Veljeni tappoi itsensä 10. päivää sitten.. eilen oli hautajaiset. Olen ihan paskana.. onko kohtalo tovereita?? Miten selvisitte??
veljeni itsemurha
mia
93794
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
mun mieheni tappoi itsensä noin 2kuukautta sitten.
ei ollut alku helppoo mutta nyt on jo vähän selvillä vesillä.
töihin lähteminen auttoi asiaa aika paljon ei kerkee vaipua synkkyyteen.
tappoi itsensä noin 10 vuotta sitten ja vaikka alkuun asia tuntui aivan kauhealta, on suru vähitellen helpottanut, mutta se ei lopu koskaan. Vieläkin ajattelen häntä joka päivä ja suren toisinaan sitä, ettei hän ole enää kokemassa elämän hienoja hetkiä, kuten lastensa ripillepääsyjä ym. ym.
Otan osaa suruusi.
toivon sinulle voimia ja jaksamista minulla on myös veli ja jos hän lähtisi luotani niin minä lähtisin perässä niin paljon rakastan häntä minulla kuoli äiti vähän aikaa sitten ja hautajaiset oli aivan kamalat varsinkin jäähyväis huoneessa näin äitini kasvot jotka olivat kamalan näköiset koska hän oli auto kolarissa,kun edes mietin sinua itkettää jo että jos oma veljeni lähtisi taivaaseen,ensin olin shokissa ei itkettänyt mutta noin 4,3 päivän päästä kyyneliä tulvi jos sinulla on bestistä tai hyvää kaveria puhu hänen kanssa tai äitisi kanssa siitä tai tätisi minä pystyn puhumaan jo äidistäni kuin vettä vaan mutta et usko kyllä minua harmittaa
Mulla on myös äiti kuollut... vuonna 1990. Olin silloin vasta 10 vuotias. Onnen lahjat ei mene kaikille tasan.. Hautajaisten jälkeen olen ollut ihan rikki. Kävin katsomassa veljeni ruumista.. mitä ei olisi pitänyt tehdä! Hän oli ihan eri näköinen. Hän oli vasta 19 vuotias.. Kai tästä joskus selviää. Koulukin alkaa 2 viikon päästä, jos siitä vaikka vähän sais muuta ajateltavaa. Oletko miten vanha?
Otan osaa suruusi!
Hyvä ystäväni teki itsemurhan 7 vuotta sitten. Järkytys oli kauhea.
Ainoa mikä minua surussani auttoi, oli aika. Vieläkin muistelen häntä kaiholla, mutta ajan myötä pahin suru on jäänyt taakse. Joidenkin kuukausien jälkeen pystyt varmaan ajattelemaan veljeäsi ilman kyyneleitä, siitä alkaa paraneminen. Älä ihmettele vihan tunteita, niitäkin varmasti tulee. Se menee ohi ja suru palaa, mutta ei niin voimakkaana.
Puhu ystäviesi, omaistesi kanssa. Joku joka ei ollut läheinen veljellesi, mutta on läheinen sinulle voi olla paras kuuntelija. Kuuntelijan täytyy voida keskittyä sinun suruun, ei omaansa. Vaikka toisaalta välillä surun jakaminen on hyvinkin terapeuttista. Ammattiauttajat ovat sitä varten, että he kuuntelevat meitä ,kun taakka tuntuu liian raskaalta kantaa. Älä epäröi saada apua suruusi.
Voimia sinulle.
Oma veljeni teki itsemurhan 1,5 vuotta sitten. Jotenkin sitä on vain menty elämää eteenpäin. Itseäni on auttanut se, että tiedän ettei veljeni olisi ikinä halunnut minun jäävän loputtomiin suremaan häntä, vaan hän olisi halunnut että jatkan elämääni. Minua ovat lohduttaneet ne monet ihanat muistot joita meillä oli yhteisessä lapsuudessamme, ja monesti unessani me tapaamme veljeni kanssa.
Toivon jaksamista sinulle!
Kiitos kaikille teille kauniista sanoistanne. Hyvä oli huomata että en ole ainut läheisensä menettänyt, vaikka siltä joskus tuntuu! Olin veljeni lähiomainen koska me olemme orpoja. Minulle lähetettiin veljeni koko omaisuus... ja se mahtui yhteen reppuun. Olen nyt lukenut hänen päiväkirjansa, mikä on omalla tavallaan auttanut minua eteenpäin. Lukiessani olen itkenyt ja nauranut vuoronperään. Hän halusi OIKEASTI kuolla.. veljeni elämä on aika surullinen tarina, mutta uskon että nyt hänellä on hyvä ja turvallinen olla. T: Miia
Haluaisin ensin sanoa että otan osaa suruusi.
Sen vain haluaisin sanoa että veljesi ei tällä hetkellä tunne, tiedä eikä tajua yhtään mitään. Tyhjyydessä on vain tyhjää, ei mitään muuta.
Toivottavasti jaksat elamaasi eteenpain. Ei ole helppoa, kun menettaa sen "viimeisenkin perheenjasenen". Toivottavasti sinulla on ymmartavaiset isovanhemmat viel elossa?
Joka tapauksessa joskus ihminen ajautuu tuohon tilanteeseen. Mina ainakin uskon, etta hanella on parempi olla nyt.