Olen 23-vuotias jätkä. Olen aina pienestä asti tykännyt paljon liikkua pihalla. Käyn kuntosalilla, lenkillä ja ajelen polkupyörällä. Omaan oikein terveellisen elämän tavan. En ole ikinä viihtynyt baareissa. Eikä alkoholi ole maistunut. Nyt tuntuu oikeasti siltä kuin olisin tarkoituksella syrjäytymässä kavereista, naisista, ihmiskontakteista. Olen vielä työtön, joten olen hyvin vähän ihmisten kanssa tekemisissä.
Tarkoituksella syrjäytymässä, koska en juo. Alkoholi näyttelee niin isoa roolia yhteiskunnassa, jota en minä eikä moni muu osaa edes ajatella ja nähdä kokonaisuudessaan.
En jaksa olla se joka kavereitten tarjouksiin sanoo lukemattomia kertoja: "En ota, en juo, ei maistu, ei kiinnosta, en nyt..." Melkein minne vaan työelämän ulkopuolella ihmiset meneekin, onko se sitten: Baari, kesämökki, saunailta, synttärit, leffailta tai yleensäkin kun nähdään toisen luona viikonloppuna. Lähes poikkeuksetta ihmisillä on se tölkki kädessä.
Yleiset puheen aiheet ihmisten kesken on niitä mitkä yhdistää keskenään. Esim. yhteiset koetut hetket. Mitä jos kaikki yhteiset koetut hetket on koettu se olut tölkki kädessä, mistä puhutaan? Yhteisistä hetkistä eli edesmenneistä ryyppy illoista. Tässä tilanteessa mitä minulla on kerrottavaa? Ei mitään, koska olen jättäytynyt pois kaikista näistä: Baari, kesämökki, saunailta, synttärit... Mikä yhdistää minut kavereihin, jos emme ole samassa työpaikassa eikä meillä ole yhteistä harrastusta tai muuta yhteistä aikaa? Meitä ei yhdistä mikään, paitsi sitten kun keskustelu alkaa: " Sillon ku oltiin armeijassa..." Vieläkö pitäisi mennä kuuntelee niitä loputtomia kännitarinoita? En mene. Alkoholi tarjouksista aina kieltäytyjänä olen tunnelmaa alentava tyyppi jolla ei ole mitään keskusteluihin sanomista tai lisättävää. Luonnollisesti siinä porukassa ja ilmapiirissä, joka on vastakohta omalle luonteelle. Vikahan ei ole minussa.
Alkoholista kieltäytyjänä tunnen olevani luonnollisesti ulkopuolinen. Väillä se on raskasta ja välillä ei voi kun ihmetellä tätä kaikkea.
No niin! Ja nyt itse asiaan. Haluan viikonloppuiltoihin tekemistä taikka harrastusta.
- Sitä pitäisi pystyä toteuttaa perjantai ja lauantai iltaisin. Silloin kun muut menee kokemaan älyttömän kokemus rikkaan baari-illan.
- Positiivista olisi tietenkin tekeminen ja kanssakäyminen muitten ihmisten kanssa.
- Ei saisi olla pelkästään mies/nais valtainen. Niin että pääsisi tekemisiin myös naisten kanssa.
Ehkä löytäisin naisen sieltä jolla olisi kanssani yhteistä tekemistä ja hänellä olisi vapaa ajalla muuta elämän sisältöä kuin turvottaa itseänsä siiderillä ja kinuta minua baariin mukaan.
Laittakaapa ehdotuksia? Suuri kiitos.
Tarkoituksella syrjäytymässä, koska en juo. Alkoholi näyttelee niin isoa roolia yhteiskunnassa, jota en minä eikä moni muu osaa edes ajatella ja nähdä kokonaisuudessaan.
En jaksa olla se joka kavereitten tarjouksiin sanoo lukemattomia kertoja: "En ota, en juo, ei maistu, ei kiinnosta, en nyt..." Melkein minne vaan työelämän ulkopuolella ihmiset meneekin, onko se sitten: Baari, kesämökki, saunailta, synttärit, leffailta tai yleensäkin kun nähdään toisen luona viikonloppuna. Lähes poikkeuksetta ihmisillä on se tölkki kädessä.
Yleiset puheen aiheet ihmisten kesken on niitä mitkä yhdistää keskenään. Esim. yhteiset koetut hetket. Mitä jos kaikki yhteiset koetut hetket on koettu se olut tölkki kädessä, mistä puhutaan? Yhteisistä hetkistä eli edesmenneistä ryyppy illoista. Tässä tilanteessa mitä minulla on kerrottavaa? Ei mitään, koska olen jättäytynyt pois kaikista näistä: Baari, kesämökki, saunailta, synttärit... Mikä yhdistää minut kavereihin, jos emme ole samassa työpaikassa eikä meillä ole yhteistä harrastusta tai muuta yhteistä aikaa? Meitä ei yhdistä mikään, paitsi sitten kun keskustelu alkaa: " Sillon ku oltiin armeijassa..." Vieläkö pitäisi mennä kuuntelee niitä loputtomia kännitarinoita? En mene. Alkoholi tarjouksista aina kieltäytyjänä olen tunnelmaa alentava tyyppi jolla ei ole mitään keskusteluihin sanomista tai lisättävää. Luonnollisesti siinä porukassa ja ilmapiirissä, joka on vastakohta omalle luonteelle. Vikahan ei ole minussa.
Alkoholista kieltäytyjänä tunnen olevani luonnollisesti ulkopuolinen. Väillä se on raskasta ja välillä ei voi kun ihmetellä tätä kaikkea.
No niin! Ja nyt itse asiaan. Haluan viikonloppuiltoihin tekemistä taikka harrastusta.
- Sitä pitäisi pystyä toteuttaa perjantai ja lauantai iltaisin. Silloin kun muut menee kokemaan älyttömän kokemus rikkaan baari-illan.
- Positiivista olisi tietenkin tekeminen ja kanssakäyminen muitten ihmisten kanssa.
- Ei saisi olla pelkästään mies/nais valtainen. Niin että pääsisi tekemisiin myös naisten kanssa.
Ehkä löytäisin naisen sieltä jolla olisi kanssani yhteistä tekemistä ja hänellä olisi vapaa ajalla muuta elämän sisältöä kuin turvottaa itseänsä siiderillä ja kinuta minua baariin mukaan.
Laittakaapa ehdotuksia? Suuri kiitos.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Olen jo varttuneempi nainen joten siinä mielessä en kelpa seuralaiseksi. Juomaan älä koskaan ala sosiaalisten kontaktien toivossa. On meitä raittiita vielä, et ole vain sattunut heitä kohtaamaan.
Edes urheilupiireihin ei Suomessa pääse ellei juo. Minnepäs muualle kisojen jälkeen mentäis ku baariin...
Ei tule mieleen mitään ehdotuksia, sori.
Tämä on yhteiskunnan kannalta tosi surullista. Alkoholista on tullut ainut asia mikä monia yhdistää. Tilanteeseen kuin tilanteeseen aina löytyy syy juoda. Se on monille ainut mikä luo ihmiskontaktit, kaverit, yhteisöllisyyden tunteen työelämän ulkopuolella. Elämän pääasiat rakennetaan pyörimään suurimmaksi osaksi viina kulttuurin pohjalta.
Aina ryyppyremmistä kieltäytyjänä on tosi ulkona "kaikesta". Elän kumminkin omaa elämää. Ryyppääminen ei ole vaihtoehto, silloin olisin vielä epätyytyväisempi omaan tilanteeseen. Täytyy lähteä talsimaan omaa polkua jättää kaikki mikä ei miellytä.
Alkoholia juovat ihmiset tai tupakoijat ovat usein hyvin avoimesti uusiin asioihin suhtautuvia ihmisiä. Nämä ihmiset ovat valmiita koittamaan uusia asioita kuten alkoholia tai tupakkaa. He tulevat usein muiden ihmisten kanssa toimeen juuri tuon avoimuuden takia.
Ne jotka kieltäytyvät alkoholista tai tupakasta, kieltäytyvät usein sen takia että perheessä on alkoholisti tai ihminen tietää tupakoinnin seuraukset. Usein kieltäytyminen tulee tehdä niin aggressiivisesti että ne ihmiset ymmärtävät jättää heidät rauhaan jotka haluavat houkutella muita ihmisiä koittamaan alkoholia tai tupakkaa.
Tästä seuraa se että nämä avoimet ihmiset saattavat ottaa myöhemmin mallia kieltäytyjistä ja he alkavat käyttäytymään aggressiivisesti niitä kohtaan jotka eivät suostu kokeilemaan alkoholia tai tupakkaa. Jotkut ovat valmiita uhkaamaan fyysisellä tai henkisellä väkivallalla jos ihminen ei suostu koittamaan tupakkaa tai alkoholia. Usein riittää että toista ihmistä haukutaan pelkuriksi jolloin pelkuri saa pelätä mitä muuta tämän pelkän haukkumisen lisäksi on tapahtumassa jos hän ei koita tupakkaa tai alkoholia. Pelkäämisessä ei ole mitään väärää etenkin jos ei halua kuolla niihin sairauksiin mitä tupakka tai alkoholi aiheuttaa. Haukkujia on kuitekin syytä pelätä koska he toimivat hyvin järjettömästi haukkuessaan muita. Järjettömät ihmiset ovat valmiita vaikka mihin jotta he eivät näyttäisi järjettömiltä ihmisiltä koska järjettömiä ihmisiä aletaan ennemmin tai myöhemmin syrjimään. Heitä ei syrjitä järjettömyyden vuoksi vaan sen vuoksi että heidän elämäntapansa on vaarallinen elämäntapa joka tappaa ihmisen.
Jos haluaa käyttää tupakkaa tai alkoholia, on se periaatteessa sama kuin viiltelisi itseään päivittäin testaten kuoleeko viiltelyyn. Jos haluaa elää, on syytä pysyä sellaisesta elämäntavasta kaukana mikä nopeuttaa kuolemaa. Avoimuus voi olla hyvä piirre ihmisessä jos tämä helpottaa ihmiseen tutustumista, mutta se voi olla myös haitallinen piirre jos tätä kautta tutustuu vääränlaisiin ihmisiin.