UMP-puolueen nykyinen pääsihteeri ja puolueen puheenjohtajaehdokas on julkaisemassa kirjaansa Manifeste pour une droite décomplexée (éd. Fayard). Le Figaro julkaisee eksklusiivisesti siitä otteita.
http://www.lefigaro.fr/politique/2012/09/26/01002-20120926ARTFIG00428-cope-denonce-l-existence-d-un-racisme-anti-blanc.php
Kaksi kuukautta ennen UMP:n puheenjohtajan vaaleja julkaisee puolueen pääsihteeri ohjelmakirjan, jossa hän paljastaa ja tuo esiin joitakin ajatuksia, jotka eivät kaikkia miellytä, etenkään kansallisessa opetushallinnossa.
Meaux esimerkkinä
Kun sain perinnöksi rakkauden Ranskaan ja halun palvella sitä, niin Meaux’ssa tämä rakkaus tuli lihaksi raapiutuessaan vasten elämän mutkikkuutta. Sillä Ranska, josta puhun näillä sivuilla, ei ole abstrakti, käsitteellinen, romanttinen Ranska. Se ei ole enää hienojen asuinalueiden ja eliittien Ranska. (…) ”Todellisuusshokki” oli myös perheenäiti, joka tuli äskettäin tapaamaan minua. Hän asuu yksin poikansa kanssa tornitalossa Beauval’ssa ja hän on tuntenut itsensä uhatuksi sen jälkeen, kun hän reagoi aggressioon. Hänen poikansa pelasi kannettavaa pelikonsolia talon alakerrassa. Eräs nuori töni häntä ja vei häneltä laitteen. Äiti tunsi nuoren. Hän meni tapaamaan tämän vanhempia, jotka olivat naapureita, hakeakseen takaisin laitteen, jonka hän oli ostanut usean kuukauden säästämisen jälkeen. Ja näin hänelle vastattiin: ”Jos et ole tyytyväinen, niin ala vetää gallialainen …” (Si t'es pas contente, casse-toi, la Gauloise…). Siitä lähtien nainen tunsi, että häntä tuijotettiin; hän tunsi itsensä vieraaksi tällä asuinalueella, jossa hän oli asunut jo vuosia. ”Anti-valkoinen rasismi” kehittyy kaupunkiemme asuinalueilla, jossa eräät henkilöt – joista osa on Ranskan kansalaisia – halveksivat ranskalaisia ja nimittelevät heitä ”gallialaisiksi”, koska heillä ei ole samaa uskontoa, samaa ihonväriä tai samaa alkuperää kuin heillä.
Kuulen yhä enemmän Meaux’n asukkaiden valittavan tästä ja tämä rasismi on yhtä vähän hyväksyttävää, kuin muutkaan rasismin muodot: meidän täytyy tuomita se, kuten tuomitsemme kaikki muutkin syrjinnän muodot. Tiedän, että rikon tabua käyttäessäni termiä ”anti-valkoinen rasismi”, mutta teen sen tietoisesti, koska se on todellisuutta, jossa jotkut kansalaisemme elävät ja vaikeneminen vain pahentaa traumoja. Näitä ilmiöitä on mahdotonta nähdä Pariisin poliittisista ja mediapiireistä käsin, joissa suurin osa johtoportaasta on ranskalaisista vanhemmista syntyneitä valkoihoisia ranskalaisia. Näissä mikrokosmoksissa diversiteetin puute rajoittaa värillisten tai ulkomaista alkuperää olevien ihmisten määrää. Katsokaamme kuitenkin totuutta silmiin: tilanne on aivan toisinpäin monissa lähiöissämme.
(…)
http://www.lefigaro.fr/politique/2012/09/26/01002-20120926ARTFIG00428-cope-denonce-l-existence-d-un-racisme-anti-blanc.php
Kaksi kuukautta ennen UMP:n puheenjohtajan vaaleja julkaisee puolueen pääsihteeri ohjelmakirjan, jossa hän paljastaa ja tuo esiin joitakin ajatuksia, jotka eivät kaikkia miellytä, etenkään kansallisessa opetushallinnossa.
Meaux esimerkkinä
Kun sain perinnöksi rakkauden Ranskaan ja halun palvella sitä, niin Meaux’ssa tämä rakkaus tuli lihaksi raapiutuessaan vasten elämän mutkikkuutta. Sillä Ranska, josta puhun näillä sivuilla, ei ole abstrakti, käsitteellinen, romanttinen Ranska. Se ei ole enää hienojen asuinalueiden ja eliittien Ranska. (…) ”Todellisuusshokki” oli myös perheenäiti, joka tuli äskettäin tapaamaan minua. Hän asuu yksin poikansa kanssa tornitalossa Beauval’ssa ja hän on tuntenut itsensä uhatuksi sen jälkeen, kun hän reagoi aggressioon. Hänen poikansa pelasi kannettavaa pelikonsolia talon alakerrassa. Eräs nuori töni häntä ja vei häneltä laitteen. Äiti tunsi nuoren. Hän meni tapaamaan tämän vanhempia, jotka olivat naapureita, hakeakseen takaisin laitteen, jonka hän oli ostanut usean kuukauden säästämisen jälkeen. Ja näin hänelle vastattiin: ”Jos et ole tyytyväinen, niin ala vetää gallialainen …” (Si t'es pas contente, casse-toi, la Gauloise…). Siitä lähtien nainen tunsi, että häntä tuijotettiin; hän tunsi itsensä vieraaksi tällä asuinalueella, jossa hän oli asunut jo vuosia. ”Anti-valkoinen rasismi” kehittyy kaupunkiemme asuinalueilla, jossa eräät henkilöt – joista osa on Ranskan kansalaisia – halveksivat ranskalaisia ja nimittelevät heitä ”gallialaisiksi”, koska heillä ei ole samaa uskontoa, samaa ihonväriä tai samaa alkuperää kuin heillä.
Kuulen yhä enemmän Meaux’n asukkaiden valittavan tästä ja tämä rasismi on yhtä vähän hyväksyttävää, kuin muutkaan rasismin muodot: meidän täytyy tuomita se, kuten tuomitsemme kaikki muutkin syrjinnän muodot. Tiedän, että rikon tabua käyttäessäni termiä ”anti-valkoinen rasismi”, mutta teen sen tietoisesti, koska se on todellisuutta, jossa jotkut kansalaisemme elävät ja vaikeneminen vain pahentaa traumoja. Näitä ilmiöitä on mahdotonta nähdä Pariisin poliittisista ja mediapiireistä käsin, joissa suurin osa johtoportaasta on ranskalaisista vanhemmista syntyneitä valkoihoisia ranskalaisia. Näissä mikrokosmoksissa diversiteetin puute rajoittaa värillisten tai ulkomaista alkuperää olevien ihmisten määrää. Katsokaamme kuitenkin totuutta silmiin: tilanne on aivan toisinpäin monissa lähiöissämme.
(…)
Vastaukset 1
Vanhimmat
äh-dullah ja mutumba on aina uhri.
vaikka jäisi pili kolossa kiinni raiskauksesta, tai savuava pistooli kourassa murhasta.
toivottavasti tuleva sota siivoaa suurimman osan saastasta pois.