Miten roomalaiskatolisessa seurakunnassa suhtaudutaan lähimmäisinä, jos kaksi katolilaista naista hankkii yhdessä yhteisen lapsen, jonka laillisina huoltajina he molemmat toimivat joko keskenään solmimansa avioliiton tai parisuhteen rekisteröinnin kautta. Tällainenhan on mahdollista hyvin monissa maissa, joissa myös roomalaiskatolinen kirkko on perinteisesti merkittävässä asemassa yhteiskunnassa.
Ymmärrän, että asia on aivan suurenmoinen uutinen lapsen isovanhemmille, mutta osaavatko myös lähimmät seurakuntalaiset yhtyä heidän iloonsa suvun uudesta jäsenestä?
Ymmärrän, että asia on aivan suurenmoinen uutinen lapsen isovanhemmille, mutta osaavatko myös lähimmät seurakuntalaiset yhtyä heidän iloonsa suvun uudesta jäsenestä?
Vastaukset 43
Vanhimmat
Adoptiossa ainoastaan lapsella on oikeuksia, ei muilla. Lapsella on oikeus isään ja äitiin. Homoparien adoptiot eivät edusta mitään muuta kuin lapsen häikäilemätöntä hyväksikäyttöä lasten itsensä vahingoksi.
Maallisella lainsäädännöllä ei määritetä sitä mikä on moraalisesti oikein ja mikä taas ei, minkä luulisi itse kunkin tajuavan viimeistään Natsi-Saksan jälkeen.
Aloituksessa tarkoitettiin lähinnä oman biologisen lapsen hankkimista.
Katolinen kirkko ei hyväksy samaa sukupuolta olevien rekisteröintiä.
Kysymyshän olikin seurakuntalaisten suhtautumisesta, otetaanko heidät ystävällisesti vastaan?
Homo- ja lesbopareja on kuitenkin seurakunnissa hyvin paljon. Niitä on myös Suomessa vaikka asenteet ovatkin täällä hyvin protestanttiset.
Avioliittomaisessa parisuhteessa elävät lesbot ja homot elävät synnissä. Seurskuntalaisena en hyväksy sellaista.
Tarkoitatteko, että me emme voi heitä tervehtiä eikä edes keskustella heidän kanssaan? Me itsehän elämme aivan synittöminä? Ilmeisesti tällaiset parit eivät sitten pääse edes taivaaseen, mutta kyllä kai heille sentään voi olla ystävällinen?
"Tarkoitatteko, että me emme voi heitä tervehtiä eikä edes keskustella heidän kanssaan?"
Emme voi. Julkisille synnintekijöille ei osoiteta mitään ystävällisyyttä, sillä he aiheuttavat paheennusta ja ovat huonona esimerkkinä lapsille ja nuorille. Julkiset synnintekijät eivät saa edes katolisia hautajaisia.
"Me itsehän elämme aivan synittöminä?"
Sitä ei kukaan ole väittänyt. On eri asia olla syntinen ja julkinen synnintekijä.
"Ilmeisesti tällaiset parit eivät sitten pääse edes taivaaseen, mutta kyllä kai heille sentään voi olla ystävällinen?"
Ei voi. He eivät elä kristillistä elämää, vaan haluavat vain häiritä ja tuhota sitä. Kristillinen rakkaus ei tarkoita kaikelle hymistelemistä tai jotakin ollaan-tässä-kaikki-kivoja-yhdessä -huuhaata, vaan sen totuuden etsimistä ja elämistä, jonka Jumala on Jeesuksessa Kristuksessa ilmoittanut. Tässä totuuden valossa me tiedämme miten raskaasta synnistä ja paheennuksesta on kysymys, kun homoparit hankkivat lapsia pelkäksi statussymbolikseen voidakseen leikkiä normaalia.
Taas kerran emme voi muuta todeta kuin sen, että johan on tämän keskustelun aloittajan tapauksessa DDR-peruskoulun pornokasvatus ja punavihreän YLE:n propaganda menneet sieluparassa perille. Kun lukee joitakin tällaisia viestejä, voisi hetken luulla, että koko maailma on täynnä homoja. Onneksi niin ei ole.
Näistä homoista jauhavat ovat niitä samoja, jotka eivät eväänsä liikuta auttaakseen esimerkiksi vammaisten lähimmäistemme elämää ja ollakseen heille tukena. Ei kun ei. Vain moraaliton seksi ja haureus merkitsevät heille jotakin.
Oletkohan vähän fiksoitunut noihin seksiin, vasemmistolaisuuteen, sinkkuuteen ja Lutherin juoppouteen? Kaikki ihmiset eivät voi olla yhtä hyviä ja moraalisia kuin L-M. Tämä on ikävä totuus.
Katekismuksessanne sanotaan selvästi ja yksiselitteisesti kohdassa 2358:
"Heidät (homoseksuaalit) tulee kohdata kunnioittaen ja myötätuntoisesti ja tahdikkaasti. Heidän suhteensa on vältettävä kaikkea epäoikeudenmukaista syrjintää." Näin ollen, katolilaisten on oltava homoille ystävällisiä. Moraaliton on lähinnä L-M, joka ei tunne oman kirkkonsa opin tärkeintä lähdeviitettä eli katekismusta.
Tosin, en kyllä ymmärrä, miksi kukaan julkisesti homo haluaisi kuulua yhteisöön, jossa heidän elämäntapaansa suhtaudutaan lähtökohtaisesti vihamielisesti?
Aivan samalla tavalla kuin homoja ja lesboja on myös vanhoillislestadiolaisissa seurakunnissa, sillä he ovat syntyneet kyseisen uskonnon omaksuneeseen perheeseen. Homoja ja lesboja on tietenkin myös roomalaiskatolisen kirkon seurakunnissa, eikä heillä käsittääkseni ole mitään ongelmia muualla kuin Puolassa ja tietenkin Irlannissa, myös suomalaiset katolilaiset ovat mieleltään ja myös taustaltaan hyvin protestanttisia, joten vertaus vanhoillislestadiolaiseen lahkouskontoon toimii tässä tapauksessa aivan erinomaisesti.
On siinäkin katolilaisten "opettaja"! Katekismuksessa sanotaan, että homojen suhteen pitää välttää EPÄOIKEUDENMUKAISTA syrjintää. Sellaista olisi vaikkapa porttikielto ruokakauppaan tai uimahalliin.
Sen sijaan homopareilla ei ole mitään tekemistä katolisissa seurakunnissa, jos eivät elä niinkuin katolinen kirkko uskoo, opettaa ja julistaa Jumalan ilmoittamana totuutena. Jos he elävät aloituskirjoituksessa mainitulla tavalla, sellainen elämäntapa huutaa taivaan kostoa. Sellaisia me emme halua seurakuntiimme.
L.-M. on oikeassa sen suhteen, että julkiset synnintekijät ovat eri asia kuin me tavalliset syntiset.
Katolinen kirkko hyväksyy homot ja lesbot kuten katekismuksessa todetaan. Sen sijaan kirkko ei hyväksy homojen tai lesbojen avioliittomaisessa suhteessa elämistä. Se on vakava synti kirkossamme.
Eikö kuitenkin keskustelun aloituksessa kuvattu tilanne ole aivan luonnollinen ja inhimillinen? Siinähän kuvastuu vanhempien ja isovanhempien ilo lapsesta.
Miten kyseessä voisi olla vakava synti kirkossamme? Itse asiassa en muista kenenkään koskaan todenneen edes pappien pedofiliaskandaalien yhteydessä yhtä suorasukaisesti, että kyseessä olisi vakava synti. Pappien pedofiliaan on vain haluttu ymmärtää ja sitä on selitelty aina parhain päin.
Miksi ihmeessä asiat ovat näin kieroutuneita roomalaiskatolisessa kirkossa?
"Pappien pedofiliaan on vain haluttu ymmärtää ja sitä on selitelty aina parhain päin."
En ole koskaan tällaista kuullutkaan. En ole kyllä koskaan kuullut kenenkään puoltavan tai ymmärtävän pedofiiliaa.
Minusta kaikkialla katolisessa kirkossa asia on aiheuttanut tuskaa, epäuskoa ja kauhua.
Aikaisemmin asiat valitettavasti ovat pysyneet salassa. On myös käynyt ilmi, että näitä onnettomia pappeja on siirretty toiseen paikkaan ja sillä tavoin kuviteltu asian korjaantuvan. Aikaisemmin näitä kurjia hoidettiin psykoterapialla. Se oli siihen aikaan yleisesti hyväksytty käytäntö.
Kyllä aina on opetettu, että avioliiton ulkopuolinen seksi on syntiä. Sen voit lukea Raamatusta, kirkkoisistä ja kaikista katekismuksista.
Nyt asiat ovat pedofilian suhteen toisin. Pedofiilit asetetaan heti rikosoikeudelliseen vastuuseen teoistaan ja piispa vastaa siitä, että näin tapahtuu. Tämä on ollut hyvin tehokas käytäntö.
Katolilaisella ei ole eikä voi olla muuta mielipidettä kun kirkon virallinen mielipide. Kaikkihan tietää mikä on kirkon virallinen kanta, ja se on sillä selvä ja piste. Tämän tyyppiset keskustelut eivät täällä kanna hedelmää.
Ja beelö meta metalle: ei tulisi mieleenikään ryhtyä opettamaan Teitä! selkeällä suomen kielellä osaan kuitenkin lukea (vaikka en välttämättä kirjoittaa). Katekismuksenne sanoo hyvin selkeästi, että homoja on kohdeltava MYÖTÄTUNTOISESTI. Myötätunto on lähtökohtaisesti POSITIIVINEN tapa reagoida ja tuntea, eikä sen siis pitäisi sisältää minkäänlaista syrjintää. Jos vain epäoikeudenmukainen syrjintä on kiellettyä, minkähänlaista olisi sitten oikeudenmukainen syrjintä?
Olisikohan oikeudenmukainen syrjintä sitä, että paljon kärsineet mutta varsin vähän elämää nähneet uskovaiset, joiden uskonnollisia tunteita on niin paljon loukattu, saisivat kostaa oikein olan takaa. Elikkä väkivallan puolelle se sitten taitaa mennä se koston kierre, jos homot ja lesbot ovat niin arka paikka hurskaalle muuten synnittömälle uskovaiselle. Niin monethan pelkäävät juuri omaa homouttaan tai sen ilmenemistä.
Mutta voisiko se sitten olla sellaista toimintaa, jota katilisessa kirkossa sallitaan ja suvaitaan?
Menisitte vaihteeksi jauhamaan näistä iäinikuisista homoista ja lesboista vaikkapa islamilaisuus-palstalle, jossa teidät varmaan otetaan vastaan avosylin.
Tunnetusti punavihreät muutenkin ihailevat islamia ja toivovat sen leviämistä kristinuskon kustannuksella, joten pääsisitte samalla tulevan makuun islamilaistuvassa Euroopassa, joka varmaankin teidän mukaanne sinne olisi homojen paratiisi.
Jos saisi jonkun selvityksen näistä punavihreistä (tai mitä pieniä vihreitä miehiä nyt ovatkaan), jotka tällä palstalla alituiseen kummittelevat ainakin tiettyjen kirjoittajien viesteissä. Vai kirjoittelevatko samat henkilöt kenties myös eräälle Hommaforumille?
Mielstäni tällainen kummittelu kertoo kaikkein eniten näiden harhojen näkijöistä.
Niin monilla on vaikeuksia, ja siksi he ajautuvat jonkinlaiseen fanatismiin.
Aivan niin, fanaatikkohan haluaa aina selkeät ratkaisut, koska hän haluaa olla aivan varmasti oikeassa. Yksinkertaiseen tietoon takertuminen on kaikkein helpointa silloin, kun oma pääkin on täynnä henkilökohtaisia ongelmia.
Miksi tuollaisia tulet kysymään? Ne katoliset, jotka ottavat uskonsa tosissaan pyrkivät noudattamaan kirkon opetuksia.
Kieltäytymällä kuuntelemasta kirkon selkeitä ja ehdottomia ohjeita kiusaat Jumalaa.
Sinä olet niitä, jotka et ilmeisesti halua alistua, siihen mitä kirkko opettaa. Olet tietysti aikuisena vapaa toimimaan maamme lakien puitteissa kuten haluat, mutta turha kuvitella, että me tulemme tukemaan esittämäsiäsi haihatteluja.
Esittämäsi tempaukset tuotavat ainakin minulle murhetta.
Kaikki mikä on laillista ei ole moraalisesti oikein.
Viestistäsi kuvastuu melkoinen tietämättömyys katolisesta kirkosta ja sen opetuksista. Vanhauskoisella on kyllä ylempi yliopistotutkinto, joten arviosi minustakaan ei osu oikeaan.
Kovin paljon ei Raamattuakaan tarvitse lukea, kun jo oppii, että:
"Älä kiusaa Herraa, sinun Jumalaasi." Matteus 4:7, 2. Moos. 17:1-7, 5. Moos. 6:16
En myöskään käsitä, miksi kuvittlet meidän Jumalaamme "satuolennoksi, joka ei ole ollenkaan opillisessa mielessä kristinuskon Jumala?"
Etkö tiedä, että katolinen kirkko on alkuperäinen Kristuksen perustama kirkko. Etkö tiedä, että protestanttisienkin kirkkokuntien uskontunnustukset pohjautuvat keskiaikaisten katolisten kirkolliskokousten lausumiin. Ilman katolista kirkkoa kristinusko olisi jo toisella vuosisadalla hajonnut moneksi harhaoppiseksi ryhmittymäksi. Katolinen kirkko määritteli jatkuvasti, mikä oli apostoleilta peritty alkuperäinen oppi ja mikä ei.
Katolisessa kirkossa on aina arvostettu koulutusta. Varhaisimmat koulut Euroopassa olivat katolisia. Papeillamme on yliopistokoulutus ja he ovat hyvin kielitaitoisia. Sen sijaan vielä 70-luvulla vapaissa suunnissa väheksyttiin koulutusta. Ehkä se ei nykyisin enää pidä paikkansa.
Jotenkin nyt vain vaikuttaa siltä, että tämä vanhoillisuskovainen on jämähtänyt ylemmän korkeakoulututkintonsa kanssa keskiajalle, eli aikaan jolloin roomalaiskatolinen kirkko oli jo erkaantunut jakaantumattomasta apostolisesta ja katolisesta kirkosta, ja se oli jo alkanut muuntaa oppia ja omaksua omia dogmejaan, jotka olivat enää Vatikaanin omassa kontrollissa. Ei olekaan mikään ihme, että roomalaiskatolinen kirkko itse kristillisen hajaannuksen tuojana oli myös monen protestanttisen lahkon alkuperänä juuri silloin keskiajan loppupuolella.
Ilmeisesti tällainen tieto ei ole niin edullista paavin kirkon mielestä, sehän juuri kertoo siitä, miten paljon Vatikaanissa on haluttu muokata kristillisyyttä sen omien tarkoitusperien toteuttamiseksi. Roomalaiskatolisen kirkon kaikki perinteet eivät todellakaan ole yhteisiä alkuperäisen jakautumattoman apostolisen ja katolisen kirkon kanssa.
Tuskin voin ihan keskiajalle jämähtää, koska en ole keskiajalla elänyt. Sen sijaan myönnän olevani tavallinen hengellisesti konservatiivinen kristitty. Meitä on miljoonittain. Kaikenlaisia ikäviä hengellisiä haaksirikkoja tapahtuu siellä, missä kuvitellaan Jumalan sanaa voitavan tulkita oman mielen mukaan. Liberaalit kirkkokunnat ovat näivettyviä kirkkoja.
Jos luet Apostolisien isien kirjoituksia, et voi tulla muuhun tulokseen kuin että ne ovat katolisia, eivät missään tapauksessa protestanttisia. Kyllä tämä kirkon oppi on säilytetty jo 2000 vuotta.
Sallitteko, että huomautan teidän miettivän paljon protestantismia, mistä mahtaakaan johtua. Esimerkiksi minä en oikein edes muista heitä olevankaan, mutta täällä katolilaisuus-keskustelussa useimmat katolilaiset kertaavat aina näitä protestantteja. Mikä teitä kiehtoo protestanttisuudessa?
Niinpä niin, ette tajunnut ollenkaan varsinaista asiaa. Apostolinen aika oli ajanlaskumme alussa, ja keskiaikainen roomalaiskatolinen kirkko syntyi vasta toisella vuosituhannella lähdettyään omille teilleen apostolisesta katolisesta kirkosta. Silloinhan se muodosti oman kristillisen kirkon läntisen haaran, joka on nykyaikaan mennessä ehtinyt muodostaa jo monia omia opillisia sovellutuksiaan dogmeina, jotka vain haittaavat läntisen kirkon elämää ja estävät aidon ekumenisen vuoropuhelun Kirkon sisällä.
Ja yllätän teidät taas, sillä en nytkään tarkoita mitään ekumeniaa teille niin rakkaiden protestanttisten lahkojen kanssa.
Eiköhän se paavien luettelo ala ihan pyhästä Pietarista. Moskovat ja Istanbulit putineineen sitten erikseen.
Käytän sanaa protestantismi, koska se käsitää kaikki reformoidut ja luterilaiset kirkot ja kaikki tuhannet niistä lähtöisin olevat kirkot ja seurakunnat. Ortodoksit sitä vastoin ovat jonkinlainen "veljeskirkkomme" erottuaan tosin paavista, mutta säilyttäen kuitenkin idän alkuperäisen kristillisen uskon. Heillä esimerkiksi alkuperäinen Eukaristia.
Katolisella kirkolla on aina ymmärretty sitä kirkkoa, jonka Kristus perusti Jerusalemissa ja joka sieltä levisi kautta maailman. Katolinen kirkko hajosi 1100-luvulla itäiseen, ortodoksiseen haaraan ja läntiseen Roomalaiskatoliseen haaraan. Roomalaiskatolinen kirkko ei kuitenkaan ole mikään silloin syntynyt luomus, vaan lännessä jatkoi elämäänsä se sama kirkko, joka siellä oli koko ajan ollutkin. Idän kirkko oli joutunut lännestä eroon vähitellen Rooman valtakunnan hajotessa Itä- ja Länsi-Rooman valtakunniksi ja muslimien valloitettua perinteisiä kristillisiä alueita idässä.
Selvennän vain historiaa, ettei paavi ole koskaan ollut koko Kirkon pää, hän on vain johtanut Rooman patriarkaattia, ja Rooman patriarkaatin lähdettyä omille teilleen tuhatluvun alkupuolella oli olemassa myös Konstantinopolin, Jerusalemin, Antiokian ja Aleksandrian patriarkaatit, jotka jatkavat edelleenkin vanhoina patriarkaatteina. Ja kaikki patriarkat ovat olleet samanveroisia, myös paavi mukaan luettuna.
Rooma sen sijaan erkani ja muutti samalla myös uskontunnustustaan läntisen Kirkon omaksumaan muotoon, ja sitten ovat tulleen nämä lukuisat dogmit ja muut käytännöt, joista nuorimmat ovat vain vuosikymmeniä iältään. Kirkon läntinen haara ei siten ole ollut kovin uskollinen opilliselle perinteelle.
Ymmärrän hyvin suomalaisten katolilaisten luterialaisen taustan, ja siksi nämä historian asiat ovat vähän hakusessa ja peruskurssin monisteista ulkoa opeteltuja.
Korjaan 1000-luvulla.
"suomalaisten katolilaisten luterialaisen taustan, ja siksi nämä historian asiat ovat vähän hakusessa ja peruskurssin monisteista ulkoa opeteltuja. "
Minkä ihmeen takia suomen katolilaiset lukisivat monisteista kirkkohistoriaa. Kyllä me aivan tavallisia kirkkohistorian kirjoja luemme.
Tiemme kyllä eroavat piispojen hierarkian suhteen, jossa seuraan Kristuksen sanoja Pietarille Matt. 16:18. Tämän mukaan kirkon johto annettiin Pietarille, eikä kaikille apostoleille.
Tästä todistavat monet kirkkoisien lausumat kuten:
Clement of Alexandria, k. n.150 - 214
"...Therefore on hearing those words, the blessed Peter, the chosen, the pre-eminent, the first of the disciples, for whom alone and Himself the Saviour paid tribute, Matthew 17:27 quickly seized and comprehended the saying. And what does he say? ”Lo, we have left all and followed You....” Clemnt of Alexandria ,Who is the rich man that shall be saved, 21
Cyprian of Carthage, v.251
"There is easy proof for faith in a short summary of the truth. The Lord speaks to Peter, saying, ”I say unto you, that you are Peter; and upon this rock I will build my Church, and the gates of hell shall not prevail against it. And I will give unto you the keys of the kingdom of heaven; and whatsoever you shall bind on earth shall be bound also in heaven, and whatsoever you shall loose on earth shall be loosed in heaven.” And again to the same He says, after His resurrection, ”Feed my sheep.” And although to all the apostles, after His resurrection, He gives an equal power, and says, ”As the Father has sent me, even so send I you: Receive the Holy Ghost: Whose soever sins you remit, they shall be remitted unto him; and whose soever sins you retain, they shall be retained; ” John 20:21 yet, that He might set forth unity, He arranged by His authority the origin of that unity, as beginning from one. Assuredly the rest of the apostles were also the same as was Peter, endowed with a like partnership both of honour and power; but the beginning proceeds from unity. Which one Church, also, the Holy Spirit in the Song of Songs designated in the person of our Lord, and says, ”My dove, my spotless one, is but one. She is the only one of her mother, elect of her that bare her.” (Song of Songs 6:9) Does he who does not hold this unity of the Church think that he holds the faith? Does he who strives against and resists the Church trust that he is in the Church, when moreover the blessed Apostle Paul teaches the same thing, and sets forth the sacrament of unity, saying, ”There is one body and one spirit, one hope of your calling, one Lord, one faith, one baptism, one God? ” Ephesians 4:4" On the Unity of the Church
Tässä vain kaksi varhaista esimerkkiä siitä, että apostoli Pietarille ja hänen seuraajilleen kuuluva piispanistuin Roomassa oli alusta asti ensimmäinen ja tärkein koko kristityssä maailmassa.
Taas teille uutta tietoa. Totta kai Kirkko tunnustaa Rooman patriarkan istuimen ensimmäiseksi, niinhän se onkin. Mutta siitä asemasta ei Kirkon hierarkiassa seuraa mitään sen dramaattisempaa, sillä kaikkien sivistyneiden kristittyjen tunteman sanonnan mukaan Rooman patriarkka on ensimmäinen vertaistensa joukossa.
Nyt kuitenkin Rooman patriarkka on erkaantunut Jakautumattomasta kirkosta ja myöhemmin hänet on jopa määritelty erehtymättömäksi oman roomalaiskatolisen kirkkonsa asioissa.
Ortodoksinen maailma tunnustaa edelleenkin paavin ensimmäiseksi ja esimerkiksi hänen nimensä mainitaan ensimmäisenä esirukouksissa, jos nyt sattuisi olemaan sellainen jumalanpalvelus, jossa paavikin olisi läsnä.
Muuten tällä hetkellä Konstantinopolin ekumeninen patriarkka on ensimmäinen vertaistensa joukossa, ja edelleenkin sanonta tarkoittaa, ettei hän johda mitään sen enempää kuin vain Konstantinopolin ekumenista patriarkaattia.
Oppia siis ikä kaikki myös teille. Tietenkin ajattelutapa eroaa läntisessä kristillisyydessä, onhan se todellakin paljon lakihenkisempää kuin Idän apostolisessa ja katolisessa eli Ortodoksisessa kirkossa.
Tässä vielä vähän luettavaa, lukeminenhan kannattaa aina.
http://orthodoxwiki.org/Primus_inter_pares
Primus inter pares on siis se Ensimmäinen vertaistensa joukossa.
Kiitos linkistä. Näin ortodoksinen kirkko käsittää asian.
Katolinen kirkko ajattelee hieman toisin ja sen tähden kutsuukin Rooman piispaa paaviksi. Tässä pitkät perustelut:
http://www.newadvent.org/cathen/12260a.htm
Hieman epätarkka on:
"myöhemmin hänet on jopa määritelty erehtymättömäksi oman roomalaiskatolisen kirkkonsa asioissa."
Paavia ei ole määritelty välttämättä erehtymättömäksi piispaksi edes kirkkoa koskevissa asioissa. Sen sijaan hän on erehtymätön kun hän julistaa lopulliseksi jonkin uskoa ja moraalia koskevan opinkappaleen "ex Cathedra".
Aivan niin. Vakuutan teille, että tämä ex cathedrakin on ollut koko ajan tiedossa, mutta ihan kaikkia asioita ei voi aina ladata jokaiseen viestiin. Ymmätänette itsekin, että se olisi mahdotonta.
Dogmihan luotiin hyvin myöhään, muistaakseni vasta 1800-luvun lopulla, ja se on aivan varmasti suurimpia harha-askelia roomalaiskatolisen kirkon historiassa.
Joka tapauksessa paavin on käytettävä instituutiona tätä mahdollisuutta hyvin varovaisesti. Koskaan ei voi olla varmaa, miten suuriin vaikeuksiin roomalaiskatolinen kirkko joutuu jonkin harmillisen ja täysin vääriin perusteisiin fiksoidun opillisen ajatuksen takia. Niiden virheiden kanssahan teidän pitää elää sitten aikojen loppuun asti.
Täten ilmoitan, että vastedes en aio osallistua homoutta käsitteleviin keskusteluihin. Tämän marginaalivähemmistö väitettyjä "ongelmia" vatvotaan jo muutenkin jokaisesta tuutista eikä vähiten punavihreiden ikioman YLE:n taholta. Siksi en viitsi olla mukana pönkittämässä moisten egotrippiä.
Tämähän kuulostaa aivan erinomaiselta! Tuskinpa kukaan oikeista aiheista vakavasti keskusteleva haluaisikaan saada viestiinsä L.-M.:n käsittämättömiä vihaa ja epäinhimillistä ymmärtämättömyyttä pursuavia vuodatuksia.
Todella fantastista!
VIHDOINKIN myönteistä kehitystä. Kun sovellat samaa muutamiin muihinkin asioihin, palstaa lukeva saattaa tulevaisuudessa uskoa, ettei kirkkomme ole täynnä raivonsa sokaisemia seinähulluja.
" punavihreiden ikioman YLE:n"
Aloitin tänä kesänä lintubongausharrastuksen. Kerron, jos onnistun bongaamaan myös tällaisen "punavihreän" ölliäisen tai mikä lineekin.
Muistaakseni tällä lajilla on jo suomenkielinen nimi, se kuuluu rämekurppien sukuun, mutta tarkistan vielä, oliko se virallisesti ryhmyrämekurppa vai sen alalaji viherpunaryhmyrämekurppa.
Se ei ole mahdollista, että kaksi naista voisi "hankkia" keskenään lapsen.
Lainaa kirjastosta jokin lääkärikirja, jossa kerrotaan biologiset tosiasiat siitä, miten vauvoja saadaan.
Katolilaisuudella ei ole sen kanssa mitään tekemistä.
Ei ole olemassa sellaista asiaa kuin avioliitto kahden naisen välillä.
Lesbosuhteesta saatetaan alkaa käyttämään termiä a., mutta ei nimitys ole se, mikä tekee a:n a:ksi.
Siis vaikka homosuhdetta nimitettäisiin avioliitoksi, ei se silti sitä olisi, vaan jotain muuta.
Voisitteko sitten kuvitella käyttävänne termiä b.? Jos se tekee b:n b:ksi? Tämä b voisi vallan hyvin olla aivan hyvä nimitys sekä heteroavioliitolle että homo- ja lesboavioliitolle.
Aikuisena (?) varmaan ymmärrätte, että naispareillakin voi olla biologinen lapsi, onhan monilla miespareillakin omia biologisia lapsia.
Miten te sitten luterialaisessa uskonnossa suhtaudutte sellaisiin heteroaviopareihin, joilla ei ole lapsia ollenkaan? Tuomitsetteko te heidät aivan yhtä herkästi kuin katolilaisetkin tekisivät, siis samalla tyylillä kuin vanhoillislestadiolaisessa uskonnossa on tapana tehdä?