Rakas päiväkirja minulla ei mene nyt ollenkaan
hyvin. Minä olen vaipumassa masennukseen, sillä
minun molemmat kaksi parasta kaveriani ovat jo
masentuneita. Toisen vanhemmat juuri erosivat ja
toisen vanhemmat ovat jo eronneet ja hänellä on
kovia rakkaus huolia. Hän on jo syvässä
masennuksessa, hän on viillellyt itseään ja
kärsii myös uni- ja syömishäiriöistä, olen
yrittänyt että hän menisi puhumaan jonkun
ammattiauttajan luokse, mutta ei, ja olen
yrittänyt piristää heitä molemmpia monin
erikeinoin, mutta en ole onnistunut muuta kuin
ihan väliaikaisesti. Minä en jaksa enään tätä.
Minä en ole tarpeeksi vahva selvittämään näitä
kaikkia yksin ja kun minä olen luvannut heille
etten mene kertomaan kenellekkään. minun koulun
käynti on kärsinyt hirveästi, en jaksa tehdä enää
mitään tehtäviä ja monesti en jaksa ollenkaan
mennä edes kouluun. Ennen olin hyvä oppilas mutta
en enään en voi sille mitään. Kun olen niin
huolissani kavereistani, etten pysty enää
keskittymään omaan elämääni. Rakastan heitä
molempia enemmän kuin ketään!
hyvin. Minä olen vaipumassa masennukseen, sillä
minun molemmat kaksi parasta kaveriani ovat jo
masentuneita. Toisen vanhemmat juuri erosivat ja
toisen vanhemmat ovat jo eronneet ja hänellä on
kovia rakkaus huolia. Hän on jo syvässä
masennuksessa, hän on viillellyt itseään ja
kärsii myös uni- ja syömishäiriöistä, olen
yrittänyt että hän menisi puhumaan jonkun
ammattiauttajan luokse, mutta ei, ja olen
yrittänyt piristää heitä molemmpia monin
erikeinoin, mutta en ole onnistunut muuta kuin
ihan väliaikaisesti. Minä en jaksa enään tätä.
Minä en ole tarpeeksi vahva selvittämään näitä
kaikkia yksin ja kun minä olen luvannut heille
etten mene kertomaan kenellekkään. minun koulun
käynti on kärsinyt hirveästi, en jaksa tehdä enää
mitään tehtäviä ja monesti en jaksa ollenkaan
mennä edes kouluun. Ennen olin hyvä oppilas mutta
en enään en voi sille mitään. Kun olen niin
huolissani kavereistani, etten pysty enää
keskittymään omaan elämääni. Rakastan heitä
molempia enemmän kuin ketään!
Vastaukset 5
Vanhimmat
Jos on vaikeeta niin kannattaa turvautua
sellasiin joilla on asiat hyvin. Vaikka tuntuis
pahalta pyytää apua niin parempi se on kuin
kärsiä ja antaa asioiden mennä niin pitkälle et
niihin pitää puuttua.Mene vaikka seurakuntasi
erityisnuorisotyöntekijöille puhumaan tai hanki
kaverillesi aika psykologilta, vaikka vaikeeta se
oiskin.Mut hei me kaikki voitais vähän kasvaa ja
oppia toisiltamme eikös juu.Jos ei muuta niin
puhu vaikka nuoriso-ohjaajalle huolistasi ja
hanki sellainen harrastus jossa saat uusia
kavereita. Yritä käydä koulu loppuun sillä se jos
mikä vaikuttaa elämääsi!!
... mitA sA voit tehA itelles on et jAAt kotiin
ja vajoot itse sAAliis(Siel saatkin sit olla).
ItteA niskasta kiinni ja kouluun joka aamu, jos
sit tuntuu siltA et ei jaksa olla kokopAivAA niin
sit kesken pAivAn kotiin.
Se et jAA kotiin miettimAAn asioita ei johja
mihinkAAn, mut kun menee johonkin missA on muita
ihmisiA, niin voi vaikka pikkuhiljaa saada
ympAristOn vaikutuksesta jotain positiivista
mietittAvAA.
MA olin 17, kun mun isA kuoli tyOtapaturmasa, ja
siitA selvisin varmaankin aika pitkAlle sen
ansiosta, et me tehtiin kAvely lenkkejA tosi
usein yhen mun tosihyvAn kaverin kanssa.
KAvellessA juteltiin kaikesta, ja siinA lenkin
aikana nAki aina jotain joka vei ajatukset
johonkin ihan muuhun.
Toivottavasti kevAt aurinko tuo piristystA
elAmAAsi!
kaikki me rakastetaan ja petetään kavereita!
mä oon likka ja mua vaivaa ku mä tein sen mä
petin kavereista parhaimpaa ei mikää voinu
korjata sitä enää
Menkää kaikki kolme juttelemaan jollekin
seurakunnan työntekijälle, tai koulun
terveydenhoitajalle tai jollekin. Raahaa kaverisi
mukaan vaikka väkisin!! Siitä ei ole mitään hyötyä,
että teillä kaikilla menee huonosti. Ajattele
itseäsi!!!! Aina ei voi olla kaikkien kaveri...
vaikka pahaltahan se tuntuu.
jos sä oikeasti rakastat sun ystäviäsi, niin sä
hankit niille (ja itselleskin) ammattiapua. sun
ystäväs luottaa suhun, ja turvautuu suhun, mutta
nyt kun sä et enää jaksa niin mitä niille
tapahtuu? ne vajoo, vajoo, ja vie sut mennessään.
kohta sä löydät noita viiltoja omista
ranteistasikin, ja sit sä rupeet kelaan, et mitä
sä teit väärin, mut kun kysymys ei ole siitä,
että olisit tehnyt jotain, muttakun et ole.
vaikka ystäväsi sanovatkin, ettet saa kertoa
kellekkään, he ehkä salaa pienessä mielessään
toivovat, että puhut jollekkin, joka heidät
tuosta suosta nostaa, koska tietävät, etteivät
sieltä yksin pääse pois, ja kukaan teistä ei
juuri nyt voi toisiaan siinä auttaa, heitä heille
apua.