Kasteesta kiistellään kovasti hengellisissä piireissä ja vähän muuallakin. Kasteen ymmärtämisen edellytys mielestäni on ymmärtää seurakunta ja sen merkitys. Jos ihminen ei ymmärrä seurakunnan merkitystä ja mikä seurakunta on, hän luultavasti ei ymmärrä myöskään kastetta ja sen merkitystä. Tästä syystä kasteesta kiistellään. Raamatussa esiintyy yksi vesikaste. Mikä vesikaste on Raamatun yksi kaste?
Alussa, (Apt1-2) helluntaipäivän jälkeen, kun alettiin saarnaamaan evankeliumia, ne, jotka uskoivat evankeliumin ja ottivat Sanan ts. Jeesuksen vastaan, (Joh 1:1,12-14) ne kastettiin. Ja niin heitä lisääntyi sinä päivänä ja Herra liitti heidän yhteyteensä joka päivä niitä jotka pelastuivat ts. tulivat uskoon ja uskon kautta sisälle pelastukseen Herrassa Jeesuksessa Kristuksessa.
Näin syntyi uskovien joukko, Jumalan seurakunta. Uskovat ovat maailmasta ulos kutsutut ihmiset. Heidät on evankeliumin Sanan kautta lohkaistu irti maailman kalliosta ja liitetty Jumalan yhteyteen Jumalan valtakuntaan Jeesuksessa Kristuksessa. He elävät Jumalan yhteydessä seuraamalla Jeesusta Kristusta. Heidät on, heidän uskoon tulossaan, luotu totuudelle kuuliaisiksi. Siksi he seuraavat Jeesusta Hänen edeltä heille valmistamissa teoissa. Tätä edelsi evankeliumin julistus johon uskova uskoo.Tämä on Jumalan seurakunta ja Häneen uskovat ihmiset.
Vauvana kastettujen kohdalla on monta ongelmaa.
1. Kastetun vauvan tulisi kasvaa uskoon. Tämä edellyttää hengellistä ilmapiiriä. Useimmiten lapsen vanhemmat, kummit ja muut sukulaiset eivät ole itse uskossa. Miten he voivat, tahtovat tai edes osaavat kasvattaa lasta uskoon Jeesukseen kun he eivät itsekään usko eivätkä siksi myöskään tottele Jeesusta? Lapsikasteella ei siis ole uskon kanssa Jeesukseen mitään tekemistä. Lapsi kastetaan ainoastaan nimen antamisen tähden ja totutun kauniin seremonian ja tavan tähden. Raamatussa ei mainita nimen antamista kasteen yhteydessä. Se on ainoastaan ihmisten kehittämä käytäntö.
2. Useimmiten vauvana kastettu, tultuaan murrosikään ja aikuisikään, ei elä uskovana. Hän alkaa elämään julkisynneissä eikä hän tiedä Jeesuksesta juuri mitään. Rippikoulukaan ei saa aikaan monessakaan nuoressa "uutta uskon paloa" sydämessä. Useimmat nuoret jatkavat elämää ilman Jumalaa ja ilman Jeesusta rippikoulun jälkeen. Kukaan ei kajoa siihen. Syntielämä ilman seurakuntayhteyttä kun koetaan normaaliksi elämäksi.
Vaikkakin rippikoulu on hyvä, sillä siellä nuori saa kuulla Jumalan Sanaa, sitä ei kuitenkaan Raamatussa mainita. Jos rippikoulua ei olisi, vauvana kastetut nuoret eivät saisi kuulla Jumalan Sanaa juuri ollenkaan. Jumalalla on kuitenkin parempi vaihtoehto rippikoululle mikäli aikuiset itse uskoisivat ja tottelisivat Jumalaa. Lasten hengellinen kasvatus tulisi Jumalan alkuperäisten suunnitelmien mukaisesti tapahtua jatkuvassa seurakuntayhteydessä, uskovien yhteydessä. Se ei saisi tapahtua ainoastaan yhden kesän ja muutaman viikon aikana rippikoulussa. Siksi rippikoulu on riittämätön tässä asiassa.
Lapsen tulisi saada kasvaa hengellisessä ympäristössä Jumalan seurakunnassa Jeesuksen (Jumalan Sanan) seurassa. Näin olikin alussa apostolisena aikana. Tämä ei kuitenkaan toteudu monenkaan vauvana kastetun lapsen ja nuoren kohdalla. Kirkossa käydään kuuntelemassa Jumalan sanaa ainoastaan joskus juhlapyhinä jos silloinkaan.
3. Raamatun ilmoituksen mukaan seurakunnassa, Jumalan lasten yhteydessä, voi olla vain uskovia Jumalan lapsia. Ramattu puhuu seurakuntakurista. Paavali (lue Jeesus) opettaa että seurakunnan tulee poistaa keskuudestaan se, joka on paha. Siis se, joka elää kurittomasti eikä ole kuuliainen meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen evankeliumille, hänet tulee poistaa uskovien yhteydestä. Miten tämä seurakuntakuri ja sen toteuttaminen, Jumalan Sanan noudattaminen onnistuu seurakunnalta vauvana kastetun kohdalla joka alkaa elämään kurittomasti ja synnissä synnin harjoittajana? Missä vaiheessa hänet tulisi erottaa uskovien yhteydestä? Miten hänet voidaan erottaa uskovien yhteydessä kun hän ei ole koskaan ollutkaan uskova eikä uskovien yhteydessä? Eikö olisi aika erikoista mikäli pappi/saarnaaja kutsuisi luokseen 16-20 vuotiaan uskosta osattoman nuoren ja alkaisi nuhtelemaan häntä synnistä ja vaatimaan häneltä kuuliaista vaellusta, ihmiseltä joka ei edes ole uskossa? Eikö nuori sanoisi papille/saarnaajalle päin näköä: "Mitä se äijä sulle kuuluu mitä minä teen?" Voiko tällainen ihminen olla Jumalan lapsi ja Jumalan seurakunnan jäsen?
JATKUU....
Alussa, (Apt1-2) helluntaipäivän jälkeen, kun alettiin saarnaamaan evankeliumia, ne, jotka uskoivat evankeliumin ja ottivat Sanan ts. Jeesuksen vastaan, (Joh 1:1,12-14) ne kastettiin. Ja niin heitä lisääntyi sinä päivänä ja Herra liitti heidän yhteyteensä joka päivä niitä jotka pelastuivat ts. tulivat uskoon ja uskon kautta sisälle pelastukseen Herrassa Jeesuksessa Kristuksessa.
Näin syntyi uskovien joukko, Jumalan seurakunta. Uskovat ovat maailmasta ulos kutsutut ihmiset. Heidät on evankeliumin Sanan kautta lohkaistu irti maailman kalliosta ja liitetty Jumalan yhteyteen Jumalan valtakuntaan Jeesuksessa Kristuksessa. He elävät Jumalan yhteydessä seuraamalla Jeesusta Kristusta. Heidät on, heidän uskoon tulossaan, luotu totuudelle kuuliaisiksi. Siksi he seuraavat Jeesusta Hänen edeltä heille valmistamissa teoissa. Tätä edelsi evankeliumin julistus johon uskova uskoo.Tämä on Jumalan seurakunta ja Häneen uskovat ihmiset.
Vauvana kastettujen kohdalla on monta ongelmaa.
1. Kastetun vauvan tulisi kasvaa uskoon. Tämä edellyttää hengellistä ilmapiiriä. Useimmiten lapsen vanhemmat, kummit ja muut sukulaiset eivät ole itse uskossa. Miten he voivat, tahtovat tai edes osaavat kasvattaa lasta uskoon Jeesukseen kun he eivät itsekään usko eivätkä siksi myöskään tottele Jeesusta? Lapsikasteella ei siis ole uskon kanssa Jeesukseen mitään tekemistä. Lapsi kastetaan ainoastaan nimen antamisen tähden ja totutun kauniin seremonian ja tavan tähden. Raamatussa ei mainita nimen antamista kasteen yhteydessä. Se on ainoastaan ihmisten kehittämä käytäntö.
2. Useimmiten vauvana kastettu, tultuaan murrosikään ja aikuisikään, ei elä uskovana. Hän alkaa elämään julkisynneissä eikä hän tiedä Jeesuksesta juuri mitään. Rippikoulukaan ei saa aikaan monessakaan nuoressa "uutta uskon paloa" sydämessä. Useimmat nuoret jatkavat elämää ilman Jumalaa ja ilman Jeesusta rippikoulun jälkeen. Kukaan ei kajoa siihen. Syntielämä ilman seurakuntayhteyttä kun koetaan normaaliksi elämäksi.
Vaikkakin rippikoulu on hyvä, sillä siellä nuori saa kuulla Jumalan Sanaa, sitä ei kuitenkaan Raamatussa mainita. Jos rippikoulua ei olisi, vauvana kastetut nuoret eivät saisi kuulla Jumalan Sanaa juuri ollenkaan. Jumalalla on kuitenkin parempi vaihtoehto rippikoululle mikäli aikuiset itse uskoisivat ja tottelisivat Jumalaa. Lasten hengellinen kasvatus tulisi Jumalan alkuperäisten suunnitelmien mukaisesti tapahtua jatkuvassa seurakuntayhteydessä, uskovien yhteydessä. Se ei saisi tapahtua ainoastaan yhden kesän ja muutaman viikon aikana rippikoulussa. Siksi rippikoulu on riittämätön tässä asiassa.
Lapsen tulisi saada kasvaa hengellisessä ympäristössä Jumalan seurakunnassa Jeesuksen (Jumalan Sanan) seurassa. Näin olikin alussa apostolisena aikana. Tämä ei kuitenkaan toteudu monenkaan vauvana kastetun lapsen ja nuoren kohdalla. Kirkossa käydään kuuntelemassa Jumalan sanaa ainoastaan joskus juhlapyhinä jos silloinkaan.
3. Raamatun ilmoituksen mukaan seurakunnassa, Jumalan lasten yhteydessä, voi olla vain uskovia Jumalan lapsia. Ramattu puhuu seurakuntakurista. Paavali (lue Jeesus) opettaa että seurakunnan tulee poistaa keskuudestaan se, joka on paha. Siis se, joka elää kurittomasti eikä ole kuuliainen meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen evankeliumille, hänet tulee poistaa uskovien yhteydestä. Miten tämä seurakuntakuri ja sen toteuttaminen, Jumalan Sanan noudattaminen onnistuu seurakunnalta vauvana kastetun kohdalla joka alkaa elämään kurittomasti ja synnissä synnin harjoittajana? Missä vaiheessa hänet tulisi erottaa uskovien yhteydestä? Miten hänet voidaan erottaa uskovien yhteydessä kun hän ei ole koskaan ollutkaan uskova eikä uskovien yhteydessä? Eikö olisi aika erikoista mikäli pappi/saarnaaja kutsuisi luokseen 16-20 vuotiaan uskosta osattoman nuoren ja alkaisi nuhtelemaan häntä synnistä ja vaatimaan häneltä kuuliaista vaellusta, ihmiseltä joka ei edes ole uskossa? Eikö nuori sanoisi papille/saarnaajalle päin näköä: "Mitä se äijä sulle kuuluu mitä minä teen?" Voiko tällainen ihminen olla Jumalan lapsi ja Jumalan seurakunnan jäsen?
JATKUU....
Vastaukset 21
Vanhimmat
jatkuu...
4. Kun tällainen uskosta osaton nuori aikuinen tulee sitten uskoon, hän tulee sydämestään kuuliaiseksi Jumalalle. Jumala vaikuttaa sen hänessä koska hän on nyt uudestisyntynyt uusi luomus Kristuksessa. Hän uskoo Jeesukseen ja tunnustaa Hänet Herrakseen ihmisten edessä. Hän tekee parannuksen tietoisista synneistään ja tunnustaa ja hylkää syntinsä. Näin hänestä tulee uskova Jumalan lapsi.
Uskovana hän kiinnostuu toisista uskovista ja hakeutuu heidän yhteyteensä. Herra liittää hänet uskovien yhteyteen. Koska hän nyt on sydämessään kuuliainen Jumalalle, ei niin että joku ihminen lyö häntä Raamatulla päähän, vaan hän itse tahtoo tietää Jumalan tien hänelle. Hän tahtoo nyt seurata Jeesusta Kristusta kuuliaisena Hänelle, Jumala tietenkin osoittaa hänelle tien jota hänen tulee nyt kulkea. Jumalan Henki ja Jumalan Sana vie hänet uskovien upotuskasteelle. "Salli nyt, sillä näin meidän sopii täyttää kaikki vanhurskaus". Kasteessa hän hautaa vanhan entisen syntisen minänsä joka eli tahallisessa synnissä synnin harjoittajana Jumalan tahdosta välittämättä. Kasteessa hän myös nousee uutena luomuksena uuteen elämään Jeesuksen kanssa.
Nyt kun hän uskovana tahtoo seurata Jeesusta kasteelle ja ottaa kasteen, monet ihmiset sanovat hänelle että uudelleenkaste on syntiä eikä sitä pidä ottaa. Nyt lapsikaste on tullut hänelle esteeksi totella Jumalaa, mikäli hän kuuntelee ihmisiä. Lapsikasteesta on tullut hänelle suuri eksytys. Näin lapsikaste on vaarassa riistää uskoon tulleelta nuorelta ihmiseltä kasteen todellisen merkityksen ja siunauksen. Valitettavan monet vauvana kastetut uskoon tulleet ihmiset tottelevat ihmisiä eikä Jumalaa. He eivät mene kasteelle. Tämä on surkuteltavaa.
5. Raamattu tuntee vain yhden kasteen ja yhden uskon. Tämä yksi kaste on uskovan kaste upottamalla. Jeesus sanoi: "Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu." Miksi jotkut kääntävät Jeesuksen sanat toisin päin? Sitä minä en ymmärrä. Eikö olisi viisainta ja varminta tehdä niin kuin Jesus sanoo ja siinä järjestyksessä kuin Jeesus asian esittää. Ilman aktiivista uskoa evankeliumiin kasteella ei ole mitään merkitystä ihmiselle. Ilman uskoa sillä ei ole mitään merkitystä vaikka kastettava olisi aikuinenkin ihminen. Ensin usko Jeesukseen Kristukseen ja sitten kaste.
Jokaisen uskoon tulleen ihmisen tulisi välittömästi ottaa uskovien upotuskaste ja näin aloittaa Jeesuksen seuraaminen uskon kuuliaisuudessa Häntä kohtaan. Älä kysy ihmisiltä tästä asiasta mikäli olet tämän asian edessä. Kuuntele Jumalaa. Jumala puhuu sinulle tästä asiasta mikäli tämä kasteasia sinua kiusaa. Et pääse kasteen yli ennen kuin olet totellut Jumalaa ja ottanut kasteen. Jumala on tuonut sinut tämän asian eteen. Hän seuraa kuinka sinä tottelet vai totteletko sinä Häntä. Kun olet ottanut tämän uskon askeleen, sinä kasvat uskossa. Jumala on johdattanut sinua kasteelle. Kasteelle meneminen edellyttää sinulta uskoa. Nyt kun olet uskossa Häneen ottanut kasteen ja totellut Jumalaa, Jumala johdattaa sinua eteen päin. Näin se hengellinen elämä toimii. Mikäli sinä et tottele Jumalaa, hengellinen kasvusi ja Jeesuksen seuraamisesi häiriintyy tai estyy kokonaan. Jeesusta seurataan USKON KAUTTA. Lue Heb 11. luku.
OPETUSLAPSEUTEEN KASTEEN KAUTTA
Jotkut ihmiset väittävät että Jeesus käski tehdä kaikki kansat opetuslapsiksi kastamalla heitä. Näillä sanoilla he puolustavat vauvakastetta ajatellen että kaikki pikkulapset tulee kastaa ja siten heistä tehdään Jeesuksen käskyn mukaisesti opetuslapsia. Tässä tullaan kuitenkin teologiseen ongelmaan. Edellä todetun lisäksi totean seuraavaa:
Mikäli opetuslapseksi tehdään kastamalla, uskovan kaste tulee vielä tärkeämmäksi. Sanat "kastamalla heitä" kun viittaa opetuslapsiin eikä kaikkeen kansaan. Siis pelkkä usko ei riitä opetuslapseuttamaan (uskovaa) ihmistä, vaan sen tekee kaste. "Opettamalla heitä" viittaa uskovina kastettuihin.
Kummassakin alla esittämässäni tulkinnassa tulee ensin julistus, sitten usko Sanaan ja sen jälkeen kaste ja kasteen jälkeen opetus.
Tulkinnat:
!. Opetuslapseksi tehdään kastamalla
2. Uskoon tulleita kastetaan.
Kukaan ei voi olla opetuslapsi mikäli hän ei ensin usko. Uskoa taas edellyttää julistus/kohde mihin uskoa. Se, joka kuulee Sanaa, uskoo Sanan ja ottaa sen vastaan, kastetaan. Näin hänestä tulee sekä uskova että opetuslapsi. Hän liittyy opetuslasten, uskovien yhteyteen. "Jotka nyt ottivat hänen sanansa vastaan, ne kastettiin, ja niin HEITÄ lisääntyi sinä päivänä noin kolmetuhatta sielua. Ja HE pysyivät apostolien opetuksessa ja keskinäisessä yhteydessä ja leivän murtamisessa ja rukouksissa (Apt 2:41-42). Tässä on huomattava että kastettavat olivat ottaneet Sanan vastaan. Sitten heidät kastettiin ja HEITÄ, OPETUSLAPSIA, lisääntyi sinä päivänä. HE pysyivät apostolien opetuksessa.
Matt 28:19 "Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni, kastamalla heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen ja opettamalla heitä pitämään kaikki, mitä minä olen käskenyt teidän pitää. Ja katso, minä olen teidän kanssanne joka päivä maailman loppuun asti."
Monet helluntailaiset ovat ymmärtäneet väärin Jeesuksen sanat, lapsien tulosta hänen luokseen.
Tuossa yksi esimerkki 4-vuotiaasta helluntaiseurakunnassa:
http://www.liveleak.com/view?i=1d9_1329284469
Oliko muita ylilyöntejä ottaa tässä esille?
Sinä pe.ku varmasti ymmärrät että aitoa pyritään aina väärentämään.
Mitä arvokkaampi aito on, sitä enemmän sitä pyritään väärentämään ja sitä enemmän väärennöksiä esiintyy. Väärennökset eivät tee aitoa olemattomaksi eikä arvottomaksi. Väärennösten esiintyminen todistaa aidon olemassaolon. Väärennöksen löytänyt ihminen kiinnostuu aidosta. Eikö niin? Eikö väärennöstä verrata aitoon ja siten pyritä selvittämään missä kohtaa väärennös poikkeaa aidosta. Eikö ole mielenkiintoista olla tekemisissä aidon kanssa?
"kukaan ei voi olla opetuslapsi, jos hän ei ensin usko"
eikö tuo ole ihan nurinkurinen ajatus?
Kenestäkään seitsenvuotiaasta ei voi tulla koululaista, jos hän ei ensi osaa lukea, kirjoittaa ja laskea.
Kouluunhan mennään juuri siksi, että siellä opittaisiin ja loppujen lopuksi valmistutaan johonkin ammattiin.
Hyvin usein kaupataan ajatusmallia, jossa pitäisi ensin uskoa Jumalaan, tehdä parannus, että voisi tulla uskoon. Ei tuokaan noin voi olla. Ei kukaan voi päättää: rupean uskomaan.
Homma menee mielestäni niin, että tulee tarve saada apua johonkin elämän ongelmaan - paras lähtökohta, jos se ongelma on syntisyyden kokeminen. Usein kuitenkin esim. tyhjyyden tunne tai halu päästä päihdeongelmasta.
Noihin ongelmiin tai haluun päästä synneistä Jumala synnyttää uskon. Uskon siihen, että vastaus on Jeesuksen ristin kuolemassa.
Ei Jeesuksen aikanakaan kaikista opetuslapsista tullut uskovia, vaan moni hylkäsi Jeesuksen ja meni pois.
Kyllä monesta helluntailaisestakin on ensiksi tullut opetuslapsi ennen kuin ovat tulleet uskoon. Moni on käynyt kauan kokouksissa, varsinkin uskovien kotien lapset kasteella, ja vasta vuosien päästä he ovat tulleet uskoon ja siten syntyneet Jumalan lapseksi.
Tiedät hyvin jaikal, että helluntailiike ei ole kyennyt erottamaan aitoa ja väärennöstä toisistaan. On tosin mahdollista, ettei helluntailiikkeessä ole ollut haluakaan erottaa oikeaa ja väärää tulta toisistaan.
Olen pannut merkille, että sinullekin kelpaa hyvin ne tulet, joita K.Kuhman, B.Hinn, H.Howard-Browne jne ovat viritelleet helluntain hengessä. Tuo videolla saarnaava pikkupoika edustaa samanlaista henkimaailmaa, jota sinun edustamasi helluntaiherätys hellii helmassaan.
helluntailaisuudessa on laajalti sekoitettu tunnekuohut Pyhä Henkeen.
Niin kauan kuin muistan erityisesti suurkokouksissa ja nuorisopäivillä ja vastaavissa nimenomaan on pyritty luomaan tietynlainen tunnelma, josta sitten sanotaan sen olevan jotain erityistä Pyhän Hengen läsnäoloa.
Näitä tunnelman virittäjiä olivat ennen haitarinsoittajat, jotka tunteikkailla puheillaan yrittivät saada ihmisiä 'eteen' mahdollisimman paljon. Nykyisin on toiset sävenlajit.
Eikö saarna ole silloin pahasti epäonnistunut, jos ihmisen pitää sen jälkeen tulla vielä erikseen rukoiltavaksi?
Koko helluntaiherätys on syntynyt voimakkaiden tunnekuohujen, kielilläpuhumisen ja Hengen (hengen?) manifestaatioitten varaan.
Jumalan sanaa Saalemeissa varmasti kunnioitetaan, mutta se, mikä tekee helluntaiherätyksestä ensi kädessä ja myös viime kädessä helluntaiherätyksen, on nimenomaan tunteilla ja kielillä 'pelaaminen'.
Tuon perusasetelman huomioonottaen ei ole mikään ihme, että kaikenlaiset pellehermannit ja kaatajaheikit ovat marssineet pääovista sisään helluntaifoorumeille temppujansa tekemään ja elämyskulttuuria ihannoivilta ihmisiltä rahoja poiskeräämään..
PUHU VAAN KIELILLÄ SE ON RUKOUSTA JUMALAN KANSSA TAIVAALLISISSA
JA RAKENNAT ITSEÄSI SAMALLA . ONHAN NOITA JOITAKIN KUN NE LUULEE
KIELILLÄ PUHUMISTA TIES MIKSI MUTTA OMAN HENGENYHTEYDEN
RAKENTAMISTA SE ON JUMALAN KANSSA .SIIS HENGESSÄ .
PYHÄN HENGEN KASTE SIIS ENSIN ENNEN ET VOIKAAN
PUHUA KIELILLÄ . SITTEN VOIT JO PROFETOIDA JA SAADA
TIEDONSANOJA JA PARANTAA TAUTEJA .
TAIVALLISESTI HENGESSÄ SIIS .JEESUKSEN HENKI .
MEISSÄ USKOVISSA . SANA SISÄLLISESTI ELI TAIVAS .SIU.
EI KU JEESUS TYKKÄÄ YLISTYKSESTÄ JA KIITOKSESTA MUTTA SIIS PYHÄ HENKI ON NIISSÄ KU ON SAANUT SEN KASTEEN MUTTA
SE TULEE IHAN VAAN USKOSTA . KOKOUKSISSA ON HYVÄ OLLA
TULEE HYVÄ OLO KUN LÄHTEE POIS ON ILOINEN NIIN SE ON
SE PYHÄN HENGEN KOSKETUSTA JA ILOA JA PARANTAVAA VOIMAA .
SITÄ KAIPAA SITTEN LISÄÄ JA HALUAA OLLA SIINÄ.
SIIS USKO JONKA JEESUS VAIKUTTAA . JEESUKSEN USKO .
JUMALAN POJAN USKO . HALU OLLAJEESUKSEN KANSSA RIITTÄÄ .
SYDÄMEN USKOLLA SANOO RAAMATTU HEITÄ JÄRKI POIS JA USKO SYDÄMELLÄ
Niinhän Raamatussakin, opetuslapset arvostelivat lapsikastajia, mutta Jeesus oli toista mieltä:
Matt. 19:13-14 Jeesuksen luo tuotiin lapsia, jotta hän panisi kätensä heidän päälleen ja rukoilisi. Opetuslapset moittivat tuojia,
mutta Jeesus sanoi: "Antakaa lasten olla, älkää estäkö heitä tulemasta minun luokseni. Heidän kaltaistensa on taivasten valtakunta."
Jeesus oli valmis laittamaan myllynkiven kaulaan lapsikasteen vastustajille:
Mark. 9:42 "Mutta jos joku johdattaa lankeemukseen yhdenkin näistä vähäisistä, jotka uskovat minuun, hänelle olisi parempi, että hänet heitettäisiin mereen myllynkivi kaulassa.
JA IHAN SAMA VAIKKA UISIT KASTEELLE IHAN JOKA PÄIVÄ KU SE VAAN ON JEESUKSEN KASTE
Ei Raamattu puhu missään mitään lapsikasteesta, ei siis noissakaan ottamissasi jakeissa.
Vähäinen ei todellakaan tarkoita pieniä vauvoja / lapsia.
" Matt. 19:13-14 Jeesuksen luo tuotiin lapsia, jotta hän panisi kätensä heidän päälleen ja rukoilisi. Opetuslapset moittivat tuojia,
mutta Jeesus sanoi: "Antakaa lasten olla, älkää estäkö heitä tulemasta minun luokseni. Heidän kaltaistensa on taivasten valtakunta." "
- ei kysymys lapsikasteesta.
Taidat olla, tai olet sokea sokeain taluttaja.
Niin missä Jeesus puhuikaan lapsien kastamisesta?
mikä ihme teitä joitain oikein vaivaa, kun näette joka paikassa lapsikastetta, eikä sitä ole misäään, ei sitten vähän vähää.
onko teillä jokin taittovika ihan oikeasti vai mikä tämä tauti on ?
TARKOITTAA ETTÄ JEESUS KÄSKI OLLA ESTÄMÄTTÄ LASTEN TULEMASTA HÄNEN LUOKSEEN JA KASTAA PYHÄLLÄ HENGELLÄ LAPSETKIN SEKÄ
LAPSIKIN VOI PUHUA TAIVAAN KIELILLÄ YMS.
JA TODISTAA JEESUKSESTA , AIKUISET VOI TEHDÄ PAHAA JA
JOKU MUTTA KRISTUS VOITTAA KUITENKIN .
PYHÄN HENGEN KASTE ON TÄRKEIN KASTE .
APOSTOLIEN TEOT SELITTÄÄ AIKA HYVIN APOSTOLISTA KASTETTA .
USKOONTULLEET KASTETTIIN PERHEKUNNITTAIN SITTEN .
SUKUPOLVELTA TOISELLE NIINKU ON TEHTYKIN .
OLLAAN 2000 VUOTTA VANHAA JEESUS SUKUA JO .
JOOOOOO !!
Hyvin sanottu Peku.
PERHEET KASTETTIIN PERHEKUNNITTAIN ALKUSEURAKUNNASSA
eikä siitä voi tehdä stooria , sitä mukaa kun tulee uskoon kastetaan
jos ei oo ennen ollut uskossa voi mennä kasteelle ja sit taas
lapset kastetaan seurakunnan jäseniksi ja sovitukseen heti
syntymän jälkeen koska ennen kuili paljon vauvoja vauvoina
ja haluttiin niiden pelastus varmistaa Joka uskoo ja kastetaan jutulla .
Tosi on että jo piikulapsi pitää siunata ja antaa kristitty nimi
sekä ottaa kristus ruumiin jäseneksi jos vanhemmatkin on kristittyjä .
Kristitty tarkoittaa kristukseen kastettua Jeesuksen omaa ,sovintoveri
taas on ehtoollisessa ,sovitti syntini ristillä se on pointti .
Ei se ole pointti että kuinka mokaat ja syntinen olet vaan
että teet katumusta ja parannusta ja huudat avuksi Jeesusta .
Huoraaminen on tosi iljettävä synti koska raamatun mukaankin synti
on lopunajalla laillistettu ei kansa tiedä mikä on syntiä mikä ei .
Ja moni on jo nuorena koulussakin oppinut pahuutta
noituutta jne josta vain Jeesus voi pelastaa ja sitten kun
pelastuu ja tulee isona oikeesti uskoon voi mennä kasteelle
ei se sua paremmaksi tee mutta puhdistaa kummasti
viina ja huoraamisjutuista , oot siis koko ajan Jeesuksen uskossa .
ja ku lankeet taas et enää halua olla siellä sikailussa koskavoit
huonosti ........... mikäli olet saanut PYHÄN HENGEN KASTEEN
ELI PYHÄ HENKI SINUSSA EI SIEDÄ SIKAILUA OLLENKAAN
VAAN VAPAUTTAA SINUT KOKONAAN SIITÄ SAASTASTA
JA SITÄ SAASTAAHAN EI PIKKUNEN LAPSIKAAN HALUAISI¨
KATSELLA TAI KUULLA TAI TEHDÄ MUTTA KUN SIIHEN TOISTEN
KAUTTA JOUTUU VOI SIITÄ PELASTAUTUA .
JEESUS ON SYNTISEN YSTÄVÄ JOKA HETKI .
ANTOI POIKANSA ETTEMME HUKKUISI .
MEILLE ON ANNETTU JEESUKSEN NIMI MITÄ HUUTAA AVUKSI.
HÄN ON SINUA LÄHELLÄ JA HALUAA AUTTAA SILLOIN
KUN HUUDAT HÄNTÄ AVUKSI .EI JÄTÄ EI HYLKÄÄ !!
PYHÄ HENKI ON RAKKAUDEN HENKI .
On se sikäli eksytys vauvakaste. Siinä ikäänkuin kuvitellaan että vauva on nyt kristitty ja uskossa.
Vuosikymmeniä veisataan oi kristityt hartaalla mielellä nyt jne.., vaikka uskosta ei ole tietoakaan, mutta annetaan ymmärtää että on kristitty. Monella ei ole kuitenkaan hajuakaan uskosta ja uudestisyntymisestä kun kasvavat aikuiseksi.
Vanhemmat kiroilevat ja lapset perässä. Joku sanoikin meidän lapsi se jo päräyttelee. Mitä vanhemmat edellä sitä lapset perässä. Kyllä lapsikaste on harhauttava ja heidän vielä annetaan ymmärtää että ovat uskossa, mutta missä uskossa totuudessako ?
Eikö vanhemmilla ole oikeutta luovuttaa lapsensa Jumalan seurakunnan kasvatiksi. Eri asia on se, saavatko kaikki opetusta. Ei se riko Jumalan käskyä kastaa, vaikka eivät saisikaan opetusta. Kastaa saa vaikka mustimman kodin tenavankin, jos joku on saanut älyn kasteen tarpeellisuudesta. Jos vaikka mustimman kodin isä on sen älyn saanut, niin aivan varmasti hän haluu koko perheen kastettavan. Se on täysin selvä asia. Tuo isä haluaa takuulla opettaa lapselle, aivan pienelle biltille uskon asiat.