulut kulut kohta kulut ???????

      • Anonyymi

        En minäkään. On sattunut paljon asioita.

    • semmosta777

      lähde matkustamaan, tee jotain erilaista ja yritä unohtaa rutiinisi ainakin joksikin aikaa. Mistä olet aina unelmoinut, uusi opiskelu/työpaikka, harrastus, lemmikki, muuta ulkomaille? Häh?

      • ap

        Nuo ovat varmasti hyviä neuvoja, mutta jokin sisälläni sanoo että kaikki näkemisen arvoinen on jo nähty. Olen ehtinyt jo kokea ilot ja surut ja kaikki muutkin tunteet, joten onko tässä mitään muuta enää edessä kuin vanhan kertaamista? Mistä saisi innostusta lähteä kohti uusia kuvioita kun ei osaa edes kuvitella että saisi mitään oikeasti uutta elämäänsä?

        On tavallaan hienoa kun on syksy ja luonto ympärillä muuttuu ja valmistautuu talveen. Se on kuitenkin sama syksy kuin aina ennenkin. Olen ennenkin nähnyt syksyn värit, tuntenut kirpeät aamut ja istunut pimeneviä iltoja. Nyt ne tuntuvat kuin loppuun pureskellulta purukumilta. Jauhan ja jauhan päivästä toiseen, mutta makua ei irtoa.

      • graveyard
        ap kirjoitti:

        Nuo ovat varmasti hyviä neuvoja, mutta jokin sisälläni sanoo että kaikki näkemisen arvoinen on jo nähty. Olen ehtinyt jo kokea ilot ja surut ja kaikki muutkin tunteet, joten onko tässä mitään muuta enää edessä kuin vanhan kertaamista? Mistä saisi innostusta lähteä kohti uusia kuvioita kun ei osaa edes kuvitella että saisi mitään oikeasti uutta elämäänsä?

        On tavallaan hienoa kun on syksy ja luonto ympärillä muuttuu ja valmistautuu talveen. Se on kuitenkin sama syksy kuin aina ennenkin. Olen ennenkin nähnyt syksyn värit, tuntenut kirpeät aamut ja istunut pimeneviä iltoja. Nyt ne tuntuvat kuin loppuun pureskellulta purukumilta. Jauhan ja jauhan päivästä toiseen, mutta makua ei irtoa.

        Ap en tiedä tilannettasi, eli oletko perheellinen vai et. Mulla on ihan samoja tuntemuksia. Totaalisen väsynyt elämään ja haluaisi vaan päästä pois. Olen yli 40v mies ja perheellinen. Lapseni pitää mua vielä jotenkin kiinni elämässä. Käyn työssä ja koetan hoitaa muutkin asiat. Vaimoni tuskin edes tajuaa todellista tilaani. Eikä siltä paljon tukea saisikaan. Masentunut ukko ei kuulu kulissibrändiin..

        Joku sanoi , että matkustele. Se on hyvä neuvo, jos vain on varaa. Mutta eihän ne mahdottoman kalliita ne reissut ole. Se voisi hieman piristää, jos käy postilaatikkoa pidemmällä..

        Mutta hae nyt apua oikeasti. Sinulla voi olla hyvinkin masennus. Voimia.

      • köyhä ja masentunut

        Tollaiset ideat on mulle vaan kauniita haaveita. Kun ei ole rahaa, eikä työpaikkaa löydy, niin eipä siinä paljoa matkustella, harrasteta tai pidetä lemmikkejä.

        Köyhänä sitä vaan tuijottelee masentuneena telkkaria tai nettiä. Kun ei mitään muutakaan ole. Tai no voihan sitä mennä ulos kävelylle, mutta samojen kulmien katsominen vaan pahentaa oloa. Eikä ole varaa käydä ravintoloissakaan. Rahat menee kaikki vuokraan, ruokaan ja busslippuihin.

      • viikinkikuolema
        ap kirjoitti:

        Nuo ovat varmasti hyviä neuvoja, mutta jokin sisälläni sanoo että kaikki näkemisen arvoinen on jo nähty. Olen ehtinyt jo kokea ilot ja surut ja kaikki muutkin tunteet, joten onko tässä mitään muuta enää edessä kuin vanhan kertaamista? Mistä saisi innostusta lähteä kohti uusia kuvioita kun ei osaa edes kuvitella että saisi mitään oikeasti uutta elämäänsä?

        On tavallaan hienoa kun on syksy ja luonto ympärillä muuttuu ja valmistautuu talveen. Se on kuitenkin sama syksy kuin aina ennenkin. Olen ennenkin nähnyt syksyn värit, tuntenut kirpeät aamut ja istunut pimeneviä iltoja. Nyt ne tuntuvat kuin loppuun pureskellulta purukumilta. Jauhan ja jauhan päivästä toiseen, mutta makua ei irtoa.

        Mä olen ollu samassa oravanpyörässä jo 3 vuotta säästän rahaa matkustelen ja lopuks aion mennä vaoaaehtoseksi syyriaan tai jonnekkin että joku sankari sais ampua mut tästä kärsimyksestä

      • Sitäsenarsistijätti

        Pahinta,ett lapseni kamppailevat myös ja on jos mitä psyk käyntejä.

      • Anonyymi
        ap kirjoitti:

        Nuo ovat varmasti hyviä neuvoja, mutta jokin sisälläni sanoo että kaikki näkemisen arvoinen on jo nähty. Olen ehtinyt jo kokea ilot ja surut ja kaikki muutkin tunteet, joten onko tässä mitään muuta enää edessä kuin vanhan kertaamista? Mistä saisi innostusta lähteä kohti uusia kuvioita kun ei osaa edes kuvitella että saisi mitään oikeasti uutta elämäänsä?

        On tavallaan hienoa kun on syksy ja luonto ympärillä muuttuu ja valmistautuu talveen. Se on kuitenkin sama syksy kuin aina ennenkin. Olen ennenkin nähnyt syksyn värit, tuntenut kirpeät aamut ja istunut pimeneviä iltoja. Nyt ne tuntuvat kuin loppuun pureskellulta purukumilta. Jauhan ja jauhan päivästä toiseen, mutta makua ei irtoa.

        Ymmärrän tuon olotilan liiankin hyvin. Mutta mitä sille tehdä en tiedä. Päivät menevät menojaan. Olen toista vuotta eläkkeellä mutta en tiennyt että elämä putoaa tähän kuoppaan. Minulla on koira mutta toisinaan kadun että otin sen. On kiinni koko ajan eikä voi lähteä minnekään kun ei ole hoitajaa. En suosittele tätä. Ei koira mielestäni voi korvata ihmiskontakteja ja elämyksiä. Hyvä lenkkikaveri kyllä on ja pitää fyysisesti liikkeellä. Asun ja elän yksin. Kyllä jotain kivaa voisi tapahtua mistä piristyisi. Sitä odotellessa ja tsemppiä🙂

      • Anonyymi
        graveyard kirjoitti:

        Ap en tiedä tilannettasi, eli oletko perheellinen vai et. Mulla on ihan samoja tuntemuksia. Totaalisen väsynyt elämään ja haluaisi vaan päästä pois. Olen yli 40v mies ja perheellinen. Lapseni pitää mua vielä jotenkin kiinni elämässä. Käyn työssä ja koetan hoitaa muutkin asiat. Vaimoni tuskin edes tajuaa todellista tilaani. Eikä siltä paljon tukea saisikaan. Masentunut ukko ei kuulu kulissibrändiin..

        Joku sanoi , että matkustele. Se on hyvä neuvo, jos vain on varaa. Mutta eihän ne mahdottoman kalliita ne reissut ole. Se voisi hieman piristää, jos käy postilaatikkoa pidemmällä..

        Mutta hae nyt apua oikeasti. Sinulla voi olla hyvinkin masennus. Voimia.

        Hei 40-kymppinen paha juttu tuo kulissibrändi-ethän Sinä nyt "ukko " vielä ole, kaikkea muuta!Miten niin ei vaimo tajua? Oletko puhunut asiasta- hänellä voi olla vauhti päällä ja rutiinit hoidettavana näin me naiset joskus tuudittaudumme olemassaolevaan tilanteeseen ja aika äkkiä sitä alkaa pitää toista itsestäänselvyytenä.Näin vanhempana naisena täytyy tunnustaa että joskus sitä vaan unohtaa että tunteita on myös miehellä. Miten olisi pysähtyminen ja kunnon keskustelu siitä mikä sinua masentaa tai väsyttää. Te miehet ette vaan saa puhetta aikaiseksi ja aina on se kiire ja niitä ja näitä velvollisuuksia.Vaimosi ehkä on sitoutunut pyörittämään perhettä eikä edes ajattele että et voi hyvin.Ryhdistäydy- mikään muutos ei ole mahdoton-et tiedäkkään mitä ihminen loppujen lopuksi kestää-viis ympäristön paineista Toimi!
        30- kymppiselle ei ole muuta neuvoa kuin: kyllä se siitä ja ei, et todellakaan ole kokenut ja
        nähnyt kaikkea!

      • Anonyymi
        ap kirjoitti:

        Nuo ovat varmasti hyviä neuvoja, mutta jokin sisälläni sanoo että kaikki näkemisen arvoinen on jo nähty. Olen ehtinyt jo kokea ilot ja surut ja kaikki muutkin tunteet, joten onko tässä mitään muuta enää edessä kuin vanhan kertaamista? Mistä saisi innostusta lähteä kohti uusia kuvioita kun ei osaa edes kuvitella että saisi mitään oikeasti uutta elämäänsä?

        On tavallaan hienoa kun on syksy ja luonto ympärillä muuttuu ja valmistautuu talveen. Se on kuitenkin sama syksy kuin aina ennenkin. Olen ennenkin nähnyt syksyn värit, tuntenut kirpeät aamut ja istunut pimeneviä iltoja. Nyt ne tuntuvat kuin loppuun pureskellulta purukumilta. Jauhan ja jauhan päivästä toiseen, mutta makua ei irtoa.

        Tekstisi perusteella vaikutat aika tunteelliselta ihmiseltä ja haluaisit varmasti kokea vahvoja fiiliksiä. Oonko oikessa jos heitän että toisaalta haluaisit kokea innostumista ja saada väriä eri asioihin mutta tekeminen esim harrastukset on menettäneet merkitystään kun ovat alkaneet tuntumaan kaikki saman pyörittämiseltä- ja samalla kaikki muu? Mulla vähän samaa hommaa, asiat tuntuu harmaalta, suosikki tekemiset olleet jo vuosia about kokonaan telakalla. Jos jaksamista löytyy niin kannattaa ainakin jotenkin avautua noista fiboista esim luottokaverille. Jos ei muuta niin hänellä ja muillakin tulee ihan varmasti noita samoja fiiliksiä, joko vähäksi aikaa tai sitten kestää tosi pitkään. Merkityksen ja pointin menettäminen kaikkeen tuntuu joskus niin jäätävän paskalta että tekisi mieli vaan huutaa ja potkia seinät kumoon kun päässä kiristää eikä mikään tunnu jeesaavan. Mutta mua ainakin auttaa että voi heittää tosi mustaa huumoria kaverien kanssa ja usein helpottaakin ainakin vähäksi aikaa. Sit jaksaa taas

      • Anonyymi
        ap kirjoitti:

        Nuo ovat varmasti hyviä neuvoja, mutta jokin sisälläni sanoo että kaikki näkemisen arvoinen on jo nähty. Olen ehtinyt jo kokea ilot ja surut ja kaikki muutkin tunteet, joten onko tässä mitään muuta enää edessä kuin vanhan kertaamista? Mistä saisi innostusta lähteä kohti uusia kuvioita kun ei osaa edes kuvitella että saisi mitään oikeasti uutta elämäänsä?

        On tavallaan hienoa kun on syksy ja luonto ympärillä muuttuu ja valmistautuu talveen. Se on kuitenkin sama syksy kuin aina ennenkin. Olen ennenkin nähnyt syksyn värit, tuntenut kirpeät aamut ja istunut pimeneviä iltoja. Nyt ne tuntuvat kuin loppuun pureskellulta purukumilta. Jauhan ja jauhan päivästä toiseen, mutta makua ei irtoa.

        Ehkäpä sinun aika tutustua itseesi. Lue Ekhart Tollen kirja läsnäolon voima. Jos vaikka aukeis jotain uutta. Tuo tila missä ei saa mistään Materiaalista mitään irti kuuluu myös IHMISEN KEHITYSVAIHEESEEN. Ja hyvä niin koska silloinhan se aika on pysähtyä kuuntelemaan ja selvittämään mitä tän kaiken hapatuksen takana on. Tsemppiä

      • Anonyymi

        Syö pääs.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Hei 40-kymppinen paha juttu tuo kulissibrändi-ethän Sinä nyt "ukko " vielä ole, kaikkea muuta!Miten niin ei vaimo tajua? Oletko puhunut asiasta- hänellä voi olla vauhti päällä ja rutiinit hoidettavana näin me naiset joskus tuudittaudumme olemassaolevaan tilanteeseen ja aika äkkiä sitä alkaa pitää toista itsestäänselvyytenä.Näin vanhempana naisena täytyy tunnustaa että joskus sitä vaan unohtaa että tunteita on myös miehellä. Miten olisi pysähtyminen ja kunnon keskustelu siitä mikä sinua masentaa tai väsyttää. Te miehet ette vaan saa puhetta aikaiseksi ja aina on se kiire ja niitä ja näitä velvollisuuksia.Vaimosi ehkä on sitoutunut pyörittämään perhettä eikä edes ajattele että et voi hyvin.Ryhdistäydy- mikään muutos ei ole mahdoton-et tiedäkkään mitä ihminen loppujen lopuksi kestää-viis ympäristön paineista Toimi!
        30- kymppiselle ei ole muuta neuvoa kuin: kyllä se siitä ja ei, et todellakaan ole kokenut ja
        nähnyt kaikkea!

        Ryhdistäydy ja kyllä se siitä, tosi huonoja kommentteja. Ei se vain mene niin😡

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Hei 40-kymppinen paha juttu tuo kulissibrändi-ethän Sinä nyt "ukko " vielä ole, kaikkea muuta!Miten niin ei vaimo tajua? Oletko puhunut asiasta- hänellä voi olla vauhti päällä ja rutiinit hoidettavana näin me naiset joskus tuudittaudumme olemassaolevaan tilanteeseen ja aika äkkiä sitä alkaa pitää toista itsestäänselvyytenä.Näin vanhempana naisena täytyy tunnustaa että joskus sitä vaan unohtaa että tunteita on myös miehellä. Miten olisi pysähtyminen ja kunnon keskustelu siitä mikä sinua masentaa tai väsyttää. Te miehet ette vaan saa puhetta aikaiseksi ja aina on se kiire ja niitä ja näitä velvollisuuksia.Vaimosi ehkä on sitoutunut pyörittämään perhettä eikä edes ajattele että et voi hyvin.Ryhdistäydy- mikään muutos ei ole mahdoton-et tiedäkkään mitä ihminen loppujen lopuksi kestää-viis ympäristön paineista Toimi!
        30- kymppiselle ei ole muuta neuvoa kuin: kyllä se siitä ja ei, et todellakaan ole kokenut ja
        nähnyt kaikkea!

        Kaikkien kanssa si voi puhua tälläisistä asioista, sillä vastaus on ainoastaan ” kokoo ittes”
        Sillä kyllä kaikki tuntevat puolisonsa niin hyvin että osaavat jo edeltä käsin arvata miten hän suhtautuu asioihin.
        Tiedän pariskunnan jossa vaimo piteli näitä kulisseja ja väheksyi miestään koko ajan, kunnes mies ei enää jaksanut elää. Kulissit ei kaatuneet siltikään vaan tämä ihminen otti kuolemastakin omat pisteensä ihmisten silmissä .
        Itse miettisi. Haluanko yleensä jatkaa elämää sen toisen kanssa , sillä puoliso joka ymmärtää toisen olotilan on auttavainen ja tekee kaikkensa että toinen pääsisi tasapainoon .masennus ei ole mikään vähäpitoinen juttu se on kurja tila ihmisellä, josta on pyrittävä eroon niin pian kun vaan kykenee.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Hei 40-kymppinen paha juttu tuo kulissibrändi-ethän Sinä nyt "ukko " vielä ole, kaikkea muuta!Miten niin ei vaimo tajua? Oletko puhunut asiasta- hänellä voi olla vauhti päällä ja rutiinit hoidettavana näin me naiset joskus tuudittaudumme olemassaolevaan tilanteeseen ja aika äkkiä sitä alkaa pitää toista itsestäänselvyytenä.Näin vanhempana naisena täytyy tunnustaa että joskus sitä vaan unohtaa että tunteita on myös miehellä. Miten olisi pysähtyminen ja kunnon keskustelu siitä mikä sinua masentaa tai väsyttää. Te miehet ette vaan saa puhetta aikaiseksi ja aina on se kiire ja niitä ja näitä velvollisuuksia.Vaimosi ehkä on sitoutunut pyörittämään perhettä eikä edes ajattele että et voi hyvin.Ryhdistäydy- mikään muutos ei ole mahdoton-et tiedäkkään mitä ihminen loppujen lopuksi kestää-viis ympäristön paineista Toimi!
        30- kymppiselle ei ole muuta neuvoa kuin: kyllä se siitä ja ei, et todellakaan ole kokenut ja
        nähnyt kaikkea!

        Onko sulla tietoa vaikka sillä vaimolla olisi yhtä paha olla tai pahempi? yrittää selvitä vaan kuten muutkin, pyörittää päivästä toiseen. joskus auttaa omaan pahaan oloon kun kysyy siltä toiseltakin puoliskolta että onko sillä kaikki ok? ties vaikka olisi pahempi olla ku sulla itelläsi, et vaa oo kysyny kuulumisia niin et tiedä

    • joiltek

      Hyvä vertaus tuo purukumi-juttu.

      Itse olen kohta 25v nainen ja minusta tuntuu jo nyt samalta kuin sinusta. Eivätkä ne mahdolliset uudet kokemukset niin jaksa kiinnostaakaan, mieluiten olisin siellä missä ennen syntymääni, rauhassa. Ei tarvitsisi tehdä mitään, ei edes hengittää. En vain jaksa tätä elämää. En jaksa pelata elämä-peliä tällä hahmolla.

      Minulla ei ole mitään mielenkiintoa elää vanhaksi. 40-vuotiaana voisi kupsahtaa, olisi enää 15 vuotta tätä elämää jäljellä. Itse asiassa tältä on tuntunut jo 3 vuotta. Elämä tuntuu vain pakolliselta asialta joka pitää hoitaa pois päiväjärjestyksestä. Onneksi on sentään hyvä avomies jonka kanssa teen tätä elämän ryhmätyötä. Taidan kuitenkin lintsata ja lähteä aikaisemmin, kuten aina koulussakin. Olen usein hieman pettynyt vanhempiini, koska tekivät minut tänne olemaan ja suoriutumaan velvollisuuksista. En halunnut syntyä.

      • Alistettu

        Mulla ihan sama juttu. Ilolla kun puhun kuolemasta harva ihminen ymmärtää. Äitiä pelottaa. Keskivaikea masennus on diagnosoitu aikoja sitten. Tuntuu ettei lääkärit/psykologit pystyy tekemään asialle mitään. Masennuslääkkeitä olen popsinut jo vuosia. Olen vihainen ihmiskunnalle ja itselleni etten pysty muuttamaan asioita, ehkä se selittää kaiken. Oma suhtautuminen asioihin on ensisijaisesti muutettava, mut ei sekään ole mikään helppo juttu. Yritän pärjätä jonkin aikaa ja sitten se iskee taas. Syksy ja ehkä kevät ovat pahimmat...

      • allunen
        Alistettu kirjoitti:

        Mulla ihan sama juttu. Ilolla kun puhun kuolemasta harva ihminen ymmärtää. Äitiä pelottaa. Keskivaikea masennus on diagnosoitu aikoja sitten. Tuntuu ettei lääkärit/psykologit pystyy tekemään asialle mitään. Masennuslääkkeitä olen popsinut jo vuosia. Olen vihainen ihmiskunnalle ja itselleni etten pysty muuttamaan asioita, ehkä se selittää kaiken. Oma suhtautuminen asioihin on ensisijaisesti muutettava, mut ei sekään ole mikään helppo juttu. Yritän pärjätä jonkin aikaa ja sitten se iskee taas. Syksy ja ehkä kevät ovat pahimmat...

        Sama täällä. 13 vuotta masennuslääkkeillä. Mikään ei tunnu miltään. Ilohetkiä on ehkä kerran parissa kuukaudessa. Muuten on aivan väsynyt itseeni ja tähän kaikkeen.

    • elämä ei pääty kuole

      Eräs henkilö todisti äskettäin ajatelleensa juuri noin nuoruudessaan. Hän oli ollut jänisjahdissa, oli kellistänyt jo pari pupua. Juodessaan siinä kahvia termarista ajokoiran pyöriessä lähistöllä ja tyytyväisenä onnistuneesta kaadosta. Kertoja oli innokas metsämies ja siinäpä se suurin ilonaihe sitten oli ollutkin.
      Kertoi että tuona kuulakkaana syysaamuna hörppiessä kahvia ei onnistunut katokaan tuottanut mitään iloa. Oli vain tunne, että vaipaita luontokappaleita hän vain ilokseen surmaa, joilla varmaan on enenmmän elämisen intoa ja riemua kuin itsellään ampujalla.
      Sisimmässä oli pyörinyt ajatus: sinulla on tuo kaksipiippuinen halulikko, ammu sillä ensin tuo koira ja sitten itsesi. Siitä ne ajallansa löytävät. Vielä oli jatkunut, että sitten ei ole mitään ja siihen loppuu ikävät elonpohdinnot.
      Kuitenkin toinen ääni, lempeä oli jatkanut, ei lopu siihen vaan ihminen elää iankaikkisesti.
      Mies olis tehnyt siinä kannon päällä istuessa ratkaisun Jumalan puoleen ja tullut uskoon. Hyvin kevyeltä oli askeleet alkaneet tuntua ja noita askelaita mies on tallustellut jo yli 30 vuotta.

      • Anonyymi

        Mulla ei auttanut edes uskossa olo aikoinaan. Ahdistuin vain lisää. Ei ole mun juttu vaikka toki edelleen uskon että Jeesus ja Jumala on ja kunnioitan.

    • Eikiinnostapätkääkään

      Olen miettinyt aivan samaa, ikää 33v. Olen eronnut pienen lapsen äiti ja nautin äitiydestä mutta siinä onkin sitten kaikki... En pidä elämästäni muuten. Elämä on ollut alusta asti yhtä väkisin tarpomista. Vanhempiini välit ovat aina olleet etäiset, siskojenkaan kanssa en ole niin tiiviisti tekemisissä.. Kavereita on muutama mutta olen yksinäinen.. Taloudellisesti olen tiukilla koko ajan mikä rajoittaa tekemisiäni ja lisää yksin kotona olemista. Välillä on hyviä kausia ja nautin lapsen kanssa touhuilemisesta kun sysään muut ajatukset syrjään ja 'leikin' että elämä on kivaa. Ei se ole - ainakaan tähän asti ollut enkä jaksa uskoa että mitään dramaattista muutosta tulee tapahtumaan.

      • Anonyymi

        Miksi kirjoitit noin kamalia?

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Miksi kirjoitit noin kamalia?

        Koska voin ja nautin siitä, että voin kannustaa ihmisiä tappamaan itsensä.

      • Anonyymi

        Piti oikein miettiä olenko itse tämän joskus kirjoittanut... Samat tuntemukset. Surullista vaan että 10 vuotta myöhemmin tämä ainut ilon aihe on alkanut kuormittaa elämää. Lapsella suuria haasteita päästä oman elämän alkuun... Koko ajan vahvistuu käsitys että koko elämäni ollut tarpomista ja tulee olemaan loppuun asti. Tuskin tarvitsee vanhaksi elää näillä lähtökohdilla. Kyynisyys on tullut pysyvästi ajatteluuni vaikka mieliala olisi muuten hyvä niin realiteetit pysyy mielessä koko ajan...

    • olemme käymässä vain

      On sinulla ainakin yksi i hyvä syy elää. Tuo pieni oma lapsesi. Ja kenelläpä meistä aina täällä tanssia ruusutarhoissa on.

      • täysin turta

        Mulla on täysin samat tuntemukset kuin aloittajalla. En odota mitään, en halua mitään, en unelmoi mistään, en tunne enää mitään. Ja tätä on jatkunut jo pari vuotta. Ikää on yli 40. Ei lapsia, ei perhettä, tylsä työ, ei koulutusta. Miksi jatkaisin tätä samaa?

      • Anonyymi

        median edustajilta pitäisi murskata lekalla polvet.

        Nauraisin niin lujaa.

    • turhaa 2

      Koko elämä on minustakin turhaa. Toivon, etten olisi ikinä tänne maanpäälliseen helvettiin syntynyt ja toivon, ettei kukaan täysijärkinen tänne lapsia hankkisi kärsimään. Olen elänyt ns kurjuudesta kurjuuteen. Olen ollut arvostetussa työssä, pärjään kyllä omatoimisesti vielä mutta terveys on mennyt niin pahasti, että se rajoittaa toiminta kykyäni rankasti. 7 kertaa leikattu. Tulevaisuudelta en odota enää mitään. Lisäksi minulle rakas maaseutu on tapettu. Kaikki kaupat, postit ja muut on lopetttu. EU on tuhonnut koko suomalaisen yhteiskunnan. Hyvinvointi valtio on
      HISTORIAA. Rikkaat ahnehtivat kaiken härskisti ja köyhät saa mennä. Inhimillisyys on kadonnut. On vaan EURO; EURO ja taas sama Euro, jota kokoustetaan mutta ihminen on jätetty heitteille. Miksi elää tällaisessa maailmassa?

    • are18

      Joo mäki oon kyllästynyt elämään ja oon vasta 18 tosin mul ei mee kyllä kaikki asiat ihan putkeen ja oon luultavasti masentunut.

    • 1love

      Kestävä onnellisuus ei löydy perheestä, lemmikistä, työstä, harrastuksesta, jumalasta tai mistään itsesi ulkopuolelta. Ehkä olet tullut pisteeseen, jossa olet oppinut tarpeeksi elämästä ja sinun on nyt aika löytää Itsesi. Älä seuraa mitään uskontoja, sääntöjä tai toimintamalleja, vaan kulje omaa polkuasi sisimpääsi. En voi kertoa sinulle miten, koska kaikkien on tajuttava se itse ja kaikkien polku on erilainen. Lopulta löydät Sen, miksi tänne tulit :)

      • Anonyymi

        Juurikin näin. Kaikki liittyy kaikkeen ja sisälle katsomisen paikka.

      • Anonyymi

        Tämä on mielenkiintoinen näkökanta. Kiitos! Henkinen kehittyminen kiinnostanut jo pitkään. Nykymaailmassa ja lähipiirissä niin paljon kurjia asioita. Itseensä keskittyminen voisi olla nyt hyvä projekti.

    • uncleben

      heh,kyllä se ilo alkoholistakin voi löytyä.selvinpäin aina niin pirun ankeeta mutta kun vähän ottaa hapanta niin sieltä se ilo löytyy.suosittelen,ainakin mulla auttaa uniongelmiin yms

      • holistiton

        tuo on niin totta, 24/7 vuodesta toiseen uni ongelmia ja hymy ei vaan nouse vaikka miten yrittäs mutta alkoholi avulla osaa kyllä hymyillä nauraa ja nukahtaa, ainut paska vaan ettei sitä kehtaa ku kerran pari kuukaudessa jos haluaa hyvät ja halvat humalat.

      • Anonyymi

        Hyi vittu, se on kun kissankusta joisi. Olette sairaita!

    • huonosti menee

      Mä oon reilu 30v nainen ja toi purkkajuttu oli kyllä hyvä, just siltä tuntuu tällä hetkellä mustakin. Jos on olemassa kolmenkympin kriisi niin tää on varmaan just sitä.. tai sitte masennusta, en tiiä.

      Tuntuu että tosi moni on parisuhteessa mutta silti niin kovin yksinäinen. No siitäpä en tiiäkkään mitään koska en itte oo koskaan ollut rakastunut, pari epäonnistunutta suhdeviritystä, nekin kaatunut siihen kun mies on löytänyt toisen.

      Yksin olen kaikki illat. Kaikki päivät on samanlaisia. Kavereitakaan ei enää oo, kaikki on niin rakastuneita, menee naimisiin ja saa lapsia... tämmönen yksinäinen sinkkunainen siinä unohtuu hyvinkin helposti.

      Matkustella haluaisin jos olisi varaa. Mua ottaa päähän sekin että mulla ei ole koskaan ollu varsinaisia intohimon kohteita. On paljon asioita joista pidän, mutta nekin jutut on tosiaan kokenu ja tehny niin monta kertaa että purkka ei tosiaan maistu enää miltään... varsinkaan kun ei ole ketään jonka kanssa jakaa asiat.... ja minkä sille voi jos ei vaan tunne intohimoa?

      Tällä hetkellä kyrsii oikeen kunnolla kaikki. Pitäs lähteä pois facebookistakin, sitä selatessa masentuu vielä enemmän. Baareissa en oo käyny enää pitkään aikaan, nekin on jo niin nähty.. ei siellä kuitenkaan ole mulle ketään eikä mitään, eikä se ryyppäys tuo tosiaan enää mitään uutta.. rahat vaan menee ja ahistaa entistä enemmän.

      Kyllähän tuo on alkanut siltä tuntua että täältä joutaisi jo pois. Reilu 30v ollut samaa. Mihinkä enää mikään miksikään muuttuu. Eikös niitä sellasiakin ihmisiä ole olemassa paljonkin joille ei vaan ole tarkoitettu rakkautta, rahaa eikä mitään muutakaan.

      • Anonyymi

        No täällä kommentoi toinen päälle kolmekymppinen nainen.......
        Haluan vaan sanoa, että ei kaikkien ihmisten tarvii mennä naimisiin ja saada lapsia.......
        Ei ne oo niin yksinkertaisia asioita....... Sinkkuna olossa on hyvätkin puolensa, ainakaan ei tarvi kysellä kenenkään kaksjalkaisen suostumusta ja lupaa omille menoilleen ja tekemisilleen,
        saa ite päättää ja tehhä niinkuin haluaa....... 😉
        Niin mäkii oon ollu pitkään sinkkuna ja jo niin tottunut siihen elämäntyylin, että oksat pois........
        Tottakai kaipaisin jotai säpinää, mutta ei mulla nyt parisuhteeseen niin kiire ole tai naimisiin,
        kyllä siihen kerkee.........Lapsista olen haaveillu, mutta kun ei ole parisuhdetta ja kun se arki lapsen kanssa on myös aika raskasta, etenkin pienen vauvan kanssa, ni en tiiä, jaksaisinko - huonot yöunet pienen vauvan takia tai leikki-ikäistä lasta - vietävä hoitoon ja harrastuksiin, tehtävä ruoat jne. - vaikka KUINKA väsyttäisi ja ei millään jaksais ja huvittais.......
        Vaikka olisit nukkunu yön huonosti jne. Kaiken lisäks mun vuorokausirytmiin ei sovi lapsi, joka herää aikasin aamulla, ku ite haluan nukkua - tykkään valvoa myöhään ja nukkua myöhään ja inhoon aikasia herätyksiä......... 😝😁
        Ei sun kannata verrata ittees muihin, ei naimisiin niin vaan mennä eikä parisuhteeseen, jos ei ole edes tavannut ketään ihmistä, jonka kanssa alkaa parisuhteeseen eikä lapsia noin vain saada niin helposti - elää sellasta elämää niinku ite haluaa, en ainakaan ite tee miesten suhteen mitään, mitä en halua tehhä enkä asioita, joita en halua eikä mun tarvi........
        Oon tällainen oman tieni kulkija ja ylpeä siitä, teen niinku itsestä hyvältä tuntuu........
        Jos joku edes ehdottaa mulle, että teen jotain sellasta, mitä en halua, ärähdän tällaselle ihmisille hyvin pahasti....... Jokainen päättää ite omasta elämästään ja kehostaan.......
        Peace......... 🤗😏😊

    • legolas2014

      Ihan samoja fiiliksiä oli itselläkin aikoinaan sitten meni veilä pahemmaksi ja masennuin kokonaan. Kesti todella monta vuotta ja kokeilin monia masennuslääkkeitä ennen kuin sain lopullisen diagnoosin. minulla todettiin kilpirauhasen vajaatoiminta. Lääkityksen saaminen kohdalleen on vienyt aikaa kauan mutta nyt minusta tuntuu eka kertaa että voin todella hyvin.

      • uneton uupunut

        Olen omalla kohdalla miettinyt tuota kilpirauhasen vajaatoimintaa, mutta jotenkin tuntuu hassulle alkaa esitellä lääkärille omia diagnoosejaan... Kai sitä pitäisi vaan työterveydessä pyytää että tarkistaisivat nekin nyt vielä. Olen yhden työuupumisen käynyt läpi ja söin tuolloin masennuslääkkeitä. Nyt tuntuu ettei mitään halua lääkitykselle ole jos vaan muten tämän aloitekyvyttömyyden, alakulon jne. saisi hoidettua pois. Periaatteessa elämässä on asiat hyvä, mutta ei vaan jaksaisi mitään enää... Eikä tästä oikein lähipiirille voi valittaa kun ei kukaan ulkopuolinen oikein ymmärrä.

      • Anonyymi
        uneton uupunut kirjoitti:

        Olen omalla kohdalla miettinyt tuota kilpirauhasen vajaatoimintaa, mutta jotenkin tuntuu hassulle alkaa esitellä lääkärille omia diagnoosejaan... Kai sitä pitäisi vaan työterveydessä pyytää että tarkistaisivat nekin nyt vielä. Olen yhden työuupumisen käynyt läpi ja söin tuolloin masennuslääkkeitä. Nyt tuntuu ettei mitään halua lääkitykselle ole jos vaan muten tämän aloitekyvyttömyyden, alakulon jne. saisi hoidettua pois. Periaatteessa elämässä on asiat hyvä, mutta ei vaan jaksaisi mitään enää... Eikä tästä oikein lähipiirille voi valittaa kun ei kukaan ulkopuolinen oikein ymmärrä.

        Ehdottomasti valitat väsymystä ja haluttomuutta lääkärille ja kilpirauhaskokeisiin heti, eikä edes aina löydy ensimmäisellä kerralla- masennuslääkkeet ovat pahinta mitä Hypotyreoosiin voidaan määrätä-kyllä just voit ehdottaa lääkärille miksi et?
        Itse olen juuri ollut tässä tilanteessa että diagnoosin löydyttyä työterveyslääkäri sannoi että minun olisi pitänyt huomata-todellakin.Siinä menikin sitten elämä uusiksi ja kesti 15- vuotta saada asiat järjestykseen. Kun se Kilpirauhaneen vaan nyt vaikuttaa kaikkeen. Onko Teillä suvussa sitä- kyseleppä vähän.Äläkä vaan tee mitään taloudellisia päätöksiä yksin yritä joku saada miettimään asioitasi. Totta sekin että kukaan ei ymmärrä jos tämä nyt on sitä.
        Muista myös että pahan kilpirauhastulehduksen oireet muistuttavat kovaa flunssaa siis Tyreodiitti-itse tajusin vasta jälkeen päin että sairastin sen 3- eri kertaa flunssana! Tsemppaa!

      • Anonyymi

        Masennusta ja masennusta. Helvetin paskaa puhua tuosta ,ei pääse hyvään olotilaan ainakaan niin.

        Vaikeeta on varmasti kaikilla joskus mutta liäkkeet kun lopettas niin piäsis taivaaseen.

        Yksi mies on jäänyt mieleeni kasvoista ja kerrankin niin korkeella per....että minäkin kattosin.

        Hyvät nastat sille

      • Anonyymi

        Masennusta ja masennusta. Helvetin paskaa puhua tuosta ,ei pääse hyvään olotilaan ainakaan niin.

        Vaikeeta on varmasti kaikilla joskus mutta liäkkeet kun lopettas niin piäsis taivaaseen.

        Yksi mies on jäänyt mieleeni kasvoista ja kerrankin niin korkeella per....että minäkin kattosin.

        Hyvät nastat sille

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Masennusta ja masennusta. Helvetin paskaa puhua tuosta ,ei pääse hyvään olotilaan ainakaan niin.

        Vaikeeta on varmasti kaikilla joskus mutta liäkkeet kun lopettas niin piäsis taivaaseen.

        Yksi mies on jäänyt mieleeni kasvoista ja kerrankin niin korkeella per....että minäkin kattosin.

        Hyvät nastat sille

        Katsoin eilen Donner-dokumentia,hän sanoi siinä jotain tähän tapaan,että aamulla ,kun herää niin ajattelee,mitä ajatusta ajattelisi.!

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Katsoin eilen Donner-dokumentia,hän sanoi siinä jotain tähän tapaan,että aamulla ,kun herää niin ajattelee,mitä ajatusta ajattelisi.!

        Donner oli rapajuoppo onneksi kuoli pois.

    • random4848663217

      Sama täällä.

    • PePeP

      Juu, samoilla linjoilla täälläkin.

    • samanlainen

      Just se on niin outoa, kun kaikki on periaatteessa hyvin, yksinäisyyttä lukuunottamatta. Mut elämässä on kaikki vaan niin tasaista ja arkipäiväistä, samat rutiinit päivästä toiseen.
      Haluaisin elämääni uutta sisältöä, vaikeus on siinä, ettei tiedä miten sitä saisi tai usein ei tiedä mitä edes haluaa.
      Olen kirjoittaja "huonosti menee" kanssa hyvin samoilla linjoilla.
      Minäkin haluaisin matkustella, mut mihin yksin viitsii edes lähteä.
      Toisaalta, jos yksin ei mihinkään lähde, on aika varmaa että on jatkossakin yksin.

      • raiteitajateitä

        sanotaan ettei tärkeää ole päämäärä vaan matkalla olo.mä reissasin aika monesti itekseni ympäriinsä yhteen vaiheeseen.tapasin paljon uusia hyviä ihmisiä.reppu selkään ja menoksi.ihan sam minne.

    • ukgy

      > En tiedä olenko masentunut

      Tuskinpa sentään.

      > Onko kenelläkään muulla samanlaisia tuntemuksia?

      On, en olisi osannut kirjoittaa paremmin. Vaikka aloitusviesti onkin lähes 2 vuotta vanha, se on edelleen ajankohtainen. Allekirjoitan muuten paitsi masennuksen. Mielestäni nuo ovat ihan vain mielipiteitä. Miksi ei saisi tuntea eläneensä tarpeeksi, jos on jo parhaat vuotensa nähnyt?

    • SekavaMasentunut

      Elämä päivittäisissä rutiineissa tuntuu vain siltä kun koittaisi esittää suuressa esityksessä oman roolinsa täydellisesti. Sisällä myrskyää koko ajan tunne "miksen voi muuttaa ihmiskuntaa empaattisempaan suuntaan". Kaikki joilla tuntuu menevän hyvin ovat pitkälti vittuilevia työkavereita tai muuten vain ylimielistä sakkia. Kun on pois perheen luota ajatukset vilkastuvat ja kaikki paha tulee mieleen. Lisäksi näitten ajatusten vieminen eteenpäin ajaa lähemmäs giljotiinia.

      Ainut mikä on auttanut jaksamiseen tähän asti on ollut tyyli olla välittämättä mistään. Olen haistattanut maailmalla paskat useamman kerran. Ihmiset ovaat pilanneet maapallon omalla tietämyksellään. Ei tämän näin pitänyt mennä...

    • miten muuttaa arkea

      Masennuksessa on juuri vaikeinta juuri toi tarkoittomuus. Sitä voi kestää pahimmillaan useita vuosia ja siitä voi olla vaikea päästä pois.

      • outerspaceedelleen

        Samaa juuri äsken mietin, että koen elämäni tarkoituksettomaksi. En näe työssänikään enää mitään tarkoitusta. Elämä on tätä samaa arkea päivästä toiseen. Olen tällä hetkellä sairauslomalla. Aamuisin en jaksaisi nousta ylös, ei ole mitään syytä nousta. Samat päivittäin toistuvat askareet vaan edessä; siivoilua, tiskausta, koira sisälle, koira ulos, netin selailua. Ulos ei huvita lähteä, vaikka aurinko paistaa. Että semmosta tappavan tylsää, muuhun ei ole tarmoa eikä oikein intoakaan.

    • elämänhaluton

      Kaikille elämään kyllästyneille: Ihmisen perusluonteeseen kuuluu halu elää. Syvän surun aikana se saattaa hetkittäin kadota, mutta terve ihminen haluaa elää. Työhön, kavereihin, arkeensa voi kyllästyä menettämättä elämänhalua. Kysy itseltäsi seuraavaa: jos voisit kuolla niin, ettei kukaan kärsisi tai edes muistaisi olemassaoloasi, tekisitkö itsemurhan? Jos tämä tuntuu hyvältä, unelmalta oikeastaan, et ole terve. Luultavasti kärsit masennuksesta. Se vaikuttaa aivoihin, siihen miten näkee maailman ja oman paikkansa siinä. Jos saat mielihyvää enää niistä asioista, jotka auttavat unohtamaan todellisen elämän (päihteet, videopelit, kirjat/tv-sarjat tms) etkä mistään muusta, kannattaa mennä lääkäriin.

      • Anonyymi

        Minun haluuni kuuluu työntää ihmisiä junan alle.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Minun haluuni kuuluu työntää ihmisiä junan alle.

        Tää oli hyvä.

    • Samaa_vanhaa_pas

      Minä olen myös totaalisesti elämääni kyllästynyt. Vaimo, lapsi ja hyvä työpaikka on, mutta kaikki on samaa vanhaa. Mitään odottamisen arvoista ei tulevaisuudessa näy.
      Odotan vain tylsistyneenä kuolemaa.

      • Anonyymi

        Mä voin ottaa sun vaimon.

    • tietäriittää

      tarttis varmaa löytää se utelias asenne elämää kohtaan. se mikä oli nuorena. oireileva keski iän kriisi pukkaa päälle ja tuntuu siltä että elämä oli jo. joillekkin se vasta keski-iässä alkaa. oikeesti tiiät ja oot kokenu vasta vähän jos noin ajattelet. kannattaa laajentaa elinpiiriä ja kokemus ja havainto maailmaa. muuttaa muualle ja nähdä muunlaista elämää, kunnes inspiroituu jälleen muuttamaan omaansa halutun kaltaiseksi. on aika paljon kaikkia siistejä juttuja maan ja taivaan välillä.etsi ja löydä.

    • puettusanoiksi

      kuunnelkaa petri nygårdin ilosanomat..."tää on niin tätä ".... "paska maailma".nostaa tunnelman kattoon!

    • paskaasataaniskaan

      mulle määrättii masennus lääkettä aikoinaan.en syöny.kelasin että piän mieluummin hyvät fiilarit ja koitan pärjäillä huonot.no tuli niit huonoi fiilareit ihan tarpeeks putkee.annoin periks ja okei, antakaa masis lääkettä.seuraavina kahtena viikkona tuli ihme ooja.pinnaa kiristi,oli vaikee pysyy siin mis mennään ja menin kaljalle.olin autol liikentees.join neljään tuntiin kaks isoo ja tuli ihan vitun paska olo.lähin himaan ja matkaa puoltoist kilsaa.se olo muuttu ihan kauheeks.mä pääsin säkällä hmaan kun näin liikenne valotkin kolmena kappaleena!parin ison takii...mä kelasin et onks tää jotain antabusta.ei saatana.masis lääkkeet lähti seuraavana päivänä roskikseen ja jatkoin mieluummin ryyppäystä.ainakin tiesin mitä odottaa ja sen mukaan osas toimia.vittu jotain helvetin pillereitä vie loputkin hyvät fiilaarit elämästä.saatana.

    • eihyvältävaikuta

      Minua pelottaa ja ahdistaa ihmisten holtiton lisääntyminen ja sen tähden kaikesta kilpailu. Surettaa eläinten kohtalo; villieläimet kuolee sukupuuttoon ja tuotantoeläimet joutuu kärsimään. Luonto hiljalleen hakataan pois peltojen ja kaupunkien tieltä. Eikä kukaan prkl tee mitään eikä ota asiaa puheeksi! Uskonnot ovat eräs pahuuden alku ja juuri. Sehän kehottaa lisääntymään ja täyttämään maan. Suorastaan saatanallinen ohje, jonka tyhmät ottaa tosissaan. Toinen saatana on kokoomus. Ihmettelen, että miten meillä täällä on asiat vielä näinkin hyvin, koska eihän ihmiset välitä oikeesti muusta kuin omasta navasta. Koska koittaa se aika, että köyhät ja sairaat ajetaan ulkosalle pärjäilemään/kuolemaan, kuten esim. Intiassa.

      En olisi ikinä halunnut syntyä. Isäni oli vielä sellanen kusipää, ettei ottanut vastuuta ollenkaan. Helppo siittää mutta vaikeeta kantaa vastuuta. Halveksin kaikkia luuseri isiä, jotka hylkää lapsensa. Ja myös kaikkia ämmiä, jotka haaransa levittää seksin tai vauvakuumeen himoissa.
      En voi kenellekään puhua pahasta olosta.Tosiaan oma puoliso ei tiedä pahasta olosta. Lääkärille ei voi puhua masennuksesta, koska heidän ratkaisu on lääkkeet. No ei ne mitään auta.
      Kärsin varmaan ihmisvihasta, tai ennemmin -pelosta ja masennuksesta. Haluan eristäytyä ihmisistä ja yhteiskunnasta, vaikka toisaalta tarvitsen sitä ja periaatteessa haluaisin osallistua toimintaan. Joku vaan mättää.

    • Läpälää

      Olen totaalisen kyllästynyt nelivitonen ukko. Hampaat loppu, näkö huononee, eturauhanen ahdistaa, lievä ylipaino on ja pysyy vaikka söisi kuin hiiri eikä minkäänlaisia seksihaluja ole ja jatkuva köyhyys. Ainoa huvi jäljellä on kestää jatkuvaa näläntunnetta että paino ei nouse enää ja vetää känni pari kertaa viikossa. Mitään muuta ei enää ole näkyvissä. Naisia saisi, flaksi käy yhä mutta ei kiinnosta taas selostaa että ei kiinnosta. Seksi siis. Ei ole koskaan kiinnostanut. En ole koskaan kyennyt yhtymään naiseen. Joita on tarjolla ollut kyllä kiitettävästi. Rakastu siinä sitten. Oli helvetin noloa todeta jo kaksikymppisenä, etten kykene siihen. Henkistähän se on, yksinään onnistuu kyllä. En kykene saamaan erektiota toisen ihmisen läsnäollessa. Yli 20 vuotta käytännössä työttömänä. Ei koko elämän aikana oikeutta oman pankkitilin pankkisalaisuuteen. Ei luottotietoja, en niitä ehtinyt edes oikeastaa saada kun 90-luvun lama vei ne heti kun 18-vuotiaana. Kämppä on ja ruokaa, jota en saisi syödä. Siinä se. Mitä annettavaa elämällä vielä olisi? Hyvin vähän.
      Olipahan ohjelma tämäkin. Voisin jo vaihtaa kanavaa.

      • ftgyhujikl

        Nuo kännit pari kertaa viikossa todellakin aiheuttaa sitä aivoissa, että pikkuhiljaa tylsistyy. Sama juttu kofeiinin kanssa.

        "Nautintoaineet" hvettiin, niin löydätte itsenne ja aivonne palautuvat pikkuhiljaa, ja tunteet. Aluksi on tietenkin vaikeaa kun kärsitte vieroitusoireista ja aivojen sopeutuminen on vielä kesken.

      • Anonyymi
        ftgyhujikl kirjoitti:

        Nuo kännit pari kertaa viikossa todellakin aiheuttaa sitä aivoissa, että pikkuhiljaa tylsistyy. Sama juttu kofeiinin kanssa.

        "Nautintoaineet" hvettiin, niin löydätte itsenne ja aivonne palautuvat pikkuhiljaa, ja tunteet. Aluksi on tietenkin vaikeaa kun kärsitte vieroitusoireista ja aivojen sopeutuminen on vielä kesken.

        Juopot pitäisi hirttää lähimpään katulamppuun.

        Nauraisin niin lujaa.

    • kyllästynyt.tyttö

      Mäki oon täysin kyllästynyt elämään. Oon vasta 15v mut tuntuu nyt jo et vois kuolla jo pois.

    • mielenkiintoinen_ketju

      Vaikkakin oli vanha juttu, oli silti mielenkiintoista lukea kaikki vastaukset.

      Samaa minullakin, suurimmaksi osaksi. Paitsi että olen kehitellyt itselleni typerän intohimon jonka avulla selviän päivästä toiseen. Tiedän jo tässä iässä, että se on erittäin vaikeaa, mutta kun minulla on ollut sellaista yhden kerran elämässäni. Ja siitä on vain kolme vuotta.

      Nolottaa kertoakin. Metsästän, no en niin aktiivisesti mutta pidän silmäni auki, seksuaalista intohimoa. Tiedän nyt että sellaista on olemassa. Se yksi yö on ikuisesti muistoissani, ja sen avulla elän. Saa haukkua :)

    • naisimmeinen34v

      Olen tässä jonkin aikaa odotellut, josko jostain kirkastuisi vaikkapa se paljon puhuttu elämän tarkoitus tai joku kertoisi miten täällä kuuluu elää tai jotenkin muuten löytäisin tästä merkityksen. Ei ole näkynyt ja kyllä se vaan niin on, että ei tää tästä enää kummemmaksi muutu.

      Minulla on kaikki suorastaan hyvin ja koen olevani hyvin onnekas. On mies, terveet lapset, ihana koti, mielekäs työ, taloudellinen tilanne ihan hyvä, ulkonäkökin vielä passaa. Mutta kun ei niin ei. Ei vaan jaksais tätä juttua enää. Tää on niin nähty. Kaikki upeimmat, mahtavimmat kokemukset elämässä on jo takanapäin. Jotain yksittäisiä upeita hetkiä tulee vielä ihan varmasti, mutta ei enää sellaista kuin se joskus parhaimmillaan oli.

      Olen aina ollut masentuneisuuteen taipuva, mutta nuoruuteen mahtui myös aivan mahtavia aikoja. Nyt on sellaista tasaisen mukavaa enkä sinäänsä haluaisi muuttaa mitään: jokainen muutos olisi todennäköisesti huonompaan. Mutta hitto että on vaikeaa löytää mitään kipinää tähän juttuun. Voisihan sitä repäistä ja lähteä pariksi vuodeksi jonnekin Balille hengailemaan, mutta sitten palata perse auki kotimaahan ja sama on taas edessä. Ja lasten kanssa kun ei voi elää ihan kuin ellun kanat. Reissut ja muut on kivoja, mutta ne kestää vaan sen hetken. Suurimman osan aikaa tää on tätä julmetonta suossa rämpimistä.

      Hirvittää että olen mennyt lapsia tekemään ja niillä autuaan tietämättömillä viattomilla olennoilla on vielä tää sama edessä :(

    • jeikkialihassan

      Mitään muuta mietikkään päivittäin kuin että aina sitä samaa juomista syömistä pissimistä kakkimista.Luultavammin kolmen kympin kriisi joka ilmenee turhautumisena riittämättömyyden tunteena saavutuksistaan.Tosin itse olen ollut aina masentunut en ole koskaan tuntenut iloa mistään asiasta joten ketä olen lohduttamaan.Hampaat irvessä päivä kerrallaan vaan koitetaan pärjäillä päivät tuntuu vuosilta aika kuluu hitaasti mutta minkäs teet tänne synnytään vaikka ei tahdotakkaan.

    • allunen

      Olen miettinyt että onko olemassa oikeasti onnellisia ihmisiä? Uskaltaako sitä oikeasti lisääntyä jos lapsilla on lopujen lopuksi samaa tuskaa edessä ja vieläpä pahempana, koska on enemmän ihmisiä ja vähemmän kaikkea muuta.

      • Anonyymi

        Lapsia EI kannata enää tehdä!

        Väestöräjähdys ja ilmastokatastrofi vievät niiltä hengen jo aika nuorena. Tänne kusipäiden sekaan ei missään tapauksessa enää omia kersoja.

    • Ahedoninen_Tyyppi

      Ketju on aloitettu 5,5 vuotta sitten, mutta ompa ajankohtainen ihan tähänkin iltaan, minullekin joka just tätä luin. Tässäpä hyvää ikään kuin vertaistuellista kuvausta ihmisiltä, jollaiseksi minäkin lukeudun.

      Pari kertaa viime vuosina minusta on kaksi eri psykiatrista lääkäriä todennut, että oireeni on anhedonia! Tuotaa merkitystä voi netillä enemmänkin tutkia... Toinen juttu on, mitä tämmöiselle ihmiselle voi tehdä, mikä voisi auttaa. Hmmm. Jään miettimään.

    • aave__

      Pitää löytää oikea henkisyys ja sitä kautta oman elämänsä tarkoitus. Oikea henkisyys on Ontologista Idealismia, joka on se ns. Idän Oppi. Tämä tarkoittaa sitä, että materian olemassaoloon uskova Materialistinen Dialektiikka on harhaoppi ja Idealismi taas on ikuinen ( henkinen ) totuus. Idealismi tarkoittaa sitä, että materiaaliselta näyttävä kohteiden maailma onkin vain tajuntamme kuvaa kaikissa aisteissa ja siis aivotkaan eivät ole materiaalisia, kaikki on ainoastaan mentaalista. Hyvä kirja, jossa tämä selitetään on tri Paul Bruntonin Yliminän Viisaus. Kun voi vakuuttua Idealististen teorioiden totuudellisuudesta ( esim. hindulaisuudessa ), niin olo kohenee ja uskoo elämän suunnitelmallisuuteen ja olo kohenee entisestään. Itse olen myös totaalisen kyllästynyt maailmaan ollut, mutta sisäisen henkisyyden kehityksen myötä tarkastelen maailmaa nykyään aika hyväksyvästi, mutta ainoa mitä maailmalta odotan on rakkaus ja on hyvin todennäköistä, että se toteutuu ja yhä nyt 60 vuotiaana odotan maailmalta muuta kuin hektistä toistemme runnomista. Aiemmin puoliksi alitajuisesti tajusin ihmisen julmuuden, mutta koettuani virkamiesjulmuuksien aiheuttamaa saatanallista tuskaa 1990 - luvun alusta lukien ja siitä lopulta eroon päästyäni, yhä uskon, että on hyviä ihmisiä olemassa ja ilo syntyy rakkaudesta. Olen pohtinut jo aika pitkää elämääni ja olen ratkaissut sen mikä oli tämän kertaisen inkarnaationi tarkoitus. Pahaa en ole suuremmin tehnyt, joten kohtalo on seesteinen elämäni loppuvuosina, näin otaksun. Kun sisäisesti kokee rakkautta syntyy iloa ja sitä taas maailmasta kiinnostuu sopivasti elämää ymmärtäen.

      • Anonyymi

        Tässä asian pointti. Alan kirjallisuutta runsaasti saatavilla. Tollen Läsnäolon Voima, Deepak Chopran salaisuuksien kirja, ym ym.

    • LifeSuck

      Olen ollut enemmän ja vähemmän ahdistunut ja masentunut lapsesta asti. Päihteitä on tullut käytettyä myös noiden ongelmien hoitoon nuorempana, ei enää yli kymmeneen vuoteen. Liikuntaa myös, minkä totesin ehkä tehokkaimmiksi tavoiksi kohottaa mielialaa pitkällä tähtäimellä. Mutta siihenkin voi kehittää itselleen epäterveen suhteen.

      Nyt yli kolmekymppisenä olen ammatissa josta pidän, mutta mikä ei elätä minua, enkä kykene tekemään täysipäiväistä työviikkoa vaikka töitä olisikin. Yli kymmenen vuoden psyyke/unilääkkeiden popsiminen kroonistuneen masennuksen ohella tuntuu vaikuttaneen aivoihin ja kaiken uuden oppiminen takkuaa. Yleisin olotila on apatia, mikä johtuu joko ahdistuksesta tai täydellisestä välinpitämättömyydestä. Yritän toisinaan miettiä ratkaisua tilanteeseeni, mutta en oikeastaan keksi mitään, joten tyydyn turruttamaan pääni psyykelääkkeillä ja Netflixillä.

      Olen joskus ollut älyllisesti keskimääräistä terävämpi, ja ehdottomasti pahinta on ollut huomata että tämä krooninen masennus on vaikuttanut jo pysyvästi aivoihini. On sillä ehkä ollut myös positiivisia vaikutuksia, aiemmin koin ahdistusta lähes kaikesta ympärillä tapahtuvasta, nyt en oikeastaan muusta kuin omasta aloitekyvyttömyydestäni.

      Ihmisen hienoin piirre on mielikuvitus, ja sen turvin olen hengissä pysytellyt kaikki nämä vuosikymmenet. Sitten kun en pysty enää siitäkään nauttimaan vetäydyn jonnekin kehitysmaahan nauttimaan yliannostuksen opiaatteja.

      • Hannu34v

        Et sinä nyt hölmöjä kuitenkaan juttele. Yläpeukaloisin tekstiäsi jos kuuluisin kirjautuneisiin

      • m23

        Todella osuvaa tekstiä! Allekirjoitan sanasta sanaan.

    • Voismiettii

      Minkähän takia noi huumeet on kiellettyjä

    • hyvinvoinut

      aivan samanlaista mistään ei saa enää iloa tai hyvänolon tunnetta vaikka kaikki on ulkoisesti ihan ok, Ei saa enää mistään kiinni tähän elämään

    • alkuperäinen_masentuja

      Hauska löytää oma keskustelunavaus vuosien takaa. Aihe ei silti ole kovin hauska. Vuodet vierivät mutta mikään ei oikeastaan muutu. Elämä kuitenkin menee eteenpäin vaikka kaikki olisi turhaa. Mika Waltarin tuotanto on ollut hieno opaskirja tähän turhuuden maailmaan. Olen löytänyt siitä kyynisyydestä lohtua, varsinkin silloin kun se on oikein kauniisti ilmaisu. Kaunis turhuus - sitä kai tämä elämä on. Täytyisi vaan muistaa laittaa painoa tuolle kauneudelle enemmän kuin turhuudelle.

    • Vihankyllästämä

      On näköjään muitakin saman tunteen omaavia. Itsestäni tuntuu, että menen vain päivästä toiseen ilman päämäärä ja olen kuin elävä kuollut. Samaa päivästä toiseen, eikä elämä tarjoa juurikaan mitään elämisen arvoista. Maailma on nykyään ihan sairas paikka ja sairaammaksi muuttuu, kiitos ihmisten. Luonto tuhoutuu, eläimiä kidutetaan joka sektorilla. Ihmisten kuluttaminen ja itsekkyys on huipussaan. Töissä yritän sietää ihmisiä, muuten en halua olla tekemisisssä muiden kanssa. Ihmisten jokapäiväinen toiminta saa vaan vihan pintaan. Rakastan eläimiä ja luontoa, kaikki muu on turhaa. Enkä aio todellakaan hankkia lapsia tällaiseen sairaaseen yhteiskuntaan. Ihminen on täysin turha. Eikä anna maapallolle yhtään mitään. Pyrin siihen että pääsen asumaan vielä keskelle ei mitään, missä ei tarvitse olla yhteydessä muutakuin luonnon kanssa.

    • Flatcircle

      Ihan samoja tuntemuksia kuin aloittajalla. Kykenen selviytymään arjesta pääosin. Minulta ei puutu mitään. On perhe, työ, talo, autot, harrastukset. Yhä enemmän asiat jää hoitamatta josta koituu lisää harmia. Liikunta tuo jonkinlaista iloa kunhan sinne lenkille tai salille jaksaa vääntäytyä. Silti yhä useammin olo on masentunut tai turtunut tai mikään ei vaan tunnu miltään.

      • FedUp

        Entäs sitten kun ei ole perhettä, taloa, autoa eikä työtä. Jatkuvat ylityöt veivät terveyden jo 5-kymppisenä (nyt olen 60 ). Olen aina = niin kauan kuin muistan ollut masentunut ja tuntenut olevani huonompi kuin muut, vaikka korkeakoulututkinnon suoritin ja olin koulutusta vastaavassa työssä. Nyt olen tk-eläkkeellä, kaikki rahat (eläke) menee sairauskuluihin, lääkärikäynteihin, lääkkeisiin. Mihinkään ei ole varaa matkustaa eikä edes vierailla (entisillä) kavereilla, jotka asuvat muualla. Kaikesta pitää pihistää, että saa vuokran ja sairauskulut maksetuksi. Yksin kelaan kaiket päivät ja yöt (olen kroonisesti uneton) sitä samaa, että miten tästä maailmasta/elämästä pääsisi helpoiten pois. Vielä en ole omaisten takia ratkaisevaa päätöstä uskaltanut tehdä, mutta kaiken aikaa se on mielessä...

        Minulle on turha kaupata masennuslääkkeitä (on kokeiltu), mutta ne eivät tilannettani miksikään muuta.

    • Zombinakohtitulevaa

      Jotenkin outo tunne on myös kun kaikki ulkoisesti on kunnossa mutta sisältä kaikki on tyhjää. Ei mitään kiinnostusta mihinkään eikä kehenkää

    • jffkkfj

      Elämä olis jännempää keskiajalla. Ei tarvis elääkkään kauheen vanhaksi.

      • Anonyymi

        Totta, viimeistään 40 kymppisenä joku paiserutto tai luumätä korjaisi pois pilaantunutta perunaa syömästä.

      • Anonyymi

        Minä jo 70-vuotias ja toivon, että elän vielä ainakin neljä kymmentä vuotta,koska on mielenkiintoisia asiota selvitettävänä.Älä Sinäkään heitä elämääsi hukkaan!

    • Anonyymi

      Itse olen nyt 14 ja olen kyllästynyt tähän paikkaan. Ajattelin kummiski elää ainaki 30seksi..

      • Anonyymi

        Huolestuttavia kirjoituksia nuorilta, mutta monet pystyvät hienosti kirjoittamaan tuntemuksiaan. Se on jo hyvä alku. Fyysinen työ auttaa ainakin hieman itseäni pois alakulosta. Mutta olen huolessani lapsestani joka ei löydä elämälleen suuntaan. Hyvä koulutus, mutta väärä ala. Uusi koulutus ei kiinnosta. Ei ole löytänyt kumppania. En pysty häntä auttamaan.

    • Anonyymi

      Tottakai siihen väsyy kun pitää yrittää olla jotain muuta mitä on. Vain jos on oma itsensä niin ei väsy... Toisaalta roolien esittämisestä ei loppujen lopuksi hyödy mitään, vaan ajautuu entistä kauemmaksi itsestään.

    • Anonyymi

      Minä myös kyllästynyt, tuntuu että on ihan yksin, ja ketään ei kiinnosta, ongelmatapaukset, meni työt ja tyttöystävä, ja on ihan yksin, ei vain kiinnosta mikään, tuntuu että pelkkää paskaa yksin olemista tää elämä on, ei ole kavereita, ei ketään.

    • Anonyymi

      En tiedä kauanko tässä jaksaa edes elää, työelämä päin vittua, naisia ei kiinnosta, kavereita ei ole, kuinka tätä paskaa jaksaa, mä en tiedä, päivät ei meinaa kulua kun ei oo tekemistä aina.

    • Anonyymi
    • Anonyymi

      Sairastatte nykyaikaa. Ei siinä mitään. Heippa vaan. Tai ihan sama.

      • Anonyymi

        Kylläpä ei kiinnosta, mitä juuri sanoin. Onneksi ei kuormita ympäristöä millään lailla, kai. Jos vihastun, niin voin öyhätä jopa urpona. Mahtavaa.

      • Anonyymi

        ...Täytyisi varmaan hankkia partneri ja lisääntyä, niin saisi lisää lätistävää. Kylläpä onkin tylsää yksin lätistä vain.

    • Anonyymi

      Lisää tekemistä ja piristystä:

      Seurakuntien tilaisuudet, esim. nuortenillat tai vastaavat vapaissa suunnissa. Tai muut paikat ja tilaisuudet, joissa et yleensä käy. Tsekkaa paikkakuntasi tapahtumat ja kokeile jotain uutta. Ainahan sitä pääsee takaisin kotiin, jos ei oikein iskenyt, ja seuraavalla kerralla koitat jotain muuta ajankulua. Tai viritä vanha harrastus, joka on aikaisemmin kiinnostanut, mutta sittemmin jäänyt. Mitä harrastit lapsena tai nuorempana? Tai aloita kokonaan uusi harrastus. Lähde ulos luontoon tai paikallisen luontoyhdistyksen retkelle tai luennolle, sen sijaan, että tuijotat telkusta luonto-ohjelmia. Ota kamera mukaan ulos, aloita valokuvausharrastus. Tai ilmaisblogi, laita vaikka kuvasi sinne. Aloita kirjoittamisharrastus. Tai sitten voit mennä johonkin harrastusporukkaan mukaan. Tai aloita vapaaehtoistyö. Jos et jaksa lähteä kotoa, opettele kokkaamaan jotain, mitä et osaa, vaikka lempimatkakohteesi ruokia. Järjestä illanistujaiset. Kata komeasti vaikka söisit yksin. Tai osta viikonlopuksi kukkakimppu. Syynää turhat tavarasi, pidä pihakirppis tai hanki loosi. Mene jollekin kurssille, aloita vaikka joku nettikurssi. Esim. kielen opiskelu kannattaa aina, jos meinaa joskus matkustella. Tai kuuntele hyvinvointiluentoja esim. tubesta.
      Joitakin mainitakseni.

    • Anonyymi

      Tule uskoon-nettisivusto:
      tuleuskoon.fi

      • Anonyymi

        Mä poltan sut sänkyysi

    • Anonyymi

      puuduttavan tylsää työtä yli neljäkymmentä vuotta ja nyt tarkoituksetonta eläkkeellä oloa, ei kiinnosta ihmiset eikä yhtään mikään

      • Anonyymi

        Kaikkeen kyllästyy,totta. Maailma pitää kokea jotta sen voi hyljätä.

    • Anonyymi

      Vanha ketju, mutta ajankohtainen aihe ainakin itselle. Elämä tuntuu tällä hetkellä todella yksinäiseltä ja ilottomalta, enkä oikein saa mistään mitään mielihyvää. Töissä olen pystynyt käymään, mutta eilen kerroin pomolle, että päätän työt vuoden loppuun. Syyksi kerroin omat henkilökohtaiset ongelmat sekä olemattoman työmotivaation.

      Onneksi säästöjä on kertynyt jonkin verran, joten ihan tyhjän päälle en heittäydy. Lisäksi aion kokeilla vieroittaa itseni masennuslääkkeistä (käyttänyt 15 vuotta), kun olen työttömänä. Olen sitä töissä ollessani koittanut muutamaan otteeseen, mutta töissä käynti vieroitusoireiden aikana on erittäin vaikeaa, joten aina sitä on palannut sitten normaaliin lääkitykseen.

      Itsemurhakin on useasti käynyt mielessä, mutta tekee pahaa ajatella millaista surua se aiheuttaa omaisille. Jos päädyn joskus tähän ratkaisuun, niin yritän mahdollisesti jossain viestissä kertoa, että vika ei ollut teissä vaan minussa. Älkää surko, olen nyt kivusta ja särystä vapaa iäksi.

      • Anonyymi

        Samoin, kyllästynyt.Kiitos.

      • Anonyymi

        Onkohan tuo lääkkeestä vieroittautuminen järkevää, kun itsaritkin pyörii mielessä? Päin vastoin tuli tutkia onko käytössä olevat lääkkeet tehottomia pitkään jo käytettyinä ja vaihtaa uusiin lääkkeisiin, että elämänhalu paranisi?

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Onkohan tuo lääkkeestä vieroittautuminen järkevää, kun itsaritkin pyörii mielessä? Päin vastoin tuli tutkia onko käytössä olevat lääkkeet tehottomia pitkään jo käytettyinä ja vaihtaa uusiin lääkkeisiin, että elämänhalu paranisi?

        Lähinnä nuo itsariajatukset pyörii sen takia mielessä kun ei elämisestä saa mitään kiksejä. Luulen, että tähän syynä on masennuslääkkeet, jotka leikkaavat sekä negatiivisilta että positiivisilta tunteet harmaaksi tasapaksuksi massaksi.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Onkohan tuo lääkkeestä vieroittautuminen järkevää, kun itsaritkin pyörii mielessä? Päin vastoin tuli tutkia onko käytössä olevat lääkkeet tehottomia pitkään jo käytettyinä ja vaihtaa uusiin lääkkeisiin, että elämänhalu paranisi?

        jos vierottaudut niistä masennuslääkkeistä noin pitkän käyttämisen jälkeen niin suosittelen tekemään sen hitaasti. Etenkin jos sinulla on ollut hankaluuksia jo päästä lääkkeistä eroon. Ja mitä tarkoitan hitaalla, niin se voi olla hitaampaa kuin voisi luulla.

        Täällä uutta tutkimusnäyttöä aiheesta: https://www.nytimes.com/2019/03/05/health/depression-withdrawal-drugs.html Aihetta vieroitus ei ole paljoa tutkittu.

        Suosittelen Surviving Antidepressants - sivustoa vertaistuen saamiseksi sekä Inner Compass - sivuston Withdrawal Project - osiota. On olemassa käsitykseni mukaan myös suomalainen SSRI vieroitusryhmä sosiaalisessa mediassa, jos englannin kieli ei suju. Surviving Antidepressantsin vieroitustahti on hyvin hidas, 10 prosenttia edellisestä annoksesta / kk ja sivustolla on käytännön tekniikoita lääkkeistä eroon pääsyyn.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        jos vierottaudut niistä masennuslääkkeistä noin pitkän käyttämisen jälkeen niin suosittelen tekemään sen hitaasti. Etenkin jos sinulla on ollut hankaluuksia jo päästä lääkkeistä eroon. Ja mitä tarkoitan hitaalla, niin se voi olla hitaampaa kuin voisi luulla.

        Täällä uutta tutkimusnäyttöä aiheesta: https://www.nytimes.com/2019/03/05/health/depression-withdrawal-drugs.html Aihetta vieroitus ei ole paljoa tutkittu.

        Suosittelen Surviving Antidepressants - sivustoa vertaistuen saamiseksi sekä Inner Compass - sivuston Withdrawal Project - osiota. On olemassa käsitykseni mukaan myös suomalainen SSRI vieroitusryhmä sosiaalisessa mediassa, jos englannin kieli ei suju. Surviving Antidepressantsin vieroitustahti on hyvin hidas, 10 prosenttia edellisestä annoksesta / kk ja sivustolla on käytännön tekniikoita lääkkeistä eroon pääsyyn.

        Tämä on myös ihan hyvä informaatio mistä lähteä liikkeelle, jos lähtee vieroittautumaan lääkkeistä:

        https://www.survivingantidepressants.org/topic/1008-before-you-begin-tapering-what-you-need-to-know/

        Sekä koko tämä osio foorumilla:

        https://www.survivingantidepressants.org/forum/2-read-this-first/

    • Anonyymi

      https://madinfinland.org/toiminta/taho-helsinki/ssri-ryhma/

      SSRI-vieroituksen vertaisryhmä Helsingissä

      Olet tervetullut, jos käytät SSRI-lääkkeitä (ehkä myös muita psykoaktiivisia lääkeitä kuten rauhoittavia tai neuroleptejä). Haluat pohtia tai vähentää lääkkeiden käyttöä tai olet jo vieroittautumassa, olet vertaistuen tarpeessa tai haluat tukea muita lopetusprosessissa.

      https://madinfinland.org/toiminta/taho-tampere/vieroitusryhma/

      Moni kokee, että hoitotaho ei ota psyykenlääkkeistä koituvia haittavaikutuksia ja lopettamisyrityksistä koituvia vieroitusoireita tosissaan. Psyykenlääkevieroituksen tukiryhmässä voit saada vertaistukea sekä jakaa kokemuksia ja vinkkejä psyykenlääkkeiden vähentämiseen sekä lopettamiseen liittyen. Ryhmässämme on hyvä ilmapiiri ja mukaan voi tulla mukaan matalalla kynnyksellä yksin tai vaikkapa kaverin kanssa.

      Ryhmässä suositellaan lähtökohtaisesti maltillista 10%:n kuukausittaista lääkevähennystä kuukausittain, eli edellisen kuukauden annoksen kertomista luvulla 0,9, mutta jotkut kestävät nopeampaakin pudotusta. Vieroituksen eteneminen on varsin yksilöllinen prosessi.

      • Anonyymi

        Kiitokset neuvoista! Itse käytän SNRI-lääkkeisiin lukeutuvaa Venlafaxiinia 150 mg annostuksella per päivä. Olen aikaisemmin kokeillut ilmeisesti liian rajua vähentämistä, koska olen puolittanut annoksen n, kk välein. Aion kokeilla seuraavaksi vähän pienemmällä vähennyksellä. Kapselin sisällä on 12 pienenmpää valkoista lääketablettia, joista aion vähentää 2 per kk. Katsotaan kuinka asiat menee tällä kertaa.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kiitokset neuvoista! Itse käytän SNRI-lääkkeisiin lukeutuvaa Venlafaxiinia 150 mg annostuksella per päivä. Olen aikaisemmin kokeillut ilmeisesti liian rajua vähentämistä, koska olen puolittanut annoksen n, kk välein. Aion kokeilla seuraavaksi vähän pienemmällä vähennyksellä. Kapselin sisällä on 12 pienenmpää valkoista lääketablettia, joista aion vähentää 2 per kk. Katsotaan kuinka asiat menee tällä kertaa.

        En käsitä tätä lääkkeistä vieroittautumista. Miksi sitä teette, vaikka ette ole parantuneet sairaudestanne?

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        En käsitä tätä lääkkeistä vieroittautumista. Miksi sitä teette, vaikka ette ole parantuneet sairaudestanne?

        En tiedä oletko kokeillut käyttää masennuslääkkeitä pitkäaikaisesti. Itselläni on ainakin se tilanne, ettei elämä oikein maistu miltään vaikka olenkin periaatteessa työkuntoinen. Kaikki tekeminen on pakkopullaa kun ei ole sisäistä motivaatiota mikä ajaisi tekemään asioita luonnostaan. Nyt vaan tuli eräänlainen apatiaan kyllästyminen vastaan, joten yksi vaihtoehdoista on kokeilla vieroittautua lääkkeistä eroon. Jos osaat kertoa muita vaihtoehtoja, niin otan ideoita innolla vastaan!

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        En tiedä oletko kokeillut käyttää masennuslääkkeitä pitkäaikaisesti. Itselläni on ainakin se tilanne, ettei elämä oikein maistu miltään vaikka olenkin periaatteessa työkuntoinen. Kaikki tekeminen on pakkopullaa kun ei ole sisäistä motivaatiota mikä ajaisi tekemään asioita luonnostaan. Nyt vaan tuli eräänlainen apatiaan kyllästyminen vastaan, joten yksi vaihtoehdoista on kokeilla vieroittautua lääkkeistä eroon. Jos osaat kertoa muita vaihtoehtoja, niin otan ideoita innolla vastaan!

        Näiden käyttämiesi lääkkeidenkö uskot aiheuttavan sen, ettei elämäsi maistu miltään? Mihin vaivaan ne on alun perin sinulle annettu?

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        En tiedä oletko kokeillut käyttää masennuslääkkeitä pitkäaikaisesti. Itselläni on ainakin se tilanne, ettei elämä oikein maistu miltään vaikka olenkin periaatteessa työkuntoinen. Kaikki tekeminen on pakkopullaa kun ei ole sisäistä motivaatiota mikä ajaisi tekemään asioita luonnostaan. Nyt vaan tuli eräänlainen apatiaan kyllästyminen vastaan, joten yksi vaihtoehdoista on kokeilla vieroittautua lääkkeistä eroon. Jos osaat kertoa muita vaihtoehtoja, niin otan ideoita innolla vastaan!

        Lisään vielä edelliseen sen verran, että minulla luottamus lääkäreiden kykyyn hoitaa mieleen liittyviä ongelmia on rapistunut viimeisen viidentoista vuoden aikana. Tuntuu, että lääkärit määräävät lääkeitä vähän samaan tapaan kuin Sipilän hallitus lakeja, eli kokeillaan nyt tämmöistä ja katsotaan mitä tapahtuu. Ihmisen aivot ovat niin monimutkainen väline, että en jaksa uskoa nykyisten hoitosuositusten olevan sellaisia, jotka perustuvat kunnolliseen aivotoiminnan ymmärtämiseen siihen mitä sivuvaikutuksia määrätyt mömmöt tuovat mukanaan. Lääketiede on kehittyny paljon ja tulee kehittymään edelleen, en minä sitä sano. Joillekkin lääkkeistä voi olla suurta apua, yksilöitä me ollaan kaikki.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Lisään vielä edelliseen sen verran, että minulla luottamus lääkäreiden kykyyn hoitaa mieleen liittyviä ongelmia on rapistunut viimeisen viidentoista vuoden aikana. Tuntuu, että lääkärit määräävät lääkeitä vähän samaan tapaan kuin Sipilän hallitus lakeja, eli kokeillaan nyt tämmöistä ja katsotaan mitä tapahtuu. Ihmisen aivot ovat niin monimutkainen väline, että en jaksa uskoa nykyisten hoitosuositusten olevan sellaisia, jotka perustuvat kunnolliseen aivotoiminnan ymmärtämiseen siihen mitä sivuvaikutuksia määrätyt mömmöt tuovat mukanaan. Lääketiede on kehittyny paljon ja tulee kehittymään edelleen, en minä sitä sano. Joillekkin lääkkeistä voi olla suurta apua, yksilöitä me ollaan kaikki.

        Mikä olisi mielestäsi parempi hoitomuoto, jos et lääkkeisiin usko? Pelkällä terapiallakaan eivät tulokset ole olleet parantavia.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        En käsitä tätä lääkkeistä vieroittautumista. Miksi sitä teette, vaikka ette ole parantuneet sairaudestanne?

        Masennuslääkkeet eivät ole täsmälääkkeitä masennukseen vaan ne toimivat päihteiden tavoin.Väitteet että masennus johtuisi esim. seratoniinista on todistettu vääriksi.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Masennuslääkkeet eivät ole täsmälääkkeitä masennukseen vaan ne toimivat päihteiden tavoin.Väitteet että masennus johtuisi esim. seratoniinista on todistettu vääriksi.

        Kannattaa lukea.

        https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/masennuslaakityksen-lopettamisesta-voi-tulla-vakavia-oireita-mutta-harva-potilas-saa-kuulla-niista-etukateen-laakarilta-potilaille-pitaisi-kertoa-ongelmista/7598318

        tuolla on julkaistu useita uusia juttuja masennuslääkkeistä, ja uusista tutkimustuloksista, että suosittelen lukaisemaan jos on vieroitus mielessä.

    • Anonyymi

      Niin minäkin. Minua ainaski masentaa, ne kaverit jotka jäi eron jälkeen on lähelläni. Olen myynyt ja antanut pois, haluan kyllä kaikille ihmisille olla hyvä.
      Kysymyksiä on sadellut, miksi myyt pois näitä. Olen vastannut mitä sattuu, haluan tässä loppusuoralla että ihmiset olisivat tyytyväisiä siihen mitä saavat.
      On tullut kommentteja ootko vähä älyinen, olisit saanut multa ainakin x määräsen summan. Mulle on aivan sama mitä ja millä myyn, niitä en ainakaan mukanani vie ei ole käärinliinoissa taskuja.
      Olen tehnyt jo psykiatrisen hoitotahtoni ja omaisuuden jakamiseni, eksän puolelle en sitten mitään. Join viinaksia herrasmaisesti muutamia laseja, nyt olen juonut jonkinaikaa sammumispisteeseen, mitä väliä. Ei oo paluuta entiseen enkä haluakkaan tekotapa ei ole vielä selvillä, mutta lähtö on.

    • Anonyymi

      https://mielenterveyshelmi.fi/blogi/vaikuttava-mieli/uusia-ajatuksia-masennuksen-hoidosta/

      Jokaisessa masennustapauksessa tulisi selvittää mahdollisimman laaja-alaisesti masennuksen taustalla olevat tekijät, jonka jälkeen hoito voitaisiin keskittää näihin asioihin. Psykoterapioista on hyötyä erityisesti masennuksessa, joka pohjautuu lapsuuden vaille jäämisiin ja traumaattisiin kokemuksiin. Terapia auttaa näkemään nykyisyyden menneisyyden tuotteena ja kannustaa irtautumaan vanhoista haitallisista ajatus- ja toimintamalleista. Monissa masennustiloissa on kuitenkin Kopakkalan mielestä oleellista pyrkiä näkemään myös ns.laukaiseva tekijä. Se on yleensä jokin akuutti ihmissuhde- tai vuorovaikutusongelma: surutyö kuoleman tai muun eroon joutumisen johdosta, roolinmuutos elämänmuutosten seurauksena, ristiriita ihmissuhteissa tai vaikeus solmia kontakteja. Kun nämä laukaisevat tekijät tiedostetaan, niihin liittyvät tunteet voidaan vapauttaa ja suunnata toiminta kyseisen ongelman ratkaisemiseksi.

    • Anonyymi

      en nyt tiiä onks mul toi sama mut on niit ilon hetkii mut sit joskus tekis mieli vaa 😵 en oo tehny sitä koska mul on läheisii ja mun äiti jolla en asu mutta näen n. kerran kuussa syyttäis varmaa itteään nii en vaa voi antaa niille sitä suruu.. mua ei kiusata mul on muutama tosi hyvä kaveri ja muutamii frendei joo oon 14v tyttö ja siis tää on jatkunu varmaa 4vuotta en tiiä mitä tehä koska oon kokoajan allapäin ja väsynyt en jaksais kouluu koska sanon aina väärät sanat josta sit tulee seuraamuksii en ikin aattele ennen ku teen eikä mua kiinnosta mikään🥱 kavereittenkaa oon iha normaalina mut yleensä se ottaa koville hymyillä, en tiiä pitäskö mun jutella jollekki mut kelle ja oon siis kasi luokalla

      • Anonyymi

        Yritä uskaltaa jutella vaikka kouluterveydenhoitajalle tai etsi netistä auttavan puhelimen numero, siellä voi jutella nimettömänä.

    • Anonyymi

      Hyppää katolta köysi kaulassa, niin huolet häviää.

    • Anonyymi

      Oletko kokeillut itsemurhaa?

    • Anonyymi

      tapa joku.

      • Anonyymi

        Yritä sinnitellä raittiina, vaikka masentaisi. Aika auttaa . Lopulta asiat ja olot pään sisällä muuttuvat. Aivot muuttuvat, koko ajan.
        Itsekin yllättyy erilaisista tuntemuksista olotilassaan. Tulee vahvemmaksi.
        Tee mitä täytyy, ettei menetä lopullisesti otettaan elämästä. Itsemurha on virhe.

    • Anonyymi

      Sanoman toimittaja toivoo kuolemaasi. Anna mennä vaan.

    • Anonyymi

      To be, or not to be, that is the question.

      Ihmismieltä kautta aikojen askarruttaneet melankolian ja masennuksen jaksot, tunnottomuus, turta mieli, olemassaolon kummallisuus, mielettömyys, tyhjyys. Kun sitten hetkeen pysähtyy, kuluttaa olotilan kanssa aikaansa, tutustuu siihen ja hyväksyy, omaksuu, voi sen kanssa tulla tuttavalliseksi.

      Ajanjakso voi olla pitkäkin, mutta se on, ja sitten myöhemmin aamunkoista saa jälleen kiinni ja voi nähdä lintujen kaartavan taivaalla.

      Uskon että mielemme tekevät alitajuisesti työtä puolestamme. Kuulemme mistä alakulomme johtuu vasta kun syvennymme sen sisään, valitsemme joka aamu oman itsemme ja hiljaisuuteen vetäytymisen, tarkkaillen kehoamme, hiljalleen oivaltaen. Nousemme ja virkoamme vasta oivalluksen jälkeen, ilman kiirettä.

      Erityistä jaksamista kaikille vanhemmille ja perheen ympäröiminä masentuneille; vaatii ponnistuksia muotoilla arki ympärille siten, että kiirettömyyteen jää aikaa ja voi laittaa itsensä etusijalle; jokaisella vanhemmallakin, vaimollakin, aviomiehellä, on kuitenkin oikeus pitää itsestään huolta, ja siten henkisen matkan ja paranemisen jälkeen olla parempi vanhempi ja rakastavampi puoliso.

      Ihmiselämään usein kuuluvat nämä ajat, toisilla vahvempina kuin toisilla.

    • Anonyymi

      Kuvittelin olevani ainoa joka on kyllästynyt elämään.Aamulla herätessä,taas tätä samaa...En koe olevani masentunut.Kaikki on hyvin.Silti tuntuu kyllästymisen tunne.Yritän keksiä uudelle päivälle jonkin kivan pikku tekemisen tai muun jutun mikä tuottaa iloa.Pääsen etenemään päivästä toiseen.

      • Anonyymi

        Onko sinulla joku tavoite. Se kannattelee. Tavoitetta kohden pienin askelin.

        Ja aina eteenpäin, ei takapakkia. Elämä helpottuu kyllä, vaikka aluksi vaikeaa.

        Mielenkiinnon kohteita tulee päivä päivältä enemmän.

        Yrittää vaikka syödä hyvin.

        Peili näyttää tuloksen. Komean totuuden. Terveyden. Se on tärkeintä.

    • Anonyymi

      Juu..joka päivä kun maksan näitä vitin saatanan ladkuja ja kun mikään ei vittu riitä..

    • Anonyymi

      Sinua taitaa vaivata mielikuvituksettomuus.

    • Anonyymi

      On ihan samanlaisia tuntemuksia! Olen 64 -vuotias ja heti aamun ensimmäinen tuntemus oli et elämä on tyhjää ja olen kyllästynyt kaikkeen. Apatia iski heti aamusta.

      • Anonyymi

        Juna ratkaisee ongelmasi

    • Anonyymi

      Vanha aloitus, mutta tältä musta on tuntunut jo melkein noista päivämääristä asti. Olis helpotus, jos voisin saada varman armokuoleman jossain. Mitään nähtävää tai koettavaa ei tässä elämässä enää ole. Millään ei ole mitään merkitystä ja elämä on pelkkää samaa likuhihnaa. Joku ehdottaa hoitoon hakeutumista. Ei minulla ole ainuttakaan syytä, miksi menisin juttelemaan joutavia terveydenhuollon henkilökunnalle. Mitään mielialalääkkeitä en ala kuuna päivänä syömään. Jonkun exit-pillerin sen sijaan voisin hyvin napata.

    • Anonyymi

      Samaa kyllästymistä minullakin.Tunteet ovat turtuneet elämän yhtäaikaisten monien vastoinkäymisten seurauksena.
      Oon aika pahasti myös aloitekyvytön ja huomaan et elämä kapeutunut eron jälkeen lapsista huolehtimiseen.
      Pyrin psykologisin ja henkisen kehityksen avulla saamaan virtaa.Kyl kiitollisuus ja hyviin asioihin keskittyminen auttaa jonkinverran, vähitellen.Yritän olla myötätuntoinen ja armahtava itselleni, olen väsynyt ja toivon välillä tän elämäni loppua.
      En mä tätä kuitenkaan lopeta, uskon et toipuminen tapahtuu, joskin hitaasti.
      Usko J.laan ja hänen apuunsa auttaa.Merkityksellisyys, tarkoituksellisuus ja valon voitto ovat keinoja joilla sielun pimeän yön jälkeen koittaa uusi aamu.🌞Rakkautta on ja siitä pidän kiinni,loppuun asti.❤

    • Anonyymi

      Kannattaa pelleillä ihan hurjasti 😛😛😛😛😛😛😛😛

    • Anonyymi

      Hyppää junan alle

      • Anonyymi

        Trollit luulee että nämä "tapa itses"- kommentit jotenkin järkyttäis masentunutta joka jo valmiiks toivoo loppua... Mitä näillä haetaan? Jos ei mikään tunnu miltään, niin et pysty murtaa tämmösillä kommenteilla...
        Vai onko tämä vinkki joltain jo edesmenneeltä?

    • Anonyymi

      Kyllä tämä kyllästyttää kun on tehnyt 50v työtä jossa näki miten hölmöjä päätöksiä on tehty nyt kun vanhempana tulee sairauksia jotka vaikeuttaa elämistä niin ei hyvältä tunnu kun terveyden hoitokin on niin ja näin

    • Anonyymi

      Sama onkelma itsellä

    • Anonyymi

      Tätä paskaahan tämä päivästä toiseen.

    • Anonyymi

      Nyt tulee oma elämäntarinani. Voi tulla pitkähkö teksti.

      Itse olen ollut masentunut kohta 18 vuotta. Alussa hain apua ja tyhmänä luulin, että masennus olikin ohi, kun psykiatrilla käyntien ja lääkkeiden vaikutuksesta olo paranikin. Lopetin siis lääkkeet kesken ja porskuttelin tyytyväisenä muutaman kuukauden kunnes olotila taas palasi.

      Myöhemmin masennus on muuttanut muotoaan ja on ollut viimeiset 10v lähinnä tylsistymistä elämään. Käyn töissä josta tienaa sen verran, että sillä pärjää ja ei tarvitse nälkää nähdä. Ainoana "unelmana" on päästä töistä kokonaan eroon, että ei tarvitse suorittaa päivästä toiseen työnantajan antamia työtehtäviä, jotka ei myöskään kiinnosta yhtään.
      Arkeni meneekin aina samaa rataa. Aamulla herätys, sitten töihin ja töistä kotiin sohvalle ja odottamaan nukkumaanmenoa, että voi taas aamulla nousta ylös töihin.

      Minulla on muutamia kavereita joiden kanssa vapailla tulee käytyä pelailemassa biljardia, käytyä keilailemassa ja musiikkikeikoilla. Nekin nykyään tuntuu pakkopullalta ja lähinnä alkoholilla niihin saa jotain pientä mielenkiintoa.
      Joskus on tullut kokeiltua ulkona kävelemistä, mutta niidenkin kohokohtana on se, että pääsee takaisin kotiin sohvalle makaamaan ja tuijottamaan tv:tä josta ei tule oikeastaan mitään mielenkiintoista.
      Kohokohtana päivissä onkin nukkuminen ja näenkin unia aina, jotka onkin omasta mielestä todella mielenkiintoisia ja niissä jotenkin tuntuu, että olen entinen itseni jolloin elämänhalu ja mielnkiinto elämää kohtaan olivat vielä tallella.
      Herättyään sitä sitten taas on taas täysin tylsistyneenä tähän todellisuuteen josta ei saa mitään irti. Lohtuna onkin se, että tämä ei onneksi ole ikuista ja joskus sitä kuolee pois. Itsemurhaa tuskin tulen tekemään, koska en jaksa nähdä vaivaa sen suunnittelemiseen.

      Viimekerralla, kun hain apua niin laitettiin taas läjä lääkkeitä jotka vähän auttoivatkin tylsyyden tunteeseen, mutta tämän jälkeen olisi pitänyt hakea itse jonkun listan mukaan psykoterapeuttia lisäavuksi lääkkeiden kanssa ja siitähän ei tullut mitään. Parille laitoin sähköpostia, mutta vastausta ei ikinä tullut ja nuoremapana on todettu sosiaalisten tilanteiden pelkoja tähän kylkeen, joten itse puhelimella soittorinki psykoterapeuteille tuli ylivoimaiseksi ja lääkkeet jäivät taas siihen ja nyt ollaan taas lähinnä tässä ikuisessa tylsyyden tunteessa.

      • Anonyymi

        Niin tuttua juttua

    • Anonyymi

      Moikka.Meitsillä on samanlaisia oireita..Normi asiat onnistuu helposti eikä vituta yhtään..Kotiin kun menee niin kaatuu kaikki paska niskaan.(olisinpa kokoajan töissä)..

    • Anonyymi

      Olen todellakin. Käyn töissä,ahmin ja nukun. Siinä mun elämä. Toki pesen pyykit,tiskaan. Mutta ei muuta. Jotkin tiktokissa.

    • Anonyymi

      Todellakin.

    • Anonyymi

      Elämä on turhaa. Piste.

    • Anonyymi

      Oikeasti kyllästynyt elämää hlva kulut parempi olen 25 vuotta sitten työssä nyt ei ketä apua minun kela ei apua minun sosiaalinen ei tällä minun on sairaslomalla ei tule rahaa eläkettä on 55€ nyt on 3 kukaan minä ei näytä lapsia minä sanon kela ja sosiaalinen ei vastaa minulle ei rahaa pussi Oikeasti minä tekeen kulut parempi ei ole ruoka maksaa lasku ja apteekkiala mutta olen rahaa tämä minun viimeinen puhua kyllästynyt elämää kulut
      ??????????

    • Anonyymi

      Olen ei hlva elämää kyllästynyt 8 vuotta on uksi aina kulut parempi oikeasti????????

    • Anonyymi

      Olen pahoillani teidän kaikkien puolesta, joilla olo että kyllästynyt elämään. Uskon että ollaan täällä maailmassa toisiamme varten. Yhteys toisiin ihmisiin on tosi tärkeää. Uskon myös Jumalaan ja että meidät on luotu tähän maailmaan tarkoituksella, ja vaikka ei olis ketään ihmistä joka meitä rakastaa, on Jumala, joka rakastaa niin paljon että antoi Poikansa kuolla meidän puolesta (Joh 3:16). Voimme löytää tämän rakkauden jo tässä elämässä, lukemalla Raamattua ja rukoilemalla. Se yksin riittää antamaan merkityksen elämään, ja lisäksi on olemassa muut ihmiset, jotka on valmiita tukemaan sinua. Seurakunnat ovat hyvä paikka, jonne kaikki on tervetulleita, ja hyväksyttyjä sellaisina kuin olet. Jos sulla on huonoja kokemuksia seurakunnista, anna niille uusi mahdollisuus, tai etsi uusi paikka. Raamatussa lukee, että etsivä löytää. Sinun elämällä on tarkoitus, olet rakastettu, Jumala loi sinut syystä ja haluaa pelastaa sinut niin että voit viettää ikuisuuden taivaassa Hänen kanssaan. On myös ihmisiä, jotka välittävät. Rukoilen teidän puolesta, kaikkea hyvää ja siunausta!

    • Anonyymi

      Mä lähen baariin tai jotain ,kun oikein kyllästyttää. Se piristää. Tai jotain shoppailua.

    • Anonyymi

      Näitä kausia on jokaisella ihmisellä elämän aikana muutama, vaikuttaa että on lievä masennus, sillä jos olis keskivaikea tai vaikea niin se haittaisi jo elämää toisella tavalla. Siis paras kun menet lääkäriin näistä tuntemuksistasi , niin saat tarpeellisen avun . Ei ole kivaa mitenkään kun mikään ei tunnu miltään . Ja ilon aiheet ovat harvassa

      • Anonyymi

        Miten elämässä jossa joudut luopumaan kaikesta, elämästäsi, läheisistä, rakkaista, terveydestä ei joku ihminen tunne syviä alakulon tunteita? Miten elämässä jossa teet vaikka yksitoikkoista pienipalkkaista työtä tai et saa vaikka töitä ja joka päivä tuntuu vähän samanlaiselta, et koe tympääntymisen ja kyllästymisen tunteita? Miten elämässä jossa aivosi alkavat huomata jo kaavamaisuuksia asioissa asiat ei ala toisinaan tympimään?

        Kannattaa tarkistaa ensin sattuisiko olemaan vaikka ihminen ennenkuin ottaa sairaus diagnooseja.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Miten elämässä jossa joudut luopumaan kaikesta, elämästäsi, läheisistä, rakkaista, terveydestä ei joku ihminen tunne syviä alakulon tunteita? Miten elämässä jossa teet vaikka yksitoikkoista pienipalkkaista työtä tai et saa vaikka töitä ja joka päivä tuntuu vähän samanlaiselta, et koe tympääntymisen ja kyllästymisen tunteita? Miten elämässä jossa aivosi alkavat huomata jo kaavamaisuuksia asioissa asiat ei ala toisinaan tympimään?

        Kannattaa tarkistaa ensin sattuisiko olemaan vaikka ihminen ennenkuin ottaa sairaus diagnooseja.

        Yhteiskunta vaatii että on samanlainen kuin kaikki muutkin ja että "osallistuu verojen maksamiseen" yms .
        Esim jos sinulla on vaikkapa kunnon masennus yms sen takia koska joudut käymään töissä ja masennusta ei olisi jos ei tarvisi käydä töissä, niin sitä masennuksen aiheuttajaa ei poisteta vaan siihen määrätään mieliala lääkkeitä :)

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Yhteiskunta vaatii että on samanlainen kuin kaikki muutkin ja että "osallistuu verojen maksamiseen" yms .
        Esim jos sinulla on vaikkapa kunnon masennus yms sen takia koska joudut käymään töissä ja masennusta ei olisi jos ei tarvisi käydä töissä, niin sitä masennuksen aiheuttajaa ei poisteta vaan siihen määrätään mieliala lääkkeitä :)

        Veroja maksavat lähes kaikki, muodossa tai toisessa. Joko palkasta, ostoksista, viihdykkeistä, ym.
        Mutta se, että yhteiskunta vaatii jotain, ei pidä täysin paikkaansa. Ei täällä tarvitse olla samanlainen kuin kaikki muut, vaikka jotenkin se istuisi " normeihin " paremmin.
        Aina luullaan, että pitäisi opiskella paljon, mennä töihin, löytää puoliso, perustaa perhe, tehdä lapsia, omistaa asunto, auto, ym.
        Ei niitä kaikkea ole mikään pakko olla tai tehdä.
        Voi elää enemmän siten kuin itse haluaa, ei kannata ajatella, että muut neuvoisivat tai kehottaisivat elämään jollain tietyllä tavalla.
        Itseämme vartenhan me täällä enimmäkseen eletään, ei niinkään muita varten.
        Toki muutkin pitää ottaa huomioon.

    • Anonyymi

      no joo

    • Anonyymi

      Sama asia ei hälsa samaa

    • Anonyymi

      Siis ihan sama asia ei jaksa samaa

    • Anonyymi

      Minäkin olen valmis lähtemään täältä.

    • Anonyymi

      Mikään ei kiinnosta.

    • Anonyymi

      Olen ollut pitkään ja kaikki asiat menee huonosti ja teen virhe arviointeja. En välitä enää oikein mistään. Antaa vaan päivien kulua.

      • Anonyymi

        Virhearvioinnit ym., jokainen tekee elämässään virheitä, turhaa niistä on itseään syyttää.
        Virheistäkin voi oppia, ainakin sen, ettei tee samaa virhettä uudestaan.
        Ei muut ihmiset välitä paljoa toisten virheistä, yleensä ne jäävät eniten häiritsemään vain omaan mieleen.

    • Anonyymi

      On ja minun pitäisi varmaan mennä lääkärille mitta en saa aikaiseksi.

    • Anonyymi

      Sitähän elämä on. Edesmennyt äitini oli masentunut. Jokainen me päästään täältä ajallaan pois,siihen voi luottaa.

    • Anonyymi

      Mietin illalla kuolemaa. Että onko se oikeasti niin että itsemurhan tehnyt joutuu helvettiin. Jos ei joudu ja olisin varma niin voisin lähteä tästä maailmasta!!!

      • Anonyymi

        Kukaan ei tiedä, mikä " toisella puolella " meitä odottaa.
        Ehkä onkin hyvä, ettet ole varma, niin pysyt tässä maailmassa.
        Miksi mietit kuolemaa ? Et varmasti ole ainoa, monet miettivät sitä jossain vaiheessa elämäänsä, vaikka eivät halua kuolla vielä.

    • Anonyymi

      Minäkin olen kyllästynyt,väsynyt,ehkä masentunut. Meen joka päivä ku robotti. Ruoka ei nykyään tuota iloa ,ennen tuotti.

    Ketjusta on poistettu 13 sääntöjenvastaista viestiä.

    Takaisin ylös

    Luetuimmat keskustelut

    1. Miehille kysymys

      Onko näin, että jos miestä kiinnostaa tarpeeksi niin hän kyllä ottaa vaikka riskin pakeista ja osoittaa sen kiinnostukse
      Tunteet
      136
      3955

    2. Miksi kaivattusi on

      erityinen? ❤️‍🔥
      Ikävä
      87
      1939

    3. Olen tosi outo....

      Päättelen palstajuttujen perusteella mitä mieltä minun kaipauksen kohde minusta on. Joskus kuvittelen tänne selkeitä tap
      Ikävä
      15
      1821

    4. Haluaisin jo

      Myöntää nämä tunteet sinulle face to face. En uskalla vain nolata itseäni enää. Enkä pysty elämäänkin näiden kanssa jos
      Ikävä
      54
      1432

    5. Kotkalainen Demari Riku Pirinen vangittu Saksassa lapsipornosta

      https://www.kymensanomat.fi/paikalliset/8081054 Kotkalainen Demari Riku Pirinen vangittu Saksassa lapsipornon hallussapi
      Kotka
      53
      1420

    6. Ylen uutiset Haapaveden yt:stä.

      Olipas kamalaa luettavaa kaupungin irtisanomisista. Työttömiä lisää 10 tai enempikin( Mieluskylän opettajat). Muuttavat
      Haapavesi
      132
      1348

    7. VENÄJÄ muuttanut tänään ydinasetroktiinia

      Venäjän presidentti Vladimir Putin hyväksyi tiistaina päivitetyn ydinasedoktriinin, kertoo uutistoimisto Reuters. Sen mu
      Maailman menoa
      98
      1292

    8. Nainen olet valoni pimeässä

      valaiset tietäni tietämättäsi ❤️
      Ikävä
      70
      1176

    9. Mitä toivot

      Tulevilta päiviltä?
      Ikävä
      69
      1043

    10. Hommaatko kinkkua jouluksi?

      Itse tein pakastimeen n. 3Kg:n murekkeen sienillä ja juustokuorrutuksella. Voihan se olla, että jonkun pienen, valmiin k
      Sinkut
      114
      1033
    Aihe
    TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt