Uusateismista puuttuu muu sisältö
Uskonnonvastaiset ateistit mässäilevät uskontojen nimissä tehdyillä rikkomuksilla eivätkä pysty rakentamaan omaa positiivista historiaansa.
Ilse Paakkinen Kirjoittaja on tohtorikoulutettava Suomen Akatemian filosofisen psykologian moraalin ja politiikan tutkimuksen huippuyksikössä.
Uskonnonvastainen uusateismi on nyt nousussa ja myy. Uskontokriittiset kirjat ovat keikkuneet myyntilistojen kärjessä jo vuosia. Monet kirjailijat, kuten Richard Dawkins, Daniel Dennet ja Sam Harris, ovat paitsi rikastuneet myös haalineet koko joukon opetuslapsia.
Modernin uusateismin kantava voima on viha uskontoja kohtaan. Uusateististen kirjoittajien tarkoitus on kannustaa ihmisiä luopumaan uskonnosta, joka heidän mukaansa on syynä lukuisiin kauheuksiin ja hirmuvaltaan.
Uusateistit pyrkivät käännyttämään uskonnon sokaisemat ihmiset ja saattamaan heidät nykyaikaan, jossa uskonnoista on tullut tarpeettomia; uusateismi onkin eräänlaista reformaatiota äärimmilleen vietynä.
Uskontokriittisyyden vastapainoksi uusateistinen lukija saattaisi kaivata ateistiselle uskolleen myös jotakin muuta sisältöä.
Asiansa tosissaan ottava uusateisti kyseenalaistaa uskontojen sivutuotteena kaikki uskontoihin liittyvät juhlat, pyhät ja siirtymäriitit, kuten kasteen, avioliiton ja hautaan siunaamisen. Tästä näkökulmasta uusateistille jää kovin vähän hänet muihin ateisteihin tai uskovaisiin yhdistäviä perinteitä. Ateismia vaivaa juurettomuus.
Uusateismin voima mutta samalla sen vääjäämätön tappio piileekin kyvyttömyydessä rakentaa omaa positiivista historiaa. Yhteiskunnat ja ideologiat, jotka perustuvat vihaan ja aggressioon, eivät lopulta kohtele omiaankaan hyvin, kuten kuka tahansa 1900-luvun Euroopan sotahistoriaa tunteva tietää.
200-luvulla elänyt kirkkoisä Origenes puhui alemman ja korkeamman tason kristityistä. Uusateistit voi rinnastaa alemman tason kristittyihin, jotka ymmärtävät Raamatusta lukemansa katkelman kirjaimellisesti, sanasta sanaan, eivätkä pääse pintaa syvemmälle. Tästä näkökulmasta uusateistien kritiikki ei saavuta kohdettaan.
Kritisoidessaan uskontoja uusateistit eivät ole ymmärtäneet niiden filosofista traditiota, dogmihistoriaa ja ydinkysymyksiä. Sen sijaan uusateistinen kritiikki perustuu pääasiassa erilaisilla tapahtumien, tekojen ja henkilöiden kauheuksilla mässäilyyn.
Noitavainot ja pedofiliaan syyllistyneet papit ovat uusateistien vakiokalustoa, kun he pyrkivät osoittamaan uskontojen myrkyllisyyden. He johtavat yksittäisistä tapauksista universaaleja totuuksia eivätkä kiinnitä huomiota positiivisesti vaikuttaneisiin uskoviin henkilöihin ja uskonnollisiin tapahtumiin, edes tekojen tasolla.
Uusateistista uskontokritiikkiä voi aiheellisesti verrata pilkkansa kohteeseen, uskonnolliseen fanatismiin.
Niin uusateistit kuin uskonnolliset fanaatikotkin menestyvät vain suhteessa vihaamiinsa vääräuskoisiin toisiin. Sekä uskonnollinen että ateistinen fanaattisuus perustuu ajatukseen, että kaikki olisi hyvin, jos pahoja toisia ei olisi olemassakaan.
Koska uusateistisessa uskontokritiikissä on kyse vihasta ja uskonnollisten traditioiden tahallisesta tai tahattomasta väärin ymmärtämisestä, se ei kykene tuomaan sanomaansa julki muutoin kuin suhteessa vihansa kohteeseen.
Paradoksaalisesti sekä uusateistiset että uskonnolliset fanaatikot tarvitsevat vihansa kohdetta saadakseen sanomansa kuuluviin. (ylläoleva lainattu alla olevasta)
http://www.hs.fi/paakirjoitus/artikkeli/Uusateismista puuttuu muu sisältö/1135253394537
Ps. taisi ottaa opetuslapsia koville, kun piti poistattaa tämä ateismiin täysin liittyvä avaus.
Uskonnonvastaiset ateistit mässäilevät uskontojen nimissä tehdyillä rikkomuksilla eivätkä pysty rakentamaan omaa positiivista historiaansa.
Ilse Paakkinen Kirjoittaja on tohtorikoulutettava Suomen Akatemian filosofisen psykologian moraalin ja politiikan tutkimuksen huippuyksikössä.
Uskonnonvastainen uusateismi on nyt nousussa ja myy. Uskontokriittiset kirjat ovat keikkuneet myyntilistojen kärjessä jo vuosia. Monet kirjailijat, kuten Richard Dawkins, Daniel Dennet ja Sam Harris, ovat paitsi rikastuneet myös haalineet koko joukon opetuslapsia.
Modernin uusateismin kantava voima on viha uskontoja kohtaan. Uusateististen kirjoittajien tarkoitus on kannustaa ihmisiä luopumaan uskonnosta, joka heidän mukaansa on syynä lukuisiin kauheuksiin ja hirmuvaltaan.
Uusateistit pyrkivät käännyttämään uskonnon sokaisemat ihmiset ja saattamaan heidät nykyaikaan, jossa uskonnoista on tullut tarpeettomia; uusateismi onkin eräänlaista reformaatiota äärimmilleen vietynä.
Uskontokriittisyyden vastapainoksi uusateistinen lukija saattaisi kaivata ateistiselle uskolleen myös jotakin muuta sisältöä.
Asiansa tosissaan ottava uusateisti kyseenalaistaa uskontojen sivutuotteena kaikki uskontoihin liittyvät juhlat, pyhät ja siirtymäriitit, kuten kasteen, avioliiton ja hautaan siunaamisen. Tästä näkökulmasta uusateistille jää kovin vähän hänet muihin ateisteihin tai uskovaisiin yhdistäviä perinteitä. Ateismia vaivaa juurettomuus.
Uusateismin voima mutta samalla sen vääjäämätön tappio piileekin kyvyttömyydessä rakentaa omaa positiivista historiaa. Yhteiskunnat ja ideologiat, jotka perustuvat vihaan ja aggressioon, eivät lopulta kohtele omiaankaan hyvin, kuten kuka tahansa 1900-luvun Euroopan sotahistoriaa tunteva tietää.
200-luvulla elänyt kirkkoisä Origenes puhui alemman ja korkeamman tason kristityistä. Uusateistit voi rinnastaa alemman tason kristittyihin, jotka ymmärtävät Raamatusta lukemansa katkelman kirjaimellisesti, sanasta sanaan, eivätkä pääse pintaa syvemmälle. Tästä näkökulmasta uusateistien kritiikki ei saavuta kohdettaan.
Kritisoidessaan uskontoja uusateistit eivät ole ymmärtäneet niiden filosofista traditiota, dogmihistoriaa ja ydinkysymyksiä. Sen sijaan uusateistinen kritiikki perustuu pääasiassa erilaisilla tapahtumien, tekojen ja henkilöiden kauheuksilla mässäilyyn.
Noitavainot ja pedofiliaan syyllistyneet papit ovat uusateistien vakiokalustoa, kun he pyrkivät osoittamaan uskontojen myrkyllisyyden. He johtavat yksittäisistä tapauksista universaaleja totuuksia eivätkä kiinnitä huomiota positiivisesti vaikuttaneisiin uskoviin henkilöihin ja uskonnollisiin tapahtumiin, edes tekojen tasolla.
Uusateistista uskontokritiikkiä voi aiheellisesti verrata pilkkansa kohteeseen, uskonnolliseen fanatismiin.
Niin uusateistit kuin uskonnolliset fanaatikotkin menestyvät vain suhteessa vihaamiinsa vääräuskoisiin toisiin. Sekä uskonnollinen että ateistinen fanaattisuus perustuu ajatukseen, että kaikki olisi hyvin, jos pahoja toisia ei olisi olemassakaan.
Koska uusateistisessa uskontokritiikissä on kyse vihasta ja uskonnollisten traditioiden tahallisesta tai tahattomasta väärin ymmärtämisestä, se ei kykene tuomaan sanomaansa julki muutoin kuin suhteessa vihansa kohteeseen.
Paradoksaalisesti sekä uusateistiset että uskonnolliset fanaatikot tarvitsevat vihansa kohdetta saadakseen sanomansa kuuluviin. (ylläoleva lainattu alla olevasta)
http://www.hs.fi/paakirjoitus/artikkeli/Uusateismista puuttuu muu sisältö/1135253394537
Ps. taisi ottaa opetuslapsia koville, kun piti poistattaa tämä ateismiin täysin liittyvä avaus.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Olekohan minä vanh'ateisti kun minun ateismiini kuuluu vain jumaluskon puute?
"Modernin uusateismin kantava voima on viha uskontoja kohtaan."
Moderni, älyllisesti suuntautunut ihminen, inhoaa/ vihaa/vastustaa tietämättömyyteen ja ymmärtämättömyyteen perustuvaa.
Varsinkin sellaista, jolla on taipumus tahrita/kahlita/tyhmistyttää ympäristöään.
Uskontoskeida on vain yksi inhomme kohde muitten joukossa.
Ilse Paakkinen itse syyllistyy siihen, mistä muita syyttelee. Ilmeisesti Paakkinen ei ole edes lukenut näitä "uusateistien" kirjoituksia.
"Ps. taisi ottaa opetuslapsia koville, kun piti poistattaa tämä ateismiin täysin liittyvä avaus. "
Siellä aloituksessahan lytättiin tuo Paakkisen kirjoitus, joten mistään kovile ottamisesta ei ole kyse. Oletko sinä samanlainen marisija kuin Paakkinen?
Fanaattisuus ja fundamentalismi on aina huono juttu, sama missä sitä esiintyy. Minä en tuota uusateismia tunne, mutta siellä missä uskonto tai totalitaristinen aate eniten vaikuttaa yhteiskuntaan, siellä on aina kurjimmat olot. Kyllä sitä pitääkin kritisoida. Mutta se ilmeisesti fanatismi jotenkin kytkeytyykin persoonallisuuteen, sen häiriöihin ja psykoseksuaalisen ja sosiaalisen kehityksen vaiheisiin ja sosiaalistumseen enemmän kuin mihinkään aatteeseen, ateismiin tai uskontoon. Siinä on tunnekylmyyttä, empatian puutetta ja mustavalkoinen maailmankuva. Fanaattisuutta on ihan kaikissa aatteissa ja ryhmissä terveys- ja kehonmuokkausnatseista uskovaisiin. Jotkut on fanaattisesti niin rahan perään, että myyvät vaikka isoäitinsä eniten tarjoavalle. Kaikki jyrätään vain voitonkiilto silmissä. Joku äiti päättää olla fanaattisesti superäiti ja valjastaa omat kakaransa omien menestyshaaveidensa täyttäjäksi ja laittaa kakarat hiihtämään hullun kiilto silmissä yötä päivää kun äitikin hiihti, muttei menestynyt ja lenkille pitää lähteä heti kun istukka on synnytyksessä irronnut, sillä laihuus on hyve, ja läski heikkoutta. Kaikki yksilöt ei ole fanaatikkoja missään maailmankatsomuksessa tai vakaumuksessa.
Totta kai uskontokriittisellä forumilla kärjistetään. Minusta hyvä merkki fanatismista on se, että huumorintaju ja sarkasmin ymmärtäminen puuttuu täysin. Ei eroteta milloin nauretaan ihmisten hulluudelle ja milloin uskonnolle vaan kaikkea sarkasmia ja parodiointia pidetään jumalanpilkkana. Ilmeisesti siksi että fanaatikkouskis mieltää itsensä jumalaksi. Fanaatikko ei osaa nauraa itselleen. Mutta kyllä minusta tällä forumilla on aika paljon huumoria. Ja tuolla profetiapalstalla vieläkin enemmän.
Olen vanha ateisti. Ikää 57 vuotta. Olen ollut ateisti koko ikäni, vaikka vanhempani minut pölhöyksissään kirkkoon liittivätkin. Olin siis virallisesti kristitty, vaikka en sitä tosiasiassa ollut.
Tuo ilse paakkisen mielipidekirjoitus on juuri sitä mustavalkoista ajattelua josta hän syyttää uusateisteja. Kirkkoisä kyllä mainitaan, mutta esim. Skeptisyydestään kuuluisaa platonia ei mainita.
No mitä muuta voi odottaa teologilta? Niin todellakin, tekstistä on jätetty pois maininta siitä että paakkisen on teologi, tyypillistä teistien kieroilua.