Kolme afganistanilaista turvapaikanhakijaa on ollut syömättä ja juomatta maanantaista 10.9. asti. Miehet ovat saaneet kielteiset turvapaikkapäätökset. He vastustavat palautustaan Afganistaniin, koska uskovat olevansa siellä hengenvaarassa. He ovat osoittaneet mieltään eduskuntatalon edessä viikon ajan.
”Vaadimme, että miehille on myönnettävä oleskeluluvat kansainvälisen suojelun perusteella,” sanoo Katja Tuominen Vapaa liikkuvuus –verkostosta. ”Afganistanin turvallisuustilanne on niin heikko, että ketään ei voida palauttaa maahan.”
Afganistanin konfliktissa siviiliuhrien määrä on kasvanut vuodesta 2007 lähtien joka vuosi. YK:n mukaan pelkästään vuonna 2011 taisteluissa kuoli yli 3 000 siviiliä.
Viimeaikaiset taistelut ja iskut osoittavat, että mitään osaa maasta ei voida pitää turvallisena tai konfliktin ulkopuolisena alueena.
Nälkälakkoilijoita vainotaan Afganistanissa poliittisen toiminnan vuoksi. Heidän lähisukulaisiaan on kuollut väkivaltaisuuksissa aivan viime aikoina.
Vapaa liikkuvuus -verkosto vaatii, että miesten tapaukset on otettava viipymättä uudelleen käsittelyyn oleskelulupien myöntämiseksi. Heidän terveydentilansa heikentyy nopeasti. Viime yönä yksi miehistä sai vakavan sairauskohtauksen.
Miehet ovat joutuneet yöpymään taivasalla, koska poliisi on kokoontumislain vastaisesti kieltänyt miehiä pystyttämästä telttaa.
Eri pakolaisryhmät järjestävät perjantaina 21.9. tukimielenosoituksen eduskuntatalolla.
Lisätietoja:
Katja Tuominen
Vapaa liikkuvuus -verkosto
Nälkälakkolaisia voi haastatella. Tulkkausapua voi kysyä Omar Bahaaldinilta (Irakilaisten pakolaisten kansainvälinen federaatio).
http://takku.net/article.php/20120916200147648
”Vaadimme, että miehille on myönnettävä oleskeluluvat kansainvälisen suojelun perusteella,” sanoo Katja Tuominen Vapaa liikkuvuus –verkostosta. ”Afganistanin turvallisuustilanne on niin heikko, että ketään ei voida palauttaa maahan.”
Afganistanin konfliktissa siviiliuhrien määrä on kasvanut vuodesta 2007 lähtien joka vuosi. YK:n mukaan pelkästään vuonna 2011 taisteluissa kuoli yli 3 000 siviiliä.
Viimeaikaiset taistelut ja iskut osoittavat, että mitään osaa maasta ei voida pitää turvallisena tai konfliktin ulkopuolisena alueena.
Nälkälakkoilijoita vainotaan Afganistanissa poliittisen toiminnan vuoksi. Heidän lähisukulaisiaan on kuollut väkivaltaisuuksissa aivan viime aikoina.
Vapaa liikkuvuus -verkosto vaatii, että miesten tapaukset on otettava viipymättä uudelleen käsittelyyn oleskelulupien myöntämiseksi. Heidän terveydentilansa heikentyy nopeasti. Viime yönä yksi miehistä sai vakavan sairauskohtauksen.
Miehet ovat joutuneet yöpymään taivasalla, koska poliisi on kokoontumislain vastaisesti kieltänyt miehiä pystyttämästä telttaa.
Eri pakolaisryhmät järjestävät perjantaina 21.9. tukimielenosoituksen eduskuntatalolla.
Lisätietoja:
Katja Tuominen
Vapaa liikkuvuus -verkosto
Nälkälakkolaisia voi haastatella. Tulkkausapua voi kysyä Omar Bahaaldinilta (Irakilaisten pakolaisten kansainvälinen federaatio).
http://takku.net/article.php/20120916200147648
Vastaukset 13
Vanhimmat
Suomi ei tarvitse yhtään enempää muslimia tänne !!! Tämä on nyt uskottava ! Ruotsi on ihan pulassa noiden hullujen kanssa. Yhdestä pilakuvasta tai lähinnä sillä tekosyyllä TOIMETTOMAT ja TYÖTTÖMÄT musut tappelee ja tuhoaa TOISTEN omaisuutta. Eikös Somalia saanut jo pressankin ? Ulos kaikki muslimit.
Bäää-ää-ää-ää!
Bää-ää-äää!
Bää-ää-ääää! Tuo lammas on meidän karsinassa, bääääääää!
"Moninkertainen määrä pakolaisia Suomeen - EU vaatii yhteistä taakanjakoa
EU siis haluaa nyt "tasata" ongelmallisiksi osoittautuneet, pääasiassa Pohjois-Afrikasta tulevat pakolaiset kaikkien jäsenmaiden kesken, myös Suomeen.
"Suomi saisi turvapaikanhakijoita jopa 40% nykyistä "enemmän"?
"(Suomen) Hallitus on antanut tukensa EU:n yhteiselle turvapaikkajärjestelmälle todeten hallitusohjelmassaan seuraavaa: "Suomi toimii aktiivisesti EU:n yhteisen turvapaikka- ja maahanmuuttopolitiikan aikaansaamiseksi." Vaalikauden aikana asiasta on silti vaiettu..."
Tiedämme, kuinka pakolaiset pakenevat kotimaistaan länsimaiden "vapaakaupan", yksityistämisen ja kansallisomaisuuden ryöstelemiseksi masinoimia sotia.
Miten tätä "vastuullista politiikkaa" kuvailisi? Onko hallitsematon hölmöily riittävän voimakas ja ytimekäs kuvaus?"
http://www.verkkomedia.org/news.asp?mode=2&id=5012
Ehkä anarkistienkin pitäisi vastustaa nykyistä valta-ja globalisaatiopolitiikkaa, joka tuhoaa noissa maissa ihmisten elinehdot?
Jotenkin tämä porukka vaikuttaa melko uusliberaaleilta?
"Aktivistit yli rajojen: Siirtolaisten kontrollointi tuottaa halpatyövoimaa"
http://www.kansanuutiset.fi/uutiset/kotimaa/2822791/aktivistit-yli-rajojen-siirtolaisten-kontrollointi-tuottaa-halpatyovoimaa
Lainaan sieltä KU:n kommenteista:
"Juuri rajojen poistaminen, vapaa liikkuvuus ja vapaakauppa ovat olleet olennaisin tekijä eurooppalaisten ammattiliittojen murtamisessa. Työpaikat viedään vapaakaupan nimissä ihmisoikeuksia polkeviin halpamaihin ja länsimaihin tuodaan halpatyöläisiä palkkoja sekä työehtoja polkemaan.
Aiemmin rajat, rajavalvonta ja tuontitullit mahdollistivat liittojen tasaväkisen neuvotteluaseman yritysten kanssa. Nyt näitä ei ole ja työväestöä voidaan kyykyttää ihan miten tahansa.
Rajaton vapaus on ääriliberaalin talousteorian kulmakivi. Eivät taida aktivistit tajuta kenen pussiin pelaavat? "
Hallitus, joka julistaa hätätilan viisitoistavuotiaita kakaroita vastaan. Maa, joka antaa toivonsa jalkapallojoukkueen käsiin. Kyttä sairaalapedillä, joka valittaa olevansa ”väkivallan” uhri. Pormestari, joka säätää asetuksia puumajojen rakentajia vastaan. Kaksi kymmenvuotiasta lasta syytettynä pelihallin polttamisesta Chellesissä. Tämä aikakausi on erittäin hyvä tekemään farsseja tilanteista, jotka tuntuvat tapahtuessaan pakenevan siitä. Täytyy sanoa, että median paheksuvat ja valittavat sävyt eivät ole onnistuneet tukahduttamaan naurunpurskahduksia, joilla tällaiset uutiset otetaan vastaan.
Räjähtävä naurunpurskahdus on ainoa sopiva vastaus kaikille vakaville ”kysymyksille”, joita nykyaika niin mielellään nostaa esiin. Aloitetaan kaikista ummehtuneimmasta: ei ole mitään ”maahanmuuttokysymystä”. Kuka enää kasvaa siellä missä syntyi? Kuka enää elää siellä missä kasvoi? Kuka työskentelee siellä missä elää? Kuka elää siellä missä esivanhempansa elivät? Ja kenen lapsia ovat nämä aikamme lapset, vanhempiensa vai television? Todellisuudessa meidät on kokonaan revitty irti kaikesta kuulumisesta, emme ole enää mistään kotoisin, ja sen seurauksena meillä on samaan aikaan poikkeuksellinen halu turismiin, kiistämätön kärsimys. Historiamme on kolonisaation, muuttoliikkeen, sotien, maanpaon, kaikkien juurten tuhoamisen historiaa. Se on historiaa kaikesta siitä mikä on tehnyt meistä muukalaisia tässä maailmassa, vieraita omissa perheissämme. Opetus on vienyt kielemme, orkesterit laulumme, massapornografia lihamme, poliisit kaupunkimme, palkkatyö ystävämme. Lisätään tähän valtion valtarakenteiden Ranskassa tekemä raivokas yksilöllistäminen, joka kirjaa, vertaa, kurittaa ja erottaa alamaisensa pienestä pitäen, joka vaistomaisesti kitkee sellaisen solidaarisuuden, joka siltä on saattanut jäädä huomiotta, jotta jäljellä ei enää ole mitään muuta kuin kansalaisuus, tuo puhdas fantasiatila kuulumisesta Tasavaltaan. Ranskalainen on ennen kaikkea riistetty, kurja. Hänen vihansa muukalaisia kohtaan sulautuu yhteen hänen itsevihaansa muukalaisena. Pelkoon sekoittunut kateus lähiökaupunkeja kohtaan vain todistaa katkeruudesta siitä mitä on menettänyt. Hän ei voi lakata kadehtimasta ”ghettoalueita”, joissa sentään on edes vähän yhteisöelämää jäljellä, muutamia yhteyksiä ihmisten välillä, hieman ei-valtiollista solidaarisuutta, epämuodollinen talous, organisaatio, joka ei vielä ole täysin irrallaan niistä jotka sen organisoivat. Olemme tulleet niin köyhään pisteeseen, että voimme jatkaa itsemme tuntemista ranskalaisiksi vain kiroamalla maahanmuuttajat, ne, jotka ovat näkyvämmin muukalaisia kuten minä. Maahanmuuttajat ovat oudossa suvereniteetin asemassa tässä massa: jos ne eivät olisi täällä, tuskin olisi Ranskaakaan.
Ranska on koulutuksensa tuote, ei toisin päin. Elämme äärimmäisen koulutetussa yhteiskunnassa, jossa yliopiston pääsykokeiden läpäiseminen muistetaan elämän käännekohtana. Yhteiskunnassa, jossa eläkeläiset muistelevat kuinka he epäonnistuivat jossain kokeessa neljä vuosikymmentä aiemmin, ja kuinka se pilasi heidän koko uransa ja elämänsä. Tasavallan koulut ovat viimeiset 150 vuotta luoneet kaikkialla tunnistettavaa alamaisuutta valtiolle. Ihmisiä, jotka hyväksyvät valikoinnin ja kilpailun, kunhan saavat tasaveroiset mahdollisuudet; jotka haluavat vain kaikkien saavan elämistään reilun korvauksen ansioidensa mukaan, ikään kuin jossain kilpailussa; jotka hiljaisesti kunnioittavat kulttuuria, lakeja ja luokan parhaita oppilaita. Jopa heidän kiintymyksensä intellektuellien suuriin kritiikkeihin, sekä kapitalismin torjunta, kantaa mukanaan rakkautta koulutusta kohtaan. Se on tämä valtion alamaisten rakentaminen, joka päivittäin romahtaa vähän kerrallaan kouluinstituution rappeutumisen myötä. Kahdenkymmenen vuoden tauon jälkeen tapahtunut katukoulujen ja -kulttuurin uudelleenilmaantuminen kansallisen koulujärjestelmän ja sen pahvikulttuurin haastajaksi on kaikista syvin trauma, mitä ranskalainen universalismi joutuu tällä hetkellä käymään läpi. Tässä kohtaa kaikista äärioikeistolaisin on jo valmiiksi samassa veneessä kaikista katkerimman vasemmistolaisen kanssa. Pelkän nimen Jules Ferry, Thiersin ministeri Kommuunin murskaamisen aikaan ja kolonialismin teoreetikko, pitäisi saada aikaan epäilyksiä tätä instituutiota kohtaan.1
Kun näemme jostain ”kansalaisvalvojien komiteasta” tulevan opettajan tai vastaavan valittavan television iltauutisissa kuinka heidän koulunsa on poltettu, muistelemme kuinka usein kakarana unelmoimme koulun polttamisesta. Kun kuulemme vasemmistolaisen intellektuellin röyhtäilevän nuorisojengien barbaarisuudesta näiden huudellessa ohikulkijoille kaduilla, varastellessa kaupoista, polttaessa autoja ja pelatessa kissaa ja hiirtä mellakkapoliisin kanssa, muistamme mitä sanottiin ”rokkareista” 60-luvulla, tai mitä Apasseista sanottiin ”Belle Époquessa”: Seinen oikeuden tuomari kirjoitti 1907 kuinka ”viime vuosina on ollut muotia käyttää yleisnimeä apassit viittauksena kaikkiin vaarallisiin yksilöihin, rikollisjengeihin, yhteiskunnan vihollisiin ilman isänmaata tai perhettä, kaikkien velvollisuuksiensa välttelijöihin, jotka ovat valmiita tekemään kaikista uskaliaimmat yllätyshyökkäykset, ja kaikenlaisia hyökkäyksiä ihmisiä tai omaisuutta vastaan.” Nämä jengit, jotka karttavat työtä, ottavat naapurustojensa nimen ja haastavat poliisin, ovat jokaisen parhaaseen ranskalaiseen malliin yksilöllistetyn kunnon kansalaisen painajainen: edellisessä ruumiillistuu kaikki minkä jälkimmäiset ovat hylänneet, kaikki se mahdollinen riemu, jota heillä ei tule koskaan olemaan. Siinä on tiettyä epäkunnioitusta, kun on olemassa maassa, jossa omia laulujaan laulavaa lasta pilkataan sanomalla: ”lopeta, aiheutat vielä ongelmia!” Maassa, jossa akateeminen kastraatio tuottaa sukupolvikaupalla hyvin valvottuja työntekijöitä. Mesrinen2 ympärillä sitkeästi elävä sädekehä ei niinkään liity hänen rehellisyyteensä ja rohkeuteensa, vaan siihen, että hän kosti sen mikä meidän kaikkien pitäisi kostaa omasta puolestamme. Tai pikemminkin, mikä meidän kaikkien tulisi kostaa suoraan, sen sijaan että se suunnataan miten sattuu. Sillä ei ole epäilystäkään siitä, etteikö ranskalaiset jatkuvasti kosta toisilleen sen hävityksen, johon heidät on pakotettu alistumaan: lukemattomat halpamaiset juorut ja panettelut, jäätävän häijy pienimuotoinen ilkeys sekä myrkyllinen kohteliaisuus. Oli jo korkea aika sille, että vitun sikakyttä! korvasi vanhan kyllä, herra konstaapeli! Tässä mielessä joidenkin jengien suoraviivainen vihamielisyys henkii vain hieman vähemmän tukahdutettua säädyttömyyttä, pohjalla olevaa häijyä henkeä, halua tuhota tämä maa, joka löytää pelastuksen kuluttamisesta.
On anastusta kutsua ”yhteiskunnaksi” tätä muukalaisten massaa, jossa elämme. Jopa sosiologit ovat hiljattain alkaneet pohtia luopumista koko käsitteestä, joka sadan vuoden ajan toi heille leipää pöytään. Nyt ne ovat alkaneet suosimaan vertauskuvallista ”verkostoa” kuvailemaan tapaa, jolla kyberneettiset yksinäisyydet yhdistyvät heikkoihin vuorovaikutuksiin, kuten ”kollega”, ”yhdyshenkilö”, ”kaveri”, ”suhde” tai ”seikkailu”. Joskus käy kuitenkin niin, että nämä verkostot tiivistyvät miljööksi, alakulttuuriksi, jossa ei jaeta muuta kuin koodeja, eikä pelissä ole muuta kuin identiteetin hellittämätön uudelleenrakentaminen.
Olisi ajanhukkaa kuvailla yksityiskohtaisesti sitä, mikä nykyisissä sosiaalisissa suhteissa on kuolemaisillaan. On sanottu perheiden tekevän paluuta, pariskuntien olevan palaamassa kuvioihin. Mutta paluuta tekevä perhe ei ole sama mikä aikoinaan lähti. Sen paluu ei ole mitään muuta kuin vallitsevan erilleen pilkkomisen syventämistä, joka pyrkii huijaamaan ihmisiä, ja tämän huijauksen avulla toteuttamaan tuon paluun. Jokainen voi todistaa perhetapahtumissa vuodesta toiseen tiivistyvän surullisuuden: väkinäiset hymyt, häpeä siitä kun näkee jokaisen teeskentelevän turhaan, tunne siitä kuin pöydällä makaisi ruumis, ja kaikki olisivat ikään kuin siinä ei olisi mitään. Flirtistä avioeroon, yhdessä elämisestä yhteen palaamiseen, jokainen tuntee surullisen perheytimen sisällöttömyyden, mutta vaikuttaa siltä, että suurin osa pitäisi siitä luopumista vielä surullisempana. Perhe ei enää ole niinkään mitään tukehtumista äidilliseen kuristusotteeseen, tai paistosten patriarkaattia, vaan lapsellista loikkaamista pumpulimaiseen riippuvuuteen, jossa kaikki on tuttua; huolettomuuteen maailmassa, jonka romahtamista kukaan ei voi kiistää, maailmassa, jossa ”itsenäistyminen”, autonomiseksi tuleminen, tarkoittaa sitä, että löytää itselleen pomon jolle työskennellä. Ei ole vaikea löytää biologisesta läheisyydestä tekosyytä, jolla syövyttää kaikki päättäväisyys, saada meidät luovuttamaan sillä verukkeella, että näkivät meidän kasvavan, jotta kasvaisimme vakaviksi aikuisiksi. Tämä syöpyminen täytyy estää.
Pariskunta on kuin suuren sosiaalisen mullistuksen viimeinen taso. Se on keidas keskellä ihmisyyden autiomaata. Me vain etsimme ”intiimin” nimikkeen alta kaikkea sitä, mikä nykypäivän sosiaalisista suhteista niin selvästi puuttuu: lämpöä, vaatimattomuutta, totuutta, elämää ilman teatteria ja katsojia. Mutta kun rakkauden huuma on mennyt ohi, ”intiimiys” menettää pyhän paikkansa: myös se on sosiaalinen keksintö, se puhuu naistenlehtien ja psykologian kieltä, ja se on yhtä vastenmielisen kyllästetty strategioilla kuin kaikki muukin. Siellä ei ole yhtään sen enempää totuutta kuin missään muuallakaan, myös siellä vallitsee vierauden lait ja valheet. Ja kun sieltä onnekkaasti löytyy hieman totuutta, se nostaa esiin jaon, joka romuttaa koko pariskunnan itsensä muodon. Se mikä saa ihmiset rakastamaan toisiaan, tekee heistä myös ystävällisiä, ja pilaa utopian autismista kahdelle.
Tosiasiassa kaikkien sosiaalisten muotojen hajoaminen on taivaan lahja. Se on ihannetila massiivisille kokeiluille, kesyttömille uusille järjestelyille, uusille uskollisuuksille. ”Vanhemmista eroaminen” on aiheuttanut vastakkainasettelun maailman kanssa, joka on tehnyt meistä pikkuvanhan selväjärkisiä, ja enteillyt muutamia kauniita kapinoita. Voimme nähdä pariskunnan kuolemasta syntyvän hämmentäviä kollektiivisen tunteellisuuden muotoja, nyt kun seksi on kulunut loppuun, maskuliinisuus ja feminiinisyys on puettu ikivanhoihin koinsyömiin asuihin, nyt kun kolme vuosikymmentä jatkuvia pornografian innovaatioita on väsyttänyt kaiken viehtymyksen rajojen rikkomiseen ja vapautumiseen. Pyrimme luomaan poliittisen solidaarisuuden perustan siitä mikä perhesuhteissa on ehdotonta, niin että tuo perusta on valtion suuntaan läpipääsemätön kuin mustalaisleiri. Loputtomat avustukset, joita monet vanhemmat tuntevat olevan pakotettuja antamaan proletarisoidulle jälkikasvulleen, voivat muuttua sosiaalisen kumouksen voimavaraksi. ”Itsenäiseksi tuleminen”, autonomiseksi tuleminen, voi myös tarkoittaa sitä, että oppii taistelemaan kaduilla, ottamaan haltuun tyhjiä rakennuksia, olemaan koskaan tekemättä töitä, rakastamaan hullun lailla itseämme ja toisiamme, sekä varastamaan kaupoista.
Viitteet:
1.Kommuunin murskaamisen jälkeen Ferrystä tuli opetusministeri. Hän sääti ”Jules Ferry -lait”. Sarjan lakeja, joilla ensi kertaa perustettiin koulutus kaikille 1881, ja josta tehtiin pakollista seuraavana vuonna.
2.Mesrine oli kuuluisa ranskalainen rikollinen ja vankikarkuri, jonka poliisi murhasi 1979. Lisää Mesrinestä Do or Die #9:ssä: The Indomitable Gaul! s.179-181. http://www.eco-action.org/dod/no9/prison_mesrine.html
------------
Ote oli kirjasta Tuleva Kapina, joka on luettavissa osoitteessa: http://takku.net/article.php/20090504074041664
mutta älä kopioi liikaa, se kun on suomi24:n säännöissä kiellettyä toimintaa.
Lyhyet sitaatit ne kait hyväksyy, mutta muuten copy/paste on pannassa, kokonaisten artikkelien kopioiminen on jo tekijänoikeuslakienkin vastaista.
Myös pelkkien linkkien laitto on säännöissä kiellettyä. Kielletyillä jutuilla taas on taipumus usein katoilla.
Tuleva Kapina ei ole tekijänoikeuksien alainen teos.
Tähän ei voi kun sanoa: Hallitse ja hajoita meidän
yhteiskuntaa. "Hyvä" nykyhallitus, kun ette paremmin OSAA.
vapaa liikkuvuushan voinee ottaa ja elättää omillaan kyseiset herrat,mene tiedä saavat muutakin kuin ruokaa.
Miksi talibaaneille pitäisi antaa turva paikkaa,
sillä eiköhän se ole juuri he jotka pötkivät pakoon hallituksen joukkoja. Siis OIKEITA terroristeja.
Kyllä näille nälkälakkoilijoille olisi hyvä antaa turvapaikka. Maahanmuuttoviraston kielteisen päätöksen perusteluissakin ilmenee,että nämä miehet saattavat joutua vainon kohteeksi. Afganistan ei ole turvallinen maa. Jos se olisi,niin rauhanturvaajat kulkisivat ilman panssariajoneuvoja pelkäämättä tienvarsipommeja. Siellä on sota,jossa ammutaan kovilla ihmisiä. Rauhallisempia alueita johtavat huumeparonit,sekä korruptoitunut hallitus,joka suojelee eniten maksavia. Maan tilannetta arvostelevat ovat vainon kohteena. Jos nämä miehet lähetetään takaisin Afganistaniin,niin he yrittävät sieltä paeta EU:n alueelle takaisin henkensä kaupalla. Siellä ei heillä ole elämisen arvoista elämää,mieluummin kuolevat nälkään Suomessa. Laittomia pakolaisia on EU:n alueella muutama miljoona. Virallisen turvapaikan saanut ihminen on saanut edes jonkinlaisen tunnustuksen ihmisyydestään. Tosi on,että he tahtovat rakentaa elämästään parempaa. Ihan kuten me kaikki.
Vitt* te mielenosoituksillanne mitään lakia saa muutettua.
Milloinkas pidätte mielenosoituksen suomalaisten asunnottomien hyväksi?
Ai niin teitä kiinnostaa vain ulkomaalaiset pakkoloiset.