Mielestäni vastuu syrjäytymisestä kuuluu suurelta osin kaupungeille, jos joku roikkuu vähänkin pidempään pois työelämästä tulisi asiaan puuttua ajoissa ennen kuin ollaan liian syvällä.
Nuoret käyvät kuitenkin aktiivisesti työvoimatoimistossa ja siellä pitäisikin kartoittaa työttömän tilanne paljon tarkemmin mitä se nykyään tehdään, otettaisiin selvää, miksi kyseinen henkilö ei halua tai kykene työelämään. Jos syy pitkäaikaistyöttömyyteen on yksinkertaisesti, että henkilö ei vain löydä töitä tulisi kaupungin sen järjestää, vaikka sitten helpottamalla muiden henkilöiden työtehtävistä ja luomalla uusi työpaikka.
Jos taas henkilö on selvästi ajautunut päihde-elämään tulisi työmarkkinatuen saamiselle laittaa ehdoksi hoitoon menemistä esimerkiksi A-klinikalle.
Jos taas on mielenterveydellisesti tai muuten rajoittavia tekijöitä laitettaisiin henkilö hänelle sopivaan työntehtävään, vaikka ensin kuntouttavan työtoiminnan kautta.
Kaikille meille riittää töitä, toiset vaan joutuvat tekemään sitä niska limassa ja toiset "saavat" oleskella kotona, näen tässä suuren epäkohdan. Vähennetään vaikka muiden palkkoja ja lisätään työpaikkoja jos se sen vaatii.
Ymmärrettävää on se että ensin käydään kouluja mihin kaupunki nuoria kouluttaa, mutta kun sitten kuitenkaan koulunjälkeen ei ole edes töitä alalla eikä mahdollisesti muillakaan aloilla niin siinä helposti nuori ihminen alkoholisoituu ja pettyy yhteiskuntaan. Tietysti on vielä se ryhmä mitkä ei ole edes käyneet loppuun tai aloittaneet minkäänlaista koulua eikä ole edes kortistossa. Kyllä hekin osaavat jotain tehdä. Nykyään on nuorille niin suuret vaatimukset työpaikoissa että vain parhaat selvityvät työelämään asti.
Nuoret käyvät kuitenkin aktiivisesti työvoimatoimistossa ja siellä pitäisikin kartoittaa työttömän tilanne paljon tarkemmin mitä se nykyään tehdään, otettaisiin selvää, miksi kyseinen henkilö ei halua tai kykene työelämään. Jos syy pitkäaikaistyöttömyyteen on yksinkertaisesti, että henkilö ei vain löydä töitä tulisi kaupungin sen järjestää, vaikka sitten helpottamalla muiden henkilöiden työtehtävistä ja luomalla uusi työpaikka.
Jos taas henkilö on selvästi ajautunut päihde-elämään tulisi työmarkkinatuen saamiselle laittaa ehdoksi hoitoon menemistä esimerkiksi A-klinikalle.
Jos taas on mielenterveydellisesti tai muuten rajoittavia tekijöitä laitettaisiin henkilö hänelle sopivaan työntehtävään, vaikka ensin kuntouttavan työtoiminnan kautta.
Kaikille meille riittää töitä, toiset vaan joutuvat tekemään sitä niska limassa ja toiset "saavat" oleskella kotona, näen tässä suuren epäkohdan. Vähennetään vaikka muiden palkkoja ja lisätään työpaikkoja jos se sen vaatii.
Ymmärrettävää on se että ensin käydään kouluja mihin kaupunki nuoria kouluttaa, mutta kun sitten kuitenkaan koulunjälkeen ei ole edes töitä alalla eikä mahdollisesti muillakaan aloilla niin siinä helposti nuori ihminen alkoholisoituu ja pettyy yhteiskuntaan. Tietysti on vielä se ryhmä mitkä ei ole edes käyneet loppuun tai aloittaneet minkäänlaista koulua eikä ole edes kortistossa. Kyllä hekin osaavat jotain tehdä. Nykyään on nuorille niin suuret vaatimukset työpaikoissa että vain parhaat selvityvät työelämään asti.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Mites muuten on, kelpaakos tänäpäivänä töihin selkävaivoista kärsivä, kroonisesti jatkuvasta väsymyksestä kärsivä ja alle 1 km kävelymatkasta jalkakivut saava ihminen töihin.
Kortistossa en ole ollut enää neljään vuoteen työnhakijana juuri näiden seikkojen takia, kun ei ne työvoimatoimistossa kuitenkaan usko, enkä ole lääkärissäkään jaksanut hypätä näiden vaivojen takia.
Tuskin niistä millekään työkyvyttömyys eläkkelle edes pääsisi.
Työharjoittelussa olen ollut moneen kertaan ja joka päivä olen ollut älyttömän väsynyt harjoittelun jälkeen.
Kuinkas oikeassa työssä edes pärjäisi, kun ei meinannu pärjätä edes työharjoittelussa.
Onhan sentään oikeassa työpaikassa paljon suuremmat vaatimukset työntekijältä ja paljon enemmän töitä ja kiirettä.
Haista perse...