Etunimi, sukunimi, puh.nro, osoite? Milloin on normaalia kertoa?

Etunimen voi kertoa netissä. Ennen ensimmäisiä treffejä on syytä vaihtaa puhelinnumeroita. Itselläni on salainen numero, tietysti. En kerro sukunimeä, osoitetta tai työpaikkaa vielä useammankaan tapaamisen jälkeen. Tarkoitus on tutustua ihmiseen, ei henkilötietoihin.

Ei netissä enempää pidä kertoakaan kuin etunimi, kaupunki ja puhelinnumero, joka on prepaid.

Ja sitten vielä kommenttia sun tapaukseesi. Väärää sukunimeä ei ole pakko antaa, järkevä mies vastaisi kysymykseen sukunimestään, ettei tässä vaiheessa halua vielä sukunimeään kertoa.

Yleisesti ei kannata paljon toiveita laittaa toisen kaupungin miehiin. Mikäli mies hakee rehellisesti seuraa tai parisuhdetta, hän etsii sitä ihan omalta paikkakunnalta, ellei nyt ihan pikkukaupungissa asu.

Valehtelijaa ei kannata mennä tapaamaan, ellei itse ole taitavampi siinä pelissä. Joskus on tullut pidettyä hauskaa häntäniekan kustannuksella, jonka oikean nimen olen tiennytkin, ja varsinaiset tarkoitusperät. Mies oli seksisuhteessa usean naisen kanssa yhtä aikaa, ja toivoi löytävänsä kimppaseuraa esiintymällä sinkkumiehenä joka etsii parisuhdetta...

Ja sitten vielä kommentteja sinun tapaukseesi. Olikohan edellisessä yritelmässä jotain arkaluontoista, kun lähti saman tien :D

Sukunimen valehtelu ei ole perusteltua. Kysyttäessä voi sanoa, ettei halua sitä vielä kertoa, rehellinen mies olisi tehnyt niin.

Mikäli kyseinen mies asuu suhteellisen suuressa kaupungissa, seuran etsiminen toiselta paikkakunnalta saattaa viitata pelkän seikkailuseuran etsintään.

Valehtelijan tapaaminen ei ole hyvä ajatus, ellet itse osaa peliä paremmin. Itse hieman kyseenalaisesti huvittelin erään miehen kustannuksella, jonka tiesin oikeasti etsivän kimppaseuraa, mutta esiintyi aitoa parisuhdetta etsivänä sinkkumiehenä. Oli hänellä yhden naisensa kanssa pariprofiilikin, mutta enemmän menestystä taisi olla sinkkuprofiililla, niin sillä oli yritettävä.

Noista otsikossa mainituista kerron vain etunimen nettideiteille. Toki sen osoitteen sillä tarkkuudella, että mistä kaupungista olen. En halua tulla nimelläni googletetuksi (google antaa vain minut nimelläni - olen ilmeisesti ainoa tämän niminen maailmassa) ja olen kokenut, ettei luotetuimmankaan oloiseen ole tuntematta luottamista.

Puhelinnumeron annan hyvin harvoille ennen treffejä. Koko nimeni voisin kertoa esim parin viikon tapailun jälkeen, hieman riippuen tapauksesta...

Menisin tapaamaan ko. tyyppiä, joskaan en ymmärrä miksi ei voinut valehtelun sijaan sanoa, ettei halua sukunimeään (vielä) kertoa.

Etunimen ja kaupungin/ paikkakunnan voi kertoa vaikka jo toisessa viestissä.

Jos nettitekstailu on aktiivista ja juttu luistaa, niin kyllä minusta on helpompi ja mukavampi jutella puhelimen välityksellä, joten kyllä puhelinnumeron ja sukunimen voin kertoa 3-5 päivän tekstailun jälkeen.

Vaikka ei ole preapaid-liittymä niin numerolla ei löydy nimi ja osoitetietoja.

Ikävää että sattui tuommoinen, itse pistäisin välittömästi valehtelusta välit poikki kuuntelematta selityksiä, rehellisyys on kuitenkin sen verran tärkeä asia.

Kommenteista päätellen hirveän arkaa porukkaa on naiset nykyään, eipä ihme että on vaikeuksia päästä treffeille kunnollistenkin miesten. Itse annan nimen, numeron ja sp:n kysyttäessä, jos niitä joku haluaa googlata niin siitä vaan, ei sieltä mitään luurankoja löydy.

Muistakaa nyt kuitenkin kaikki että sitä yhtä mätämunaa kohti on kuitenkin sata suh't normaalia ihmistä korissa, tai niin minä ainakin luulen eikä mikään kokemus muusta todista.

Etunimen saa välittömästi, muut tiedot ovat selvitettävissä, jos annan puhelinnumeron. Voipi sitten googlailla, jos sairaalloinen uteliaisuus iskee, mutta syystäkin en ole missään facebookeissa tai vastaavissa, joten vain työjuttuja sen avulla löytyy. :)

Minä esiinnyn etunimelläni joka viestissä. Ensimmäisestä lähtien. Mielestäni hyviin tapoihin kuuluu esitellä itsensä, samoin hyvään viestitapaan kuuluu allekirjoittaa viesti. Niin tehdään muuallakin. Livenä ihmiset yleensä esittelevät itsensä nimillään heti tuntemattomillekin. Monissa yhteyksissä jopa sukunimillä. Siksi onkin kummastuttanut kuinka paljon vastaan tulee näitä, jotka eivät etunimeään viestissä mainitse tai sitten allekirjoittavat viestin tyyliin "-M", "-L" tms. Tavallaan tämä jälkimmäinen on jotenkin jopa huonompaa käytöstä kuin nimen jättäminen kokonaan pois, kun siinä selvästi annetaan osviittaa siitä nimestä, mutta taustalla joku outo ajatus että "ähä, enpäs sitä kokonaan sulle vielä kerrokaan". Melkein aina näistä on takaa lopulta paljastunut joku tavallinen Maija tai Liisa, joista ei todellakaan voi nimen perusteella lähteä kenenkään perään kuin korkeintaan jossain muutaman ihmisen tuppukylässä, jos joku sitä on pelkäävinään.

Sukunimi toki paljastaa pitkälti henkilöllisyyden. Sitä nyt ei tietysti tarvitse vielä viestivaiheessa kertoa. Jos nyt kuitenkaan yhtään ihmisiä tuntee, niin jokainen varmasti osaa arvioida ihmisen tavattuaan missä vaiheessa hänelle voi sukunimensä kertoa.

Kännykkänumerot on mielestäni järkevää vaihtaa treffeille lähdettäessä. Siitä syystä, että on mahdollisuus ottaa yhtyettä toiseen, jos syystä tai toisesta on esim. myöhässä. Ei ole tavatonta, että joku kulkuväline vaikka pettää kun olet vielä kilometrien päässä treffipaikasta. Tai satut esim. sairastumaan treffipäivän aamuna. Ei olisi hauskaa, jos toiseen ei saisi tällaisessa tapauksessa yhteyttä nopealla tavalla ja toinen kuvittelisi että on tehty oharit. Ymmärrän toki toisaalta osittain syyt, että numeroa ei haluta antaa. Varsin moni naisista on kuitenkin numeron antanut ja moni jopa itse ehdottanut numeroiden vaihtamista ennen treffejä noista syistä, joka on mielestäni vain hyvä asia.

Sähköpostiosoitteen ei tarvitse olla oma, jos ei halua heti kättelyssä koko henkilöllisyyttään kertoa mikäli se osoitteesta ilmenee. Anonyymin osoitteenhan nyt saa äkkiä luotua ties missä palvelussa.

Osoitetta nyt ei tarvinne kertoa kuin vasta siinä vaiheessa kun treffikumppani on tulossa luoksesi :) Ainakaan jos ei muuten tapaamisilla tule tarkemmin puhe asuinpaikasta.

Mielestäni asioiden kertomisessa on hyvä käyttää maalaisjärkeä. Parhaat tutustumiset ovat kuitenkin sellaisia, joissa kumpikin osaa olla tarpeeksi avoin ja voidaan reilusti tutustua. Jos toisesta henkii selvää tietojen piilottelua niin mielestäni ei tarvitse ihmetellä, jos toisen innostus tutustua alkaa hiipua ainakin jos toinen on itse avoimesti kertonut asioista itsestään. Hyvässä tutustumisessa voidaan vastavuoroisesti tuoda esille asioita itsestään. Älkää ainakaan pilatko asioita ylimenevään vainoharhaisuuteen :)

Minusta (miehenä) tuo on perusteltu syy lopettaa juttu siihen. Se on ymmärrettävää, että joitain aralta tuntuvia asioita vähän peittelee ja ehkä hituisen valehteleekin (hyvin veteen piirretty viiva, mikä on "valkoinen" ja mikä törkeä valhe, tietysti). Mutta tuo menee jo niin isoksi valeeksi, että mielestäni se on tuosta poikki.

Olen ihmetellyt, miten rohkeasti naiset antavat puhelinnumeronsa. Olen sen saanut treffejä sovittaessa varmaan kymmeneltä naiselta tms. ja minusta se on turhan uhkarohkeaa ainakin ensi tapaamiseen asti. Ihan oman turvallisuuden vuoksi, käyttäkää jotain prepaid-liittymää tms. ainakin siihen asti, että olette kerran miehen livenä tavanneet ja teillä on edes vähän nettikeskusteluja parempi perusta arvioida, onko tämä täysin psykopaatti. Vaikka riski on pieni, niin JOS se väärä jätkä osuu eteen, niin...

Asian toinen puoli on tietysti se, että kun numero on minulle annettu, niin kyllä minä olen kokenut sen velvoittavan antamaan omani. Enkä itse käytä prepaidia. Mutta minullehan riski on pienempi.

Etunimen kerron kyllä heti netissä, mutta vasta treffien jälkeen kannattanee ruveta kaikkia oikeita henkilötietoja jakamaan jos kaikki OK. Tosin valehtelu henkilötiedoilla kannattaa myös ottaa epäillen, alkuvaiheessa en harmistu jos nimet ovat tekaistut mutta jos tapaamisasteelle ollaan menossa niin silloin valehtelu herättää vähän epäilyksiä - etenkin miesten suhteen kannattaa olla varovainen, koska valitettavasti ne varatut miehet harrastaa tätä peliä.

Mielenkiintoinen yksityiskohta viime vuosina on ollut naiset, jotka tallentavat ja lähettävät Facebook-profiilikuvansa suoraan liitteenä tajuamatta, että FB-kuvan tiedostonimen keskiosa on se profiilin numero eli siitä näkee suoraan profiilin ja nimen...

Kiitos kaikille tähänastisista vastauksista!
Hyviä kommentteja.
Lisääkin mielellään luen :)

Olen uusi näissä nettitreffiympyröissä.
Olen ollut paljon kyllä nettikeskusteluissa harrastukseni puitteissa. Siellä olen kirjoittanut omalla nimelläni ja niitä kirjoituksia löytyy paljon netissä.
Mitään ongelmia ei ole tullut tästä avoimuudestani.

Siksipä taidan olla liian sinisilmäinen nettideittailuun. Tämä taitaa olla aivan erilainen maailma. Pelottavaa.

Olen pitänyt itseäni hyvänä ihmistuntijana, koska paljon olen netissä ja livessäkin uusien ihmisten kanssa tekemisissä. Siksi luotin omaan arviointiini, että tämä mies on luotettava. Minä kerroin nimeni, joita on tämä yksi ainut maailmassa. Jopa kehotin googlaamaan, että näkee kirjoituksistani nettikeskusteluissa, millainen olen.
No, varmaan hän ei halua vakavaa suhdetta. Kertoi, että on aiemminkin ollut jonkun kanssa eivätkä kumpikaan kertoneet muuta kuin etunimet ja muita juttuja itsestään sen verran kuin itse halusi ja hyvin meni ja ihan kivaa oli.

Vieläkin uskon, ettei hän mitään häiriötä aiheuta. Oli tuossa katkopaikka jo välillä ja ei tullut ovelle koputtelemaan. Netissä viestitteli ja etsi ja tuli kohteliaasti juttusille.
Parille muullekin olen antanut nimeni ja vielä useammalle salaisen puh.nroni ilman nimeäni. Eikä ole ollut mitään häiriötä, vaikka juttumme ei edennytkään.

Tämä mies ei halunnut puh.nroani eikä soittaa, koska olisin saanut puh.nrosta selville nimensä. Sanoi, että se on jo vakavaa, jos antaa puh.nron ja sukunimensä ja osoitteensahan siinä myös paljastuu.
Tuo mielipide lienee oikea nettideittailussa muttei live-elämässä. En itse pidä minään vakavana seurustelusuhteena, jos joku tietää nimeni ja missä asun.
Pelkäänpä, että toimin liikaa oikean elämän malliin virtuaalissa... Mietin, että haluankokaan oppia virtuaalin (vainoharhaisia) käytöstapoja, joissa kaikkia pitää epäillä, kunnes toisin todistetaan.

Ööö aloittaja, oliko sinulla joku pointti vai pelkkää ajatuksen virtaa kirjoitat?

Itse olen hyvin eri linjoilla näiden vastausten kanssa. Kun minulla oli profiili, oli se kuvallinen, kuva hyvin tunnistettavissa. Etunimen kerroin heti ja yhteystiedot (=koko nimi ja meitä on vain yksi tämän nimisiä olemassa ja puhelinnumero) annoin aika äkkiä. Puhelin on työpuhelin ja sp työsähköposti. Näitä olen käyttänyt ennenkin kun minulla on profiili jossain ollut, eikä ole IKINÄ ollut mitään ongelmia sen takia. Päin vastoin, useampi nainen kertoi arvostavansa rehellityyttäni ja että meitä on niin harvassa.

Olen sitä mieltä että niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan. Rehellisyyteni näkyy kauas eikä kusettajat vaivaudu. Toki ymmärrän naisia kenelle voi helposti tulla häiriköintiä mutta minusta miehet (ei pojat) voi esiintyä hyvin omana itsenään treffeissä.

Veikkaan että tähän kirjoitukseeni joku vastaa että vain mielenvikainen antaa oikeat tietonsa netissä mutta miettikääpä, kumpi on lopulta pahempi; olla täällä omana itsenään vai esittää jotain ihan muuta kuin mitä on ;)

Aa, okei ja kiitos, nyt alan tajuamaan mitä ajat takaa =)

Rehellisyyteen kuuluu myös itselleen rehellisenä oleminen. Sinä tiedät itse kannattaako paukkuja tuhlata. Kolmeen-neljään eri kertaan treffipalstoilla olleena ja ehkä 15 naista sitä kautta livenä tavanneena sanon puolestani että kannattaa tunnustaa tosiat kuten:
a) toinen tykkää mutta itse ei tykkää
b) itse tykkää mutta toinen ei tykkää
c) kumpikaan ei tykkää
d) molemmat tykkää

Noista (minun kohdalla) ainoastaan tuo d-kohta on johtanut suhteeseen, ja muissa olen arvostanut toisen suoruutta tai itse ollut suora. Okei, yksi oli sellainen että tykkäsin tosi kovasti mutta hän piti enemmän kaverina, ja ei siitä mitään sitten tullut kovasta yrityksestäni huolimatta. Nyt se naurattaa, eron yhteydessä teki kipeää.

Ei minulle ole jääny paha mieli siitä että joku on sanonut että on pahoillaan mutta en kolahda tms.

Sitten on vielä e) jotain outoa. Eli minä ainakin olen jättänyt jo viestittelyvaiheessa homman kesken jos on ollut jotain salaperäistä - muutaman päivän katoamisia, nimen panttaamista, selityksiä..

Enpä tiedä mitä sinun pitäisi tehdä, tasapainottele järjen ja tunteen välillä niin sieltä se vastaus löytyy =)

Itte ainakin kerron etunimen kyl melkeimpä ekassa viestissä. Mut puh. nro:n annan vasta sitten kun olen viestitelly niin että olen vakuuttunut siitä että kandee tutustua enemmän... eli mieluusti niin että vaikka sovittais ensin tapaaminen ja tutustuttais livenä (julkisessa paikkaa), jonka aikana yleensä numeron annan.

Okei, ei varmaan käy kaikille mun tapa mut niin mä yleensä toimin.

Miehenä tietenkin turvallisempaa,mutta itse olen aina kertonut koko nimeni,ja myös puhelinnumeron.
Näin koitan antaa myös kuvan siitä,millä mielellä olen liikenteessä eli taustoja saa stalkkailla mielin määrin.Ei sieltä luurankoja löydy...
Onhan välillä omat ongelmat asiasta ollut, mutta suoraan puhumalla yleensä selviää.
Jos ei kolahda, niin mielestäni on parasta sanoa se päin naamaa,ja jättää tarina siihen.Itse ainakin haluan asian näin ilmaistavan, ja yritän olla myös itse rehellinen tässä asiassa(vaikka se tarkoittaisi toisen mielen pahoittamista).
Ei niihin pakkeihin kuole,yksi kokemus elämässä enemmän :)

ihme PELLEJÄ nämää SALAILIJAT! en ala mihinkään jonkun ihme kaappi pelkurin kanssa. Se nyt tietää ettei tyyppi ole avoimilla korteilla liikkeellä jos ei kerro kaikkea mitä kysytään. Joten jos VÄHÄÄKÄÄN salailee jotein, niin HERÄÄ! Ja kysy miksi? Syyt: valehdeltu ikä, ammatti, siviilisääty, rikollistausta, negatiivinen julkisuus, konkurssi, ulosottovelat (ei tietenkään estä suhdetta), lukuisat erot, jne.Tod. näk. googlettamalla siitä lötyisi paljon ikäviä juttuja.Jopa murha.infosta löytyisi tietoja siitä. Kuka haluaisi suhteeseen espoon kännykkämurhaajien kanssa jotka nyt vapaana jo???
Itse viimeksi käräytin 49v miehen, joka väitti olevansa 42.
Eri asia sit jos erityisesti hakee linnakundia.:))

Loppu ~ ~ Slut ~ ~ The End
Suhteemme "maailman loppu" tuli 20.12.2012

Mitäkö opin...
Että nopeammin kannattaa nostaa kytkintä, jos toinen valehtelee ison asian kuten nimensä.
Ja niitä valheita tuli lisää, mutten enää edes huomauttanut hänelle. Hän valehteli sujuvasti muttei kaikissa asioissa. Kertoi paljon kipeitä henkilökohtaisia juttujaan. Ja ne olivat tosia, sen tiedän.

Olen liian kärsivällinen odottelemaan, että saan varmuuden, ettei tästä mitään tule.
Nyt on kuitenkin aivan hyvä mieli ja omatunto.
Hän tietää, että odotin ja halusin enemmän.
Sitä hän ei voinut tai halunnut antaa.
Aikaa meni hukkaan tosin.