Minä olen ollut sellaisessa luterilaisessa hiljaisessa uskossa jonkin aikaa. Olen myös itsekseni etsinyt sanan totuutta ja rukoillut omien ja läheisten asioiden puolesta.
Nyt jokin tunne tila sai minut hermostumaan ja kiistin mielessäni Jumalan suojeluksen, vaikka ihmeellinen elämäni on arkipäivän suojelusta (sitä lähes huomaamatonta) täynnä.
Nyt tunnen tehneeni kuitenkin kaikkein suurimman virheeni, olen tähän asti ukonut etä itsekyyteni , inhmilliset tarpeeni on armosta anteeksi annettu. Mutta nyt ei tunnu ihan hyvältä.
Vaikka mielessäni soi sanat "katuva saa armon"
Miten voin ja jaksan palata takasin?
Nyt jokin tunne tila sai minut hermostumaan ja kiistin mielessäni Jumalan suojeluksen, vaikka ihmeellinen elämäni on arkipäivän suojelusta (sitä lähes huomaamatonta) täynnä.
Nyt tunnen tehneeni kuitenkin kaikkein suurimman virheeni, olen tähän asti ukonut etä itsekyyteni , inhmilliset tarpeeni on armosta anteeksi annettu. Mutta nyt ei tunnu ihan hyvältä.
Vaikka mielessäni soi sanat "katuva saa armon"
Miten voin ja jaksan palata takasin?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Paljon en osaa sanoa, mutta hyvitystekoja ei ainakaan kannata alkaa tekemään olon parantamiseksi. Jos kävisit ehtoollisella ja kuuntelemassa Sanaa?
Sokea auttaa kyllä tässä sokeaa. En tiedä oikein itsekään vastausta vastaavanlaisessa tilanteessa.
Katuva saa armon siinä olet oikeassa ja siinä saat myös synnit anteeksi. Rauha palaa sydämeen ja elämä jatkuu. Mutta missä näin voi tapahtua? Kenen puoleen sinun tulee kääntyä asioissasi?
Näitä varmaan kysyt ja vastaan sinulle, että tutustu uskovaisiin tai käy seuroissa kuuntelemassa Jumalan sanaa. En tiedä missä asut mutta varmaan jossain lähellä on rauhanyhdistys.
Et häviä mitään vaikka käyt, tilaisuudet on avoimia kaikille, tervetuloa..