"Hei!
Haluaisin opiskella terapeutiksi, esim. psykoterapeutiksi, onko se AMK:ssa mahdollista vai pitääkö mennä yliopistoon? MIkä on lähin mahdollinen opiskelupaikka Kajaania"?
http://psykoterapiakoulutus.fi/
Saat vuodessa saman pätevyyden kuin BB Ryhäsellä on
Haluaisin opiskella terapeutiksi, esim. psykoterapeutiksi, onko se AMK:ssa mahdollista vai pitääkö mennä yliopistoon? MIkä on lähin mahdollinen opiskelupaikka Kajaania"?
http://psykoterapiakoulutus.fi/
Saat vuodessa saman pätevyyden kuin BB Ryhäsellä on
Vastaukset 2
Vanhimmat
Pitää olla pohjakoulutus (esim. lääkäri, psykologi, sairaanhoitaja...) ennenkuin voi hakeutua psykoterapiakoulutukseen. Ylemmän erityistason psykoterapiakoulutus ei ole mikään ilmainen juttu, siihen päälle työnohjausterapia (= terapeutin oman nupin on oltava kunnossa myös ettei käy niin että potilas alkaa terapioimaan terapeuttinsa ongelmia). Työnohjaus on säännöllistä.
Vuosi ei tuohon riitä.
Lääkärien koulutus on tarkasti säädeltyä puuhaa. Jos hankit silmälasit, tai ostat lääkkeitä, asioit henkilön kanssa, jonka koulutuksen laajuus ja laatu on laissa tarkkaan säädetty.
Kun sen sijaan sairastat erilaisia mielenterveyden häiriöitä, haet apua psykoterapeutilta, jonka koulutuksen valvontaa ei ole laissa säädetty yhdenkään viranomaisen tehtäväksi.
Valvira hyväksyy psykoterapeutin nimekesuojausta hakevan koulutuksen jälkikäteen, ja luottaa tässä kouluttajan antamiin tietoihin. Kuten ohjelmaa tehdessäni havaitsin, Valvira käytännössä joustaa omista ohjeistaan huomattavan pitkälle, koska sille on laissa jätetty harkintavalta. Sama koskee Kelaa, joka myöntää luvat ja antaa Kelan korvaamaa psykoterapiaa.
Erityisesti ongelma koskee uusia terapiasuuntauksia. Lyhyessä eli ratkaisukeskeisessä terapiasuuntauksessa markkinat kasvavat. Tämä on houkuttanut mukaan koulutusta, jota ihmettelevät alan pioneeritkin.
Jutun kuvaama ratkaisukeskeinen kouluttaja käynnisti useita koulutusryhmiä ilman, että valmiina oli suunnitelmaa siitä, mitä kolmen vuoden opetus tulisi sisältämään. Tai jos oli, sitä ei paljastettu kenellekään, vaikka opiskelijat sitä toistuvasti pyysivät. Eri ryhmien opetus myös poikkesi sisällöltään toisistaan.
Koulutukseen pakollisena kuuluva koulutusterapia, eli oma terapia, järjestettiin kaksi ensimmäistä vuotta siten, että osaa harjoituksista sopi kuulemma miettiä itsekseen vaikkapa junassa istuessaan. Kun koulutusterapia lopulta järjestettiin lähiopetuspäivien sisälle, se oli edelleen ryhmäterapiaa, jossa koulutettavat käytännössä keskustelevat keskenään. Usein kuultu kommentti opiskelijoilta oli ”en oikein tiennyt, mikä osa päivästä oli omaa terapiaa”.
Koulutukseen pakollisena kuuluva työnohjaus toteutettiin Helsingin psykoterapiainstituutissa suurissa ryhmissä. Eräs kriitikko vertasi asiaa kirurgeihin, jotka eivät koulutuksensa aikana pääsisi valvotusti kokeilemaan kaikkia leikkauksia, vaan itsenäiset leikkaukset pitäisi alkaa kun on ensin katsellut muiden opiskelijoiden leikkaavan.
Iso kysymys on, poistuuko ongelma kun uusi laki tulee voimaan. Uudistus siirtää psykoterapeuttien kouluttamisen yliopistojen vastuulle. Yliopistoilla ei käytännössä ole kokemusta koulutuksen järjestämisestä, jolloin niiden kumppaneiksi epäilemättä valikoituvat nykyisinkin psykoterapeutteja kouluttavat tahot. Viranomaiset myöntävät itsekin, että eivät pysty valvomaan koulutuksen sisältöä. Puolen vuoden päästä yliopistojen pitäisi pystyä. En löisi onnistumisen puolesta vetoa.
Toinen iso kysymys on se, jonka ympärillä juttukin jää kiertämään. Ehtiikö psykoterapeutin suojattu ammattinimike neljän vuoden siirtymäaikana devalvoitua? Joko Valviran ja Kelan seulasta on päässyt ihmisiä, joiden osaaminen ei riitä oikeasti sairaiden ihmisten hoitamiseen?
http://blogit.yle.fi/mot/psykoterapiakoulutusta-ei-vahdi-kukaan#comments-area