Selvisin hengissä elämäni pahimmasta kriisistä (ero), mutta jäljet näkyvät yhä. Olen masentunut, ahdistaa, itkettää, ei jaksa nousta sängystä, ruokahalu on mennyt jne. Välillä tulee outoja "pakkoajatuksia" esim. itsemurhasta. En tiedä voisiko tilanteeni mennä niin huonoksi, että itseni tappaisin :( pelottavaa kuitenkin. Ja pelottavaa se, että en pääse tuskastani eteenpäin. Voisiko rukous auttaa?
Itsemurha-ajatukset
tyhjyys_
12115
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Ole kärsivällinen. Aika parantaa haavoja, ja alkujaan sietämättömältäkin tuntuva tuska laimenee. Jonakin päivänä huomaat taas ilonaiheita elämässäsi.
Leskeksi jääneillä ensimmäinen vuosi on pahin, sen jälkeen sopeutuu vähitellen tilanteeseen. Avioero on joillekin heti suuri helpotus, toiset kokevat menettäneensä paljon. Tuskin avioero voi hyvän ja rakastetun puolison kuolemaa pahempi olla?
auttaa Jeesuksen nimessä paljon, vaikka silti ahdistusta voi olla, joten turvataan Herraan ja kiitetään kaikesta hyvästä.
Rukous auttaa. Rukoile paljon. Mene sen lisäksi seurakuntien tilaisuuksiin etsimään uusia ystäviä. Mene kokouksiin ja pyydä esirukousta puolestasi. Jumala on yksinäisten, ahdistettujen ja "lyötyjen" Ystävä.
Jos sinulla on masennusta, olisi hyvä saada siihen joku lääkitys, eli mene lääkärille.
Joka tapauksessa hakeudu seurakuntaan ja uusien luotettavien ystävien seuraan.
Jaak. 5:15
Ja uskon rukous pelastaa sairaan, ja Herra antaa hänen nousta jälleen; ja jos hän on syntejä tehnyt, niin ne annetaan hänelle anteeksi.
Jaak. 5:16
Tunnustakaa siis toisillenne syntinne ja rukoilkaa toistenne puolesta, että te parantuisitte; vanhurskaan rukous voi paljon, kun se on harras.
Haluaisin mennä seurakuntaan, mutta en saa lapsia minnekään hoitoon siksi aikaa. Ex ottaa heitä joskus, mutta ei koskaan silloin kun on kokouksia. Haluaisin rukouskokoukseen, rukoilen että pääsisin... hassua rukoilla, että pääsisi rukoilemaan.
En voi mennä minnekään mielenterveysongelmaa valittamaan, sillä pelkään että lapset otetaan minulta pois. Ilman heitä en kestäisi. Ja minun luonani heillä turvallisempi kuin ex:n luona.
Masennuslääkkeitä en voi syödä, olen kahdesti kokeillut. Suu kuivuu ja tulee aivan kamala olo. Olen niille yliherkkä ja ne eivät edes auta. Ja kun masennus johtuu tilanteesta, ei mistään sairaudesta. Jos tilanne parantuisi ja saisin apua, en olisi masentunut.
Kiitos rukouksista. Tänään ainakin ollut paljon parempi olla.
Hei.
Lapset ehdottomasti mukaan seurakunnan kokoukseen. Älä vaan sellaseen paikkaan menekkään, jossa lapsia ei suvaita. Minusta se on ainakin hienoa, kun lapset on mukana. Ihan pienetkin lapset mukaan. Ei siellä jääpuikkona tarvi lasten istua, vaan seurakunta on paikka, jossa on vapaus. Lapset tuo monta kertaa elämää siihen jäykkyyteen seurakunnassa.
Muistan rukouksin.
Masennuksesi on varmaan nyt enemmän surua ja se on iahan terve tunne kun on menettänyt jotain. Olisi hyvä jo ihan sosiaalisten kontaktien vuoksi päästä seurakuntaan ja ihmisten pariin. Onko paikkakunnallasi missään seurakunnassa äitilapsipiiriä.
Yksin neljän seinän sisään ei kannata jäädä.
En ole varma vastasitko mulle.
Vastaan nyt kuitenkin. Täälläpäin, missä asun, on muutamia ns kotiseurakuntia. Siis, että uskovat kokoontuu jonkun kodissa. Tuossa naapurikunnassakin on yksi, johon lapset on ihan varmasti tervetulleita joka kerta. Ei tarvi olla mitään äitilapsipiiriä erikseen. Toivottavaa on, että juuri kotikokoukset lisääntyisi, koska niissä on se tunnelma ihan erilainen. Ja tähän Jumala on meitä viemässäkin. Alkuseurakunta kokoontui kodeissa. Tää ei ole mitään uskonnollisuutta tai joku lainomainen sääntö, vaan sillä on ihan tarkoitus. En tiedä, missäpäin asut. Itse asun satakunnassa Laviassa.
Kuunteletko tästä jotakin, joka auttaa sinua näkemään asiat eri tavalla.
Vaikka esim tämä: "Täysin uusi elämä Kristuksessa! (Marttala, Tampere)"
Ja muutakin sielä on.
http://www.jukkapartala.fi/saarnat.php
Niin tää vastaus on kuitenkin tälle aloituksen tekijälle. Pieni sekaannus tuli.
Onko avioero nostanut päälle muutkin ongelmat ja voi olla että et ole vielä toipunut erosta. Kanntta keskustella ysvävien kanssa ja etsimään apua sielunhoitajiltakin. Itsemurhamietteet ovat riittävä syy jo hakea apua mielenterveyden ammattilaisilta. Rukoillaan että saisit johdatusta ja pääsisit jälleen elämään.
Sinulla on arvo ilman miestäsikin. Sen varmaan kyllä tulet vielä huomaamaan.
Olen itsekin eronnut, ja vaikka se tapahtui omasta aloitteestani, oli se aikas rankka kokemus.
Rukoilen puolestasi.
Älä anna itsetuhoisten ajatusten vallata mieltäsi, ne kun tahtovat viedä mennessään, päätä vaikka että ajattelet itsemurhaa uudelleen vaikka vuoden päästä.
Kun et jaksa ja olet maassa, niin silloin täytyy vain sitten olla maassa. Jos mahdollista, tee vain välttämättömät rutiinit, ja käy väkisin pienellä lenkillä joka päivä, muuten ole vaan, ja pikkuhiljaa ajatuksiin alkaa tulla muutakin.
ja ano Jeesuksen nimessä sen mukaan kuin tahdot ja jaksat, apua saat vähän kerrassaan ja voi Herra yllättää suurestikin ihan kerrallaan. Jos tunnet uskovia ystäviä, anokaa yhdessä ihan rohkeasti voimaa ja iloa ja vanhurskautta ja teille molemmille annetaan varmasti, sillä Jeesus on hyvä ja taivaassa iloitaan kun Herraan turvataan ja myös kannattaa tehdä kuten on opetettu evankeliumeissa.
Ei ole vaarallista se, että surraan ihmisinä välillä, mutta murheita ei kannata turhaan kantaa, katso taivaan lintuja, ei ne murehdi ja Jeesus näin opetti.
Voisitko viedä lapsesi pyhäkouluun jonnekin seurakuntaan ja samalla voisit itse olla sanan kuulossa ja tilaisuuden päätteksi pyytää esirukousta . Jos jaksaisit käydä seurakunnassa tapaisit uusia ystäviä ja saisit virvoittua Jumalan sanan virvoittavasta vaikuuksesta ja saisit uutta voimaa. Jos et ole vielä tullut tuntemaan Jeesusta pyydä häntä elämäsi Herraksi, siitä alkaa uusi elämä. Siunausta sinulle ja lapsillesi!