menin avoliittoon vaiheessa, jossa sekä oma että miesystäväni usko oli heikko ja heiveröinen. Saimme toisistamme valtavasti turvaa ja tukea aikana jolloin molemmat taistelimme masennusta, uupumusta ja epätoivoa vastaan. Yhdessä olemme tulleet vahvemmiksi,ja yhteisestä arkisesta elämästä on meille kummallekin tullut tärkeä asia.
Herran armosta olen alkanut etsiä Jumalaa uudestaan ja uskovien ihmisten kautta olen yhtäkkiä myös tiedostanut sen, että elän synnissä - ainakin heidän mukaansa. Ristiriitaiseksi tämän kaiken tekee sen, että neuvojissa on myös jopa useaan kertaan eronneita, erilaisissa uusioperheissä asuvia jne. mutta minä pienen pelastavan onneni kanssa olen se syntinen, jota Jumala ei siunaa.
Olen lukenut Raamattua. En ole löytänyt perusteluja tälle esiaviollisen seksin kammolle varsinkin kun olemme menossa naimisiin - mutta emme nopeutetussa aikataulussa vaan sitten kun päätös on kypsä. En tiedä, jotenkin tuntuu että kun kaksi toisiinsa sitoutunutta rakastelee eikä kumpikaan edes harkitse pettämistä, niin ei siinä maailman suurimman synnin kanssa olla tekemisissä. Silti ne jotka ovat rikkoneet sen minkä Jumala on yhdistänyt pitävät itseään ihan Jumalalle kelvollisina.
On hölmöä rinnastaa nämä kaksi erillistä asiaa, mutta itseäni kiusaa se, että monet kristityt näkevät nämä synnit "erisuuruisina".
Herran armosta olen alkanut etsiä Jumalaa uudestaan ja uskovien ihmisten kautta olen yhtäkkiä myös tiedostanut sen, että elän synnissä - ainakin heidän mukaansa. Ristiriitaiseksi tämän kaiken tekee sen, että neuvojissa on myös jopa useaan kertaan eronneita, erilaisissa uusioperheissä asuvia jne. mutta minä pienen pelastavan onneni kanssa olen se syntinen, jota Jumala ei siunaa.
Olen lukenut Raamattua. En ole löytänyt perusteluja tälle esiaviollisen seksin kammolle varsinkin kun olemme menossa naimisiin - mutta emme nopeutetussa aikataulussa vaan sitten kun päätös on kypsä. En tiedä, jotenkin tuntuu että kun kaksi toisiinsa sitoutunutta rakastelee eikä kumpikaan edes harkitse pettämistä, niin ei siinä maailman suurimman synnin kanssa olla tekemisissä. Silti ne jotka ovat rikkoneet sen minkä Jumala on yhdistänyt pitävät itseään ihan Jumalalle kelvollisina.
On hölmöä rinnastaa nämä kaksi erillistä asiaa, mutta itseäni kiusaa se, että monet kristityt näkevät nämä synnit "erisuuruisina".
Vastaukset 4
Vanhimmat
Lähes kaikki maailman uskonnot tunnistaa sukupuolielämän haitallisuuden väärin käytettynä.
Yhdynnässä kaksi ihmistä muuttu yhdeksi lihaksi.
Jokaisesta kumppanista jää sidos loppuiäksi.
Mitä useammin ihminen jaetaan, sitä heikompi osa jää jäljelle.
Jumala haluaa säästää meitä, koska me tarvitsemme kaiken enerkian tähän elämään.
Avioliitto pyhänä ja puhtaana antaa parhaan mahdollisen lähtökohdan.
Se mikä tuhoaa meidät tai toisen on syntiä.
Rangaistus tulee kivun muodossa, eikä siihen vaikuta ihmisten mielipiteet, onko syntiä vai ei.
naida, kuin palaa!
Kristinuskon seksuaalimoraali on sairastuttavaa.
Suosittelen Kama Sutraa!(Outo kirja sinänsä, muttei niin outo, kuin raamattu.)
Kyse on sukupuolestasi. Seurakunnat ja teologit eivät ole milloinkaan soveltaneet samoja sääntöjä miehiin ja naisiin. (Vain )naisten seksuaalisuus on ollut kristinuskon oppi-isien huolen kohde ja heidän koko moraalinsa pääasiassa seksuaalimoraalia tai oikeammin moralismia. Raamatusta poimitaan vain näille herroille sopivat kohdat. Vai oletko koskaan kuullut kiisteltävän voiko seurakunnan johtajaksi nimittää naimatonta tai eronnutta( raamatun mukaan vain yhden naisen mies käy). Nauti siis täysin rinnoin onnestasi ja jätä moralistien puheet omaan arvoonsa. Jumalan siunausta suhteelleesi.
Nuorena omia seksihalujani auttoi arvioimaan vanhan ystävän neuvo - ei ehkä luterilaisen kirkon opetuksen mukainen, mutta mielestäni hyvä kuitenkin.
Neuvo oli yksinkertainen: Kun harrastat jonkun kanssa seksiä, olet hänen kanssaan yhtä lihaa, mies ja vaimo Jumalan silmien edessä.
Kristillinen tapa on jo jonkin aikaa ollut, että parisuhde virallistetaan ennen yhteen muuttamista ja seksin aloittamista. Näin ei kuitenkaan aina ole ollut. Raamatussa ei ole vihkikaavaa eikä tarkkoja sääntöjä siitä, miten ja milloin parisuhde on "riittävän virallinen".
Itse muutin kumppanini kanssa yhteen jo ennen hääpäivää, ja katson elämämme miehenä ja vaimona alkaneen jo siitä - hääpäivä sinetöi päätöksemme ja teki siitä julkisen seurakunnan edessä.
Tässä asiassa valitettavasti usein ajatellaan, että tarkat sovinnaissäännöt ja tavat auttavat suojelemaan niitä, jotka eivät ole tarpeeksi kypsiä pitämään itsestään huolta. Olet aikuinen, osoita se ja näytä, että et suostu kokemaan syyllisyyttä tavan rikkomisesta.