Mies pyytää minulta rahaa :(

Eihän gemsu mikään MIES liene ollenkaan
siivestäjä kuulu kautta maan

Omat rahat säästyy kun pummaa toiselta. Neljässä vuodessa voi(t) muuttua itsestään selvyydeksi, jolta saa kaikenlaista hyödyllistä. Pummaa takas ennen kuin poitsu kerkiää ja katso miten reagoi.

Sanot vaan reilusti sille et käytä omia rahoja jos haluaa ostaa jotain. Olet itse tehnyt töitä ja ansainnut omat rahat. Pyydä sinä rahaa siltä ja katso et antaako se sitä rahaa sulle. näet vähäne t onko valmis jakamaan itse omista varoistaan. jos ei ole niin käyttää sua hyväksi.

No mä tasotan ja pummaan mieheltäni. :)

Kun mies käyttää puolisonsa rahaa perustarpeisiin, sitä kutsutaan pummaamiseksi.

Kun nainen käyttää miehen tiemaamaa rahaa kenkiin, laukkuihin ja etelänmatkoihin, sitä kutsutaan parisuhteeksi.

Olkaapa miehet tarkkana!

laadi ruoka budjetti, määrätty summa kuukautta kohti johon kumpikin laittaa saman verran rahaa kerran kuussa. ja sillä rahalla ostetaan vain ruokaa ja hygieena tarpeet. kaikki muu limsat, karkit y.m saa ottaa omasta lompakosta.

meillä on näin ja toimii hyvin. ei vaadi muuta kuin että on huolellinen. oma ruokalompakko missä on ruokaraha. joskus jos ostaakin omalla rahalla niin sit vain ottaa sen takaisin ruokalompakosta.
elä anna ukkosi kerjätä, hän oppii vain huonoille tavoille, elä hyväksy !

Annan joka kerta 100 Euroa.

Aika törkeää. Itse olen ollut työtön vuosia joten mies on elättänyt minut - koskaan en ole ollut käsi ojossa. Ei tulisi mieleenkään pyytää rahaa.

Jos sä et anna puolisolle rahaa miksi asut hänen kanssa?Seksin takia? Et halua olla yksinäinen?Se ei mikään perhe jos jokainen asuu erikseen saman katon alla.Lähde pois ja asu yksin.Sinulle ei sovi perhe elämää.

No moi.

Olen asunut ensiksi opiskelija-asunnossa siskoni kanssa ja asunto oli siten hieman isompi. teimme joka päivä ruokaa koulujen ja töiden jälkeen illalla 5-6 aikaan joten se oli päivällinen. maksoimme vuokran puoliksi sillä kumpikin oli ilmoittautunut kelalle asumistuen hakijaksi. maksoimme kauppa-ostokset puoliksi sillä söimme samaa ruokaa ja vuoro oli joka toinen päivä tehdä. Eli neitonen maksahan puolet kustannuksistasi ja tee osasi miehesi kanssa jakaen äläkä tuhlaa omia rahojasi vain mies-huoriin!!!!

Helpoin ratkaisu on, että ensin lasket kuinka paljon rahaa teillä menee keskimäärin kuussa ruokaan ja muihin yhteisiin ostoskuluihin (kuten joku mainitsi, niin just ne hygieniatarvikkeet, siivoustarvikkeet jne). Huom. Tähän summaan voi sisällyttää myös sipsit ja muut mässyt jos ne ostetaan molemmille syötäviksi esim. leffailtaa tai viikonloppua varten.

Tämän jälkeen kuun alussa molemmat pistää tästä summasta kippoon puolet ja ruokaa yms yhteisiäkuluja voi maksaa kipon rahoilla pistämällä kuitin vastineeksi rahoista. (vaihtoehtoisesti käy kaupassa omilla rahoilla ja kuittia vastaan ottaa yhteysistä rahoista oman osuutensa.)

Tämän pitäisi yleensä toimia ja lainaamisen loppua. On eri asia tarjota poika- tai tyttöystävälle herkkuja välillä, itsekin ostanut leffailtoihin mielelläni sipsit yms ilman että toinen maksaa mitään takaisin. Mutta säännöllinen pummaus puolin tai toisin ei ole mistään kotoisin. Ja se pilaa suhteen eli jos yhdessä ajattelitte olla, niin suosittelen kuittien säilyttämistä ja yhteistä ruokakassaa.

Ei miehen tai naisen kuulu pummata rahaa toiselta maksamatta niitä tai osuuttaan takaisin. Mutta koska yleensä riita syntyy siitä, paljonko kumpikin on käyttänyt rahaa, on fiksuinta ottaa kuitti kaikista menoista ja joko tasata ne kuun lopuksi tai käyttää edellä mainittua yhteistä rahakippoa. Voidaan myös sopia, että toinen (vastuullisempi) hoitaa kaikki ruokaostokset kuukauden aikana näistä kipon rahoista. Silloin ei tarvitse setviä kuitteja puolin ja toisin.

Olen ollut samassa tilanteessa ja meillä se päätyi siihen että jätin kundin (erona tosin se, että minä olin opiskelija ja hän vakituisessa työssä, mutta silti jostain syystä minä olin se joka lainasin hänelle rahaa... Toki maksoi takaisin jossain vaiheessa eli sinänsä ei ongelma, mut eroon päädyttiin silti, toki eroon oli muitakin syitä.)

Eli kai tarkoitan sitä, että olette saman arvoisia. Molemmat ovat olleet kesätöissä ja molemmat opiskelevat. Jos sulla on enemmän säästöjä niin ne ovat sun säästöjä, ei poikaystävän kuukausirahaa. Ensin on pystyttävä maksamaan yhteiset kulut ruokaan ja vuokraan yms pummaamatta tai asenteella "mä maksan takaisin sit ens kuussa" tai "mä maksan sit ku veronpalautukset tulee". Siksi yhteinen alkukassa on hyvä, sillä silloin molemmat ovat pistäneet yhtä paljon ja kuiteista näkee mihin raha on mennyt.

(Sitten jos haluat ostaa jotain kivaa ekstraa hänelle yllätyksenä, niin siitä vaan. Mutta silloin et voi syyllistää poikaystävää siitä. Se on ollut sinulta tietoinen päätös. Eikä toistaalta kannata alkaa niin pihiksi, että kun ostat sipsejä omasta lompakostasi niin et voi tarjota hänelle.. Niin tarkaksi EI kannata ryhtyä.)

Ei ole sinun tehtäväsi lainata hänelle rahaa. Mutta sitä ennen selvittäkää yhteinen budjetti tosiaan, johon molemmat pistää yhtä paljon. Se on ainakin hyvä alku, josta kokeilun jälkeen voi päättää ,mihin suuntaan pitäisi sitä muokata (fiksata summaa ja sitä mihin rahoja käytetään ja mihin ei). Joka tapauksessa silloin ei pitäisi olla syytä pummata enää (MUISTAKAA NE KUITIT) ja riitojen pitäisi vähentyä... :)

Semmosta se kuulkaa on, kun samassa taloudessa eletään. Yhteisiä ne on sillon rahat. Itse olen tienannut koko yhdessäoloaikamme kolme kertaa enemmän kuin vaimo ja kaikki ne rahat on mennyt "yhteiseen hyvään".

Taas samankuuloista 'uutisaihetta' kun joskus vähän aikaa sitten !!!!
Onks itsetunnossa häikkää, jos ei osaa sanoo ei.
Kyl yhteises taloudes pitäis kulut mennä tasan (tulot huomioon ottaen), MUTTA, ei loisia pitäis rahoittaa, 'avun tarve' kasvaa vaan.....siitä loiset elää, ei tartte yrittääkään tehdä mitään kun joku työntää apuja näppeihin koko ajan...

Hoh hoijaa. Koko ketju on aloitettu taas vain siksi, että naiset pääsevät julistamaan miesvihaa netissä. Se on nykyisin muoti-ilmiö tuo miesviha. Naiset pitävät miehiä arvottomina roskasäkkeinä ja sen osoittaa nykyinen feminismi lesboilukin.
Mies on nykyisin turhake, jota nainen ei elämäänsä tarvitse. Käyttävät, pettävät ja jättävät tai vaihtavat arabiin kun on niin hot kun on ulkomaalainen mies.

Mikä vittu siinä nykyisin on, että parisuhteessa pitää kaikki laittaa sentilleen 50/50??? Jos asutaan saman katon alla, niin kumpikin maksaa mitä on maksettavaa ja eletään muutenkin MEIDÄN rahoilla. Meillä maksetaan laskut silloin, kun rahaa tulee ja kaupassa maksaa se, jolla silloin on rahaa. Suurin piirtein ekasta päivästä lähtien kaikki on ollut yhteistä. Pääasia, että laskut on maksettu ja kaapista löytyy ruokaa. Ihan sama kenen rahoilla se on ostettu. Yhteisessä veneessä tässä kumminkin ollaan.

Mitäs sitten kun tilanne on tämä: Minulla oma asunto, jossa olen vuokralla, miehellä omansa jonka omistaa. Mies on aina minun luona ja on irtisanonut omasta asunnostaan netit yms. Minulla kaksi lasta ja miehellä yksi joka luonani viisi-kuusi päivää kuussa, minä maksan kaiken ruuan, aina. Mies ei käy kaupassa.

Onko reilua mieheltä vedota siihen ettei maksa mistään mitään, että hänellä on omasta asunnosta kuluja? Ja hänen elättämisensä ei paljoa maksa kun teen kuitenkin ruokaa itselleni ja lapsille? Oman asuntonsa aikonut myydä jo moneen kertaan, muttei mitään tapahdu.. Olenko tyhmä kun suostun tähän?

Jos on noin vaikeaa ostaa molemmille ruokaa, kun itsellä sitä rahaa on niin mitäs jo asuisit ihan yksikses..

Se on tämä kulttuurikysymys tuo arabi ja muu. Maissa joissa naisilla ei ole koulutusta, eikä mahdollisuutta saada koulutusta on naiselle ainoa vaihtoehto päästä hyviin naimisiin. Sen takia naiset näkevät vaivaa ulkonäkönsä eteen, ja käyttäytyvät ystävällisesti miehiä kohtaan. Kun nainen on länsimaisella tavalla kouluttautunut, ei tarvitse enää välittää ulkonäöstään eikä käytöksestäkään. Miehet ovat itsenäiselle naiselle ilman muuta arvottomia ja turhia käyttöesineitä, joita otetaan hetkeksi ja laitetaan taas kiertoon. Helppoa kun ei tarvitse ottaa mitään suhteisiin liittyviä vastuita. Senkuin kepeästi sipsutellaan tiehensä heti kun ei enää ole kivaa.

pientä herättelyä, tyykkäätkö miehestäsi? miksi kiinnostaa? onko raha tärkeää (ns.itseisarvo)? Mikä tuossa on oikeasti ongelma?
Itse tienaan sen verran että saamme laskut maksettua ja ruokaakin riittää, lisäksi itse olen ostanuta kaiken mitä käytännössä haluan. Vaimon rahat jäävät kaiiki säästöön luukunottamatta niitä mitä hän itse käyttää, eikä oikeasti voisi vähempää kiinnostaa mihin vaimon tulot kuluvat. Suhteen aluvaiheessa on ihan ok sopia yhteisiä pelisääntöjä mutta kun toinen alkaa erottumaan tuloillaan niin on aika epämiellyttävää (mielestäni) jos siinä vaiheessa onkin kovin tärkeää kuka maksaa ja mitä joten mielestäni avain kysymys on se tykkäätkö miehestäsi ja jos vastaus on kyllä niin miksi tuo raha kiinnostaa?

No joo, meillä minun rahat yhteisiä mutta vaimon rahat vain hänen omia!!

Jos ei keskustelu auta, niin lakkaat antamasta rahaa. Eikös olekin helppoa?

Olen seurustelut 2,5 vuotta. Vuosi on asuttu yhdessä. Minä käyn töissä ja tienaan 2200 egee kuussa. Mun tyttöystävä opiskelee ja saa noin 600 egee kuussa. Maksan vuokran(540) sähkön(80). Vesi sisältyy vuokraan. Netti on 30 egee ja ruokaan menee jotain 400 kuussa. Elän aika säästeliäästi ja muijani tekee iltatöitä joskus baarissa ja tienaa siitä jotain.

Ei mua haittaa elättää naistani kun tyykkään siitä. Ollaan puhuttu et sit kun sen opiskelut on 6 kk jälkeen ohi niin se menee töihin ja auttaa sitten mua ja hemmottelee. Säästämme myös lomamatkaan rahaa ja mun enokin kutsuu välillä sen luoksen töihin joten saamme siitä muutaman lantin. Kuljemme myös molemmat fillarilla joten ei menen bensaan rahaa tai linja-autoon vaikka. Omistan auton itse. Kaikki kauppa reissu olen tehnyt fillarilla aina.

Siinä säästää paljon rahaa kun bensa maksaa jo 1,7 egee litra ja kulkee fillarilla. jos ajattelee järkevästi niin kyllä pärjää.

anna pummille kenkää jos kyrsii,se on sillä selvä!

Mitä ihmeen liittoja nämä nykyiset oikein ovat?
Meillä on aikojen alusta alkaen ollut yhteinen pankkitili, johon ovat tulleet molempien ansiot ja nykyisin vastaavasti nuo eläkkeet.
Sieltä on maksettu niin vuokrat ruoat vaatetukset ja kaikki muutkin menot. Eikö ole parempi pysyä yksin, kun ei noin yksinkertaisesta asiasta kuin rahasta päästä yhteisymmärrykseen. Kokemusta asiasta on tällä hetkellä muutamaa viikkoa vaille 50 vuotta, joten tiedän kyllä mistä puhun. Taitaa olla niin, ettette te nykyaikaiset ihmiset edes pysty todelliseen parisuhteeseen.

Tai anna sitä rahaa sille äijälle, niin ei tarvii pummata, noloa sekin on.

Niimpä. Jos on yhteinen talous - kuuluu siihen kummankin osallistua.
Jos asutaan toisen luona - olematta "pari", kumpikin kattaa kulunsa ja yhteisellä sopimuksella sovitaan mikä kuuluu yhdessä hoidettavaksi.
Jos mennään naimisiin, kuuluukin kaikki yhteiseen hyvään, kestävässä liitossa ei ole miehen/naisen rahoja = on yhteinen pussi, jota kumpikin täydentää. Kun ruvetaan miettimään mun/sun rahoja = taitaa olla suhteessa lopun alku käsillä.

Tämä kuva oli jo yhdessä keskustelussa

Minulla on kaksi vaimoa ja kaksi perhettä ja kumpikaan vaimo ei tee töitä kodin ulkopuolella. Elätän molemmat perheet, olen tehnyt sen 1. perheen osalta jo 20 vuotta ja toisen 10 vuotta. Ihan hyvin menee.

Miesten tehtävä on pitää sudet loitolla. Niin se vaan menee oikeiden miesten osalta.

en ymmärrä tota.. meillä ei kyl lasketa, suunnilleen yhtä paljon käydään kaupassa eikä tarvii rueta mitään kuitteja vertailee et kummalla meni viimeks enemmän.. :D

Sano miehelle, että tästedes ei pummaile sinulta ruokarahoja.

Et anna. Siinä yksinkertainen kikka. Jos hän ottaa ritolat, sinä voitat.

pistäkää mari puskat kasvamaan siitä saa ekstra massia sossun kela what ever lisäksi

Hankkikaa yhteislompakko, josta maksatte molempien ruuat ym. sopimanne jutut.
Sovitte vaikka, että kumpainenkin laittaa sinne kuukaudessa saman summan rahaa tai esim 10% tuloistaan.

Pummaaminen on törkeetä.

Jätä se köyhä pummi! :)

Minulle on käynyt niin, että molemmat tienasivat yhtä paljon, mutta mies päätti vaivihkaa enemmän rahojen käytöstä. Hänen harrastuksiinsa ja viinaan rahat kyllä riittivät, mutta minulla oli joskus vaikeuksia hankkia esim. rintaliivejä tai terveyssiteitä, minä muka söin liikaa ym. jatkuvaa valitusta. Tässä vaiheessa hänellä oli jo huomattavasti isompi palkka, mutta minun palkastani oli mennyt hänelle varmaan neljäsosa, laskeskelin jälkeenpäin. Kyllä otti päähän mokoma komentelija.

Tuo rahan pyytäminen kuulostaa tällaiselta ja varsinkin se, ettei pystytä sopimaan yhteiseen talouteen käytettävistä rahoista. Kannattaa olla tarkkana, tuosta ei ole pitkä matka siihen, että huomaat hänen ottavan kaiken rahan minkä irti saa. Jos hän ei suostu talousmenoista sopimaan, hän huijaa tahallaan ja silloin kannattaa antaa kenkää.

Meillä on hyvin yksinkertainen systeemi rahankäytön suhteen. Meillä on molemmilla oma tili ja sen lisäksi yhteinen tili. Yhteiselle tilille laitetaan tietty prosenttiosa tuloista ja yhteiseltä tililtä maksetaan vuokra ja ruoat.

Sovittiin noin heti yhteenmuutettaessa, ettei ainakaan erota rahariitojen vuoksi. Palkkaan kun ei hirveesti voi vaikuttaa. Toki voi tehdä enemmän töitä, mutta tuntipalkka voi olla hyvinkin erilainen eri aloilla.

Meillä tämä systeemi on toiminut. Välillä toinen opiskellut, toinen töissä. Välillä molemmat töissä ja miten milloinkin.

Ja kun isot rahajutut on kunnossa, niin sitte on vaan kiva ostella toiselle yllätyksiä :) Eikä ne yllärit tunnu ollenkaan hukkaanheitetyltä rahalta vaan on kiva ilahduttaa toista. Ja ilmeisesti miehestäkin on kiva ilahduttaa mua, koskapa minua on ilahdutettu milloin koruilla, milloin herkuilla. :)

tuota noin....me ollaan avopari yhdessä kuljettu kohta 8vuotta,mies käy työssä minä tällä hetkellä työttömänä ja kaikki raha tulot/menot yhteisiä ei todellakaan kattella kumman rahoista menee mitäkin...kaikki mikä tulee myös menee :) että näin meillä ja parisuhde kukoistaa ;)

Mies ryyppäsi kaikki rahansa ja aamuisin varasti lomakostani viimeisenkin setelin.
Kaksi kertaa "unohti " maksaa vuokran 7 kk:n ajan. Sain maksaa sitten vuokravelat pienistä tuloistani. KUTEN KAIKKI MUUTKIN MAKSUT.

Miehet kyllä osaavat elää siivellä, kun tilanne on sellainen, että vaimo ei pysty lähtemään pienten lasten kanssa yhtään mihinkään.

Mielestäni tyttöystävän/vaimon pitää antaa rahansa miehelle,joka sitten älykkäämpänä päättää niiden käytöstä.

Olen tuota tehnyt vastaavasti 46-50 v ikäiselle naiselle 4v suhteessa. joka pummasi rahaa kaikkeen paskaan liittyen asumiseensa jne.. ihmeellisimmillä perusteluilla, itse työssäkin käyvänä en maksanut.
Jätä ennen kuin etenee pidemmälle suhteenne.

hmmm no mä ainaski tykkään näin että jos mies ja nainen asuu saman katon alla eli samassa taleudessa kuten aviopari/ avopari ,on asia sillein että rahat on yhteisiä ,ja yhdessä katotaa mihkä raha riittää jne ,en kyllä tajua niitä ihmisiä ketkä on sillei et ku jääkaapin avasee nii toi jugurtti on mun eikä sun ,siis miten ihmeessä ne kyseiset ihmiset voi sitte asua yhessä jos ne kattoo kaikki noin tarkkaa :O
MUTTA se on taas sit ihan asia erikseen jos on seurusteleva pari ketkä ei asu yhessä nii sit on kyllä vallan kohtuutonta jos toinen yrittää pummata koko ajan mutta sit taas tavallaan on siinäki 2 puolta toisaalta jos se toinen on paljon varakkaampi nii kyllähän seki voi tietty auttaa sitä toista ruokaostoksissa mitkä tulee molemmille mutta sit taas toisaalta jos se toinen kuiteski ostaa molemmille ruokaa ja vielä kivoja ylläreitäkin mitä alottajan tapauksesssa nii siinä tapauksessa tykkään kyllä että mies vaatii liikaa ,ja on täysin ymmärrettävää että alottajaa laukkaa moinen käytös,alottaja keskustele hänen kanssa tosta asiasta ja kerro mitä tunnet ,ja sano sille että mä ruukaan muutenki ostaa meille molemmille ruokaa ja ns ylläreitäki sulle mutta sä et välitä yhtää mitä teen sun hyväks vaan pyyät multa rahaa viel kaiken lisäks,tuntuu että et arvosta mua:( tietty voinhan mäki välillä antaa rahaa meidän yhtesii menoihi eihä se siitä ki oo mutta mä oon tehny sen minkä pystyn mutta mikää ei riitä vaan pyydät aina vaa lisää rahaa:( ,,,sano sille mitä tunnet ,zemppiä halit:) ,toivottavasti saat hänet ymmärtämään tän asian.....

Olen elänyt avoliitossa saman miehen kanssa yli 25 vuotta. Lapsia on neljä, joista kaksi jo 18 vuotiaita, mutta asuvat vielä kotona. En ole ikinä pummannut enkä todellakaan kertaakaan rahaa pyytänyt.
Olen ollut kotona yhteensä 10 vuotta, tosin kahdessa erässä, joten tienasin hiukan siinä välissä. Meillä on ollut tapana, että minä ostan ruuat ja mukulien vaatteet ja omat hullutukset. Mies on sitten maksanut lainaa, auton kulut ja kaiken muun. Homma toimii, joskin joku huolehti, ettei minulle jää mitään säästöön, enkä eläkettä juuri saa, koska olen ollut niin paljon pois työelämästä.
Ei harmita, enkä tekisi toisin. Voi hyvin olla, ettei elinvuosia olekaan eläkeiässä jäljellä. Kannattaa elää omien arvojensa mukaan joka päivä, eikä rahasta ainakaan kannata suurinta palvonnan kohdetta itselleen tehdä.

Vaikuttaa aika oudolta. Yleensä rahat ovat yhteisiä vasta siinä vaiheessa kun avioidutaan ja muutetaan saman katon alle.

Mun mielestä parempituloisen kuuluu maksaa isompi osuus, jos eletään yhteistaloudessa. Kuitenkin jos köyhemmällä on edes jotain tuloja, niin pitää maksaa oma osuutensa, vaikka vähäinenkin. Jos molemmilla on suunnilleen samat tulot, niin menot puoliksi.

Jos rahasta tulee vakava riidan aihe, niin kannattaa muuttaa eri talouksiin ja seurustella sillä tavalla. Ainakin jos ei ole lapsia.

Olisko ihan perinteinen keskustelu ja asioista sopiminen paikallaan? Jos joku pännii, siitä pitää sanoa, ja asia pitää ratkaista ja tehdä yhteinen sopimus. Tarkemmin tietämättä tilannettanne kehottaisin olemaan avoimempi puolin ja toisin. Jos aiotte ja haluatte jatkossakin olla yhdessä, on talousasioista oltava samaa mieltä. Kun ja jos tulee vielä lapsia, on teidän puhallettava yhteen hiileen riippumatta siitä kuka tienaa ja mitä. Palaveri pystyyn !

joopajoo oli mulla tyttö ystävä puolessa tunnissa hävitti 20€ minun rahoja.seuraavilla freffeillä oli3 pummia ne kesti 5minuutta en hävinnyt mitään.

Olen ostanut tyttöystävälleni oman asunnon ja tontin mökin rakentamista varten.
Siitä edestä minun ei tarvitse osallistua kotitöihin.

Anna potkut tämän miehille. Kun sinä nuori vielä.
Mies ei ole nainen , hänen pitää tuoda raha perhelle ja antaa naiselle, koska nainen tietää parempi mitä voi ostaa tai säästää lomalle ja järjestää perhen mielekiintoista elämä.

Teimme niin että määrätty prosentti kummankin tulosta menee yhteiselle tilille. Täältä sitten maksetaan kaikki laskut. Kaupassa käytiin sitten omilla rahoilla sen mitä nyt käytiin. Näin voi omilla rahoilla sitten ostella mitä mieli tekee. Vaikkapa kenkiä tai uusi elekrtoniikka vimpain. Ei sitten tarvii riidellä kun perus laskut on maksettu.

Mutta tiedän sun tunteen koko helvetin ajan raataa eikä käteen jää kun kuitit laskuista. Epäkiitollista mutta tietääpähän miksi sitä opiskelee.

Mitenkäs on toivotko että miehesi muistaisi myös sinua Herkuilla ja yllätyksillä arvaan että kyllä? Onko nuo herkut ja yllätykset se tapa jolla miehesi tuntee itsensä rakastetuksi arvaan että ei? Eri ihmiset tuntevat itsensä tärkeäksi toiselle eri tavoin ne olisi kovin tärkeitä tietää.

Niin ja tekeekö miehesi jotain teidän yhteisen tulevaisuuden eteen? Jos tekee selvittäkää nämä asiat ei se ole kun rahaa sitä tulee uutta ja menee. Rakkaita ihmisiä ei sitten tule enää välttämättä koskaan!

Minä taas en vakituiseen suhteeseen ala (varsinkaan kihloihin en mene) jos rahat pysyy erillään. Ihan sama kumpi tienaa enemmän!
Minä en halua, että minulta joudutaan "kerjäämään" enkä itsekkään haluaisi.

Mikä suhde ja luottamus siinä on jos rahat on sun ja mun??

Kotoani olen aina saanut sellaisen mallin, että rahat on yhteiset. Samoin siskollani ja hänen miehellään ollut aina yhteiset rahat..ja ylipäätään kaikilla sukulaisillani jotka ovat parisuhteessa.

Ennemmin tai myöhemmin suhde kariutuu juuri siksi, että toisella on koko ajan rahaa ja toisella ei ja joutuu kerjäämään.

Pitäkää omat rahat erikseen. Et anna rahaa ja piste. Olette niin nuori pari ilmeisesti, että tämä on nyt paras ratkaisu.

ennen oli toisin päin että miehet maksoivat kaikki,nykyään me miehetkin olemme oppineet pytämään rahaa. mutta eihän sitä tarvii antaa jos ei haluu .vai pelkäättekö te naiset että me miehet kuolemme nälkään jos, ette anna ylimääräistä?.rahan antaminen on valinta. ei sitä oo pakko antaa yhtään jos siltä tuntuu.ja kyllä me miehet aina pärjäämme vaikka ette rahaa antaisikaan. vai mitä mieltä muut miehet ovat.?

JA taas ei ole ihmisen ahneudella mitään rajaa, kun haluaa vaan pitää omat kesätyörahansa ja ostella itellensä kaikkea itsekästä krääsää eikä voi käyttää niitä yhteiseen hyvään vaan pitää tulla tänne itkemään että puoliso on loinen. Meillä ainakin on yhteiset rahat ja molemmat saa mitä tarvitsee ja yhessä tehään ruoka yms ostokset. Mä antaisin vaikka viimeset rahani miehelleni jos se tarvitsis!

"Minua on ruvennut pännimään, koska miesystäväni on alkanut pyytämään minulta rahaa kauppareissuillensa, rahat menisivät meidän ruokiimme. "

mitäs jos ostaisitte molemmat omat ruokanne, mikäli tuo on noin vaikeeta.
ei tarvis tapella siitäkään, et onks tänää pitsapäivä vai syödäänkö kasviksia :-)

vielä kun nimikoitte laitaset, haarukat yms, niin molemmat voivat sitten myös tiskata omat tiskinsä.
Toinen voi pestä pyykkinsä omolla ja toinen bioluvililla, niin ei mene sekään sit epätasaisesti.

miksi nainen annat rahaa miehellesi? maksat huonosta seksistä..

Minäpä olen pennitön mies, joka ei tienaa sentin senttiä kuussa. Avovaimoni saa viisi tonnia kuussa. Meillä hän maksaa kaiken. Jos jotain pieniä tuloja joskus saan, käytän ne johonkin spesiaaliin meille yhdessä, romanttiseen iltaan tms. Joskus on pieniä rahariitoja, mutta enimmäkseen kaikki sujuu hyvin, yhteistä elämää kun eletään. Exän kanssa laskettiin kaikki tasan puoliksi ja se kävi pidemmän päälle riitaisaksi vaikka oltiin samantuloisia, hänellä kun oli enemmän menoja.

Minä annan rahaa puolisolleni ainoastaan seksuaalipalveluista!

Enemmän vaan hivelisi sitä kuuluisaa "huomiohuoraavaa luonnetta" jos joku muukin osallistuisi tähän ketjuun, kuin minä itse.

Jos ollaan esim.avioliitossa niin kaikki kuuluu olla yhteistä.Yhteinen tili ja molemmilla siihen käyttöoikeus.Näin toteutuu rakkauden käsky.Mielestäni on niuhottamista jos haluaa tapella rahoistaan.Saiturit pitävät kiinni joka sentistään.On sellainen sananlasku. Hyvä antaa vähästäänkin,paha ei paljostakaan. Kannattaako sinun sitten jakaa elämääsi miehen kanssa jonka kanssa on rakkaus kaukana.Sillä jos on rakkautta,silloin on myös yhteinen talous.

Tästä nyt on ehkä jo 15-20 v, mutta annoin kerran ex-rouvalle pankkikorttini, siis vain yhden ja ainoan kerran, ai-ai,sattuu vieläkin!
Nykyisin olen yksin :)

Eikös se pitäisi olla niin että omaisuus ja tulot määräävät kuka ostaa mitäkin ja suuremmat hankinnat tehdään yhdessä. Meillä olen se heikommin tienaava puoliso, mutta lainailemme toinen toisellemme rahaa ja sitten sovittelemme maksut miten maksetaan takaisin. Tosin itse joudun useimmiten maksamaan aviopulisolleni juuri sen summan jonka olen lainannut, mutta aviopuolisoni kepuloi kyllä maksua ja selittelee ja vääntelee ja kääntelee ja muistelee ja........ kunnes luovutan tai hermostun sanon oman mielipiteeni ja kuinka asia on ja menetellään maksun kanssa. Tuntuu jotenkin siltä että olen se joka rahoittaa välillä aviopuolisoni ostoksia........ Mutta parempi laiha sopu kuin lihava riita ja mites se rakkaus on. "kaikki se peittää, kaiken se kestää...... jne" Kuitenkin rakastan aviopuolisoani, virheineen ja vikoineen......

Itse ostin vaimolleni auton kun pyysi. Vei rahaa!

Hai miksipä ryhdyit pussinkantajaksi?Hai, olisit ruvenna kyhnyriksi.

Huonompi juttu :(
Mutta tuskin miehesi perii sinulta vuokraa!! niinkuin minun mies tekee!!
että tällaista täällä ROVANIEMELLÄ!!

Olen aina elänyt niin että minun rahat on sinun rahat ja olennaisempaa on se että kuinka hyvä elämänlaatu saadaan läheisille näillä masseilla kuin se että "mikä on kenenkin".

Olen rahoittanut perhettä täysin, niin naista kuin lapsiakin - ja olen itse ollut välillä täysin riippuvainen läheisten tuloista. Minä ainakin ajattelen niin että elämäni on onnellisinta kun ihmiset lähelläni ovat hyvinvoivia ja heillä on kokemus siitä että heidän elämänsä on merkityksekästä ja että heillä on myös käytössään varallisuutta jota käyttää itseensä. Toisaalta olen aina vaatinut/ajatellut että jokainen tekee myös osansa toisten eteen ja vaatinut tätä ja että itse saan osani kun sitä tarvin ja koen siihen olevani oikeutettu.

Koska olen onnellisessa parisuhteessa, tyytyväinen, rahat riittävät niin omiin kuin läheisten olennaisimpiin menoihin vaikka rahaa ei sinänsä mistään paljoa tule niin ihmettelen että miksi te muut ette tee näin? - Tai voi olla että on olemassa myös suoranaisesti hyväksikäyttäviä kumppaneita, mutta minusta se näkyisi jos joutuisin luopumaan kohtuuttomasti omasta hyvinvoinnistani, mutta väittäisin että tuossa kohtaa huomaisin herkästi jos joku vedättää. Toisaalta ei minulle ole lainkaan ihmeellistä että esim. työtön kumppanini tarvii rahaa harrastuksiinsa ja hupeihinsa, eihän hänellä ole - siis kun pyytää niin ei ole syytä olettaa että se menee ihan mihinkään turhuuksiin.

Vaimoni isä totesi että järjestelyni ja elämäntapani on sekä hänen tyttärelleen että lapsenlapsilleen paras mahdollinen ja nykyisin elämmekin suvun suuressa kotitalossa jonka isäntä jätti hoteisiini kun he lähtivät etelään vanhuuspäiville. Ensin sisarukset olivat jokseenkin näreissään päätöksestä jonka isäntä teki, mutta sittemmin olemme majoittaneet pidempiaikaisestikin sisarusparven jäseniä työttömyyden iskettyä tai parisuhteiden mentyä poikki - ja tämä ilman mitään erillistä maksua, joten nykyään nuokin ymmärtävät että talon uusi kaitsija ymmärtää ihmisten tarpeiden päälle ja että jokaiselle läheiselle on paikka kun hän sitä tarvii kipeimmin - ja ilmeisesti juuri tämän ajatuksen takiahan itse isäntä minut talon kaitsijaksi asetti.

Miksi siis ei asettaa rahojaan hyvään elämään sensijaan että laskeskelee tikku perseessä on "Mun"? Etenkin kun on täysin selvää että jos lähipiiri voi hyvin niin se kyllä heijastuu heti omaan elämänlaatuun positiivisesti :)

Raha-asiat kiristävät monesti ja tulot, jotka teilläkin ovat ovat varmasti niukat menoihin nähden.
Tottahan miehen tulot ovat pienet ja voidakseen ostaa ruokaa täytyy sinun siihen osallistua, mutta mihin käyttää rahansa, meneekö viinaan, kaljaan, tupakkaan.
Pienituloisen pitää olla tarkkana ostoksissaan.

Tosin sanoisin miehelle, että tekee jotakin saadakseen tuloja lisää. Kyllä tekevälle ihmiselle aina löytyy työtä, kun ei valikoi työtään. Onko mihellä koulutus johonkin työhön, vai onko jäänyt ajattelematta tuleva.

Ei näytä kovin hyvältä yhteiselonne, rahasta voi tulla todellinen uhka.

En jaksanut lukea koko ketjua. Kun tarpeeksi kauan aikaa on yhdessä ja pyörittää yhteistä taloutta niin ei jaksa eikä halua nipottaa rahoista mikä keltäkin kuluu. Eteenpäin mennään ja oppii tekemään yhteiseksi hyväksi kompromisseja varsinkin jos on lapsia. Joskus aikoinaan rahasta on ollut kyllä haastavia keskusteluja. Ottihan se joskus päähän kun oli pienemmät tulot ja toinen ei isommista tuloistaan maksanut enemmän menoista. No mutta niistäkin ajoista on jo aikaa ja kaikki on myöhemmin korvautunut kyllä ja tasoittunut.

Minulla on kokemusta kahdesta pariosuhteesta joissa kummassakin minä maksoin kaiken. Talon lainat , sähkölaskut, vesilaskut , ruoat seitsemälle henkilölle, siis aivan kaiken. Ukko maksoi vain omissa nimissään olevan auton lyhennykset ja oltiin viel naimisissa mutta ei olla enää, lopetin kokonaan tuon ukon elättämisen

Minulla on ollut kaksi avovaimoa ja rahahommamme on toiminut näin:
Aina, kun jompikumpi käy kaupassa, säästää kuitin ja 1-2 kuukauden päästä laskemme, kumpi on toiselle velkaa ja maksamme erotuksen.
Toimi oikein hyvin.

Mikä ihmeen mies/nais viha Suomalaisia vaivaa aina menee jutut sukupuoliseksi parjaamiseksi.MIehet jotka vihaavat ja puhuvat alaarvoisesti naisista tai naiset mieheistä älkää ihmeessä hankiiutuko kenenkään kanssa yhteen asumaan.Liitto on kahden ihmisen yhteinen yritys selvitä elämästä niin myötä kuin vastoinkäymississä on siinä sitten papin aamen tai avoliitto kysymyksessä. Tilanteita voi tulla, että toinen osapuoli tienaa vähemmän tai ei ollenkaan. Tasa arvo on myös ihmisen arvostusta sellaisena, kun on siis ihmisarvoa.Pummaamista en myöskään ymmärrä enkä äärimmäistä laskemista ja kyttäämistä rahan kanssa. Tasan ne pitään jotenkin mennä usein toinen osapuoli saattaa esimerkiksi tehdä enemän kotitöitä sekin on raha arvoista aikaa ja työtä.Uskon puhumiseen ja jotenkin ne asiat pitää sumplia ja tasapainoittaa!Meneekö raha kaiken edelle?Sitten taas itketään katkerana yksinäisyyttä, kun ero tulee.Voisko joskus näissä ihmisuhde asioihin liittyvissä ketjuissa miettiä ratkaisua ilman miesten ja naisten välistä katkeraa haukkumista toisiaan kohtaan!?

Te ette ilmeisesti asu yhdessä vai? Jotkut on sitä mieltä, että kun asutaan yhdessä rahat on yhteisiä ja ei pidetä niin tarkkaa kirjaa. Ja yleensä isompituloinen maksaa enemmän. Tai kummalla rahaa sattuu sillä hetkellä olemaan. Toiset taas haluaa pitää omat rahansa ja maksaa kaikki suurinpiirtein puoliksi laskevat hyvinkin tarkkaan.

Oletteko keskustelleet, että mihin miehen rahat ovat menneet, kun hänen pitää sinulta rahaa pyytää. Mielestäni ei ole kovin vakavaa, jos ostokset on yhteisiä, eikä hän "pummaa" omiin menoihinsa. Itse en laskea eurolleen, että olemme nyt varmasti maksaneet molemmat 50/50 ja varsinkin, jos olisin isompituloinen. Eri asia on jos toinen selkeästi loisii eikä osallistu yhteisiin menoihin ja tuhlailee.

Ei ole ihmekään, että riita tulee, jos pidät miesystävääsi pumppaajana. Luulisi, että hän ei enää erehdy jatkossa sinulta rahaa pyytäämään. Itse en ainakaan koskaan pyytäisi jos kumppani mielestä pumppaan häneltä rahaa. Ikävä fiilis tuosta tulee molemmille.

Jos molemmatt osallistuu ok yhteisiin menoihin, ei tarvitse nipottaa. Mutta jos kaikki kulut kuuluu toiselle ja vain toisen rahat on yhteisiä, tai esim. pienempituloinen maksaa enemmän kuin isompituloinen tai isompituloinen lähes kaiken (vaikka toisellakin tuloja) niin kyllä siitä voi valittaa. Ei se ole nipottamista.

Tunnen pariskunnan, jossa hieman enemmän tienaava mies ja vaimo antaa vain 20 euroa/kk ruokamenoihin ja sekin pitää pyytämällä pyytää. Ja maksaa pari laskua vuodessa ja jos joku kodinkone hajoaa ei osallistu uuden ostamiseen. Ei ole ihme jos miestä ottaa päähän eikä vaan iloisesti hymyile, että rahanihan on yhteisiä ja ei sitä nyt pidä tarkkaan laskea, että mikä kuuluuu kellekin.... Vaimohan varmaan on tyytyväinen ja juuri toitottaa sitä, että rahat on yhteisiä jne.

Kompromissikin pitäisi kai olla sellainen molempia suht koht tyydyttävä sopuratkaisu? Ei vaan sellainen mikä tyydyttää toista?

Jos ei pääse sopuun ja toisen pummaaminen ärsyttää niin ottakaa kaikki kauppakuitit talteen ja jakakaa tasan 50/50?

Miehen kuuluu muka aina maksaa kaikesta enemmän ja ostella lahjoja. Baarissa pitää tarjota juomat ja ravintolassa ruuat. Kahvilla on maksettava kahvit. Ovet on avatttava ja narikat maksettava.

90% parisuhteessa elävistä miehistä on sinun asemassasi, joten lopeta valitus.

Nykyään näkee paljon pareja, jossa nainen on ottanut pienikalloisen lähi-idän ihmeen miehekseen ja tämä laiskasilmä manne käyttää vaimoaan pelkkänä lypsylehmänä. Eläen täysin tämän kustannuksella.

Sillä saattaa olla jopa muitakin vaimoja ympäri Eurooppaa.

Siihen kun lisätään vielä sossusta saadut rahat päälle, ei sitten ihme, kun kultaketjun kilisee ja silkkipaidat silisee.

Kaikkein oikeudenmukaisin systeemi on, että parempituloinen maksaa yhteisistä menoista suuremman osan. Kaikista menoeristä sovitaan kumpi ne maksaa. Pienempituloiselle jätetään pakollisten menojen jälkeen tarvittaessa jonkin verran rahaa henkilökohtaisiin menoihin, kuten vaatteisiin, harrastuksiin, kahvilassa käymiseen tai vastaaviin. Tilanne, jossa pariskunnan säästämisaste on niin korkea, että pienempituloinenkin voisi helposti säästää tuloistaan, on harvinainen. Näin on varsinkin lapsiperheissä.

Rahastahan ei yleensä tarvitse tapella, jos sitä riittää reilusti kummankin menoihin. Riitaa tulee silloin, jos rahankäyttötavat ovat kovin erilaisia tai raha ei riitä. Niinhän sitä vanha sananlaskukin sanoo, että "Kun köyhyys astuu ovesta, rakkaus lentää ikkunasta".

Minä olen säästäväinen ja tykkään pitää rahaa pahan päivän varalle jemmassa. En osta luotolla, vaan säästän hankintoja varten rahat etukäteen. Osittain tämä johtuu siitä, että alallani on ollut vähän väliä lomautus- ja YT-pelkoa, jonka vuoksi pidän tärkeänä, että helposti saatavana on 2-3 kuukauden palkkaa vastaava summa.

Minulla on ollut miehiä, joiden mielestä tilillä ei saisi olla yhtään rahaa säästössä, vaan kaikki rahat täytyisi pistää sileäksi ja ostaa kaikenlaista kivaa joustoluotoilla, osamaksuilla jne. Miehet eivät ole tajunneet, että minun hyvä rahatilanne johtuu suunnitelmallisuudesta ja pitkäaikaisesta säästämisestä eikä suinkaan isoista tuloista.

Viimeisin parisuhteeni päättyi eroon juuri rahan vuoksi. Kotonatehdyt ruoat eivät kelvanneet, kun olisi pitänyt päästä pitsalle ja pihville ja koti-ilta leffaa katsellen ei riittänyt, vaan olisi pitänyt olla koko ajan olla menossa leffaan. Samoin kotona leivottu pulla ei kelvannut, vaan kahvilassa oli kuulemma niin paljon kivempi käydä. Miehen mielestä nämä kulut olivat ihan normaaleja eikä hän ymmärtänyt, että miten raha ei riitä sähkölaskun maksamiseen tms. Minulla kuulemma naisena niin paljon helpompaa, koska "tyydyn vähempään"...

Elättäkööt se miestä joka haluaa, mutta minulla ei ole siihen intoa. En oleta, että mieskään elättäisi minua.

Voi jestas!! Näitä akkojen viestejä lukiessa alkaa oikeasti jo vihaamaan tätä hommaa. Jatkuva vinkuminen tasa-arvosta!
Akat on niin pikkutarkkoja p***eleitä ja muistaavat joka ainoan kerran kun he maksavat. Ei niitä kun mies ( huom. n.85& ostoksista). Ei tipu elokuvia/vaatteita minulle kun on muijan vuoro maksaa. Mutta kato kummaa ku kori alkaa täyttymään minun vuorolla?? Alkaa liha maistumaan ja siidereitä tulemaan. Hänen vuorolla ollaan selvin ja syödään lihapullia ja salaattia! Voi v***uuuu.. Sitten lauantaina lähdetään shoppaamaan!! Se se hommaa toista onkin.
Itsehän toki tienaan tällä hetkellä 250e kun opiskelen ja muija 1500e. Eipä ole vielä tilanne muuttunut kun minulla on näitä säästöjä! Syyään ensin ne pois että on tätä tasa-arvoa. En ymmärrä oikeasti miten kestän. Riidoissa sama homma, sanoja väännellään ja käännellään että rehti suomalainen mies menee ihan sekaisin ja joka riidan jälkeen on vähintäänkin selvää että syy on minussa alunalkaen. Vaikka mikä asia olisi kyseessä. Kertaakaan en ole kuullut anteeksipyyntöä ilman että itse olisin sitä pyytänyt 2v aikana!! Ja jos sattuu saamaan raakoja faktoja taakseen niin sittenpä töräytetään pikku kyyneleet. Ja eikun taas anteeksi annan ja myönnän olleeni väärässä. En käsitä.
Eroa olen koittanut varmaan 10:nen kertaa niin sitten tulee itkua ja olet maailman paras ihminen ja koitetaan vielä kerran ja lupaan muuttua ja mitä käsittämättömimpiä lupauksia. Auta v'''u ku viikko on kulunut niin sama peli alkaa. En käsitä. En käsitä. Miehet tämän ymmärtää mutta naisilta uskon saavani erittäinkin hyviä palautteita.

Meillä minä (mies) joudun maksamaan kaiken,siis aivan kaiken.Vaimo sen kuin rällää ja joudun sitten sen rahaasioita parsimman voutin kanssa.Lapset jo lähteneet ja niitäkin yritän aina välissä auttaa. Ei kuulkaa ole mukava ;(;(;(

Mua ihan kirjaimellisesti alko vituttaa kun luin näitä teidän tekstejä. Minä tienaan 3000e/kk ja naiseni tienaa jtn kela tukii koska on työtyön. Minä ruokin perheen maksan laskut, hänen laskunsa ja siitä syystä otan haltuun hänen rahansa. Jos taas nainen hoitais ton kaiken en pistäis vastaa jos veis mun pienet kela tuet jos oisin työtön.

Mielestäni on ihan naurettavaa, että oletetaan toisen osapuolen parisuhteessa elättävän toisen eikä saa näin ollen tukea. Itse en todellakaan halua toisen rahoilla elää, joten joutuisin sitten olla ilman. Joutaisi romukoppaan tuo ajatus toisen elättämisestä. Homona olisi ilmeisen helpompaa tällaisessa tilanteessa.