Ihmisen sisäsyntyinen käsitys oikeasta ja väärästä ei riipu hänen uskonnollisuudestaan. Uskontotieteilijä Ilkka Pyysiäinen Helsingin yliopistosta ja psykologi Marc Hauser Harvardin yliopistosta Yhdysvalloista ovat kokeellisia moraalipsykologian tuloksia läpikäydessään punninneet niiden valossa teorioita uskonnon ja moraalin muodostumisesta ja tulleet tulokseen, ettei yksilöiden moraalisessa suhtautumisessa uusiin moraalisiin ongelmiin ei ole juurikaan eroja, vaikka heillä olisi erilainen uskonnollinen tausta tai ei lainkaan uskontoa.
"Analyysimme tukee teoriaa, että uskonto ei ole alunperin biologinen sopeutuma yhteistyön helpottamiseksi, vaan se on kehkeytynyt sivutuotteena aiemmista, ei-uskonnollisista mielen toiminnoista", Pyysiäinen sanoo. Silti uskonto on toki voinut helpottaa ihmisryhmien välistä yhteistyötä.
"Näyttää siltä, että monissa kulttuureissa uskonnolisia käsitteitä käytetään yleisesti moraalisten intuitioiden käsitteellistämiseen. Monet ihmiset ovat niin tottuneet käyttämään niitä, että uskonnon arvostelu koetaan perustavanlaatuiseksi uhaksi moraaliselle olemassaolollemme", Hauser tulkitsee.
Miten hassua; samoin olen minäkin ajatellut jo vuosikaudet, vaikka olen vain yksinkertainen kouluja käymätön metalliduunari enkä mikään tiedemies tai psykologi. Terve maalaisjärki nimittäin johtaa samaan tulokseen. Olen jo ennen kuin asiasta mitään luinkaan ajatellut moraalin muodostuneen jotakuinkin niin, että yhteistyökykyiset ja empaattiset ihmispopulaatiot ovat varmasti menestyneet paremmin kuin riitaisat, ja näin kyseiset luonteenpirteet ovat periytyneet ja vahvistuneet ja koska empaattinen käytös mielletään järkeväksi ja oikeaksi, se on muuttunut osaksi ihmisluontoa. Voisi melkeinpä puhua "moraalin evoluutiosta". Jälkeenpäin olen ilokseni huomannut monien itseäni moninkertaisesti viisaampien ihmisten tulleen huolellisesti pohjustetuissa tutkimuksissaan jotakuinkin samoihin tuloksiin kuin minä suoraviivaisella arkijärkisellä päättelylläni. Käsitys oikeasta ja väärästä on mielestäni "sisäänrakentunut" ihmiseen. Tätä on luullakseni raamatun kirjoittajatkin käyttäneet hyväkseen (mikseivät olisi, eiväthän he suinkaan tyhmiä olleet vaan ilmeisesti aikalaisikseen hyvinkin ovelia). Kymmentä käskyä pidetään kristillisten arvojen perustana, Suurin osa niistä kuitenkin on täysin itsestäänselvyyksiä terveen moraalin omaavalle ihmiselle riippumatta siitä, onko uskovainen vai ei. Siinähän raamatun juju piileekin: itsestäänselvyyksien ja todistettavien faktojen joukossa menee "totuutena" läpi todistuskelvotonkin aines, ja meni varmasti vielä paljon paremmin pari- kolmetuhatta vuotta sitten kun ihmisistä huomattavasti pienempi osa oli oppinutta.
Niin, sitä vain tässä tahdoin sanoa, ettei moraalia tai inhimillisiä arvoja voi yksin kristinuskoon liittää, eikä varsinkaan väittää ettei ateisteilla niitä olisi. Tuttavapiirissäni on kosolti ateisteja ja agnostikkoja, ja heitä näyttäisi yhdistävän hyvinkin luontoa ja kaikkea elämää kunnioittava asenne, suvaitsevaisuus ja ihanne tasa-arvoisemmasta yhteiskunnasta. Mitä se on jos ei moraalia? Vielä loppukaneettina muistutan, että en pysty väittämään näkemystäni miksikään "totuudeksi", kyse on vain siitä että minä uskon näin, joku toinen uskoo eri tavoin. Luuloa ja tietoa, uskoa ja totuutta, ei kannata sotkea keskenään. Totuus on niin voimakas sana, ettei sitä kannata perusteettomasti käyttää.
"Analyysimme tukee teoriaa, että uskonto ei ole alunperin biologinen sopeutuma yhteistyön helpottamiseksi, vaan se on kehkeytynyt sivutuotteena aiemmista, ei-uskonnollisista mielen toiminnoista", Pyysiäinen sanoo. Silti uskonto on toki voinut helpottaa ihmisryhmien välistä yhteistyötä.
"Näyttää siltä, että monissa kulttuureissa uskonnolisia käsitteitä käytetään yleisesti moraalisten intuitioiden käsitteellistämiseen. Monet ihmiset ovat niin tottuneet käyttämään niitä, että uskonnon arvostelu koetaan perustavanlaatuiseksi uhaksi moraaliselle olemassaolollemme", Hauser tulkitsee.
Miten hassua; samoin olen minäkin ajatellut jo vuosikaudet, vaikka olen vain yksinkertainen kouluja käymätön metalliduunari enkä mikään tiedemies tai psykologi. Terve maalaisjärki nimittäin johtaa samaan tulokseen. Olen jo ennen kuin asiasta mitään luinkaan ajatellut moraalin muodostuneen jotakuinkin niin, että yhteistyökykyiset ja empaattiset ihmispopulaatiot ovat varmasti menestyneet paremmin kuin riitaisat, ja näin kyseiset luonteenpirteet ovat periytyneet ja vahvistuneet ja koska empaattinen käytös mielletään järkeväksi ja oikeaksi, se on muuttunut osaksi ihmisluontoa. Voisi melkeinpä puhua "moraalin evoluutiosta". Jälkeenpäin olen ilokseni huomannut monien itseäni moninkertaisesti viisaampien ihmisten tulleen huolellisesti pohjustetuissa tutkimuksissaan jotakuinkin samoihin tuloksiin kuin minä suoraviivaisella arkijärkisellä päättelylläni. Käsitys oikeasta ja väärästä on mielestäni "sisäänrakentunut" ihmiseen. Tätä on luullakseni raamatun kirjoittajatkin käyttäneet hyväkseen (mikseivät olisi, eiväthän he suinkaan tyhmiä olleet vaan ilmeisesti aikalaisikseen hyvinkin ovelia). Kymmentä käskyä pidetään kristillisten arvojen perustana, Suurin osa niistä kuitenkin on täysin itsestäänselvyyksiä terveen moraalin omaavalle ihmiselle riippumatta siitä, onko uskovainen vai ei. Siinähän raamatun juju piileekin: itsestäänselvyyksien ja todistettavien faktojen joukossa menee "totuutena" läpi todistuskelvotonkin aines, ja meni varmasti vielä paljon paremmin pari- kolmetuhatta vuotta sitten kun ihmisistä huomattavasti pienempi osa oli oppinutta.
Niin, sitä vain tässä tahdoin sanoa, ettei moraalia tai inhimillisiä arvoja voi yksin kristinuskoon liittää, eikä varsinkaan väittää ettei ateisteilla niitä olisi. Tuttavapiirissäni on kosolti ateisteja ja agnostikkoja, ja heitä näyttäisi yhdistävän hyvinkin luontoa ja kaikkea elämää kunnioittava asenne, suvaitsevaisuus ja ihanne tasa-arvoisemmasta yhteiskunnasta. Mitä se on jos ei moraalia? Vielä loppukaneettina muistutan, että en pysty väittämään näkemystäni miksikään "totuudeksi", kyse on vain siitä että minä uskon näin, joku toinen uskoo eri tavoin. Luuloa ja tietoa, uskoa ja totuutta, ei kannata sotkea keskenään. Totuus on niin voimakas sana, ettei sitä kannata perusteettomasti käyttää.
Vastaukset 1
Vanhimmat
"Kymmentä käskyä pidetään kristillisten arvojen perustana, Suurin osa niistä kuitenkin on täysin itsestäänselvyyksiä terveen moraalin omaavalle ihmiselle"
Minä olen myös aina ihmetellyt, mitä eritysen hienoa tuossa kymmenessä käskyssä oikein on. Sehän tosiaan puhuu ihan perus asioista ihmisten välisissä suhteissa ja jättää sen lisäksi vielä paljon tärkeää ulkopuolelle. En oikeastaan tiedä oikein mitään kulttuuria tai uskontoa joka selkeästi hyväksyisi jonkun 10 käskyn ei uskonnollisista kielloista.
Siksi minusta usein käytetty "kristilliset arvot" kaikkien hyvien arvojen symbolina on aika kummallinen. Sehän on käytännössä vain sitä että eletään joten kuten siivosti ilman että tapetaan ketää, varastetaan keltään, viedä toisen vaimoa tai valehdella pahasti. Ei nyt vielä minusta mitään kauhean syvällistä tai hienostunutta moraalia.
Enkä tällä halua väittää ettei Raamatusta olisi johdettavissa myös pidemmälle vietyä ja korkeatasoisempaa moraalia, vain sen että 10 käskyä ei vielä kauhean korkealla tasolle ihmistä vie. Sehän lähinnä vain kieltää eli estää tekemästä pahinta pahaa. Oikeasti korkean moraalin ihminen ei edes varsinaisia kieltoja kaipaisi.