Näitä palstoja lukeneena nousee väkisinkin mieleen, täyttääkö helluntalaisuus kristinuskon tunto merkit.
Kun vastasin asiallisesti palstan kirjoitteluun oli vastaus"lusiferus on isäsi". Kun kirjoitin hartaus tyyppisesti oli vastaus"kirjoittelusi on loppu",syynä seurakunnallinen toiminta ja massaviestintä.Vastaajana palstan Sheriffi.
Kristin uskon keskeisin aihe on anteeksi anto ja anteeksi saaminen, rakkaus ja laupeus.
Näillä palstoilla vastaavat helluntalaiset vaikuttavat aika armottomilta, ylivirittyneiltä ja aina oikeassa olevilta.
Jeesuksen opettama isä meidän rukous sisältää oikeastaan kaikki mitä tarvitsemme, myös anteeksi antamisen ja saamisen. Voiko helluntalaiset yleensä rukoilla tätä rukousta, koska he tuomitsevat ja ovat anteeksi antamattomia näin ulkopuolisia kohtaan?
Rajoittuuko hellarien lähimmäisyys kysymys vain niihin, jotka ovat oman srk:n jäseniä ja ostavatko he uusia jäseniä anteeksi annon kautta?
"Anna meille anteeksi, niinkuin mekin annamme anteeksi niile jotka ovat meitä vastaan rikkoneet..."Tämä on niin keskeinen kohta, että jos tästä luistaa on aika varmasti kysymys kristin uskon ulkopuolisesta lahkosta.
Kun vastasin asiallisesti palstan kirjoitteluun oli vastaus"lusiferus on isäsi". Kun kirjoitin hartaus tyyppisesti oli vastaus"kirjoittelusi on loppu",syynä seurakunnallinen toiminta ja massaviestintä.Vastaajana palstan Sheriffi.
Kristin uskon keskeisin aihe on anteeksi anto ja anteeksi saaminen, rakkaus ja laupeus.
Näillä palstoilla vastaavat helluntalaiset vaikuttavat aika armottomilta, ylivirittyneiltä ja aina oikeassa olevilta.
Jeesuksen opettama isä meidän rukous sisältää oikeastaan kaikki mitä tarvitsemme, myös anteeksi antamisen ja saamisen. Voiko helluntalaiset yleensä rukoilla tätä rukousta, koska he tuomitsevat ja ovat anteeksi antamattomia näin ulkopuolisia kohtaan?
Rajoittuuko hellarien lähimmäisyys kysymys vain niihin, jotka ovat oman srk:n jäseniä ja ostavatko he uusia jäseniä anteeksi annon kautta?
"Anna meille anteeksi, niinkuin mekin annamme anteeksi niile jotka ovat meitä vastaan rikkoneet..."Tämä on niin keskeinen kohta, että jos tästä luistaa on aika varmasti kysymys kristin uskon ulkopuolisesta lahkosta.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Tällä palstalla helluntailaisina esiintyvät ovat lähes kaikki jotain muita jotka ovat keksineet mustata helluntailaisia esiintymänä heinä. Varmaan nauttivat ja nauravat takanapäin kuinka sai taas heluntailaisten mainetta alas. Nuo viimeaikaiset pornoaiheetkin, näkeehän sen jo otsallaankin, että ne on tuotu antamaan kieroontunut kuva uskovista. Viime kädessä on hyökkäys uskovia vastaan jota tekee ei uskovat. Kuten näyt ymmärtävän uskon ytimen niin huomaat ettei vastaajat voi olla uskovia vaan sellaisina esiintyviä. Tämä minun paljastukseni virittää varmasti heidät raivoon. Uskon kuitenkin todellisten uskovien seurakuntarajoista riippumatta ymmärtävän, että mitä huonommassa valossa jonkun suunnan uskovia tuodaan esiin, niin sen huonompaan valoon uskovat joutuu myös omassa suuntauksessa. Ei meillä ole taistelu lihaa ja verta vastaan vaan.... ei myöskään pitäisi olla toisen suunnan uskovia vastaan. Muistetaan missä ja kuka on todellinen vihollinen, ei toinen uskova vaan sielunvihollinen.
Kiitos. Sinulla tuntuu soivan hyvä kello. Olet ytimessä kun puhut suhtautumisessa myös muihin suuntiin, siinä meillä itsekullakin on kilvoittelemisen aihetta.
Monessa kohdin voisimme pahan voittaa hyvällä. Kristuksen ristin rukous"anna heille anteeksi, sillä he eivät tiedä mitä tekevät". Siinä meille kaikille on kylliksi opinkappaleta
Minä pyydän anteeksi niiden puolesta, jotka ovat loukanneet sinua. Minä olen ollut kauhuissani näistä kirjoituksista. Kuulun helluntaiseurakuntaan ja tunnen monia helluntalaisia, mutta näitä tekstejä, joita olen lukenut, en olisi kenenkään uskovan voinut kuvitella kirjoittavan. Joskus ajattelin, että jotkut haluaa tehdä kiusaa ja kirjoitella noita kirjoituksia. Monta kertaa on tullut paha mieli, kun olen lukenut näitä kirjoituksia ja ihmetellyt, voiko uskovaiset kirjoitella tällaista soopaa.
Itse haluaisin, että meillä Jeesukseen uskovilla olisi keskinäinen rakkaus ja kunnioitus toisiamme kohtaan. Minä ainakin haluan kunnioittaa ja rakastaa toisia uskovia, vaikka he eivät kuuluisi samaan seurakuntaan kuin minä. Katselen jokaista ihmistä ajatellen, että Jeesus on kuollut tämänkin ihmisen puolesta. Sen takia en halua ketään ihmistä lyödä Raamatulla päähän, vaan haluaisin, että minusta loistaisi Jeesuksen rakkaus ihmisiin. Mutta usein sitten kyllä huomaa vajaaksi rakkauden jäävän. Rukoukseni on, että Jumala täyttäisi minut ja muut uskovaiset sellaisella rakkauden tulella, että se loistaisi tähän pimeään maahan, luoden toivon toivottomuuden keskelle, rakkautta vihan tilalle, laupeutta kovuuteen ja anteeksiantoa anteeksiantamottomuuden sijaan. Se on toiveeni, että kristityt yhdessä lähtisi rakkauden asein ihmisten keskelle.
Siunausta sinulle ja toivon, että jaksat vielä kirjoitella. Kuitenkin, kun jaksaisi rakkaudella kohdella niitä, jotka äyskämöivät, voisi vaikka voittaa joitain ihmisiä Jeesukselle.
Kiitos Ritva. Näillä palstoilla käsitellään tosi kovasti ja osin jopa loukkaavastikin asioita. Ei oteta huomioon, että ihminenhän sieltä näytöltä on lukemassa kirjoituksiamme.On helppo kirjoittaa nimimerkin suojassa jopa vastuuttomasti, ei tiedosteta sitä, että aina joudumme vastuun kantamaan muodossa tai toisessa.
Mutta on selvää, missä hyvä liikkuu ja saattaa asioita järjestykseen, sielä paha tulee ja pyrkii saattamaan kaaokseen. Tätä taistelua käydään sydämissämme ja toistemme välillä.
On turvallista kun saamme katsoa kristukseen ja liikua hänen seurassaan, samassa veneessä, siinä huutaa pelkomme, hätämme ja kiitoksemme. Ei hän hylkää eikä jätä meitä. Ja näin ekumenian aikana muistaa, että Kristuksella on lampaita muissakin tarhoissa. Palvellaan Herraa iloiten.
Luuk.15 luku.Sieltä 11-32 tuttu tarina tuhlaajapojasta...Tämä Jeesuksen kertoma vertaus on 100% totuus tänäkin päivänä...Jakeet 28-32:"Niin hän vihastui eikä tahtonut mennä sisälle....mutta hänen isänsä tuli ulos ja puhutteli häntä leppeästi...Muttä hän vastasi ja sanoi isälleen...Katso, niin monta vuotta minä olen sinua palvellut, enkä ole milloinkaan sinun käskyäsi laiminlyönyt, ja kuitenkaan et ole minulle koskaan antanut vohlaakaan, pitääkseni iloa ystävieni kanssa...MUTTA...Kun tämä sinun poikasi tuli joka on tuhlannut sinun omaisuutesi porttojen kanssa, niin hänelle sinä teurastit syötetyn vasikan...Niin hän sanoi hänelle:"Poikani, sinä olet aina minun tykönäni, ja kaikki mikä on minun omaani on sinun"...
YSTÄVÄT...Sitten tulee se vaikea kohta...jae 32:
Mutta pitihän nyt riemuita ja iloita, sillä tamä sinun veljesi oli kuollut ja virkosi eloon, hän oli kadonnut ja on jälleen löytynyt...!!!
Tuossa keväällä etsiskelin seurakuntaa, jossa käydä, ja jossa voisi olla hyväksytty.Vapaakirkko, ja Helluntaiseurakuntaa tuli katsastettua...Sain selkeästi kokea, että kun on aiemmin pudonnut kärryiltä....vaatimukset ovat moninkertaiset...Tikulla kaivellen haetaan vikoja...Kun tarjosin soitannollisia lahjojani käyttöön...ei kelvannut...Eräs haitaria soitteleva baskerimies helluntaiherätyksestä sanoi"opettavaiseen"tyyliin:"Katsos kun meillä Helluntaiseurakunnassa ja Vapaakirkossa on sellainen juttu, että pitää olla uskossa, että voi soitelle".Vastasi hänelle tunnustavani Jeesuksen Herrakseni...Vastaus:"Kyllä sitä voi suullansa puhua mitä vaan, se pitää mennä kasteen kautta"...Totesin, että kun minut on kolmen eri kirkkokunnan toimesta kastettu tähän ikään mennessä(näistä yksi T:re Salemissa-85),niin nljäs kerta menisi komiikan puolelle...Keskustelu jatkui hänen puoleltaan asenteella:"Niin-mutta-kun-niin-mutta-kun-jne-jne"...Laitoin perään tekstarin, jossa totesin, etten jaksa jokahisen tarpeisiin vakuutella olevani:Tarpeeksi uskossa, oikealla tavalla uskossa,jne...Pari päivää myöhemmin tapasin tämän baskeripäisen"herrasmiehen"Vammalan torikahvion kassalla....Ei morjes sanonu, vaikka vuosia on tunnettu...Myöhemmin yritin tälle herttaiselle veljelle soittaa...Puhelin pläjähti välittömästi kiinni, kun kuuli kuka soittaa...
Minulla on -85 lähtien niin kovat ja konkreettiset kokemukset hengellisestä päähänpotkinnasta, että tiedän, että moni kirjoitus tälläkin palstalla on varmasti täyttä totta, vaikka jotkut fanaatikot koittavatkin väittää, että kyse on"mustamaalauksesta"...
Koska kaltaiseni"tuhlaajapoika"ei näemmä mihinkään seurakuntaan kelpaa soittelemaan...soittelenpa sitten kotona omaksi ilokseni, ja elän niin sanottua tavallista elämää...Mainitsemani baskeripäinen herrasmies helluntaiherätyksestä tepastelkoon rauhassa kaupungilla, kuin omistaisi koko Vammalan, ja vielä puolet naapuripitäjää...
Kaikille"tuhlaajatytöille,ja-pojille"vointeja,kesän jatkoa, ja siunausta.terv.janos
Tarkoitit varmaan Ritvalle tätä viestiäsi, mutta otan kantaa, koska tämä liittyy selvästi aiheeseen "täyttääkö helluntalaisuus kristinuskon tuntomerkit".
Kiitos kirjoituksestasi, se oli tosi hyvä ja toden mukainen. Täytyy kyllä ihan oikeasti ihmetellä sitä tapaa millä sinut vastaan otettiin. Tarjosit soitto lahjaa käyttöön ja sinut hylättiin, olisit varmaan tarjonnut muutakin vapaaehtoistyötä.
Kyllä ihmiselle yksi kaste riittää, vaikka sinut on kolmesti kastettu, ei se välttämättä ole paha juttu. Et sinä ole kastanut itseäsi, vaan vastuu on kastajalla.Siinä mielessä voit olla kastemäärästä vapaalla mielellä jos olet kertonut kastajalle aikaisemmista kasteista.
Hellareilla mättää tosi pahasti, sillä tavallinen syntinen maallinen ihminen olisi toiminut tilanteessa paremmin.
Mutta älä pelkää äläkä hätäile, Jumala on voinut varata sinun kohdallesi paljon parempaa. Kristus kulkee aina syntisen ihmisen rinnalla. Hän on luvannut tulla syntisiä etsimään ja sen Hän totisesti tekee.Yritetään vaan katsoa Kristukseen ja pyytää, että Hän antaisi hengellisen kodin jossa voisi lahjoja käyttää lähimmäisten iloksi ja rakennukseksi. Ei Hän hylkää ei jätä meitä. Siunausta elämääsi t.matias
Matias ehtikin kirjoittaa sinulle. Mutta muutamia ajatuksia sinulle minultakin.
Suren tämän miehen käytöstä sinua kohtaan. Ei siinä ollut sitä rakkautta ja kunnioitusta, mitä pitäisi osoittaa. En osaa sanoa syitä hänen kovuuteensa. Toivottavasti hän tekisi kuitenkin parannuksen kovuudestaan, koska tuollaisessa mielenlaadussa ei varmaankaan ole mukava elää. Eikä hänen lähelläänkään ole hyvä olla.
Olen paljon miettinyt, miksi meidän on vaikea rakastaa lähimmäisiämme, niinkuin Jeesus käski. Joskus olen ajatellut, luemmeko Jeesuksen sanat, että meidän pitäisi vihata toisiamme. Onko minulta pois, jos haluan rakastaa lähimmäistäni ? Menetänkö siinä jotakin? Minussa itsessäni ei ole sitä rakkautta, mitä Jeesus tarkoitti, mutta minä voin aina pyytää Jumalalta, että Hän vuodattaisi rakkauttaan minuun. Luulen, että Jumala täyttää sen pyynnön mielellään. Mutta onko minun sydämeni niin kova, ettei rakkauden säteet pysty murtamaan sen kuorta. Olenko niin armoton toisia kohtaan, etten tahdo rakastaa heitä ?
Toivon sinulle kaikkea hyvää ja Jumalan siunausta. Toivon, että löytäisit seurakunnan, missä voisit löytää sitä toisten välittämistä, jota Jeesus haluaisi meidän tekevän. Siunausta.
Jotenkin tuntuu, että niistä Jeesuksen opetuksista...Niistä yksinkertaisista perusasioista, joita HÄN vertausten muodossa opettaa...Niistä on tänä päivänä eksytty todella kauas...Kirjanoppineista,fariseuksista ja ulkokultaisista puhutaan, ikäänkuin jostakin historiallisesta asiasta....Enemmän näitä on tänäpäivänä, kuin n.2000 v.sitten...Noin henk.koht.toivon,että polkuni perussuunta voisi kivikoista huolimatta olla se oikea...Että toisessa päässä olisi iankaikkinen elämä Herran Jeesuksen tykönä...
Vointeja / siunausta.terv.janos
Kun tätä palstaa lukee ja erityisesti sinun avaamaasi "raha ja helluntailaisuus" -ketjua, niin ei voi muuta, kuin ihmetellä hurskasteluasi.
Olet kesän mittaan mätkinyt Jupen ja kumppaneittesi kanssa helluntailaisuutta oikein olan takaa. Syyttänyt aivopesusta, huijauksista jne.
Nyt sitten puhut helluntailaisten armottomuudesta ja ylivirittyneisyydestä, kun olet ensin asettanut heidät altavastaajan asemaan syytöksilläsi.
Olisiko aika siis alkaa keskustelemaan asiallisissa merkeissä tai poistua "omalle" palstalle keskustelemaan?
Olet oikeassa, tulee varmaankin hurkasteltua välillä.Anteeksi. Aivopesu ja huijaus asia oli ohimenevänä aiheena ja olen olen kyllä sitä mieltä edelleenkin, että kun on ihmisistä kyse, mielipiteistä päätellen sitäkin on tapahtunut.
Olen kaikella tavoin kyllä puutteellinen, tunnen sen kyllä sanomattakin "Jumalan armossa on meille kylliksi" tämän olen ymmärtänyt.
Täyttääkö helluntalaisuus kristinuskon tunnus merkit. Lueppa kirjoitukseni uudelleen.Siinä ei ole mielestäni asiatonta.Kaikki perustuu kaikkien nähtävillä olevaan materiaaliin, jopa siihen mitä itse olen kokenut ja voin jopa todentaa sen.
Jos poistun omalle palstalle, tarkoittaa se näin pienessä mittakaavassa sitä, että haluat hellarien olevan sisäoppilaitoksessa!
Sinä senkin hurskastelija!!! Minäkö muka olen kirjoituksissani kirjoitellut palturia? Olen paljastanut ainoastaan totuuksia teidän lahkostanne. Matias taas on kirjoitellut mun mielestä asiaa, olisiko syytä mennä ihmetteleväinen itseensä...:)Terv. juppe.
Täytyy kyllä ihmetellä tämän ihmetteleväisen kannanottoa.Muka altavastaajan asemassa. Suoraan kysymykseen väistöliikkeitä ja syytökset hurskastelusta.Sinulta Juppe hyvä kannanotto ter.matias
Minä kiitän ja kumarran...:) Mutta asiaahan me vain olemme kirjoitelleet, muuta eräät eivät näytä ymmärtävän, vaikka rautalankasta vääntäisi....:)Terv. juppe.
Ei taineet hellarit pystyä vastaamaan tähän väitteeseen!
Minä en voi kertoa muitten mielipiteitä kuin omani.
Olen kuulunut 23 vuotta helluntaiseurakuntaan ja itse voin sanoa, että ensimmäisiä asioita, joita opin oli anteeksianto ja anteeksisaaminen. Mutta onko se Lahden helluntaiseurakunnan vika, jos minä en osaa käyttäytyä oikein. Minun mielestäni se on minun vikani, jos en ole kuunnellut opetusta Raamatusta. Olen itse kokenut, että olen saanut sitä opetusta, jota olen kaivannut, Jumalan rakkaudesta Pojassaan Jeesuksessa ja siitä armosta, joka täyttyi Golgatalla, kun Jeesus huusi: Se on täytetty. Minä voisin nyt velkoa muilta ihmisiltä, että ymmärtäkää minua, minun oma isäni ja äitini kohteli väärin. Minä voisin velkoa sitä, että muut huomioisivat minut, minä voisin haukkua heidät ja heidän pitäisi vaan silittää minua päähän. Mutta minä en tahdo enkä saa velkoa muilta ihmisiltä isäni ja äitini rakkaudettomuutta. Minä sen tajusin jossain vaiheessa. Jumala voi ainoastaan parantaa minun syvät haavani sydämessäni, sen hylkäämisen kokemuksen, kun äidilleni merkitsi koira enemmän kuin minä. Jumala voi parantaa sen haavan, etten koskaan pystynyt olemaan sellainen, kuin äitini olisi halunnut. Me useimmat olemme täynnä erilaisia haavoja, joita lapsuus tai maailma ovat tuoneet sisimpäämme. Ne haavat eivät parane nopeasti. Se vie aikaa. Me ihmiset olemme niin hätäisiä, kaikki pitäisi tapahtua nopeasti ja toisten pitäisi olla melkein kuin enkeleitä. Me vaadimme muilta paljon sellaista, mitä emme itsekään pysty täyttämään. Onneksi Jumalalla on aikaa tehdä työtä meissä. Minussa itsessäni ei asu mitään hyvää, tällaisena kuitenkin kelpaan Jumalalle. Jos en kelpaa jollekin ihmiselle, se on hänen ongelmansa. Mutta häntäkin tahdon siunata ja rakastaa sillä rakkaudella, millä Jumala on minua ensin rakastanut.
Kerron äitini tarinan. Mummoni ja pappani menivät naimisiin, koska mummoni odotti äitiäni. Mummoni ja pappani välillä oli valtava viha. Kun äitini syntyi, mummo ja pappa syyttivät häntä. Äitini oli vielä kapaloissa, kun mummoni sai raivarin ja hän alkoi hakata äitini päätä puun runkoon. Häntä hakattiin, milloin mistäkin syystä. Koti oli hyvin köyhä, ei ollut kunnollisia vaatteita, kun äitini meni kouluun. Hän joutui muitten lasten pilkan kohteeksi. Paljon tapahtui sellaista, joka teki hänet hyvin vihaiseksi. Kotoa lähtiessään hän alkoi kostaa kaikille heikoille ihmisille sitä kohtelua, mitä hän oli kokenut kotonaan. Hän tuli uskoon, kun minä olin pieni tyttö. Hän käyttäytyi minua kohtaan samalla tavalla kuin häntä oli kohdeltu. Hän ei pystynyt ottamaan Jumalan rakkautta ja armoa moniin vuosiin elämäänsä. Hän velkoi minua ja isääni, että me olisimme täyttäneet sen tyhjän kohdan sydämmessä, jonka rakkaudettomuus oli tehnyt. Mutta ainoastaan Jumala olisi sen pystynyt tekemään. Äitini muuttui muutama vuosi ennen kuolemaansa, luulen, että Jumalan rakkaus ja armo alkoi vaikuttaa hänen sydämessään. Hän oli 59 vuotias, kun hän kuoli. Siitä olen onnellinen, että hän kuoli uskossa Jeesukseen.
Olemmeko me useat armottomia toisiamme kohtaan, koska ne haavat sisimmässämme ovat niin syviä, ettei edes Jumalan armon aurinko pysty niitä tervehdyttämään. Olen ajatellut, että Jumala ei laita koskaan haavan päälle laastaria. Hän haluaa parantaa haavan kokonaan. Jos Jumala ei olisi parantanut minun haavojani, niin minä olisin koko ajan ihmisiä vastaan. Vihaisin heitä ja haukkuisin. Mutta kiitos Jumalalle Hän jaksoi hoitaa minua rakkaudella, Hän paransi minun haavani umpeen, että minä en sävähdä enää, kun minua haukutaan. Jeesuksen rakkaus ristillä poisti minulta vihan ihmisiä kohtaan.
Minulla ei ole oikeutta tuomita ihmisiä, en tiedä heidän taustaansa, olosuhteitaan, missä he elävät. Onneksi meillä on oikeudenmukainen tuomari, Jeesus Kristus, joka eli ihmisenä kärsien ne kärsimykset, joita mekin olemme joutuneet kärsimään.
tutkimusta tehneenä myönnän kritiikkisi aiheelliseksi tässä kohtaa.
Joskus on tuntunut, että me hellarit olemme ainoa armeija, joka jättää heitteille haavoittuneet ja ampuu omiaan.
Jos rakkaus ja anteeksiantava mieli on samaa kuin suvaitsevaisuus, ei sitä ole meillä paljoakaan.
Päinvastoin, olen Pakana(F):n kanssa vähän samoilla linjoilla siinä, että anteeksiantamisesta ja - pyytämisestä on valjastettu vallankäytönväline.
Jos teemme omille näin, niin mitä onkaan suhtautuminen ulkopuolisia kohtaan???
Onhan meillä siitä pieni vitsikin; " Tule sellaisena kuin olet, mutta muutu sellaiseksi kuin me olemme."
Äsken unohdin yhden asian, jonka haluan tuoda julki. Olen kertonut paljon äidistäni ja niistä teoista, mitä hän teki. Hän oli luterilainen. Minunhan pitäisi inhota luterilaisia sydämeni pohjasta. Äitini tuhosi minun lapsuuteni ja nuoruuteni. Hän vei itsetuntoni kokonaan. Minun arvoni oli siinä, että olin kiltti. Muuta arvoa minulla ei ollutkaan. Jos minä alkaisin tuomita luterilaiset äitini mukaan, minä vihaisin heitä. Mutta minä ajattelen, ettei luterilainen kirkko ja muut luterilaiset uskovaiset ole vastuussa äitini teoista.
Minä olen antanut kaikki äidilleni anteeksi. Enkä sen tähden halua syyttää luterilaista kirkkoa äitini tekemisistä. Minä haluan rakastaa ja kunnioittaa jokaista luterilaista ja muittenkin suuntien uskovaa, niitä, jotka ovat ottaneet Jeesuksen vastaan.