Tänään on äidin syntymäpäivä, taas vaikea päivä. Miehestä ei ole ollut mitään tukea äitini oli hänelle riesa. Ei ole ketään jolle puhua, sairaala kokemus oli kamala.
äiti
elämä
21539
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 21
Vanhimmat
Voimia. Kirjoitta vaikka tänne, että saat purettua asiaa. Oletko juuri menettänyt äitisi? Tai jos haluat, voit kirjoittaa vaikka minulle suoraan, laitan halutessasi maili osoitteen....kuuntelen kyllä, olen kokenut äidin menetyksen hiljattain.
moikka! menetin äitini 8kk sitten omana syntymäpäivänäni! hän meni päivässä aivoveren vuotoon! hän oli mun paras ystävä ja meillä 19v.ikäeroa aloin juoda suruuni ja nyt olen ollut 3vk juomatta! suruei hellitä!
Juomalla ei hellitä mikään, lisääntyy vaan. Mutta et sinä äidin kuolemaa sure, vain omaa itsesääliäsi koetat juomaan hukuttaa. Jäikö äidille sanomatta jotakin tärkeää?
Aika metkaa, että tämä ei ole saanut enemmän miikkoja. Nimittäin totuus, jota kukaan ei halua tunnustaa on se, että yleensä ihmiset surevat ihan omaa osaansa ja omia asioitaan kuolemien kohdatessa ja aika vähän sitä, joka meni pois.
saatanakidutukseen.
sairaala tappoi ...........Minun mummoni.......Lääkäri noita oli susi........
Mummot ovat kyllä yleensä sen ikäisiä, että on jo vuoro mennä ...
sinun vuoro jo ...
Miten niin? En ole mummo (vaikka voisin) ja olen kaikin puolin elämäni kunnossa, ehkä paremmassa kuin koskaan. Eikä kenenkään mummonkaan tarvitse, jos terveyttä, kuntoa, intoa, uskallusta, menemistä ja tekemistä riittää. Monella ei ...
niinkö
Anna Anteeksi.
Äiti on usein se rakkain ja läheisin, ainoa. parhaimmillaan rakastava, kykynsä mukaan.
Äiti kuolee ja sydämeen jää iso aukko, tunne tuska, syyllisyys, kaipuu.
Äidit antavat anteeksi. He ovat viisaioa meitä vanhempia ja armahtavia, olemme heidä lapsiaan.
Tuskin he sieltä kaukaa erehtyväisiä lapsiaan kiroavat,
vai mikä on niin suurta että tuskissasi anteeksiantoa anot.
Kaikilla, ihan kaikilla on syytä pyytää anteeksi, aina tulee loukattua ja jotain jää tekemättä.
Ottakaamme opiksi.
Äidin kuolemasta 10 kk. Silitän hänen kuvaa ja olen kiitollinen kaikesta mitä häneltä sain.
Vaikka ei kulu päivääkään ettenkö ajattele häntä, ymmärrän silti että hänelle oli paras päästä pois. Leukemia ei antanut vaihtoehtoja.
Mulla tulee äidin kuolemasta kohta vuosi. Kävin tänään haudalla, jotenkin se rauhoittaa. Äiti on ajatuksissani monta kertaa joka päivä.
Ja aina tulee olemaan.
Mummoni ei halunnut kuolla.
Yeap, kukaan, joka ei ole oppinut elämänsä aikana hyväksymään sitä tosiasiaa, että kuolema kuuluu elämään, ei halua kuolla. Silti joka ainoa kuolee, tänne ei ole jäänyt vielä kukaan.
Miinustaja on siis päättänyt elää iankaikkisesti.
Kyllä teidän kelpaa kun on ollut niin hyvä äiti. Minulla on äiti elossa, mutta on luonteeltaan häiriintynyt hirviö ja riitapukari, ja pilannut terveytensä ylipainolla niin ettei pääse enää liikkumaan.
Hänen kanssaan ei jutella eikä tehdä mitään. Hän ei kutsu kylään ja jos käy, moittii ja tuomitsee ylimielisenä.
Saatana lääkäri, mummoni ei halunnut kuolla
lääkäri kuolee.
vankilaan.