Voiko 30 vuotiaan miehen ja 23 vuotiaan naisen suhde toimia?

Itse olin 31 ja tuleva vaimoni 22, nyt yhteisiä vuosia 27, joten miksi ei toimisi.

Miltä sinusta itsestä tuntuu? Ikäero ei ole suuri. Henkinen yhteys on kiinni muusta yhteensopivuudesta.

Uskosin, että voi toimia, mutta sen näkee kokeilemalla. Yksilötasolla ihmiset on erilaisia ja henkisestikin kypsyy eri tahtiin. Ite en kyennyt nuorena yhtään mihinkään, olen nainen, mutta toiset rakastuu ja tekee jopa lapsia alle kaksikymppisinä ja suhde kestää ja onnea piisaa. Antaa mennä vaan ja tunnustelette sovitteko toisillenne, ei ikäero ole peikko. Mulla on puolisoni kanssa kans 7v ikäero. Kun tavattiin olin 31v, mies 38v ja lähes vuosikymmen tässä on nyt mukavasti mennyt.

Itse olen 23 vuotias ja meillä ikäeroa 16 vuotta. 2,5 vuotta yhdessä :)

itse olen 24 ja mieheni 31. Ei mitään ongelmaa.

siinä vaiheessa kun ei ole itse tiedä koska on hyvä olla vaan ympäristö määrittelee sen oman onnen.
Tuo ei tietty ole synonyymi Jammun kaltaisten "lasten ystävien" mieltymyksille.

Miten tätä ikäero-asiaa nyt tuntuu ihmiset vatvovan joka kolmannessa viestissä täällä... sitä toitotetaan kaikkialla, että se n. 15 vuoden ikäerokin on vielä ihan normaali ja niin kauan ok, kun parilla on synkkaa hyvin. Ei se ikä vaikuta, jos sen ei anna vaikuttaa. Jos sitä vatvoo päässään kokoajan ja jotenkin häpeää ja nolottaa kävellä sen toisen kanssa ihmisten ilmoilla, niin se on ongelma silloin. Jos molemmat on kuitenkin yhtä mieltä siitä, mitä elämältä halutaan ja ollaanko jo miten valmiita sitoutumaan asioihin, onko mitään yhteistä ja sitä kantavaa voimaa, niin miksi se suhde ei voisi onnistua? Aivan yhtähyvin se suhde voi kaatua, vaikka toinen olisi saman ikäinen. Se henkinen kypsyys vaikuttaa ja se, mitä odotuksia molemmilla on tulevaisuuden suhteen.

Oltiin tuon ikäisiä kun nykyisen kanssa aloitettiin.

Ensimmäiseksi sanon, että noin suuri ikäero tuossa iässä on ihan oikeasti ongelma. Toinen on jo siirtynyt työelämään ja toisella saattaa olla vielä opiskelutkin edessä. Lisäksi jos nuoremmalla ei ole juurikaan kokemusta pitempiaikaisesta seurustelusta, niin riskit nousevat taas huimasti.

Kyllä se ongelmia teettää, mutta minkälaisia?

Ei tuo mitään meinaa, sen verran pieni ero kuitenkin. Eri asia sit, jos ikäeroa olis jotain 25 vuotta.
Ja muutenkin, jos kemiat synkkaa eikä se ikäero paria itseään haittaa, niin silloin on asiat hyvin:)
Joten antakaa palaa ja NAUTTIKAA rakkaudesta, se on arvokas asia:):):)

Minä 21v ja mieheni täyttää vk loppuna 37v :) Yhdessä 3vuotta.

Miksi ajatella ikäeroa jos kemiat toisen kanssa täsmää? Minä itse olen 23 ja mieheni 42. Meillä ikäeroa siis 19 vuotta eikä se todellakaan haittaa kumpaakaan meistä.. Päinvastoin! Hän tuo minulle uutta elämänkokemusta ja näkemyksiä, minä saan hänet uudelleen liikkeelle ja mahdollisuuden lapsen tekoon ;))

mehu-janne 30v ja sen emäntä 66v ja hyvin näyttää menevän, kun pariskunnasta on tullut jopa pienoinen kansansuosikki....

Jos kumppanisi on suunnilleen yhtä pösilö niin yritä vaan.

jos mies on vaikka 50 nainen 25 ei se haittaa (vielä) mutta 10 vuoden päästä haittaa.!!!

Sehän riippuu (kuten jo monasti sanottukin) ihan ihmisistä. Itse olen 22-vuotias ja naimisissa 30-vuotiaan kanssa, toimii kun on samat ajatukset, haaveet ja yhteinen molemmille sopiva elämäntilanne.

Mulla on 16 vuotias nainen jota nain takaapäin usesti. Niin olen siis 68 vuotias poika.

Avioiduin 19-vuotiaana yksinhuoltajaisän kanssa. Hän oli silloin eronnut 32-vuotias ja lapsi oli 5-vuotias. Ikäeroa miehen kanssa oli siis 13 vuotta. Hieno mies, hyvä isä ja vertaansa vailla oleva aviomies. Parasta A-luokkaa:-)
Mieti teitä kahta. Mieti itseäsi ja sitä miksi kysyt tai ajattelet moista asiaa!
Oma pikkusiskoni piti meteliä mieheni ja minun ikäerosta. No, hän on itse kokenut monet haaksirikot... valitettavasti. Ei se ikä ja vuodet; se on se jokin muu joka ratkaiseen - ihminen itse moninaisine muotoineen.

Jaa mutta! Tulipa mieleeni yksi ja ainokainen kerta kun ympäristö (kenkäkaupan myyjä) katseli meitä , jotenkin oudosti. Se oli silloin kun olin vielä 19-vuotias. Ostimme minulle pitkävartiset, piikkikorkoiset nahkasaappaat. Myyjä kait ajatteli meidän olevan muuta kuin oikea pariskunta, ainakin ilmeistä päätellen joita hän loi myös muka salaa työkavereilleen. Taisimme olla silloin vasta kihloissa. Lapsikin oli mukana. Se on ainut kerta kun on tullut närkästynyt olo ja silloinkin vain mieheni puolesta, ei omasta puolestani. No se oli sitä aikaa se. Ei tunnu missään.

Tämä on elämäni. Mieti omaasi omalta kohdaltasi.

N22 ja M36, neljä vuotta yhdessä, josta yksi naimisissa ja 5kk mukula =) Neuvolasta ja kyliltä kuulunut kehuja yhteensopivuudesta. Kukaan ei oo ihmetelly, ainakaan naamatusten.

Oletko jotenkin yksinkertainen, kun tälläistä kyselet?
Onko teillä jotain muuta yhteistä seksin lisäksi?
Haluaisitko elää loppuelämäsi tämän miehen kanssa?
Itse olin 23v. jo kaksi kertaa eronnut, kunnes löysin 13v. vanhemman nykyisen.

Onko aloittaja - mies? :)

Toi on ns. nörtin kysymys. Suuressa maailmassa ns. pleikkaripojat kyselee, voiko 50 vuotiaan miehen ja 23 vuotiaan naisen suhde toimia? Varsinkin, kun mies on Oxfordista valmistunut toimitusjohtaja ja nainen libanonilainen malli ;) Ihmetelkää te pojat vaan... On Suomessa pienet piirit nääs...

Kaveri ja sen mies olivat suurin piirtein tuon ikäisiä kun menivät naimisiin. Tai itse asiassa sitä eroa taisi olla vielä vähän enemmänkin. Lapsiakin tuli pari. Mies on niin lapsellinen että tuntuu kuin ikäerot olisivat toisin päin. Suhde on välillä kriisissä juuri tuon lapsellisuuden takia. Olisiko kannattanut ottaa vielä vähän vanhempi...

Mä olin 21v ja mies 35v kun tavattiin eikä meille ikäero ole ollut ongelma (suhteen alun mietintöjen jälkeen). Naimisissa ollaan ja lapsia kaksi. Meillä tosin oli aika hyvin yhteensopivat elämäntilanteet. Voi olla, että olis ollu vaikeampaa jos mies olisi jo ehtinyt kertaalleen olla naimissa/perustaa perheen, mutta meidän tapauksessa näin ei ollut.

Seurusteli ja asuin yhdessä itseäni 17 vuotta nuoremman kanssa. Oli mukavaa,,, myös hänellä.
Hän olisi halunnut solmia avioliiton ja ei hän huono ehdokas ollutkaan... kenellekään.
Rakastin häntä ja hän minua, siitä asiasta ei ollut mitään epäselvyyttä.
Silloin ei vielä puhuttu puumista, emmekä ulkoisesti näyttäneetkään epäsuhtaiselta parilta,,,, mutta.... Voi, voi... Rupesin ajattelemaan, että hän herää jonain kauniina aamuna vanhuksen vierestä ja se vanhus olen minä. Huolehdin ja saattelin hänet hellävaroen jatkamaan omaa nuorta elämäänsä ilman minua.

Olin 16 kun tapasin ukkoni, nyt ollaan oltu 5v yhdessä. Meillä on 9v ikäeroa. Mutta vain sinä itse tiedät vastauksen kysymykseesi.

Itsekin olen huomannut että ikäero puhututtaa täällä suomi24. minä olen 22 ja uus miesystävä 51 että repikääs siitä:) its eolen jo sujut asian kanssa

Mulla oli 15 vuotias kavari (tyttö),mutta niin siinä vain kävi että juuri ennekuin täytti18v,synnytti mulle pojan ja oltiin melkein 28v naimisissa ja vieläkin ollaan luotto kaverit. Emme kyllä enää ikinä ala toistemme kannssa intiimissä suhteessa olemaan,ikäero meillä on 6 vuotta.

Jos naisesi ei ole lutkahtavaa sorttia niinkuin ittelläni oli niin miksi ei! Itse olen 35 ja silloinen "naiseni" 19. Kyläpyörään ei kannata sotkeutua, jota kaikki polkee..

Mitäpä ootte mieltä, mun mies 35 ja ite 45?
Oltu muutama vuosi yhdessä ja usein mietityttää tää ikäero, ei uskalla oikein tehdä mitään päätöstä vakavaan suuntaan, yhteenmuuttoa yms. Kun mielessä ikäero kummittelee kokoajan...

Etenkin nuoret naiset aina vilkuilemassa miehen perään ja kyllähän mä valehtelisin, jos sanoisin ettei se haittaa.

Minä olen 18-vuotias tyttö ja poikaystäväni on 31v. Ajattelemme asioista samalla tavalla, asioista on helppo puhua, voimme luottaa toisiimme, kaipaamme läheisyyttä ja hellyyttä, molemmat ovat seksuaalisesti todella aktiivisia ja kokeilunhaluisia, olemme kumpikin kunnianhimoisia opiskelujen ja uran suhteen... Ja listaa voisi jatkaa vaikka kuinka pitkään :D

Olemme puhuneet tulevaisuudesta ja molemmilla on samanlaiset haaveet... :)

Ikä on tosiaankin vain numeroita. Rakkaus on kiinni ihmisistä, ei numeroista!

Mumma oli aikoinaan 16 vuotta kun alkoivat papan kanssa seurustelemaan. Pappa oli 26 vuotta. Mummu valehteli ikänsä kun pelkäsi ettei pappa ole kiinnostunut niin nuoresta tytöstä.
Kuolema erotti sillä pappa kuoli. Mumma vielä elää.
Yhdessä kerkesivät olemaan hipusen yli 50 vuotta.
Kaikki ihmiset on yksilöitä joten ei voi mitään yleistystä vetää niin vain.
Jos tuntuu että on mahdollisuus niin suosittelen yrittämään.
Eihän se koskaan ole helppoa mutta kun tekee töitä suhteen eteen niin silloin sillä on mahdollisuus.

Ite löysin aikanaan unelmani thaimaasta, se oli nuori ja kaunis, meille tuli lapsi. Sitte tuli noutaja. Ei ikä ole vika.

Minulla ja miesystävälläni ikäeroa 23 vuotta. Itse olen parikymppinen nainen. Hän ymmärtää minua sellaisella tavalla, ettei monikaan muu osaisi. Myös yhteisiä asioita on vaikka kuinka paljon ja niin samanlaisella aaltopituudella kuljetaan, ettei uskoisikaan :)

Ei sillä ikäerolla ole niin suurta merkitystä!

Tuohon on helppo vastata että ei tule toimimaan. Tässä tapauksessa kyse ei ole ikäerosta vaan siitä että olet jo nyt asennoitunut niin ettei jutusta välttämättä tule mitään. Jos et ole liiemmin kiinnostunut hänestä, onko mitään syytä jatkaa? Jos on jokin syy jatkaa niin miksi mietit ikäeroa? Jos ikäero on sinulle liian suuri niin älä jatka. Toisille se on liian suuri, toisille ei.

Jos kysyt meiltä neuvoa niin haluatko myös kysyä meiltä kannattaako teidän mennä naimisiin tämän vuoden joulukuussa? Kyllä! Teidän kannattaa ehdottomasti mennä naimisiin tällöin. Tähdet ovat sen kertoneet! Kaikki perustuu maagiseen tuhkimotarinaan. Jos uskot siihen riittävästi, tulee liittonne kestämään hamaan tulevaisuuteen saakka! Näen kuinka ratsastatte auringonlaskuun joulukuun lumipyryssä!

Jos haluat uskoa tuhkimotarinoihin niin sitten hän on se oikea sinulle, muussa tapauksessa ei. Veikkaan että mies on narsisti joka uskoo tuhkimotarinoihin, mutta sinä et.

Itse olen 50 v. (mies), ja tullut juuri 35 v. naisen "iskemäksi" - ja hyvin menee, molempien mielestä...

samalla tasollahan te olette :D

Kiitos sinulle " ei mikään puuma"

Olipa kaunis ja ajatuksia herättävä kirjoitus : )

Ei mitää haittaa... ei kukaa tarkista toisen papereita ekana kun näkee uuden ihmisen, mutta toisaalta, kyllä ihmisen näkee sen toisen ihmisen iän jo ekalla kertaa ja myös ikäeron itseensä eikä ala vääntää mitää, jos se ikäero on huomattava.

Mielestäni joku 5v on ihan sopiva, eikä reilusti alle 10v ikäerokaan ole ongelma jos se ei haittaa kumpaakaan. toinen tilanne on tämä mehujanne ja hänen rouvansa, jossa heitä voi kutsua kahdeksi epätoivoiseksi ja toisaalta vanhempaa voi sano suoraa aikuispedofiiliski, että sotkeutuu ihmiseen joka voisi olla oma lapsi.

Mut kaks aikuista ja reilusti alle 10v ikäero, nii ei pitäs olla ongelma, jos se on kummankin mieleen.....

Mut jos oot vaan ihastunu itsees nuorempaa ja toinen ei lämpene, nii anna olla. Annetaan rauha asioista kiinnostumattomalle.

Ota ihmeessä se vanhempi ja varakkaampi mies, niin saat kivasti varallisuutta ja turvaa elämääsi. Minäkin menin naimisiin 23v itseäni 20v vanhemman pankinjohtajan kanssa. Miehellä oli erosta kaksi lasta, joista toinen jo pois kotoa ja toinenkin muutti omilleen 2v päästä. Teimme yhden yhteisen lapsen ja hän jo omillaan asunut useamman vuoden.
Ikäero tuntui kyllä jo alussa, niinhän se väkisinkin tuntuu, kun ollaan eri sukupolvea.

Mutta elämä on valintoja ja valintani oli taloudellisesti loistava. Sain opiskella ilman opintolainaa, mies osti ja maksoi aina kaiken, sain kivoja vaatteita, matkusteltiin useamman kerran vuodessa, iso omakotitalo ja omat autot molemmilla.
Kaverit asuivat tuolloin pienissä yksiöissä, söivät tonnikalaa ja makaroonia, elivät opintotuella ja vanhempien nurkissa ja rahoilla.
Ikäero alkoi vaivata todella silloin, kun aloin lähetä 50v ja mies oli vajaat 70v ja jäänyt eläkkeelle. Minulla oli pari salasuhdetta ja lopulta 55v otin eron ja menin toiseen liittoon omanikäiseni miehen kanssa. Onni roihuaa ja seksikin pelaa ja sitä riittää. Ikääntyvä mies ei todellakaan enää jaksa, kun nainen on 40 ja mies 60v, sille ei vaan voi mitään, luonnon laki.
Mies otti eron katkerana ja oli yllättynyt, hänestä elämässä ei ollut mitään vikaa, oli tyytyväinen istuessaan kotona ja tuijottaessaan telkkua, käydessään ikäistensä 70 eläkeläisten riennoissa ja kalassa kavereineen.

Eli aikansa kaikkea, onneksi aina voi erota ja vaihtaa, eikä kukaan tiedä, miten sinun liitollesi käy, kestääkö vai tuleeko ero, tuleeko sairaus vai korjaako kuolo.
Tee itse omat valintasi.

Sinä taidat olla aika lapsellinen, koska sinun täytyy täältä asiaasi kysellä.
Nainen lienee aika fiksu ja kehittynyt.

moi no ei mä oon 33 ja emäntä on nyt 21v oltiin jo yhes 3 vuota menee ihan hyvin meillä

jooo-o,itse näen asian niin että tuossa vaiheessa tuo 7 vuotta on melko paljon.Ja juuri tuon henkisen kehityksen takia.23,25,28 ja 30 vuotiaana sitä näkee joka vaiheessa elämän aina hieman eritavalla.Tai nääin itse olen havainnut (olen 27).
Itse ainakin odotan toiselta,samankaltaista elämän ja henkisen kehityksen vaihettta.Jos on liian nuori,tuntisin että toinen ei ymmärrä minua ja liian vanha,niin että minä en ymmärttäisi sitä tai se minua.Joten,kultainen keskitie.

Mutta,pakko sanoa vielä että kummastuttaa nämä namu-sedät jotka on 38v ja pyörii jonkun 21v tyttelin kanssa.Tulee vain jotenkin mieleen että mitä kyseinen mies odottaa naiselta.Tulee ikävä kyllä vain mieleen että kauneutta ja seksiä.Mielestäni juuri tuota henkistä yhteyttä ei voi syntyä,juuri tuon ikäeron takia.38v:nä,21v on vain muisto,kaikainen aika mitä haikailee,ja kenties koittaa sitten tavoitella nuoren naisen kautta.

Vastaappa ensin kysymykseen voiko kehitysmaassa asuvan teinin ja länsimaisen erittäin varakkaan ja johtavassa asemassa olevan keski-ikäisen miehen parisuhde toimia?

Erään presidenttiehdokkaan parisuhteessa kyseessä on nimittäin erittäin varakaan keski-ikäisen johtavassa asemassa olevan suomalaismiehen suhde kehitysmaassa tapaamaansa teininuorukaiseen.

Tämän palstan naiset perustelevat väitteitään sillä että huomattavasti nuoremman kanssa seurusteleva olisi jotenkin "kehityksessään jälkeenjäänyt eikä kykene vuorovaikutukseen ikäistensä ihmisten kanssa" ja että pariskunta olisi "ihan eri tasolla ja eri elämän vaiheissa."

Oletteko todellakin sitä mieltä että tämä erittäin varakas suomalainen presidenttiehdokas "ei ole kehittynyt normaaliin tahtiin" kun keski-ikäisenä haki kehitysmaasta teini-ikäisen puolison? Eivätkö he olleet aivan "eri tasoilla ja eri elämän vaiheessa"?

Koitatteko väittää että Suomen presidenttiehdokkaaksi pääsee "omassa kehityksessään jotenkin jälkeenjäänyt" joka ei "kykene vuorovaikutukseen ikäistensä kanssa?"

Ovatko mielestänne kehitysmaassa täysin eri kulttuurissa asuva teini ja länsimainen keski-ikäinen varakas korkeassa asemassa oleva mies samalla viivalla?

Vai onko kyseessä nuoremman manipulointi? Tehän väitätte että "vanhemman miehen puolelta on manipulointi näissä tapauksissa kuitenkin aika suuri. Ei kukaan voi tosissaan väittää kokevansa henkistä yhteenkuuluvuutta huomattavasti nuoremman kanssa (ellei mies ole jälkeenjäänyt henkisessä kehityksessään). "

Eikö tämä monta kertaa rikkaampi huomattavasti vanhempi mies "manipuloi" köyhää teiniä?

Kaikesta tästä huolimatta monta miljoonaa naista äänesti tätä miestä ja hänen "alisteista" kumppaniaan Suomen presidentiksi.

Miksi joillekin sallitaan runsaskin ikäero suhteissa, ilman että se mitenkään haittaa näitä "suvaitsevaisia", mutta toisien parisuhteista nousee kauhea kohu?

Jos ja kun tuollainen suhde toimii, niin miksei ihan mikä tahansa muukin suhde toimisi? Eihän sitä tiedä vaikka juuri te päätyisitte seuraavaksi presidenttipariksi? ;)

mitä väliä! ikä on pelkkiä numeroita.
minä olen 23 ja minun ihana ihastuksen kohteeni on 51. ja meillä on mukavaa.
taivaallista

Puhukaa asiasta KESKENÄÄN. Mitä kumpikin toivoo suhteelta ja mille se ikäero teistä itsestä tuntuu. Hävettääkö jompaa kumpaa toisen ikä? Tuntuuko toinen liikaa huitelevalle teinille tai setämäiselle tosikolle?

Mielestäni sinänsä kenenkään suhteen sopivuutta ei voi ulkoa määritellä, vaan se määrittyy teistä kahdesta. Seitsemän vuotta on tosi pieni ikäero minun mielestä. Te kumpikin olette aikuisia ihmisiä joten jos tahtoa riittää ja rakkautta, ei ulkopuolisten mielipiteellä ole varmaankaan väliä. Uskon että vanhemmat ja läheiset ystävät kyllä hyväksyvät suhteenne, kun ette itse pelkää ikäeroanne.

Toivotan lämpimästi onnea teille:)

Ps. Puhun kokemuksesta, koska olin itseäni vanhemman miehen kanssa pitkään onnellisesti naimisissa. Ero ei liittynyt ikään. Ja nyt olen nuoremman miehen kanssa myös onnellisesti naimisissa eikä sekään liittynyt ikään että rakastuin häneen tai riitelemme aika-ajoin.

Anna mennä, rohkeasti vaan. :) Kun tapasin nykyisen mieheni olin 23v, mieheni 44v. Ylä- ja alamäkiä on ollut kuten muissakin suhteissa, mutta nyt takana kuitenkin ihanat 10 vuotta.

Yleensä vanhemmat miehet ovat kokeneempia ja kypsempiä, pikkupoikien leikit on jääneet pois, siksi olen ikäerostamme vain onnellinen. Kannattaa tosin suhteen alussa selvittää että tulevaisuuden suunnitelmat kohtaavat, meillä tämä on aiheuttanut välillä harmistumista puolin ja toisin...

Itse olen 24 ja mies 35. Seurustelua takana 3v joista kihloissa kohta kaksi vuotta :)

Minä olen kohta 24 v. ja poika/miesystäväni 30 v. Meillä ainakin toimii todella hyvin, ei se ikä merkkaa ku se on pelkkiä numeroita. Välillä sitä tulee kyllä mietittyä että kun itse täytän 30 ni toinen lähenee jo 40. Mieluummin olenkin hieman vanhemman miehen kanssa, kun useimmat nuoret keskittyvät ryyppäämiseen ja baareissa oleiluun ja ovat vastuuttomia. Poikaystäväni osaa pitää hauskaa mutta on myös vastuullinen ja kypsä. Se kyllä riippuu vähän ehkä pareistakin kenellä toimii ja kenellä ei.

Onpahan kysymys. Kun on pilvin pimein pariskuntia joissa ikä ero monta kertaa suurempi. Tunnen hyvin kolme sellaista paria 1. mies 57v ja nainen 28v 2. mies 71v ja nainen 43v ja 3. mies 37v ja nainen 52v. Ei mitään kummallista. Hyvin heillä näyttää pyyhkivän. En tajua tuota iästä jankkaamista. Kaikki vanhetaan ja kuollaan lopulta pois.

Minä olen 23-vuotias ja mieheni 42. Ikäeroa siis 19vuotta. Tämä alkuun vaivasi miestäni mutta lopulta asia unohtui kun tullaan niin hyvin juttuun. Vuosi yhteistä aikaa takana.
Aikaisempi naisystävä hänellä oli 10- vuotta vanhempi. eli 50. Hyppäys siis 30-vuotta nuorempaan tapahtui ;)

Kiitos kaikille teille arvon naisille, jotka olette jakaneet positiivisia kokemuksianne ja hienoa elämänasennettanne tässä ketjussa. Nämä tulivat itselle tärkeään tilanteeseen.

Olen 43, nainen 23. Ikäero panee toki välillä miettimään. Tosin kaiken sen muun rinnalla mitä meillä on, tuntuu hullulta pitää sitä esteenä. Jos henkisestä yhteydestä puhutaan, niin en osannut ajatella, että löytäisin näin suurta koskaan. Itse asiassa olen iloinen siitä, että on jotain pieniä erojakin.

Aloittajalle sanoisin, että jos kaipaat henkistä yhteyttä, niin malta hetki tutustua ennen kuin "yrität" mitä se sitten tarkoittaakaan.

Minä 18 ja mieheni 25. Hyvin toimi, ainakin aluksi... Erohan siitä jokatapauksessa tuli.