Oon tuntenut kohta vuoden todella mukavan naisen,
joka sanoo rakastavansa mua. Mä välitän naisesta
ihan helvetisti, mut jostain syystä hommasta ei
tuu mitään. Johtuu varmaan osittain siitä että
nähään vaan pari kertaa viikossa, ja jos sit
tulee pidempi aika ettei nähdä, niin oon huomannu
etten mä enää ajattele häntä, tai ajattelen mut
homma on niin et mitä kauemmin ollaan erossa sitä
vähemmän mä haluun nähdä sitä, ja sit kuitenkin
kun nähdään niin on tosi mukavaa, ainoo huono
puoli on vaan se että mitään ei sit kuitenkaan
tapahdu, just siitä syystä et nähdään niin
harvoin, tai ehkä siks etten uskalla tehdä
mitään, vaikka haluisinkin, silti mä pelkään
jotain, mut en tiedä mitä, vituttaa.
Mitähän mun pitäs tehdä?
joka sanoo rakastavansa mua. Mä välitän naisesta
ihan helvetisti, mut jostain syystä hommasta ei
tuu mitään. Johtuu varmaan osittain siitä että
nähään vaan pari kertaa viikossa, ja jos sit
tulee pidempi aika ettei nähdä, niin oon huomannu
etten mä enää ajattele häntä, tai ajattelen mut
homma on niin et mitä kauemmin ollaan erossa sitä
vähemmän mä haluun nähdä sitä, ja sit kuitenkin
kun nähdään niin on tosi mukavaa, ainoo huono
puoli on vaan se että mitään ei sit kuitenkaan
tapahdu, just siitä syystä et nähdään niin
harvoin, tai ehkä siks etten uskalla tehdä
mitään, vaikka haluisinkin, silti mä pelkään
jotain, mut en tiedä mitä, vituttaa.
Mitähän mun pitäs tehdä?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Se on jo usein!
Olin yhen muijan kanssa 2 vuotta yhes ja nähtiin
3-4 kert vuodessa.
Vetäydy kuorees vähäksi aikaa ja mieti mitä se
rakkaus oikeen on.
Me tavattiin mun rakkaan kanssa myös vain 3 tai 4
kertaa vuodessa... mutta aina se oli yhtä hienoa.
Rakkaus oli niin syvää että aina kaipuu oli
kasvanu niin paljo että ne harvatkin kerrat oli
täyttä tavaraa, vaikkei mitään erikoista
tehtykään... -Kestäthän sä.
Tiedän just tasan tarkkaan miltä susta
tuntuu..Itse en ole nähnyt poikaystävääni nyt
4kk,aluksi noin neljä viikkoa eron jälkeen oli
kauhea ikävä ja mietin vaan häntä,mutta sen
jälkeen alko tunteet hiipua,nyt en osaa enään
ikävöidä,on alkanu kyllästyttää jokapäiväiset
tekstarit,silti en oo ajatellutkaan että
seurustelisin kenenkään toisen jätkän
kanssa.Paljon tietty auttais että näkisitte
useammin.En itsekkään jaksais tai ois niin
välttämätöntä nähdä kundiani nyt,mutta se johtuu
taas siitä etten muista miten ilonen ja
onnellinen oon sit kuitenkin kun me
nähdään.Välillä oon sit miettiny että
rakastankohan mä sitä oikeesti ollenkaan,kun
pystyn näin vaan "unohtamaan",mutta ajatus että
se ois jonkun toisen kanssa tai että meitä
yhdessä ei olis saa aina kuitenkin mut melkeinpä
itkemään =)