Rintojen PIENENNYSLEIKKAUS!

Heips ap, miten siihen leikkaukseen pääsee? Mitkä on kriteerit?

Olen harkinnut tuota leikkausta ja kuullut vain pelkkää hyvää sen jälkeisestä olosta ja elosta.

No täälläpäs nyt on monta menossa aivan väärään suuntaan.

Hei 6 16,ensin sun pitäs käydä näyttämässä rinnat omalle terveyskeskuksen lääkärille joka kattoo ne,arvioi ja laittaa tarvittaessa plastiikkakirurgian arviointikäynnille jossa ne joko laittaa sut jonoon tai ei,kun osaat tarpeeksi hyvin perustella miten niistä on liikaa vaivaa ja kaikki vammat (kuten kuopatolkapäissä,hiertymät,ryhtiviat yms) niin ei ne yleensä nää mitään syytä sanoa ei,tietenkin niiden pitää näyttää epäsuhdannaisilta muuhun kroppaan nähden eli jos on vaikka lihava/pullea niin saattavat suositella painonpudotusta ja sen jälkeen uusi arvio. (veikkaus,itsellä ei tosin ylipainoa) mutta minäkin näin 163 senttisenä kääpiönä sellaisilla jättimeloneilla (H-kuppi) niin voin sanoa että aika todella tyhmältä näytän :/ ne myös haluaa olla varmoja sun psyykkisestä ja fyysisestä kunnosta. Itsellä leikkaus 8.10. vihdoinkin,kun pääsin siihen 6kk hoitotakuuseen mutta siitä huolimatta ettei minua ole vielä leikattu niin EHDOTTOMASTI SUOSITTELEN LEIKKAUSTA,sillä se tulee parantamaan elämänlaatuasi huomattavasti ja vaivatkin katoavat itsestään taakan pienennyttyä! ;) varsinkin jos vihasi tissejäsi kohtaan on kuin minulla,ollut varmaan jo 9-vuotiaasta asti jolloin mokomat alkoivat paisumaan..eli jos ne ovat sulle kompleksi niin älä mieti enää päivääkään vaan marssit sinne tk lääkärin puheille ;)

ei mitään pelättävää,. Aamulla menin sairaalaan seitsemäksi. Sairaalavaatteet päälle ja siitä sai heti pari nappia suuhun ja leikkauspöydälle. Ei siinä kerkee huomata mitään. Heräsin nukutuksesta kahden maissa ja samana päivänä neljältä pääsin kotiin. Kaikki meni hyvin. Siitä sitten vaan pikkuhiljaa kävellä hissuttelemaan. Kyllä ne siellä neuvovat teippien vaihdot ja liivit sun muut jatkojutut. Sain kk saikkua ja vuoden päästä oli loppu tarkastus. Ihanat söpöt tissit. Tietty arvet jää. mut mitäs niistä.

kysyn:
-entä jos teillä on/tulee parisuhde? Mitä mies ajattelee arpirinnoista?
-entä onko rintasi nyt samaa kokoa toisiinsa nähden? Onko rinnan muoto luonnollinen?
-joudutko korjausleikkaukseen koirankorvien takia?
-montako kk kestää kipu?ja täysi toipuminen, tuleeko vuotoja?
-kehtaako näyttäytyäalasti uimahallin saunassa?
-onko arvet näkyvät/paksut , tumat?milloin ne katoaa??
-entä jos laihdut, jääkö mitään rintoja jäljelle?

-entä jos teillä on/tulee parisuhde? Mitä mies ajattelee arpirinnoista?
-Ei tuo näistä mitään negatiiviista ole sanonut, on iloinen että selkä- ja niskakivut ovat helpottaneet.

-entä onko rintasi nyt samaa kokoa toisiinsa nähden? Onko rinnan muoto luonnollinen?
-Ovat, muutenkin huomattavasti sopusuhtaisemmat muuhun vartaloon verrattuna kuin ennen leikkausta.

-joudutko korjausleikkaukseen koirankorvien takia?
-En.

-montako kk kestää kipu?ja täysi toipuminen, tuleeko vuotoja?
-Vihlontaa esiintyy aina joskus näin puoli vuotta leikkauksesta mutta menee kyllä ohi hyvin nopeasti. Se pahin kipu meni vajaassa viikossa ohi, ensimmäisen viikon jälkeen leikkauksesta en tarvinnut enää lääkkeitä. Vuotanutkaan ei ole kuin sen muutama viikko leikkauksen jälkeen.

-kehtaako näyttäytyäalasti uimahallin saunassa?
-Kehtaan.

-onko arvet näkyvät/paksut , tumat?milloin ne katoaa??
-Kyllä nuo arvet huomaa mutta ei ne itsellä kovin paksut ole ja vaalentuneetkin ovat jonkin verran.

-entä jos laihdut, jääkö mitään rintoja jäljelle?
-Eivät ole vielä ainakaan rinnat kadonneet vaikka painoa on lähtenyt.

kadutko? Oma pelkoni on että liikaa menee energiaa niihin leikkauksen jälkeisiin , ongelmien hoitoihin, kipu, ei saa liikkua, peseytyä, nostaa, haavat aukee, ei umpeudu, vuotaa verta...ja sit loppu elämä arpien hoitoon? Siis kumpi huonompi vaihtoehto? Raju laihdutus, kiinteytys, sokerin karsinta ruokavaliosta pois, vai arvet/ muut ongelmat?
Itselläni ei ole ollut ikinä hartiasärkyjä, käytän AINA urheiluliivejä, joissa erikoisleveät, pehmeät olkaimet, ja eri liiveissä eri kohdissa olkaa, vaihtelen eri liivejä.

Ei mua ainakaan kielletty liikkumasta varsinaisesti, tosin uimista piti välttää siihen asti kun haavat olivat parantuneet tms, suihkuunkin sain mennä muistaakseni muutama päivä leikkauksen jälkeen ja haavat eivät kovin kauaa vuotaneet leikkauksen jälkeen. Toki tuo on hyvin yksilöllistä. Itse en ole arpien eteen mitään muuta tehnyt kuin vaihdoin ne haavateipit silloin kun tarve oli ja olen tyytyväinen jälkeen.

Mun leikkaus ei kyllä ollut mikään viidentoista minuutin polikliniikkatoimenpide, vaikka hyvin tavallinen leikkaus onkin kyseessä. Minulle leikkaus tehtiin siis 18 vuotta sitten, ollessani 17 vuotias. Mielestäni kaikilla itseäni vanhemmilla potilailla oli jonkilainen vuotopussi ensimmäisen vuorokauden ajan leikkauksen jälkeen, mutta ei enää sen jälkeen.

Itselläni oli pieni repeämä leikkaushaavassa, mutta ei muita komplikaatioita. Tämäkin sattui hyvin poikkeuksellisen tapahtumasarjan seurauksena, jolla ei ole mitään tekemistä itse leikkauksen kanssa. Aluksi leikkauksen jälkeen, (mielestäni muutaman vuoden ajan) rinnassa oli vihlontaa, mutta sekin meni aikanaan ohi. Rintaa ei jouduttu korjaamaan ja se on ikääntynyt kauniisti kropan mukana. Kyllä rintaa kehtaa näyttää - ja uskoisin, että ainoastaan saman leikkauksen läpikäynyt tai terveydenhuollon ihmiset erottavat arvet - vaikka minulla on siis jopa nänni on siirretty toiseen kohtaan.

Itselläni on ollut useita poikaystäviä - eikä tuosta pienennetystä rinnasta ole koskaan ollut mitään vaikeutta / puheita. En usko, että ovat sitä edes huomanneet. Kahdelle vakavammalle (mukaan lukien nykyinen mies) olen asian kertonut.

Suosittelen leikkausta ihan vilpittömästi niille, joilla siihen todella on tarvetta - mutta ihan heppoisin perustein en siihen lähtisi.


(jaahas - olen aiemmin kirjoitellut nimmarilla xxx, mutta nyt joku on rekisteröinyt sen)

Olin leikkauksessa kolme viikkoo sitten ja oikeesti, en oo koskaan ollu näin onnellinen! Oon puolet sairaslomastani viettänyt peilin edessä ihaillen et ai vitsi mä näytän hyvältä! Eniten on sattunu haavateippien irrottaminen, se ehkä kertoo jotain... Lääkkeitä en oikein ees muistanu syödä, yöks otin jotain et nukahdin (ei väsyttäny kun makas muutenkin koko ajan) mut nekin jäi pois siinä kolmen päivän jälkeen. Suihkuun meno pelotti ja jotenkin jännittää edelleen koska ahdistaa nähdä noi tissit/arvet paljaana mut nyt kun turvotus on laskenu niin näyttää ihan normaalilta jo ja arpiakaan ei nää ite ellei ala peilaan ja etsiin :D Mulla on ollu sitä arpien liikakasvua ja mutta vaikka ne arvet kuinka leviäis niin harva ne näkee kun yleensä kai liikutaan vaatteet päällä ;) Ja mulle vain sillä on väliä. Viikko sitten alko vuotaa yhestä kohtaa ja siellä oli sit jotain tukilankoja jotka nyt otettiin pois ja pitäis parantua normaalisti. Ei muita ongelmia (paitsi selällään on tylsä nukkua, kaupassa ei voi käydä ite, ei oo tekemistä saikulla...)
SUOSITTELEN !!!!!!

ps. Olipas ihana avautua, toivottavasti oli apua jollekin :)

mitä jos menee liin pieniksi, ja katuu sitten? ja maha alkaa näyttää liian isolta.

Minut leikattiin julkisella puolella viime heinäkuussa. Vaikka olen nuori, 20-vuotias, niin olen enemmän kuin tyytyväinen. Koon 75I rinnat estivät minua elämästä sellaista elämää kun halusin.
Olen todella onnellinen, että tein tämän jo nuorena. Tuntuu, kuin olisin muuttunut ihmisenä todella paljon onnellisemmaksi ja ystävällisemmäksi. Kaikki ne kuvottavat katseet niin kadulla, yleisissä pesuhuoneissa kuin koulukavereiden silmissä olivat saaneet minut luomaan ympärilleni muurin. Nuo muurit kaatuivat kuin itsestään leikkauksen jälkeen. Joka kerta kun katson peiliin, ihastelen näkymää: minun täydellisiä, ihania c-kupin rintojani.
Kipuja itselläni ei ole ollut, mutta haavojen parantuminen on ottanut enemmän aikaa kuin luulin. Haavahoitajalla piti käydä lähes kolme kuukautta, mutta silti en kadu. Kestäisin näitä hoitotoimenpiteitä vielä vaikka vuoden. Mielummin tämä kuin se, mitä jouduin kestämään aikaisemmin. Hartiakivut loppuivat kuin seinään ja vaatteet vain sujahtavat päälle.
Tuntuu, että oikea, aito minä aloitti elämän viime heinäkuussa. Ratkaiseva seikka oli se 1300 grammaa, joka rinnoistani leikattiin.

Leikkaus on iso ja varovainen saa olla ainakin sen kuukauden, mutta suosittelen ehdottomasti!

Olin viikko sitten leikkauksessa. Kipuherkkänä kipuja oli tämä eka viikko, mutta en pahemmin niistä kärsinyt sillä ronskisti söin lääkkeitä. Eilen aloin vähentämään lääkkeitä. Rinnat on ihan hirveän herkät nyt, se kai kuuluu asiaan ? Ihan kuin imetyksen alussa. Ihan häiritsee kyllä. Nännit on ihan hipaisuarat ja liivit jotka sain sattuu ja puristaa liikaa. Olen kyllä siltikin tyytyväinen. Mietin vaan että kai tämän on pakko olla turvotusta vaan ja kai se laskee ? Koska minun vanhat liivit on edelleen ihan sopivat näihin. Tällä hetkellä ne on musta ihan yhtä isot kuin aiemmin, mutta vaan ylempänä. Toivon että ne pienenee vielä tai sitten mulla kyllä on valittamista. Nyt kun olen lukenut paljon muilta on lähtenyt niin mietin, että ehkä ne oikeasti olisivat voinneet poistaa enemmänkin ? oli miten oli, näillä mennään ja näin on kuitenkin parempi ja kivempi. Arvista viis, kunhan ees on vähänkin kevyemmät.

Onko kokemuksia ykstyisellä puolella pienennyksestä? kauan hoitoaika, kokonaiskustannukset? harkitsen koska en halua jonottaa kauan julkisella