Mensan testi ei mittaa älykkyyttä

Eikö musikaalisuus muka ole arvostettua? Kyllähän yhteiskuntamme suurimpiin idoleihin kuuluu nimenomaan musikaalisesti lahjakkaita ihmisiä, sekä pop- että korkeakulttuurin puolella.

Filosofit olivat aikanaan arvostettuja, silloin kun he vielä kykenivät seuraamaan luonnontieteiden edistystä. Nykyään niin ei ole ja filosofien saavutukset ovat lähinnä retoriikan alueella.

Jos tavalliselta kadun tallaajaa pyydetään nimeämään älykäs ihminen niin yleisin vastaus lienee Albert Einstein. Älykkyys sanana liittyy tosiaan hyvin läheisesti juuri loogiseen päättelykykyyn ja vaikkapa kykyyn hahmottaa abstrakteja asioita. Jos ajatellaan, että älykkyydellä tarkoitetaan loogista päättelykykyä niin se on suurinpiirtein sama kuin täydellistä nuottikorvan omaavaa henkilö kutsuttaisiin musikaaliseksi. Molemmat ovat siis lahjakuuksia joita ihmisellä saattaa olla.

Jos ihmistä pyydetään nimeämään neroja niin mukaan tulee varmasti myös muita nimiä jotka eivät ole kuuluisia loogisesta päättelykyvystä vaan taiteista ja luovuudesta kuten Mozart, Da Vinci, Picasso yms.
Nero käsitteenä voitaisin kai määritellä epätavallisen lahjakkaaksi omalla lahjakkuuden alueellaan eikä kukaan kyseenalaista sitä jos Einsteinia kutsutaan "älykkääksi neroksi" ja Mozartia "musikaaliseksi neroksi".

Älykkyys sanaan liittyy kuitenkin turhia asenteita ja virheellisiä mielleyhtymiä.

Jos sanot normaalille keskimääräiselle ihmiselle että hän ei ole erityisen musikaalinen tai erityisen liikunnallinen, niin hän tuskin ottaa siitä pahemmin nokkiinsa, saattaa ehkä vähän kohottaa kulmiaan. Koska henkilö itse tietää omat kykynsä niin hän ei ota sitä loukkauksena.
Jos puolestaan sanoo, että hän ei ole erityisen älykäs niin se tulkitaan poikkeuksetta pahaksi loukkauksesi - jos kerran ei ole älykäs niin sitten on tyhmä? Ja tyhmähän kukaan ei halua olla! Turha enää siinä vaiheessa on selittää että normaali 100 äo ei sama asia kuin tyhmä vaan ihan normaali.

Onko tämä se syy miksi "älykkyys"-sanan mielleyhtymiin yritetään väen väkisin tuoda myös muita lahjakkuuksia kuin looginen päättelykyky? Kaikki haluaa olla "älykkäitä" ja sen määritelmää venytetään siten että voi itse tuntea itsensä älykkääksi?

Oletko miettinyt kirjoitti:

Jos tavalliselta kadun tallaajaa pyydetään nimeämään älykäs ihminen niin yleisin vastaus lienee Albert Einstein. Älykkyys sanana liittyy tosiaan hyvin läheisesti juuri loogiseen päättelykykyyn ja vaikkapa kykyyn hahmottaa abstrakteja asioita. Jos ajatellaan, että älykkyydellä tarkoitetaan loogista päättelykykyä niin se on suurinpiirtein sama kuin täydellistä nuottikorvan omaavaa henkilö kutsuttaisiin musikaaliseksi. Molemmat ovat siis lahjakuuksia joita ihmisellä saattaa olla.

Jos ihmistä pyydetään nimeämään neroja niin mukaan tulee varmasti myös muita nimiä jotka eivät ole kuuluisia loogisesta päättelykyvystä vaan taiteista ja luovuudesta kuten Mozart, Da Vinci, Picasso yms.
Nero käsitteenä voitaisin kai määritellä epätavallisen lahjakkaaksi omalla lahjakkuuden alueellaan eikä kukaan kyseenalaista sitä jos Einsteinia kutsutaan "älykkääksi neroksi" ja Mozartia "musikaaliseksi neroksi".

Älykkyys sanaan liittyy kuitenkin turhia asenteita ja virheellisiä mielleyhtymiä.

Jos sanot normaalille keskimääräiselle ihmiselle että hän ei ole erityisen musikaalinen tai erityisen liikunnallinen, niin hän tuskin ottaa siitä pahemmin nokkiinsa, saattaa ehkä vähän kohottaa kulmiaan. Koska henkilö itse tietää omat kykynsä niin hän ei ota sitä loukkauksena.
Jos puolestaan sanoo, että hän ei ole erityisen älykäs niin se tulkitaan poikkeuksetta pahaksi loukkauksesi - jos kerran ei ole älykäs niin sitten on tyhmä? Ja tyhmähän kukaan ei halua olla! Turha enää siinä vaiheessa on selittää että normaali 100 äo ei sama asia kuin tyhmä vaan ihan normaali.

Onko tämä se syy miksi "älykkyys"-sanan mielleyhtymiin yritetään väen väkisin tuoda myös muita lahjakkuuksia kuin looginen päättelykyky? Kaikki haluaa olla "älykkäitä" ja sen määritelmää venytetään siten että voi itse tuntea itsensä älykkääksi?

Lue lisää

Samaa mieltä. On paljon muitakin sanoja, joilla voidaan luonnehtia henkisiä kykyjä: viisas, etevä, kekseliäs, nokkela, nerokas, järkevä... Ilmeisesti sana älykkyys alkoi saada lisäbonusta ja glooriaa siinä vaiheessa kun älykkyyttä alettiin mittaamaan ja tulokset ilmoittamaan älykkyysosamääränä.

Oletko miettinyt kirjoitti:

Jos tavalliselta kadun tallaajaa pyydetään nimeämään älykäs ihminen niin yleisin vastaus lienee Albert Einstein. Älykkyys sanana liittyy tosiaan hyvin läheisesti juuri loogiseen päättelykykyyn ja vaikkapa kykyyn hahmottaa abstrakteja asioita. Jos ajatellaan, että älykkyydellä tarkoitetaan loogista päättelykykyä niin se on suurinpiirtein sama kuin täydellistä nuottikorvan omaavaa henkilö kutsuttaisiin musikaaliseksi. Molemmat ovat siis lahjakuuksia joita ihmisellä saattaa olla.

Jos ihmistä pyydetään nimeämään neroja niin mukaan tulee varmasti myös muita nimiä jotka eivät ole kuuluisia loogisesta päättelykyvystä vaan taiteista ja luovuudesta kuten Mozart, Da Vinci, Picasso yms.
Nero käsitteenä voitaisin kai määritellä epätavallisen lahjakkaaksi omalla lahjakkuuden alueellaan eikä kukaan kyseenalaista sitä jos Einsteinia kutsutaan "älykkääksi neroksi" ja Mozartia "musikaaliseksi neroksi".

Älykkyys sanaan liittyy kuitenkin turhia asenteita ja virheellisiä mielleyhtymiä.

Jos sanot normaalille keskimääräiselle ihmiselle että hän ei ole erityisen musikaalinen tai erityisen liikunnallinen, niin hän tuskin ottaa siitä pahemmin nokkiinsa, saattaa ehkä vähän kohottaa kulmiaan. Koska henkilö itse tietää omat kykynsä niin hän ei ota sitä loukkauksena.
Jos puolestaan sanoo, että hän ei ole erityisen älykäs niin se tulkitaan poikkeuksetta pahaksi loukkauksesi - jos kerran ei ole älykäs niin sitten on tyhmä? Ja tyhmähän kukaan ei halua olla! Turha enää siinä vaiheessa on selittää että normaali 100 äo ei sama asia kuin tyhmä vaan ihan normaali.

Onko tämä se syy miksi "älykkyys"-sanan mielleyhtymiin yritetään väen väkisin tuoda myös muita lahjakkuuksia kuin looginen päättelykyky? Kaikki haluaa olla "älykkäitä" ja sen määritelmää venytetään siten että voi itse tuntea itsensä älykkääksi?

Lue lisää

Älykkyyden määrittely loogiseksi älykkyydeksi on juuri sitä, mitä länsimaiselta insinöörikulttuurilta on lupakin odottaa. Pelkistetään kaikki älykkyys numeroksi, jota voi hallita ja arvostella. Älykkyystesti mittaa juuri sitä, mitä sen odotetaankin mittaavan, mutta sen tulos valitettavasti julkisuudessa usein pelkistyy sanaksi älykkyys. Älykkyystesti mittaa kuitenkin vain ÄO:ta ja tämä ÄO taas edustaa kapea-alaista käsitystä älykkyydestä. Näin ei välttämättä tarvitsisi olla, mutta aikoinaan pullon henki pääsi ulos pullosta: kouluvalmiustestistä tulikin erittäin merkitsevä tapa mitata nimenomaan poikkeavaa älyllistä suorituskykyä, vaikka sen alunperin ajateltiin mittaavan älyllisen suorituskyvyn puutetta.

Einstein on aika huono esimerkki ÄO:n vallasta kulttuurissamme, sillä Einstein oli hyvin paljon muuta kuin pelkkää laskentatehoa. Hän oli erittäin luova persoonallisuus. Maailmassa oli tuolloin ja on nykyäänkin paljon ihmisiä, joiden ÄO on suunnilleen Einsteinin luokkaa, mutta heistä ei koskaan kuulu mitään: syy on puuttuvassa mielikuvituksessa. He ehkä toimivat hallinnossa erinomaisesti, mutta mihinkään suurin älyllisiin saavutuksiin heistä ei ole.

Tässä keskustelussa kannattaa jälleen kerran muistuttaa Lewis Termanin kokeesta. Tuossa kokeessa valittiin 857 miespuolista huippuälykästä lasta ja seurattiin heidän suorituksiaan 35 vuoden ajan. Nämä termiiteiksi nimetyt koehenkilöt eivät yltäneet kovin ihmeellisiin saavutuksiin (itse asiassa heidän joukkoonsa ei kelpuutettu ehdokkaista paria Nobelvoittajaakaan). Suunnilleen samanlaisia suorituksia olisi saatu satunnaisesti valitulta koululapsien joukolta.

Minulle tämä esimerkki osoittaa sen, että jos menestymiseen vaaditaan korkeaa älykkyyttä (ei aina, kuten politiikasta tiedämme), niin tämä korkea älykkyys täytyy ymmärtää laajasti. Älykkyys käsittää monia eri lahjakkuuden lajeja, joista korkea ÄO edustaa vain yhtä osaa. Voidaan myös todeta, että henkilö, jonka ÄO ylittää tietyn rajan (115-120), voi saavuttaa elämässään ihan mitä tahansa Nobelista miljardiomaisuuteen, jos hän omaa oikeanlaista lahjakkuutta.

Mitä hyötyä siis ÄO-testistä on? Mainio egotrippi, jännittävä koe, hieman säpinää arkipäivään, hieno veruke tai lohduke, erilainen senssipalsta, kliininen suoritus, suuri helpotus - kaikki hyvin hyvin subjektiivista arvoltaan. Objektiivisesti katsoen, kyseessä on muisto ajasta, jolloin älykkyyden tutkimus otti ensiaskeleitaan.

Laestadius kirjoitti:

Älykkyyden määrittely loogiseksi älykkyydeksi on juuri sitä, mitä länsimaiselta insinöörikulttuurilta on lupakin odottaa. Pelkistetään kaikki älykkyys numeroksi, jota voi hallita ja arvostella. Älykkyystesti mittaa juuri sitä, mitä sen odotetaankin mittaavan, mutta sen tulos valitettavasti julkisuudessa usein pelkistyy sanaksi älykkyys. Älykkyystesti mittaa kuitenkin vain ÄO:ta ja tämä ÄO taas edustaa kapea-alaista käsitystä älykkyydestä. Näin ei välttämättä tarvitsisi olla, mutta aikoinaan pullon henki pääsi ulos pullosta: kouluvalmiustestistä tulikin erittäin merkitsevä tapa mitata nimenomaan poikkeavaa älyllistä suorituskykyä, vaikka sen alunperin ajateltiin mittaavan älyllisen suorituskyvyn puutetta.

Einstein on aika huono esimerkki ÄO:n vallasta kulttuurissamme, sillä Einstein oli hyvin paljon muuta kuin pelkkää laskentatehoa. Hän oli erittäin luova persoonallisuus. Maailmassa oli tuolloin ja on nykyäänkin paljon ihmisiä, joiden ÄO on suunnilleen Einsteinin luokkaa, mutta heistä ei koskaan kuulu mitään: syy on puuttuvassa mielikuvituksessa. He ehkä toimivat hallinnossa erinomaisesti, mutta mihinkään suurin älyllisiin saavutuksiin heistä ei ole.

Tässä keskustelussa kannattaa jälleen kerran muistuttaa Lewis Termanin kokeesta. Tuossa kokeessa valittiin 857 miespuolista huippuälykästä lasta ja seurattiin heidän suorituksiaan 35 vuoden ajan. Nämä termiiteiksi nimetyt koehenkilöt eivät yltäneet kovin ihmeellisiin saavutuksiin (itse asiassa heidän joukkoonsa ei kelpuutettu ehdokkaista paria Nobelvoittajaakaan). Suunnilleen samanlaisia suorituksia olisi saatu satunnaisesti valitulta koululapsien joukolta.

Minulle tämä esimerkki osoittaa sen, että jos menestymiseen vaaditaan korkeaa älykkyyttä (ei aina, kuten politiikasta tiedämme), niin tämä korkea älykkyys täytyy ymmärtää laajasti. Älykkyys käsittää monia eri lahjakkuuden lajeja, joista korkea ÄO edustaa vain yhtä osaa. Voidaan myös todeta, että henkilö, jonka ÄO ylittää tietyn rajan (115-120), voi saavuttaa elämässään ihan mitä tahansa Nobelista miljardiomaisuuteen, jos hän omaa oikeanlaista lahjakkuutta.

Mitä hyötyä siis ÄO-testistä on? Mainio egotrippi, jännittävä koe, hieman säpinää arkipäivään, hieno veruke tai lohduke, erilainen senssipalsta, kliininen suoritus, suuri helpotus - kaikki hyvin hyvin subjektiivista arvoltaan. Objektiivisesti katsoen, kyseessä on muisto ajasta, jolloin älykkyyden tutkimus otti ensiaskeleitaan.

Lue lisää

"Suunnilleen samanlaisia suorituksia olisi saatu satunnaisesti valitulta koululapsien joukolta."
Luin pari nettiartikkelia noista termiiteistä ja niissä todettiin, että he ovat yleisesti ottaen menestyneet selvästi keskimääräistä paremmin elämässä. Tuo testi joka heille tehtiin lapsuudessa, ei välttämättä mitannut pelkästään loogista lahjakkuutta, vaan myös ns. pikkuvanhuudella oli vaikutusta.
Mielestäni älykkyyden asemesta voisi vallan hyvin puhua loogisesta lahjakkuudesta, mutta termiä on kai vaikea muuttaa, kun se on sata vuotta sitten valittu. Päästäisiin siitä että esim. sosiaalista taitavuutta yritetään nimittää tunneälyksi. Kohta kai kätevyyttä nimitetään käsiälyksi ja motorista lahjakkuutta kehoälyksi.

Laestadius kirjoitti:

Älykkyyden määrittely loogiseksi älykkyydeksi on juuri sitä, mitä länsimaiselta insinöörikulttuurilta on lupakin odottaa. Pelkistetään kaikki älykkyys numeroksi, jota voi hallita ja arvostella. Älykkyystesti mittaa juuri sitä, mitä sen odotetaankin mittaavan, mutta sen tulos valitettavasti julkisuudessa usein pelkistyy sanaksi älykkyys. Älykkyystesti mittaa kuitenkin vain ÄO:ta ja tämä ÄO taas edustaa kapea-alaista käsitystä älykkyydestä. Näin ei välttämättä tarvitsisi olla, mutta aikoinaan pullon henki pääsi ulos pullosta: kouluvalmiustestistä tulikin erittäin merkitsevä tapa mitata nimenomaan poikkeavaa älyllistä suorituskykyä, vaikka sen alunperin ajateltiin mittaavan älyllisen suorituskyvyn puutetta.

Einstein on aika huono esimerkki ÄO:n vallasta kulttuurissamme, sillä Einstein oli hyvin paljon muuta kuin pelkkää laskentatehoa. Hän oli erittäin luova persoonallisuus. Maailmassa oli tuolloin ja on nykyäänkin paljon ihmisiä, joiden ÄO on suunnilleen Einsteinin luokkaa, mutta heistä ei koskaan kuulu mitään: syy on puuttuvassa mielikuvituksessa. He ehkä toimivat hallinnossa erinomaisesti, mutta mihinkään suurin älyllisiin saavutuksiin heistä ei ole.

Tässä keskustelussa kannattaa jälleen kerran muistuttaa Lewis Termanin kokeesta. Tuossa kokeessa valittiin 857 miespuolista huippuälykästä lasta ja seurattiin heidän suorituksiaan 35 vuoden ajan. Nämä termiiteiksi nimetyt koehenkilöt eivät yltäneet kovin ihmeellisiin saavutuksiin (itse asiassa heidän joukkoonsa ei kelpuutettu ehdokkaista paria Nobelvoittajaakaan). Suunnilleen samanlaisia suorituksia olisi saatu satunnaisesti valitulta koululapsien joukolta.

Minulle tämä esimerkki osoittaa sen, että jos menestymiseen vaaditaan korkeaa älykkyyttä (ei aina, kuten politiikasta tiedämme), niin tämä korkea älykkyys täytyy ymmärtää laajasti. Älykkyys käsittää monia eri lahjakkuuden lajeja, joista korkea ÄO edustaa vain yhtä osaa. Voidaan myös todeta, että henkilö, jonka ÄO ylittää tietyn rajan (115-120), voi saavuttaa elämässään ihan mitä tahansa Nobelista miljardiomaisuuteen, jos hän omaa oikeanlaista lahjakkuutta.

Mitä hyötyä siis ÄO-testistä on? Mainio egotrippi, jännittävä koe, hieman säpinää arkipäivään, hieno veruke tai lohduke, erilainen senssipalsta, kliininen suoritus, suuri helpotus - kaikki hyvin hyvin subjektiivista arvoltaan. Objektiivisesti katsoen, kyseessä on muisto ajasta, jolloin älykkyyden tutkimus otti ensiaskeleitaan.

Lue lisää

"Maailmassa oli tuolloin ja on nykyäänkin paljon ihmisiä, joiden ÄO on suunnilleen Einsteinin luokkaa, mutta heistä ei koskaan kuulu mitään: syy on puuttuvassa mielikuvituksessa. "

Tai mahtaisiko syy olla siinä, että nykyajan julkisuuden ovat vallanneet näyttelijät, BB-"tähdet", wannabejulkkikset ja muut turhuudet ja Einsteinin kaltaiset tieteen parissa puuhastelijat jäävät tuon lauman jalkoihin?

Toinen syy voi olla se, että nykymaailma on paljon monimutkaisempi ja ihmisten osaamisalat kapeampia kuin liki sata vuotta sitten. Ydinfyysikoita löytyy yhä paljon, mutta näkyviä ovat laaja-alaiset yritykset. Yksilön älykkyys ei tuo enää julkisuutta.

Kyynikko kirjoitti:

"Suunnilleen samanlaisia suorituksia olisi saatu satunnaisesti valitulta koululapsien joukolta."
Luin pari nettiartikkelia noista termiiteistä ja niissä todettiin, että he ovat yleisesti ottaen menestyneet selvästi keskimääräistä paremmin elämässä. Tuo testi joka heille tehtiin lapsuudessa, ei välttämättä mitannut pelkästään loogista lahjakkuutta, vaan myös ns. pikkuvanhuudella oli vaikutusta.
Mielestäni älykkyyden asemesta voisi vallan hyvin puhua loogisesta lahjakkuudesta, mutta termiä on kai vaikea muuttaa, kun se on sata vuotta sitten valittu. Päästäisiin siitä että esim. sosiaalista taitavuutta yritetään nimittää tunneälyksi. Kohta kai kätevyyttä nimitetään käsiälyksi ja motorista lahjakkuutta kehoälyksi.

Lue lisää

Olet tietenkin tuossa oikeassa. Tarkemmin sanoen, testattavien termiittien asuinalueet olisi pitänyt valita sosiaaliekonomisin perustein, mutta lapset olisi voitu valita satunnaisotannalla. Eli, kuten artikkeleissa varmaan todetaan, lasten sosiaalinen tausta (rikkaat tai hyvätuloiset) vaikuttaa lasten myöhempään menestykseen merkitsevämmin kuin se, että he ovat testatusti huippuälykkäitä. Kummallista kyllä, alemmista sosiaaliryhmistä tulleet lapset eivät menestyneet kovinkaan kummoisesti elämässään.

Ja on tietenkin totta, viitaten alapuoliseen viestiin, että huippuälykkäät eivät kovin usein julkisuudessä näy. Tiede on entistä enemmän tiimityöskentelyä, mikä tietysti voi eristää ryhmistä sellaiset, jotka eivät halua toimia yhdessä muiden kanssa. Tästä seuraa se, että he eivät yleensä saa mitään merkittävää aikaiseksi, koska tieteen tekeminen vaatii sosiaalisten verkostojen hyödyntämistä. Jopa superälykkäätkin voivat jäädä tieteen reunamille kummajaisiksi, jos heillä ei ole kosketusta tiedeyhteisöön.

Itse tässä mietin sitä, että miten kauan kestää ennenkuin todella kehitetään kattavampi älykkyystesti, jonka voivat halutessaan kaikki tehdä. Testi, jossa painotetaan perinteisten kuvio-, numero- ja sanastotehtävien ohella myös käytännön ongelmanratkaisutaitoja. Toisin sanoen, merkittävän osan testistä pitäisi olla avoin ratkaisuiltaan. Ratkaisut voisivat olla enemmän tai vähemmän hyviä, mutta eivät pelkästään oikeita tai vääriä. Shakista löytyy hyvä vertaus: on tehtäväshakkia, joissa on se yksi ainoa oikea ratkaisu, ja on shakkipeliä, jossa taas ratkaisujen tulee olla parempia kuin vastustajan.

Älykkyys on osa elämää ja luonnollista tällöin on, että elämä myös näkyy älykkyystesteissä, jos niitä nyt on pakko olla olemassa.

Minua huvittaa suuresti se, että mensalaiset ovat määritelmällisesti huippuälykkäitä, mutta silti Mensassa ei vieläkään olla huomattu sitä, miten älykkyyden käsite on muuttunut seuran perustamisen ajoilta. Vieläkin seura käyttää testejä, joilla testattiin älykkyyttä jo sata vuotta sitten... Tässä ajassa monella tieteenalalla teoriatkin ovat vaihtuneet moneen kertaan. No, on älykkyyttä ja sitten on "älykkyyttä".

Ja kaiken lisäksi niitä voi harjoitella.

Varmaan loogiselta lahjakkuudeltaan keskivertokin voi saada lukion pitkässä matematiikassa laudaturin tekemällä hirveästi töitä, lähinnä tyyppitehtäviä harjoittelemalla. Mutta loogisesti lahjakas saa sen laudaturin "naurettavan helposti", varsin vähällä työllä. Yliopistomatematiikassa tuo keskiverto ei pärjää.

Kai looginen lahjakkuus ja sosiaalinen lahjakkuus korreloivat keskenään mutta luullakseni eivät kovin voimakkaasti.

Kyynikko kirjoitti:

Varmaan loogiselta lahjakkuudeltaan keskivertokin voi saada lukion pitkässä matematiikassa laudaturin tekemällä hirveästi töitä, lähinnä tyyppitehtäviä harjoittelemalla. Mutta loogisesti lahjakas saa sen laudaturin "naurettavan helposti", varsin vähällä työllä. Yliopistomatematiikassa tuo keskiverto ei pärjää.

Kai looginen lahjakkuus ja sosiaalinen lahjakkuus korreloivat keskenään mutta luullakseni eivät kovin voimakkaasti.

Lue lisää

kukaan tuskin kuitenkaan osaa yhtään mitään lukematta, harjoittelematta. Ahkeruus on sellainen asia, joka voi vauhdittaa edistymistä. Harva jaksaa sitä ja eläminenkin pitäisi maksaa. Palkkaa ei opiskelusta makseta.