http://suomenkuvalehti.fi/jutut/kotimaa/talta-tuntuu-olla-koyha
Asia koskee itseänikin. Olen koulutettu, kohtuupalkkainen, luovan luokan edustaja.
Minut irtisanottiin. Vaihtoehdoksi ehdotettiin firman ostamista tai oman perustamista. En perustanut, tein etukäteisarvioita ja totesin että ajautuisin ojasta allikkoon oheisesn linkin artikkelisaa naimituista syistä.
Edessä on ansiosidonnaista ja, toivottavasti, pätkäprojekteja. Uudesta työpaikasta ei ole tietoa, korkeintaan toivoa. Talouden tilan ollessa se mikä on, minua ei herkästi palkata. Onneksi olen pistänyt rahaa jemmaan, joten pystyn säästöilläni rahoittamaan tulevien vuosien tärkeitä ostoksia. Mutta säästötkin loppuvat aikanaan.
Jos olisin sinkku, voisin paeta maalle ja pitkittää väistämätöntä. Mutta en ole. Minulla on perhe, vaimo hoitovapaalla ja lapsi. Onneksi lapsi on vielä niin pieni että hän ei ymmärrä talouden ja statuksen päälle. Muutaman vuoden kuluttua hänkin joutuu oravanpyörään jossa ihmisarvo mitataan merkkituotteilla.
Alan myös olemaan sen verran iäkäs että muutama vuosi työttömänä ja sitten minua ei enää oteta huomioon vaikka työhaastatteluihin pääsisinkin.
Leipäjono kutsuu.
Asia koskee itseänikin. Olen koulutettu, kohtuupalkkainen, luovan luokan edustaja.
Minut irtisanottiin. Vaihtoehdoksi ehdotettiin firman ostamista tai oman perustamista. En perustanut, tein etukäteisarvioita ja totesin että ajautuisin ojasta allikkoon oheisesn linkin artikkelisaa naimituista syistä.
Edessä on ansiosidonnaista ja, toivottavasti, pätkäprojekteja. Uudesta työpaikasta ei ole tietoa, korkeintaan toivoa. Talouden tilan ollessa se mikä on, minua ei herkästi palkata. Onneksi olen pistänyt rahaa jemmaan, joten pystyn säästöilläni rahoittamaan tulevien vuosien tärkeitä ostoksia. Mutta säästötkin loppuvat aikanaan.
Jos olisin sinkku, voisin paeta maalle ja pitkittää väistämätöntä. Mutta en ole. Minulla on perhe, vaimo hoitovapaalla ja lapsi. Onneksi lapsi on vielä niin pieni että hän ei ymmärrä talouden ja statuksen päälle. Muutaman vuoden kuluttua hänkin joutuu oravanpyörään jossa ihmisarvo mitataan merkkituotteilla.
Alan myös olemaan sen verran iäkäs että muutama vuosi työttömänä ja sitten minua ei enää oteta huomioon vaikka työhaastatteluihin pääsisinkin.
Leipäjono kutsuu.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Miksi noin vanhana teit lapsen ettet ole enää kelvollinen työmarkkinoille?
Joku toinenkin vielä, ja ihan ihmisen nimeenkin verrannollisella nimimerkillä vielä ( joskaan tässä Suomi24:ssa ei lukija voi tietää kirjoittajien todellisista henkilöistä) , muistaakseni kirjoitti samasta SK:n artikkelista toiselle palstalle. En ole lukenut sitä kokonaan ( selannut kaupassa), mutta kyllä se kieltämättä oli hyvin tuttua, se jatkuvaluontoinen stressi,että kuinka joutuu joka ikisen elinsekuntinsa laskemaan käytössä olevia euroja ja että kuinka koko elämä kietoutuu sen asian ympärille, ilman levähdystaukoja. Teoreettinen esimerkki: mullakin olisi huomenna ystävän synttärit - pitää valita, että menenkö sinne ja ostanko lahjan, vaiko olenko syömättä seuraavan viikon. Onneksi kyseessä on ystävä, jolle voin tämän avoimesti kertoa, eikä mikään pintaliitäjä.
Minä tunnen sympatiaa raha-asiansa hyvin hoitaneita köyhä kohtaan. Sen sijaan mitään sen sortin kansalaisia ja niiden köyhyyttä kohtaan en oikeastaan - jos nyt saan tunnustaa, tunne _mitään_ sympatiaa, jotka itse ovat ylivelkkaannuttaneet itsensä, koska en haluaisi raatamisella palkatyössä ikääni maksaa veroja sellaisten vastuuttomuudesta ja koska kuitenkin juuri se lankeaa mun kaltaisten pienpalkkaistenkin tavisten huoleksi, että jos vaikka joku mulkku ostaa velaksi kolmen miljoonan talon tuloilla, missä eukko olisi yhteiskunnan tuilla kotona ja missä pienten lasten perheenisän säännölliset tienestit 3000 euroa, eikä työpaikka edes pariksi vuosikymmeneksi varma... Jo arkijärki sanoo, että jos kyseisenlaisella perheellä ei ko. tilanteessa olisi mitään muita tuloja ja jos perheeisä menettäisi ko. tilanteessa vielä työpaikan, niin velkojat olisi pian ovella talon lainoista ja viime kädessä rehti Suomen kansanosa maksaa, eli ne jotka eivät ökyile.
Lisäksi yhdelläkään kansalaisella ei pitäisi olla mahdollisuutta, kuin yhteen luottokorttiin, mielestäni. Eri asia jotkut ruokakauppojen bonusjutut, mutta noin muuten. Moni Suomessa leikkii rikkaampaa kuin on, ja niitä ei tällaisissa mun kaltaisten akateemisten köyhämörskissä kiinnostaisi asustella, vaikika syytä olisi, kuhn ovat kymmenen kertaa köyhempiä monet kuin vaikka minä(kään) ja mulla ei ole rahaa. Onneksi mut on kasvatettu taloudelliseen vastuullisuuteen. Ei ole ollut ikinä varaa taulutelevisioihin, eikä juuri viiime vuosina merkkivaatteisiinkaan ja saa nauraa, jos olen urpo monen mielestä. En nimittäin nauttisikaan sellaisista, paitsi itse tienattuina - joskin tosin toivottavasti pystyn ensi kuussa ostamaan syyskengät, ettei tarvitse rikkinäisillä kesäsandaleteilla lokakuun syysmyrskyissä kävellä tai ruikuttaa sukulaisilta rahaa ehjiin kenkiin, kun en kuitenkaan voi sossuun mennä ( ei mulle myönnä rahaa) mennä ja joka en ole oikeutettu mihinkään perheellisten ruokarahoihin, kuten lapsilisiin.