Olen saanut sen käsityksen opetuksista, että Jumala armahtaa ihmistä loputtomiin, kunhan ihminen on valmis tekemään parannuksen.
Ihminen taas voi tehdä parannuksen synneistään, vain mikäli hän katuu.
Entä mikä voi estää katumisen? Sekö, että ihminen paaduttaa sydämensä, eikä halua noudattaa Jumalan tahtoa ja pysyä Jeesuksessa.
Nyt kuitenkin havahduin erääseen Jeesuksen vertaukseen, mikä osoittanee Jumalan armon olevan sittenkin rajallinen.
Nimittäin Jumala antaa ihmisen jatkaa, jos on edes pieni mahdollisuus, että puu alkaisi tuottaa hedelmää:
Luuk
13:5 Eivät olleet, sanon minä teille, mutta ellette tee
parannusta, niin samoin te kaikki hukutte."
6 Ja hän puhui tämän vertauksen: "Eräällä miehellä
oli viikunapuu istutettuna viinitarhassaan; ja hän tuli
etsimään hedelmää siitä, mutta ei löytänyt.
7 Niin hän sanoi viinitarhurille: 'Katso, kolmena
vuotena minä olen käynyt etsimässä hedelmää tästä
viikunapuusta, mutta en ole löytänyt. Hakkaa se pois;
mitä varten se vielä maata laihduttaa?'
8 Mutta tämä vastasi ja sanoi hänelle: 'Herra, anna
sen olla vielä tämä vuosi; sillä aikaa minä kuokin ja
lannoitan maan sen ympäriltä.
9 Ehkä se ensi vuonna tekee hedelmää; mutta jos
ei, niin hakkaa se pois.'"
Onko hengellisen hedelmättömyyden syy armon loppumiseen, vai tarkoittaako tuo, että ihminen otetaan pois maan päältä, jollei hän tuota hyvää hedelmää?
Ja mistä syystä Jeesus kirosi viikunapuun?:
Mark
11:12 Kun he seuraavana päivänä lähtivät Betaniasta, oli hänen nälkä.
13 Ja kun hän kaukaa näki viikunapuun, jossa oli lehtiä, meni hän katsomaan, löytäisikö ehkä jotakin siitä;mutta tultuaan sen luo hän ei löytänyt muuta kuin lehtiä. Sillä silloin ei ollut viikunain aika.
14 Niin hän puhui ja sanoi sille: "Älköön ikinä enää kukaan sinusta hedelmää syökö." Ja hänen
opetuslapsensa kuulivat sen.
...
19 Illan tultua he menivät kaupungin ulkopuolelle.
20 Ja kun he varhain aamulla kulkivat ohi, näkivät
he viikunapuun kuivettuneen juuria myöten.
21 Silloin Pietari muisti Jeesuksen sanat ja sanoi hänelle: "Rabbi, katso, viikunapuu, jonka sinä kirosit, on kuivettunut."
22 Jeesus vastasi ja sanoi heille: "Pitäkää usko
Jumalaan.
Onko hedelmättömyys syy siihen, että Jumala lopulta paaduttaa ihmisen sydämen, niin ettei kääntyminen ole enää mahdollista?
Paaduttihan faarao sydämensä kuusi kertaa aina vitsausten jälkeen, kunnes Jumala paadutti hänen sydämensä lopullisesti.
Ihminen taas voi tehdä parannuksen synneistään, vain mikäli hän katuu.
Entä mikä voi estää katumisen? Sekö, että ihminen paaduttaa sydämensä, eikä halua noudattaa Jumalan tahtoa ja pysyä Jeesuksessa.
Nyt kuitenkin havahduin erääseen Jeesuksen vertaukseen, mikä osoittanee Jumalan armon olevan sittenkin rajallinen.
Nimittäin Jumala antaa ihmisen jatkaa, jos on edes pieni mahdollisuus, että puu alkaisi tuottaa hedelmää:
Luuk
13:5 Eivät olleet, sanon minä teille, mutta ellette tee
parannusta, niin samoin te kaikki hukutte."
6 Ja hän puhui tämän vertauksen: "Eräällä miehellä
oli viikunapuu istutettuna viinitarhassaan; ja hän tuli
etsimään hedelmää siitä, mutta ei löytänyt.
7 Niin hän sanoi viinitarhurille: 'Katso, kolmena
vuotena minä olen käynyt etsimässä hedelmää tästä
viikunapuusta, mutta en ole löytänyt. Hakkaa se pois;
mitä varten se vielä maata laihduttaa?'
8 Mutta tämä vastasi ja sanoi hänelle: 'Herra, anna
sen olla vielä tämä vuosi; sillä aikaa minä kuokin ja
lannoitan maan sen ympäriltä.
9 Ehkä se ensi vuonna tekee hedelmää; mutta jos
ei, niin hakkaa se pois.'"
Onko hengellisen hedelmättömyyden syy armon loppumiseen, vai tarkoittaako tuo, että ihminen otetaan pois maan päältä, jollei hän tuota hyvää hedelmää?
Ja mistä syystä Jeesus kirosi viikunapuun?:
Mark
11:12 Kun he seuraavana päivänä lähtivät Betaniasta, oli hänen nälkä.
13 Ja kun hän kaukaa näki viikunapuun, jossa oli lehtiä, meni hän katsomaan, löytäisikö ehkä jotakin siitä;mutta tultuaan sen luo hän ei löytänyt muuta kuin lehtiä. Sillä silloin ei ollut viikunain aika.
14 Niin hän puhui ja sanoi sille: "Älköön ikinä enää kukaan sinusta hedelmää syökö." Ja hänen
opetuslapsensa kuulivat sen.
...
19 Illan tultua he menivät kaupungin ulkopuolelle.
20 Ja kun he varhain aamulla kulkivat ohi, näkivät
he viikunapuun kuivettuneen juuria myöten.
21 Silloin Pietari muisti Jeesuksen sanat ja sanoi hänelle: "Rabbi, katso, viikunapuu, jonka sinä kirosit, on kuivettunut."
22 Jeesus vastasi ja sanoi heille: "Pitäkää usko
Jumalaan.
Onko hedelmättömyys syy siihen, että Jumala lopulta paaduttaa ihmisen sydämen, niin ettei kääntyminen ole enää mahdollista?
Paaduttihan faarao sydämensä kuusi kertaa aina vitsausten jälkeen, kunnes Jumala paadutti hänen sydämensä lopullisesti.
Vastaukset 31
Vanhimmat
Jeesus käski meidän antaa veljillemme anteeksi tyyliin 70*7 kertaa päivässä..
Hän on armollisempi kuin me osaamme olla ja antaa anteeksi vaikka seitsemän miljoonaa kertaa.
Paatua voi sillä tavalla, että tekee syntiä aivan suruttomasti ja huolettomasti. Siihen tilaan ei pidä joutua.
Syntiin voi langeta vaikka kuinka usein ja saada armon, mutta kyllä synti on myönnettävä synniksi, se tunnustetaan ja siitä halutaan eroon, vaikka sen vastustamisessa ei onnistuta.
Toinen tapa paatua on luulla, että on omalla tottelemisellaan onnistunut karistamaan elämästään pois kaiken synnin. Silloin elää myös valheessa.
Onko Jeesuksen totteleminen omaa tottelemista?
Montako kertaa saan tehdä syntiä, ilman että sydämeni paatuu sellaiseksi, etten enää voi katua aidosti:
Luuk 17:3 Pitäkää itsestänne vaari! Jos sinun veljesi tekee syntiä, niin nuhtele häntä, ja JOS hän katuu, anna hänelle anteeksi.
Lainaat aloituksessa lakia. Siinailla juutalaisille annettu lakiliitto oli luonteeltaan armoton.
Lain tarkoitus on murskata ihmisen luottamus siihen, että hän omilla voimillaan ja omilla kyvyillään voisi elää Jumalan tahdon mukaan.
Laki näyttää meille, että olemme syntisiä, kadotustuomion ansaitsevia. Se ajaa meidät Vapahtajan Kristuksen luokse armon alle.
Täytyykö tottella Jeesusta siinäkin, kun hän käski käskyjä pitämään? Vai voiko sen Jeesuksen käskyn unohtaa vanhentuneena?
Vuorisaarnassa Jeesus julisti lakia niin kovin vaatimuksin, että niistä ei kukaan meistä selviä.
Onko sitten parempi unohtaa ja poistaa muistoistakin tuollainen kova lain vaatimus? Erehtyikö Jeesus ihmisen suhteen? Eikö tiennyt, että ihmisistä kukaan ei selviä lainvaatimuksista?
Kysymys kuuluikin:
Onko Jumalan armo rajallista?
Kyse ei ole laista, vaan Jumalan periaatteista?
Etsi joitain kirjoja, sellaisia perusteoksia, joissa opetetaan erottamaan laki ja evankeliumi oikein.
Kyllä meidän täytyy elää hyvää tehden ja lähimmäisiä rakastaen, koska se on oikein, ja evankeliumia eteenpäin vieden, että mahdollisimman moni uskoisi ja pelastuisi. Siinä on kilvoiteltava.
Pysymme loppuun asti vajavaisina, mutta meillä on oikeus rauhaan täydessä anteeksiantamuksessa omassatunnossamme. Voimme iloita ja kokea rauhaa ja luottaa Jeesuksen täytettyyn työhön.
Ulkoisesti annetaan lain koskea meitä ja noudatetaan käskyjä, mutta lakia ei saa päästää huseeraamaan omassatunnossa ja tekemään armoa mitättömäksi.
Tässä olisi yksi linkki aika pitkään kirjoitukseen.
http://www.kolumbus.fi/rov.o.peltola/teemat/teemat3i.htm
Ihmeellistä......
Tänä aamuna luin tuota Mark:11 luvun tapausta ja monenlaisia kysymyksiä nousi jälleen kerran tuosta mieleeni.
Onhan tuo hyvin kuvaava esimerkki ulkokullatusta uskovasta, jolla on kaikki ulkoiset kristillisyyden merkit kohdallaan, sivusta / ulkonaisesti katsoen saattaa näyttää jopa hyvinkin vihannalta ja hyvin voivalta...mutta puuttuu hedelmä.....
Ja ajatukseni jatkoivat matkaa tilanteeseen, jossa joku nälkäinen, nääntyvä, uuvuksissa oleva tulee hakemaan apua ja lohdutusta tuon ihmisen kautta ja joutuukin lähtemään tyhjin käsin pois.....ja mitä sitten jollei ole enää voimaa jatkaa.....
Toki tiedämme jokainen, että Jeesus nimen huutaminen on se paras apu ja lohtu, mutta on ihmisiä, jotka eivät hädässään, tuskassaan ja ahdistuksissaan kykene itse huutamaan ja näkemään, mitä tulisi tehdä....
Eipä siis toisaalta ihmi, että Jeesus kirosi tuollaisen puun??
Kävimme Netmissionissa erään kerran keskustelun siitä, kutsuuko Jumala ihmistä loputtomiin ja onko meillä armon ja parannuksen aikaa loputtomiin ja joudun toteamaan, että jäin aivan yksin sen näkemykseni kanssa, että Jumalalla on tässäkin asiassa oma "lakipisteensä" ja mielestäni Raamattu puhuu tästä paljonkin.
Itse en jaksa suoranaisesti uskoa sitä, että pelkkä hedelmättömyys olisi syy armon loppumiseen, eli olisivatko nämä hedelmättömät juuri niitä, jotka pelastuvat ikään kuin tulen läpi, mutta kun tuli on koetellut heidän rakennuksensa, mitään ei jää jäljelle sellaista, joka tuon koettelun olisi kestänyt.
Ja tätä näkemystäni olen valmis muuttamaan, jos koen joltain tulevan tervehenkistä toisenlaista näkemystä. :)
Mutta mielenkiinnolla jään odottamaan keskustelua tästä aiheesta!
Jeremialle Jumala näytti, että vika ei ole valajassa, vaan savessa jos se ei taivu kauniiksi astiaksi valajan käsissä.
Huonosta savesta ei saa maljakkoa vaan ainoastaan kupin, jota ei edes voi muovata tulessa polttamisen jälkeen.
Muovaaminen on mahdotonta tulessa lasittamisen jälkeen.
Ainoa tapa muuttaa astian muotoa polttamisen jälkeen on rikkoa tulessa kovettunut savi.
Minut pysäytti tuo Luukkaan evankeliumissa mainittu puu vertaus, jossa puutarhan omistaja käskee hakkaamaan hedelmää tuottamattoman puun pois.
Minusta se kertoo jotakin siitä, onko Jumalan armo sittenkään loputonta.
Viikunapuu vertaus näyttäisi antavan tukea edelliselle, sillä eihän kirottu ja kuivettunut puu ainakaan kykene tuottamaan hyvää hedelmää.
Mielestäni Raamatussa tehdään selväksi se, että hedelmätön ei kelpaa Jumalalle. Hedelmää eivät varmaankaan tee ihmisoppiin kangistuneet.
Näinhän se on....mutta voisiko ajatella uuden verson kasvamista?
Samoin kuin sanotaan savesta, josta joku tuossa jo mainitsi:
Jer.18
2. "Nouse ja mene alas savenvalajan huoneeseen; siellä minä annan sinun kuulla sanani".
3. Niin minä menin alas savenvalajan huoneeseen, ja katso, hän teki työtä pyöränsä ääressä.
4. Ja jos astia, jota hän valmisti, meni pilalle, niinkuin savi voi mennä savenvalajan käsissä, niin hän teki siitä taas toisen astian, miten vain savenvalaja näki parhaaksi tehdä.
"NIIN HÄN TEKI SIITÄ TAAS TOISEN ASTIAN...."
Toki tuo kuivettunut puu taas puhuisi toista.
Mieleeni tuli MYÖSKIN laulun sanat, jossa sanotaan:
"Ei kaadettukaan palmupuu
oo koskaan täysin toivoton.
Jos vaikka runko tuhoutuu,
pian siinä verso uusi on."
Oikaisen vielä, että eivät tokikaan mitkään laulusanat ole kattavia kumoamaan mitään Raamatun totuutta, vaan kunhan tuossa "ääneen" pohdiin tuota asiaa.
Teki kyllä uuden astian, mutta miten teksti jatkuikaan?: Jer 18:5 Silloin tuli minulle tämä Herran sana: 6 "Enkö minä voi tehdä teille, te Israelin heimo, niinkuin tekee tuo savenvalaja, sanoo Herra. Katso, niinkuin savi on savenvalajan kädessä, niin te olette minun kädessäni, te Israelin heimo. 7 Yhden kerran minä uhkaan temmata pois, hajottaa ja hävittää kansan ja valtakunnan; 8 mutta JOS se kansa kääntyy pois pahuudestaan, josta minä sitä uhkasin, niin minä kadun sitä pahaa, jota ajattelin tehdä sille.
9 Toisen kerran taas minä lupaan rakentaa ja istuttaa kansan ja valtakunnan; 10 mutta jos se tekee sitä, mikä on pahaa minun silmissäni, EIKÄ KUULE minun ääntäni, niin minä kadun sitä hyvää, jota olin luvannut tehdä sille. 11 Sano siis nyt Juudan miehille ja Jerusalemin asukkaille: Näin sanoo Herra: Katso, minä hankin teille onnettomuutta ja pidän neuvoa teitä vastaan. Kääntykää siis kukin pahalta tieltänne ja parantakaa vaelluksenne ja tekonne.
12 Mutta he vastaavat: 'Se on turhaa! Sillä me vaellamme omien neuvojemme mukaan, ja me teemme kukin oman pahan sydämensä paatumuksen mukaan.'" 19:1 Herra sanoi näin: "Mene ja osta savenvalajalta ruukku ja ota mukaasi kansan ja pappien vanhimpia. .... 19:10 Särje ruukku niiden miesten nähden, jotka ovat tulleet sinun kanssasi. 11 Ja sano heille: Näin sanoo Herra Sebaot: Niin minä särjen tämän kansan ja tämän kaupungin, kuin särjetään savenvalajan astia, ettei sitä enää eheäksi saa.
Viikunapuu lyötiin poikki ja reväistiin maastaan, mutta sittenkään Jumala ei ole sitä lopullisesti hylännyt. Hän ei totisesti Israelin kutsumusta kadu vaan kääntyy vielä kansansa puoleen, istuttaa sen maahansa ja koko Israel on pelastuva. Nyt se vielä näyttää kuin olisi aivan Jumalan hylkäämä, mutta muistakaamme, että se ei ole Jumalan unohtama.
Ihmiset, ajat ja tavat muuttuvat vuosisatojen soljuessa eteenpäin, mutta Jumala ei muutu. Niinkuin yhtäkään tuomion sanaa ei ole jäänyt juutalaisen kansan kohdalla täyttymättä niin ei myöskään yhtään hyvää lupausta jää täyttymättä Israelin kohdalla.
Jumala armahtaa vielä kansaansa yhtä varmasti kuin hän valvoo Sanaansa ja toteuttaa sen.
Jumala hylkäsi uskottoman vaimonsa Israelin, mutta ei vaimosta syntyneitä jälkeläisiä.
Jumala ei ole hyljännyt valittua kansaansa. Israelin uskottomuus ei tee tyhjäksi Jumalan liittouskollisuutta. Jumala pitää liiton.
Room. 11:1
Minä sanon siis: ei kaiketi Jumala ole hyljännyt kansaansa? Pois se! Sillä olenhan minäkin israelilainen, Aabrahamin siementä, Benjaminin sukukuntaa.
Room. 11:2
Ei Jumala ole hyljännyt kansaansa, jonka hän on edeltätuntenut...
Jeesus palaa takaisin ja todistaa itsestään näin:
Ilm. 22:16
Minä, Jeesus, lähetin enkelini todistamaan näitä teille seurakunnissa. Minä olen Daavidin juurivesa [jälkeläinen] ja hänen suvustansa, se kirkas kointähti [aamutähti].
Neuvon lukemaan Roomalaiskirjeen luvut 9-11. Mooseksen kirjat, psalmit ja profeetat todistavat yhtäpitävästi mitä Paavali opetti asiasta ko. luvuissa.
Jukka ei taida erottaa vaimoa hänen jälkeläisistään?
Jer 3:8 Ja minä näin, että, vaikka minä olin lähettänyt pois tuon luopiovaimon, Israelin, juuri sen tähden, että
hän oli tehnyt aviorikoksen, ja olin antanut hänelle
erokirjan, ei kuitenkaan uskoton Juuda, hänen
sisarensa, peljännyt, vaan meni ja harjoitti haureutta
hänkin.
Silti Jumala anteeksi ja tekee uuden liiton vanhan tilalle:
Hes 16
Luuleeko joku tulleensa niin 'valmiiksi' ettei enää elä armon varassa?
Jos ihmisen on käsketty antaa anteeksi 70x7/pv kuinka paljon enemmän Jumala tätä sääntöä noudattaa niiden kohdalla jotka anteeksiantoa anovat ja tarvitsevat.
Käskettiin antaa anteeksi, vain JOS KATUU.
Ei muuten.
>>Käskettiin antaa anteeksi, vain JOS KATUU. Ei muuten.
Jumala ei laske kuinka monta kertaa lankeat. Muista aina nousta ylös ja jatkaa matkaa, kun olet langennut.
Saako armon päälle tehdä syntiä?
Mitä tarkoitat "armon päälle synnin tekemisellä?"
Uskovan muuttumista synnittömäksi?
Teetkö itse syntiä vai oletko lakannut synnistä?
Jos oikein tiukkaa tulkintaa lähdettäisiin vetämään, niin ovathan kaikki uskovat edelleen syntisiä ja lankeavia. Jos he eivät saa olla sellaisia, niin eihän kukaan sitten pelastu ja Kristus kuoli sitten turhaan, kun uskovia koskevat yhä kaikki Jumalan lain ankarat vaatimukset, jotka on täytettävä.
Uskovan on valittava joka kerta kun tulee tilanteeseen, jossa voidaan toimia vastoin Jumalan tahtoa, taikka Hänen kunniakseen.
sitä on kilvoitteleminen ja matkan tekeminen Jeesuksen jalanjäljissä, siis Sanaa noudattaen, taikka sitten niistä pois poikkeaminen.
otetaan vaikka se kasteasia. Uskoontullut mielellään lihan puolelta valitsee sen tien, jossa tietää säästyvänsä ystävien, perheen, oman hengellisen kodin, yhteiskunnan ja vaikka kenen j aminkä ylenkatseelta. Sitten on toinen tie valita se, jonka Raamatun opetuksesta selvästi näemme.
millä sellaisen selitää Jumalalle, ja itselleenki ilman, että syyllistyy valheeseen ja farisealaiseen käytökseen. Leikkii Jeesuksen seuraamista, vaikak ei aiokkaan seurata.
sitten vaan puhutaan armosta ja ettei kukaan selviä ilman armoa eikä kukaan tule eikö ole täydellinen ja jos mitä seliseliä.