Jos hankkii kehykset missä kuvasuhde 16:9 niin jääkö ylös ja alas mustat palkit vaikka kuvat olisi otettu tuolla suhteella vaiko olisiko suhteella 4:3 parempi
digitaaliset valokuvakehykset
kuvatesille21
111399
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Ei jää mitään mustia palkkeja - tilaat tuolta Panoraamajulisteen 16:9 kuvasta, niin ei ongelmaa:
http://www.photobox.fi/shop/wall-decor/posters
(avaa tuolta välilehti Mallit ja mitat - siellä on kolme eri 16:9 panoraamakokoa)
30 cm x 54 cm
40 cm x 72 cm
50 cm x 90 cm
Etkö huomannut otsikkona oli digitaaliset valokuvakehykset siis toimii sähköllä???!!!
jaa... minulle täysin uutta - mitäköhän järkeä näissäkin sitten
Näyttää olevan digitaalisia kuvakehyksiäkin eri kuvasuhteilla, joten varmasti löytyy 16:9 näyttävä - ja itse löysin todella nopeaan 16:10 kehykset, jolloin nuo ylös ja alas jäävät mustat raidat ovat todella kapeat.
toisaalta eihän tossa alkuperäisessä kysymyksessä ole mitään järkeä - miksi sinne raidat jäisi, jos kuva ja kehys on samaa kuvasuhdetta?
järjen käyttö on sallittua
miksikö näissä sitten ei ole mitään järkeä:
kameran tuottaman kuvan koko:
Still-kuva, L-koko (3:2-tila)
24 M (6 000 x 4 000)
digitaalisen valokuvakehyksen näytön resoluutio:
WSVGA, 1024x600
Joten tuo digitaalinen valokuvakehys näyttää kuvastasi vain 2,2 % - ei kummoinen katseluelämys
Muoto ja koko ovat eri asioita. Kokoa voi aina muuttaa mielin määrin, mutta muoto ei muutu samalla. Muodon voi muuttaa kolmella tavalla: rajaamalla, lisäämällä palkit tai venyttämällä tai näiden yhdistelmillä.
Jos tarkoitus on näyttää yhtä kuvaa tai pientä määrää kuvia, eikä ole järkevintä rajata kuvat uudelleen kehyksen suhteelle vaikka irfanview'llä. Samalla kannattaa luultavasti muuttaa kuvat paneelin resoluutiolle. Luultavasti paneelin oma muutostoiminto on huonompi kuin mitä itse voi tehdä.
En itse tiedä, miten noita kehyksiä käytetään, mutta esim. 16:10 näytöllä nuo kuvan 16:9 mustat raidat ylhäällä ja alhaalla ei häiritse käytännössä lainkaan
Itse väittäisin, että näistä digitaalisesta kehyksistä paras kuvasuhde on 16:10, koska HD video on suhteellaa 16:9, jolloin kuvan alareunaan ja yläreunaan jää todella ohkaset mustat raidat ja suurin osa valokuvista on taas 2:3 kuvasuhteella, jolloin kuvan vasemmalle ja oikealle sivulle jää aivan ohkaset mustat raidat.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Kinofilmi
http://fi.wikipedia.org/wiki/Kuvasuhde
4:3 on valokuvauksessa harvinaisempi, mutta kyllä niitäkin on:
Most image sensors equipping compact cameras have an aspect ratio of 4:3. This matches the aspect ratio of the popular SVGA, XGA, and SXGA display resolutions at the time of the first digital cameras, allowing images to be displayed on usual monitors without cropping.
http://en.wikipedia.org/wiki/Image_sensor_format
http://www.four-thirds.org/en/fourthirds/index.html
http://www.hasselblad.com/products/h-system.aspx
http://www.phaseone.com/en/Camera-Systems/Camera-Bodies.aspx
Kyllä nimenomaan suurin osa valokuvista on 4:3 suhteella, koska se on digikameroiden yleisin suhde. 3:2 suhdetta on käytetty lähinnä järjestelmäkameroissa. Toki nykyään monilla pokkareillakin voi ottaa 3:2 kuvia. Canonin pokkareihin 16:9 suhde tuli vuonna 2006, mutta 3:2 vasta syksyllä 2010.
Näiden suhteiden välillä on sellainen matemaattinen suhde, että kaksi 4:3 kuvaa pannaan rinnan pystyyn, tulee 3.2 kuva. 4:3 on elokuvaformaatti ja kun kinofilmi käännettiin vaakaan, tuli luonnolliseksi suhteeksi 3:2.Tosin jotkut selittävät, että Oskar Barnackilla oli joku mieltymis 3:2 suhteeseen.
4:3 kuvasuhde on käynyt suunnilleen seuraavan polun Mykkäfilmi -> äänifilmi -> TV - > Monitorit -> Digikamerat. 3:2 suhteella ketju on lyhyempi kinoflimi -> digijärjestelmä.
Tässä kehyksen värillä on merkitystä. Mustassa kehyksessä ylimääräinen musta ei välttämättä näy, kun valkoisessa se saattaa häiritäkin. Kuitenkin kannattaa rajata kuva uudelleen kehykselle ellei kyse ole puhtaasti näyttölaitteena käyttämisestä.
Mielenkiintoista tietoa kuvasuhteen historiasta.
Minun kamerassani nuo kuvasuhdevaihtoehdot ovat 4:3, 3:2, 16:9. 1:1.
Olen pitänyt sitä tuolla ylimmäisessä 4:3, sen kummemmin asiaa miettimättä.
Kameran ohjeissa kehotetaan vaihtamaan suhdetta esim. 16:9, jos haluaa katsoa kuvia laajakulmaisen television ruudusta. Suhtaudun tähän hyvin epäilevästi, koska kenno ei muutenkaan ole suuren suuri, kysymyshän täytyy olla croppaamisesta, kuinka paljon, sitä en jaksa nyt laskea.
Tulee mieleen ainoa tilanne, jossa tuota kuvasuhteen muutosta voisi kokeilla, kun kokeilee 16 millisen tv- tai elokuvalinssin käytettämistä tässä kamerassa (25mm tai alle sen). Silloin voi tulla mustat reunat kulmiin, etsimeen ja kuvaan, ja ongelmaa voi yrittää ratkaista muuttamalla kamerasta kuvasuhdetta 4:3 sta esim. 16:9:een.
Mutta normaalissa kuvaustilanteessa järjestelmän omilla objektiiveilla ilman adapteria kuvatessa minulla on aina täysi 4:3 suhde ja sitten valmiista kuvasta voi rajata tai venyttää tms. ( mutta täytyy myöntää, voi olla että hahmotan tuon kysyjän ongelman väärin)
Uskon, että olet ymmärtänyt jotain väärin - kyllä se kannattaa käyttää 16:9 kuvasuhdetta, jos kuvat on vain tv käyttöä varten - tv kun ei näytä kuitenkaan kuin vain osan siitä kuva-informaatiosta, jonka kamera tallentaa:
Esimerkki kameran erottelukyvystä: 4608 x 3456
Full HD resoluutio: 1920 x 1080
Joten telkkarilla katsoessa näet korkeintaan 13 % kameran tallentamisesta kuvainformaatiosta
On kaksi tapaa toteuttaa kuvasuhteet. Yleisempi on kroppaus, jolloin kuvasta leikataan päältä vain osa 16.9 tai 3:2 suhteella. Tällöin saman voi tehdä myös jälkikäteen, joskin silloin kuva pakataan kahteen kertaan. Kyse on periaatteessa siitä, miten työn jakaa kuvaushetken ja jälkikäsittelyn välillä. Toiset haluavat suoraan kamerasta valmista kuvaa, toiset taas haluavat vapauden näpertää jälkikäteen. Toisaalta eri kuvaustilanteissa voi olla hyvä käyttää eri tapaa. Itse olen käyttänyt paljon 3:2 suhdetta kompromissina. Se näkyy 16:9 näytöllä aika leveänä ja toisaalta siinä on pystysuunnassa varaa korjata rajausta.
Toinen tapa toteuttaa kuvasuhteet on ylisuuri kenno. Siinä kenno on suurempi kuin mitä tarvitsisi millekään tietylle suhteelle. Kennosta sitten rajataan sopivanmuotoinen alue, niin että lävistäjä käyttää aina koko piirtoympyrän. Tämä koskee suhteita 4:3, 3:2 ja 16:9, 1:1 tehdään siinäkin rajaamalla. Tässäkin megapikselimäärä on suurin 4:3:lla ja pienin 16:9:llä, mutta se kuitenkaan ei varsinaisesti aseta näitä suhteita mihinkään järjestykseen. Etuna on myös, että ns,. kinovastaavuus pysyy kokoajan samana. Rajauksessa kinovastaavuus kasvaa 4 % 3:2 suhteella. Tällaisen kameran tuntee siitä, että leveämmässä moodissa kuvan leveys on hieman suurempi.
Esimerkki rajaavasta kamerasta: Canon PowerShot SX220 HS:
Suhde.....leveys.......korkeus.....lävistäjä
4:3............4000.........3000.........5000
3:2............4000.........2664.........4806
16:9..........4000.........2248.........4588
Leveys pysyy samana, lävistäjä muuttuu. Kaikki Canonit rajaavat
Esimerkki ylisuuresta kennosta: Panasonic Lumix LX5
Suhde.....leveys.......korkeus.....lävistäjä
4:3...........3648.........2736.........4560
3:2...........3776.........2520.........4540
16:9.........3968.........2232.........4553
Leveys muuttuu, lävistäjä pysyy (suunnilleen) samana. Canonilla saa 3:2 suhteella vain 89 % maksimipikselimäärästä, kun Lumixilla saa 95 %. 16:9 suhteella Lumix antaa 8,9 megapikseliä, kun Canon antaa 9,0. Kahden megapikselin ero on kutistunut olemattomiin. Panasoncin kenno on ainakin 3968 x 2736 eli ainakin n. 10 % pikseleistä menee aina hukkaan Panasonic käyttää tietääkseni kumpaakin tapaa.
Toki ratkaisu voi olla myös jotain näiden väliltä.
Kun otat sitä 4:3 kuvaa, jonka aiot rajata 3:2 suhteelle, niin miten varmistat, että rajatussa kuvassa kohteiden päät näkyvät kunnolla?