Kokoomus alkaa vaikuttaa yhä enemmän kapitalistiselta työnantajajärjestöltä kuin poliittiselta puolueelta. Mitä muuta jatkuvista esityksistä työelämän huonontamiseksi voisi päätellä? Viimeisin, suorastaan käsittämätön, vaatimus on vaatimus sairauspäivärahakarenssista.
Ovatko sairauspoissaolot Suomessa edes mikään ongelma? Ainakaan media ei ole edes hiiskahtanut asiasta puolta sanaa. Ja tämä, jos mikä, on suoranainen ihme. Siksi Kokoomuksen yhtäkkinen päännostaminen asiassa vaikuttaakin kuin lampun hengen ilmestymiseltä. Henki on noussut ikään kuin tyhjästä. Kaikkein älyttömin väite asiaan liittyen on väite, että Suomi parantaisi karenssilla kilpailukykyään! Jos jotakin tällä toimella parannetaan, niin korkeintaan typeryyden maailmanennätystä. Johan sairaana työhön pakottaminen vaarantaa jo kansanterveydenkin.
Mutta näyttää siltä, että Kokoomus elää jonkinlaista omnipotentin voimantunnon aikaa, voimantunnon, jota esiintyy myös ihan tavallisillakin ihmisillä, etenkin silloin, kun he ovat kaataneet sisäänsä mittavia määriä juovuttavaa alkoholia. Juovuspäissään ihminen tekee kaikenlaista normaalista poikkeavaa, jolla ei välttämättä ole järjen kanssa mitään tekemistä. Kokoomuksen tapauksessa juopumustila mitä ilmeisimmin on vallasta juopumista. Se sitten, missä määrin vallasta juopuminen muistuttaa normaalia viinahumalaa, jää pohdittavaksi.
Vallasta juopuminen on läheisesti sidoksissa suuruudenhulluuteen. Jostakin syystä suuruus politiikassa liittyy läheisesti valtaan, koska jotta valtaa ylipäätään saataisiin, pitää olla nimenomaan suuri, lähinnä lukumääräisesti. Näin ollen edustajan järjenkäyttökyky on toisarvoinen seikka. Luultavasti jopa rasite.
Se, että myös suuruudenhulluus on Kokoomusta vaivaava tauti, käy ilmi erityisen hyvin niin sanotun kuntauudistuksen läpivientiyrityksistä. Juuri tässä tapauksessa yhdistyy sekä vallasta juopuminen että suuruudenhulluus. Vallasta juopumista edustaa räikeimmillään tapa, jolla uudistusta ollaan tekemässä. Lähtökohtanahan koko kuntien yhdistämishankkeelle on poliittinen mahtikäsky, jonka toteutuminen pyritään takaamaan pakolla. Mistään demokratiasta ei porvaripiireissä olla kuultukaan. Varsinainen hulluus ilmenee sitten siinä, ettei nähdä mitään muita vaihtoehtoja kuin pelkkä suuri koko. Kun nyt suuri koko ja hulluus yhdistetään, niin sehän tekee yksinkertaisen diagnoosin: suuruudenhulluus.
Suuren koon ideologia on ilmeisesti perua muinaisesta maanviljelyskulttuurista, jossa suuren tilakoon arveltiin yleisesti olevan merkki vauraudesta. Merkki vauraudesta, vaikka talon isännältä olisivat sellaiset pikkuseikat kuin luku- ja kirjoitustaito puuttuneetkin. Sattuipa myös, että kunnon ryyppyputki päälle osuessaan saattoi koko tila mennä samaa matkaa viinan mukana kurkusta alas. Luultavasti vielä sitä todennäköisemmin mitä vähemmillä järjenlahjoilla isäntämies oli varustettu. Esimerkki pyrkii osoittamaan sen, ettei suuri koko välttämättä ole tae yhtään mistään.
Ovatko sairauspoissaolot Suomessa edes mikään ongelma? Ainakaan media ei ole edes hiiskahtanut asiasta puolta sanaa. Ja tämä, jos mikä, on suoranainen ihme. Siksi Kokoomuksen yhtäkkinen päännostaminen asiassa vaikuttaakin kuin lampun hengen ilmestymiseltä. Henki on noussut ikään kuin tyhjästä. Kaikkein älyttömin väite asiaan liittyen on väite, että Suomi parantaisi karenssilla kilpailukykyään! Jos jotakin tällä toimella parannetaan, niin korkeintaan typeryyden maailmanennätystä. Johan sairaana työhön pakottaminen vaarantaa jo kansanterveydenkin.
Mutta näyttää siltä, että Kokoomus elää jonkinlaista omnipotentin voimantunnon aikaa, voimantunnon, jota esiintyy myös ihan tavallisillakin ihmisillä, etenkin silloin, kun he ovat kaataneet sisäänsä mittavia määriä juovuttavaa alkoholia. Juovuspäissään ihminen tekee kaikenlaista normaalista poikkeavaa, jolla ei välttämättä ole järjen kanssa mitään tekemistä. Kokoomuksen tapauksessa juopumustila mitä ilmeisimmin on vallasta juopumista. Se sitten, missä määrin vallasta juopuminen muistuttaa normaalia viinahumalaa, jää pohdittavaksi.
Vallasta juopuminen on läheisesti sidoksissa suuruudenhulluuteen. Jostakin syystä suuruus politiikassa liittyy läheisesti valtaan, koska jotta valtaa ylipäätään saataisiin, pitää olla nimenomaan suuri, lähinnä lukumääräisesti. Näin ollen edustajan järjenkäyttökyky on toisarvoinen seikka. Luultavasti jopa rasite.
Se, että myös suuruudenhulluus on Kokoomusta vaivaava tauti, käy ilmi erityisen hyvin niin sanotun kuntauudistuksen läpivientiyrityksistä. Juuri tässä tapauksessa yhdistyy sekä vallasta juopuminen että suuruudenhulluus. Vallasta juopumista edustaa räikeimmillään tapa, jolla uudistusta ollaan tekemässä. Lähtökohtanahan koko kuntien yhdistämishankkeelle on poliittinen mahtikäsky, jonka toteutuminen pyritään takaamaan pakolla. Mistään demokratiasta ei porvaripiireissä olla kuultukaan. Varsinainen hulluus ilmenee sitten siinä, ettei nähdä mitään muita vaihtoehtoja kuin pelkkä suuri koko. Kun nyt suuri koko ja hulluus yhdistetään, niin sehän tekee yksinkertaisen diagnoosin: suuruudenhulluus.
Suuren koon ideologia on ilmeisesti perua muinaisesta maanviljelyskulttuurista, jossa suuren tilakoon arveltiin yleisesti olevan merkki vauraudesta. Merkki vauraudesta, vaikka talon isännältä olisivat sellaiset pikkuseikat kuin luku- ja kirjoitustaito puuttuneetkin. Sattuipa myös, että kunnon ryyppyputki päälle osuessaan saattoi koko tila mennä samaa matkaa viinan mukana kurkusta alas. Luultavasti vielä sitä todennäköisemmin mitä vähemmillä järjenlahjoilla isäntämies oli varustettu. Esimerkki pyrkii osoittamaan sen, ettei suuri koko välttämättä ole tae yhtään mistään.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Kunta- ja karenssisähellys osoittavat selvästi harkitsemattomuutta ja välinpitämättömyyttä muiden suhteen. Asiantuntijana näen sen selvästi liittyvän henkilöihin joilla edes korvantaustat eivät ole kuivuneet. Heillä on myös jatkuva hybris.
P.S. Yhteen pisteeseen tuijottaminen on tyypillistä niille joille ei ole annettu kykyä nähdä kokonaisuutta.