Vain kavereita

Se tapahtu tänään...Se mitä mä olin jo kauan
pelänny. Sä tulit mun oven taa ja ku mä aukasin
oven sä halasit mua lujaa kuiskaen "mä oon
pahoillani". Sanat ei riitä kertomaan kuinka
surullinen oon. Mä itkin kauan, mut mua helpottaa
tietää, et sä yhä välität must ja et me ollaan
kavereita. Me luvattiin olla kavereita ja tanssia
vielä diskossa...Molemmille helpompaa unohtaa.
Ehkä te nyt aattelette miks meil meni poikki...?
Jätkän pää ei vaan kestäny. Me oltiin molemmat
tosi maassa, pelättiin, et toinen jättää...Nyt se
sit tapahtu...Must ei silti tunnu pahalta :)
Elämä jatkuu...niinku sen pitääkin...
4382
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 4

Vanhimmat

kokemuksesta: harvoin kaveruuskaan säilyy... tai
vaikeeta se tulee ainaki oleen... =(

Äänestä
  • kaveruus ei valitettavasti säily, ajan mittaan se
    hiipuu, ku molemmat löytää taas rakkauden, te
    todennäköisesti ajaudutte erillenne, kohta ette
    edes moikaa toisianne kadulla, mulle on ainakin
    käyny niin. Paha sanoa mutta totta tää on!!

    Äänestä

mä tuun aina surulliseks kun mä luen tollasia
juttuja tai katon leffoja tai jotain...se on niin
väärin et ihmiset jotka rakastaa toisiaan eivät
sovi toisilleen tai joutuvat eroamaan jostain
syystä!se on niin VÄÄRIN!!!

Äänestä
  • mä ja mun entinen oltiin yhessä kauan...ja kun se
    jätti mä aattelin että se ei puhu mulle enään, ei
    haluu olla kaveri, ei mitään... mut nyt vähän
    aikaa sitten tapahtu asia jonka takia mä tiiän
    että se välittää vielä! mä tiiän että me mennään
    vielä joskus yhteen!!! koska kumpikaan ei oo
    unohtanu toista! meillä meni poikki koska meidän
    näkemiset vaan harveni ja harveni....molemmat
    luuli että toinen jättää... ja kunn se tapahtu
    mun elämä pysähty mä jäin tallaamaan pakalleen...
    mut nyt oon onnellinen!!!!! vaikka eilenkin itkin
    itseni uneen silti ootan huomiselta enemmän!!! ja
    mä tiedän että yx puhelu vois muuttaa vaikka koko
    mun elämän... mut en oo varma niin mä ootan...

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


killing me, killing you kirjoitti:

Se tapahtu tänään...Se mitä mä olin jo kauan
pelänny. Sä tulit mun oven taa ja ku mä aukasin
oven sä halasit mua lujaa kuiskaen "mä oon
pahoillani". Sanat ei riitä kertomaan kuinka
surullinen oon. Mä itkin kauan, mut mua helpottaa
tietää, et sä yhä välität must ja et me ollaan
kavereita. Me luvattiin olla kavereita ja tanssia
vielä diskossa...Molemmille helpompaa unohtaa.
Ehkä te nyt aattelette miks meil meni poikki...?
Jätkän pää ei vaan kestäny. Me oltiin molemmat
tosi maassa, pelättiin, et toinen jättää...Nyt se
sit tapahtu...Must ei silti tunnu pahalta :)
Elämä jatkuu...niinku sen pitääkin...

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu