Martti Turtola on tutkinut perusteellisesti eversti Aladar Paasosen uran ja elämän. Uutta tietoa on löytynyt yllättävän paljon. Turtola esittää kovaakin kritiikkiä Paasosta kohtaan uudessa kirjassaan "Mannerheimin ristiriitainen upseeri".
Paasosen muistelmat osoittautuvat kevyeksi tavaraksi ja tyttären laatima sukukronikka kovin sekavaksi.
Paasosen muistelmat osoittautuvat kevyeksi tavaraksi ja tyttären laatima sukukronikka kovin sekavaksi.
Vastaukset 12
Vanhimmat
nerona hän itse itsensä esittää.Turtola puhkoo kuplat melko perusteellisesti.
Yleensä nerot on ristiriitaisia persoonia, joita muiden on hyvin vaikea ymmärtää.
olevan myös Paasosen tapauksessa. En tiedä, oliko hän varsinaisesti nero, mutta hyvin älykäs ja monella tavalla taitava.
Rintamalla hän ei oikein pärjännyt mutta diplomatiaa ja kielitaitoa vaativissa tehtävissä paljon paremmin. Joskus hänb oli kyllä liiankin suorapuheinen.
Itse hän arvioi vielä -43, ettei oikein hallitse tiedustelualaa. Oli hänellä siis itsekritiikkiäkin.
sellainenkin, että kun Paasonen muistelmissaan syyttää Airoa tietojen salaamisesta Marskilta, niin Heinrichs, Airo ja Paasonen itse olivat yhteisellä sopimuksella salanneet japanilaisilta Tukholman kautta saadut tiedot. Ne kun kertoivat puna-armeijan koonneen joukkoja Leningradin seudulle ilmeisesti Suomen suuntaan käytettäväksi. Tämä arvioitiiin liian kovaksi kamaksi Marskille kerrottavaksi. Pelättiin ukon vajoavan lopullisesti pessimismiinsä. Siihen suuntaan taipuvaisia kun olivat myös Hcs ja Paasonen.
>>tyttären laatima sukukronikka kovin sekavaksi
Sattui niin hauskasti, että oli juuri lukenut tyttären kirjan, kun Turtolan opus sattui käteen. Ihmettelin kyllä jo lukiessa Ainon tekstien harhailua sinne tänne.
Oli siellä mielenkiintoisia asioita mm. Paasosen perheen suhteesta Mannerheimiin ja tämän viimeiseen rakastettuun kreivitär Arcoon.
urassa on se, että hän oli ensimmäinen oman Kadettikoulun käynyt eversti. Ylennys tuli jo 1937, mutta jäi viimeiseksi, vaikka välit Mannerheimiin olivat erityisen hyvät.
Kova kilpakumppani Airo sai kaksi kenraaliylennystä sodan aikana.
Paasonen oli itse asiassa koko sotien ajan presidentin vanhermman adjutantin vakanssilla. Hän hoiti sitä Talvisotaan ja taas uudelleen sodan jälkeen rintamakomennukseensa asti. Hän ehti siis olla myös Rytin adjutanttina vajaan vuoden.
Kallio kaatui hänen käsivarsilleen dramaattisessa kuolemassaan Helsingin rautatieasemalla, vaikka Mannerheim muistelmissaan antaa ymmärtää, että Kallion vastaanottaneet käsivarret olivat hänen.
Valikoiva muisti oli hyvin tyypillistä Mannerheimille.
Lisäksi hän "unohtaa" tiettyjä asioita ja toisia selostaa aivan eri lailla kuin vaikkapa Väinö Tanner. Samoin hän ei jälkikäteen noteeraa niitä useita äkkinäisiä mielenmuutoksia, joihin alaiset ja poliitkot saivat luvan sopeutua.
Se on sanottava, että smaan syyllistyy myös Paasonen muistelmissaan.
Onhan tuollainen toisaalta hyvin monien muistelijoiden helmasynti.
että Paasonen kirjoitti Marskin muistelmat
"Paasonen sai huhtikuun puolivälissä vuonna 1948 marsalkalta kirjeen Luganosta, jossa Mannerheim pyysi Paasosta avukseen muistelmiensa kirjoittamisessa.
Paasonen suostui, vaikka totesikin, ettei ole saanut koulutusta historioitsijaksi. Paasonen laati ehdotuksen muistelmien jäsentelyksi, joka hyväksyttiin teoksen pohjaksi ja jota noudatettiin koko työn kestäessä. Suunnittelu- ja kirjoitustyön alkuvaiheissa mukana oli myös kenraali Erik Heinrichs."
http://kotisivu.suomi.net/brantberg/Sotaupseerit - Aladar Paasonen.htm
löytänyt koko Paasosen 3.2. 43 hallitukselle ja sodanjohdolle pitämän tilannekatsauksen.Siinä ei oikeastaan mitään erityisen mullistavaa ole, ellei sellaisena pidä oletusta puna-armeijna miesvoiman loppumisesta.
Kohuhan nousi muutaman päivän kuluttua eduskunnassa pidetystä katsauksesta, jota mm. Linkomies ( ei vielä pääministeri) arvosteli kirpeästi. Se ilmeisesti poikkesi jonkin verran aiemmasta. Valitettavasti Paasonen ilmeisesti tuhosi tekstin, sillä sitä ei ole löytynyt. Tämä esityshän piti sitten Heinrichsin kanssa käydä erikseen paikkaamassa.
Paasonen olisi ollut kuoleman oma jos Ranska olisi suostunut Molotovin pyyntöö. Kuolema olisi sille ja Hallamaalle tullut. Varma kuolema jota oltaisi politbyroossa juhlittu. Vyshinski vain vuosi luovuttamispyynnön jälkeen julmisteli suomalaisille Pariisissa "Yrittäkää vaan käyttää Neuvostoliiton ja lännen erimielisyyksiä hyväksi ja siirtää rajaa lähemmäs Leningradia. Näette sitten mitä tapahtuu".