Jos lähtökohtana on se, että ihminen on perisynnin alainen ja muutenkin kokonansa syntiä täynnä. Tähän ihmisen syntiseen olemukseen kuuluu pelastus, josta voi pelastautua vain ja ainoastaan uskomalla Jeesukseen, Pelastajanaan ja kantaa syntikuormansa hänen helmaansa, onhan hän kuollut syntiemme tähden.
Niin kysyn nyt vakavasti, enkä pilkaten. Miksi jotain ihmistä ei ole koskaan koskettanut tämä asia, niin että tuntisi jotain katumusta. Huom. tässä on lähtökohtana otetteva huomioon se, että Raamattu on Jumalan sanaa kuten eräs sisar tällä palstalla toteaa ja moni muukin.
Minkälainen on se ihmisluonto, että joku uskoo ja joku taasen ei?
Yritän kirjoittaa selkokieltä, että kaikki ymmärtävät.
Miksi Jumala ei kutsu kaikkia luokseen vaikka nämä uskomattomat tietävät kaiken pelastus-sanomasta.?
Niin kysyn nyt vakavasti, enkä pilkaten. Miksi jotain ihmistä ei ole koskaan koskettanut tämä asia, niin että tuntisi jotain katumusta. Huom. tässä on lähtökohtana otetteva huomioon se, että Raamattu on Jumalan sanaa kuten eräs sisar tällä palstalla toteaa ja moni muukin.
Minkälainen on se ihmisluonto, että joku uskoo ja joku taasen ei?
Yritän kirjoittaa selkokieltä, että kaikki ymmärtävät.
Miksi Jumala ei kutsu kaikkia luokseen vaikka nämä uskomattomat tietävät kaiken pelastus-sanomasta.?
Vastaukset 27
Vanhimmat
Perisyntiä ei ole olemassa.
Moni hylkää tietoisesti Jumalan.
"Moni hylkää tietoisesti Jumalan. "
Tietoiseti hylkää? mutta kun Jumala ei ole koskaan tietoisuuteen asti yltänytkään.
Kuulut siis heihin vai mitä tarkoitat
"Kuulut siis heihin ..."
Kyllä kuulun.
Asia selvä.
* yllä Jumala on kutsunut jokaista ihmistä parannukseen ja pelastukseen.
* Sitä varten Jumala antoi ainutsyntyisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikinen elämä.
* Jeesus on Jumalan tahdon ON, joka tahtoo, hänellä on koti Jumalan luona, mutta sinne mennään vain ja ainoastaan Jeesus ovesta sisään. Kaikki vaan ei tahdo, miksi, Raamattu sanoo, että " Usko ei ole jokamiehen." Jeesus painottaa, että jos ei ole juurta itsessään, ei voi ottaa vastaan armoa Kristuksesa. Olisiko niin, että Aadamin perintö lankeemuksesta on niin turmellut ja tuhonnut hengellisen minän, että sitä ei voi enää elvyttää , ei edes Kristuksen Jeesuksen veri ja veren kautta uudistua hengellisesti, jää siis hengellisesti kuolleeksi, vaikka muuten elääkin. Koska Aadamin lankeemuksessa kaikki ihmiset kuolivat hengellisesti, se on, yhteys Jumalaan katkesi, ja sen uudeksi saattamiseksi voi tehdä vain yhteys Jeesukseen, ja Hänen kauttaan uudestisyntyä.
"Sitä varten Jumala antoi ainutsyntyisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikinen elämä"
Raamatussa lukee "ainokainen", eikä siis "ainutsyntyinen".
"Raamatussa lukee "ainokainen", eikä siis "ainutsyntyinen". "
Päivitys tietoa:
Raamattu Kansalle tietää kertoa, että ainokainen on muutettu ainusyntyiseksi.
mitä eroa tuo käytännössä tarkoittaa, sitä en tiedä mutta saivartelua se on. Jokaisen päivittäjän pitää jättää oma reviirimerkki historiaan.
""Jos lähtökohtana on se, että ihminen on perisynnin alainen ja muutenkin kokonansa syntiä täynnä. Tähän ihmisen syntiseen olemukseen kuuluu pelastus, josta voi pelastautua vain ja ainoastaan uskomalla Jeesukseen,""
Mutta, suurin ongelma on juuri siinä kun uskonnollinen ihminen ei kertakaikkiaan usko, mitä JUMALA on ilmoittanut tuosta turmeltuneesta ihmisestä ja tämä epäusko muuttaa kaiken,- jopa JUMALAN aivoittaman turmeltuneen ihmisen pelastamisen.
Kuten Raamatussa on monin kohdin JUMALA ilmoittanut, miten hän on ennaltamäärännyt ja ennalta valinnut ihmsiä pelastumaan elämänsä aikana;.".....edeltä päin määräten meidät lapseuteen, hänen yhteyteensä Jeesuksen Kristuksen kautta, hänen oman tahtonsa mielisuosion mukaan..."(Ef 1:5)
Kun ymmärrämme ja uskomme, miten ihmisen langetessa syntiin /ihminen turmeltui, niin JUMALA aivoitti lisälenkin ihmiselle eli tämä lisälenkki on tämä synnin kanssa piehtaroima elämä. Tältä lisälenkiltä JUMALA pelastaa kaikki lenkkeilijät,- mutta jokainen vuorollaan /omana aikanaan. 1 Kor. 15:22)
Niin, JUMALAN tahdon vallassa on pelastuuko vain yksi ihminen,- tai ei yhtään,- tai sitten kaikki,- koska koko turmeltuneen ihmisen pelastuminen on kokonansa JUMALAN aivoitus ja JUMALAN teko. Turmeltuneella ihmisellä ei ole osaa ei arpaa pelastukseensa,- koska juuri turmeltuneisuus on vaikuittanut niin, että ihmisen perusolemus haraa kaikessa JUMALAN tahtoa vastaan.
Miten tämä ihminen voisikaan ottaa pelastuksen vastaan? Ei mitenkään ja siksi usko on JUMALAN teko ihmisessä.
Niin, ja jos JUMALAN ennalta määräämiin ja ennalta valitsemiin ihmisiin kuuluisi vaikka ateistinen tutkija /evoluutioon uskova ihminen tai minkä tahansa ammatin harjoittaja tai sosiaalisen aseman omaava ihminen, niin näillä tekijöillä ei ole hitusenkaan vaikutusta sille kun JUMALA tekee tämän ihmisen sydämeen uskon pelastumisesta ja uskomisesta JUMALAN aivoituksiin. Ihminen ei voi kertakaikkiaan vastustaa JUMALAN aivoitusta,- vaan ihmisen osa on vain havainnoida tämä itsestään.
Siis JUMALALLA on voima ja kyky ja valta ohjata ihmisitä ja tämän voiman ja kyvyn ja vallan JUMALA on antanut Pojalleen Jeesukselle Kristukselle.JUMALA pelastaa ihmisen (kollektiivisesti) antaessaan kaiken vallan Jeesukselle Kristukselle ja näin toteutuu JUMALAN aivoittama ihmisen pelastaminen.
"Kuten Raamatussa on monin kohdin JUMALA ilmoittanut, miten hän on ennaltamäärännyt ja ennalta valinnut ihmsiä pelastumaan elämänsä aikana;.".....edeltä päin määräten meidät lapseuteen, hänen yhteyteensä Jeesuksen Kristuksen kautta, hänen oman tahtonsa mielisuosion mukaan..."(Ef 1:5)"
no tuosshan se onkin selkeästi sanottu: "ennaltamäärännyt..." ..."ennalta valinnut"
"Sillä niinkuin kaikki kuolevat Aadamissa, niin myös kaikki tehdään eläviksi Kristuksessa,
mutta jokainen vuorollaan: esikoisena Kristus, sitten Kristuksen omat hänen tulemuksessaan;
sitten tulee loppu, kun hän antaa valtakunnan Jumalan ja Isän haltuun, KUKISTETTUAAN KAIKEN hallituksen ja KAIKEN VALLAN JA VOIMAN.
Sillä hänen pitää hallitseman "siihen asti, kunnes hän on pannut KAIKKI viholliset jalkojensa alle."
Vihollisista viimeisenä KUKISTETAAN KUOLEMA.
Sillä: "kaikki hän on alistanut hänen jalkojensa alle." Mutta kun hän sanoo: "kaikki on alistettu", niin ei tietenkään ole alistettu se, joka on alistanut kaiken hänen allensa.
Ja kun kaikki on alistettu Pojan valtaan, silloin itse Poikakin alistetaan sen valtaan, joka on alistanut hänen valtaansa kaiken, että JUMALA olisi kaikki kaikissa. 1 Kor. 15:22.....29
Kun ihminen kuolee Aadamisssa (kaikki), niin tämän kuoleman on kukistanut Jeesus vallaaan ja siten KAIKKI vihollisuus JUMALAA vastaan on päättynyt. Siis Jeesuksen työn ansioista turmeltuneen ihmisen vihollisuus lakkaa (= kuollut tila) ja kun vihollisuus on päättynyt, niin tämä tila on eläväksitekemistä. Jeesushan voitti kuoleman eli kuoleman, joka syntyi ihmiseen Aadamissa / lankeemuksessa.
"Kun ihminen kuolee Aadamisssa (kaikki),...."
en ymmärtänytyhtään mitään tuosta Aadam-tarinasta.
"Siis JUMALALLA on voima ja kyky ja valta ohjata ihmisitä ja tämän voiman ..."
jos näin on, niin miksi ihmiset sitten kilvoittelevat pois lihallisuudesta.
Kun Jumalalla on tämä kyky: voima, valita, ohjailla ihmisiä, niin mihin omaa ajattelua enää tarvitaan?
""en ymmärtänytyhtään mitään tuosta Aadam-tarinasta.""
No, älä välitä ei sitä ymmärrä uskonnololinenkaan ihminen. Mutta, lyhyesti.
Raa,atyussa on ilmoitus, miten ihminen lankesi syntiin ja kuoli rikoksiin ja tämän ihmisen jälkeläisiä siis olemme. Siis tavallaan ihminen on kävelevä kuollut ihminen. Kirkko puhuu tästä asiata perisyntinä.
Tämä kuollut tila ilmentyy ihmisessä turmeltuneisuutena eli kielteisenä käyttäytymisenä,- joka tulee siis kaikkiin ihmisiin geneettisyyden kautta.
Niin, tästä kuolleesta tilasta JUMALA aivoitti pelastaa ihmisen ja ihminen tulee Hengellisesti eläväksi Kristuksessa ja tämän eläväksi tulemisen kokevat kaikki ihmiset omana aikanaan kuten JUMALA ilmoittaa.
Kuten tiedätkin ja tunnet itseäsi, niin tätä muuttumista ei ihminen saa aikaan ja voi edes vaikuttaa siihen. Tavallinen lihallinen kuollut ihminen haraa kaikessa JUMALAN aivoituksia vastaan ja siksi JUMALA antoi tämän tehtävän / työn Pojalleen Jeesukselle Kristukselle,- joka kukistaa KAIKEN (myös sinun vastustamisesi) mikä on JUMALAN aivoituksia vastaan.
"""Minkälainen on se ihmisluonto, että joku uskoo ja joku taasen ei? ""
Niin, mutta tuohon asiaan ei vaikuta ihmisen persoonallisuus /ihmisluonto tms. millään lailla. Siis JUMALAN aivoituksiin uskomiseen ei vaikuta ihmisen persoonallisuus tai sosiaalinen asema. Kaik´´, mik liittyy JUMALAN aivoituksien uskomiseen on JUMALAN teko. ja jos JUMALAN aivoitukset eivät ihmistä miellytä, niin purnausksen kohde tulisi olla JUMALA. Hänhän on se "pääsyyllinen" koko asiaan.
"Niin, mutta tuohon asiaan ei vaikuta ihmisen persoonallisuus /ihmisluonto tms. millään lailla."
niinkö? entäs perimä? jotenkinhan tuo uskon kaipuu on selitettävissä. Toinen kaipaa, toinen ei.
Niin, kyllä JUMALAN ilmoituksia voi ja pitää tutkia ihan TODELLISUUDESTA/kin käsin eli miten JUMALAN ilmoitukset pitävät yhtä todellisuuden kanssa. Tietysti kaikki on uskon asioita ja vaikeasti ymmärrettävissä, mutta kuitenkin. Siis tutkia ilmoituksia ihmisen olemuksen kautta.
JOS /KUN uskomme Jesaja 32 ilmoituksen. Haluan näin todistaa todellisuuden kautta JUMALAN ilmoituksen ihmisen pelastamisesta eli ihmisen reagoimisen kautta.
" Ajattelemattomien sydän käsittää taidon ja ÄNKYTTÄVÄIN kieli puhuu sujuvasti ja selkeästi".
Lukija, joka ymmärtää ihmisen puhehäiriö änkytyksen roblematiikan, niin kysäisen poistuuko ihmisestä änkytys, jos hän uskoo uskonnollisuuden keksimään ikuiseen ihmisen piinaoppiin,- vaiko aktivoiko tämä usko änkytystä ihmisessä yhä lisää. Siis uskoen siihen ja kuvitellen JUMALAN vanhurskauden sellaiseksi.
Niin, tai poistaako ihmisestä änkytyksen kun ihminen YMMÄRTÄÄ JA USKOO JUMALAN aivoittamaan ihmisen pelastamiseen eli tutkiakseen ihmisen olemusta änkyttävä ihminen saa helpotuksen /vapauttamisen Aadamissa kuolleesta ihmisestään ja näin tullen JUMALAN vanhurskauden valtakuntaan.
Kuten Raamatun /Jesaja 32 ilmoituksesta voidasan todeta ja todistaa, miten tämä laaja-alaisen roblematiikan kautta voidaan todistaa JUMALAN aivoittama ihmisen pelastaminenb todeksi.Niin,- USKON KAUTTA.
Todellisuus on huomioiden ihmisen käyttäytymistä. Jos /kun ihminen uskoo tähän ikuiseen piinaoppiin ja tältä ihmiseltä kuolee /menehtyy lähiomainen, niin omin silmin olen havainnut, miten tällä ihmisellä puhuminen vaikeutuu,- jopa änkyttävälle asteelle. Ahdistus ja epävarmuus on huomattavalla tasolla,- tilapäisesti.
Juuri tuohon ihmisen reagoimiseen vedoten monasti olen varoittanut,- ettei uskonnollinen /piinaoppiin uskova ihminen menisi surutyötä tekevän ,- puhumattakaan änkyttävävän ihmisen luo,- joka on menettänyt jumalattoman läheisensä.
Oleppa erikoisen rehellinen itsellesi. Jos /kun sinulta menehtyy erittäin läheinen ihminen. Puolisosi - lapsesi,- joka kuollessaan oli jumalaton. Kiitätkö sydämessäsi JUMALAA Jeesuksen kautta, että hän piinaa ikuisessa tulessa tätä lähiomaistasi. Todellisuudessa ihmisen mielentila järkkyy, jos hän uskoisi tuohon. Monelta ihmiseltä järkkyy mielentasapaino kun on menettänyt tulipalossa läheisen ihimsensä,- puhumattakaan piinaopiin uskomisesta.
". Kiitätkö sydämessäsi JUMALAA Jeesuksen kautta, että hän piinaa ikuisessa tulessa tätä lähiomaistasi. Todellisuudessa ihmisen mielentila järkkyy, jos hän uskoisi tuohon. Monelta ihmiseltä järkkyy mielentasapaino kun on menettänyt tulipalossa läheisen ihimsensä,- puhumattakaan piinaopiin uskomisesta. "
Mitä yrität sanoa? Jos lähimmäinen on kuollut, niin kiitänkö sydämessäni Jumalaa että hän on kuollut? lähimmäisen kuolemaa kiittäisin. outoja juttuja--?
Lähiomaisen menehtyminen ei ole kiitoksen ja ilon aihe. Mutta, tarkoitin kiittääkö JUMALAAN uskova ihminen JUMALAA siitä, miten JUMALAN aivoituksissa on tämän ihmisen iäsisyys.
Kun ajatellaan todellisuutta, niin ihminen on sellainen kapistus miten tieto menehtyneen ihmisen olotilasta auttaa surutyötä ja erikoisesti surutyön kautta luovuttamaan rakas omainen kuviteltuun tilaan. Ihmisellähän ei ole faktaa mitä kuoleman jälkeen tapahtuu ihmiselle, mutta jokaisella ihmisellä on fiktiivinen kuvitus ja usko tästä asiasta.
Niin, jos esim. aikuinen ihminen menettää jumalattoman puolisonsa syöpään menehtyneenä, niin tärkeä asia on miten hän mahdollistuu käsittelemään tämän asian. Ikuiseen piinaoppiin uskovan ihmisen on vaikea luovuttaa,- alitajunta huomioiden, rakastaan ikuisesti piinattavaksi. Väitämpä, miten tämä alue oireikuttaa monasti uskonnollista ihmistä.
piinaoppiin uskovan lähimainen kuolee? oletatko, että tämä sureva jää oireilemaan tämän jumalattoman puolison puolesta siis sen vuoksi kun tämä jumalaton ei ollut uskossa? jos oireilee, niin ei ole kehittynyt ihmisenä vaan työntänyt asioita eteenpäin, kuin että ne olisi pitänyt ratkaista.
tärkein asia niin piinaoppiuskovilla, uskovilla kuin uskomattomillakin on kyetä ratkaisemaan ristiriidat, suremiset, kärsimykset ja kaikki se joka kuuluu luonnollisesti ihmisen elämään sellaisella tavalla että ei jää mitään 'hampaankoloon' ---olisinpa voinut tehdä toisin--- nämä asiat on tehtävä selväksi jo silloin, kun vielä kykenee pohtimaan elämän suruja ja iloja.
Uskovilla tämä usein lykkääntyy, kun he kantavat ilot ja murheet Isälle kerrottaviksi.
kaikkein kauneita on kuinka ikäihmiset selvittävät välinsä tai ainakin puhuvat tulevasta kuolemasta silloin kun pää vielä kykenee tuottamaan anteeksiantamsusta, kiitosta jne. näin se on parhainta myös uskovien keskuudessa. kaikkein ikävin asia on kun kuolema erottaa katkeroituneen parin olkoopa sitten uskova tai uskomaton.
uskova ihminenhän lohduttautuu lähiomaisen kuolemalla niin että nyt hän on päässyt taivaankotiin--siis fiktiivinen-- lohdutus itselle-.jota pitää totena.
loppujen lopuksi- kuka suree ketä-? jäljelle jäänyt suree ikäväänsä eli omia tunteitaan- se on luonnollista- kuollut ei sure enää ketään- sekin on luonnollista-
"""piinaoppiin uskovan lähimainen kuolee? oletatko, että tämä sureva jää oireilemaan tämän jumalattoman puolison puolesta siis sen vuoksi kun tämä jumalaton ei ollut uskossa? jos oireilee, niin ei ole kehittynyt ihmisenä vaan työntänyt asioita eteenpäin, kuin että ne olisi pitänyt ratkaista.""
Niin, merkittävä asia tässä on tämä kun sinä katsot asiaa jumalattoman ihmisen silmin eli et usko JUMALAN aivoituksiin, jos et myöskään uskonnolisuuteen.
Käytäppä empatiaa ja ymmärrä uskonnolisen ihmisen uskoa,- joka voi olla merkittäväkin.
Kun tälle ihmiselle on kulttuuri ja uskonnolliset puuolueet piirtäneet mielikuvan, miten ihminen joutuu piinattavaksi ikuisesti, jos ei eläissään ole tullut uskoon. Siis tämä mielikuva voi olla vahva. Kun tältä ihimseltä kuolee siis se lähiomainen, niin hän ongelmoittaa itsensä /mielen tällä kidutuksella. Huomaappa missä asemassa on ateistinen ihminen eli hän ei onneksi usko tähän piinaan/kaan ja tavallaan on vapaa tästä ongelmasta. Siis usko on se tärkein pointti tässäkin asiassa eli mihin uskoo ja mihin ei.
Niin, mitä vanhvempi usko ihmisellä on tähän piinaoppiin, niin sitä ongelmallisemmin hän käsittelee lä'heisen ihimsen kuoleman. Hänen on vaikea luovuttaa läheistään. Luovuttaminen/han on tärkeä asia surutyössä ja kun ihminen on luovuttanut läheisensä, niin koko menetys muuttuu kauniiksi muistoksi. Lapsen menetys lie kaikken vaikea,- koska lapsen luvuttamien /luopuminen vanhemmille on todella vaikeaa.
Mutta, erittäin tärkeä tietää uskonnolllisesta ihmisestä. Vaikka tälläkin foorumilla kiivaillaan piinaopin puolesta paavololoineen ja jaikkaliloineen ja muut säestävät virttä, niin todellisuus on ihmeellisempi kuin se on todella todellisuutta,- eikä likuta enää fiktiivisellä kuvituksella.
Nimittäin. KAIKKI ihmiset, jotka ovat olleet uskonnollisia tai sitten uskovia, niin KAIKKI ihmiset alkavat puhua JUMALAN armosta ja armahtavaisuudesta kun jumalaton läheisensä on menehtynyt. Ovat lyötyjä ja arki ja todellisuus on koittanut.
Mutta, mitä vahvempi usko ihmisellä on piinaoppiin, niin sitä epävarmempi hän on ja hän ei tiedä kumpaan uskoa. Ikuiseen piinaopin,- vaiko JUMALAN armahjtavasiuuteen, että kaikki tulevat eläviksi Kristuksen sovitustyön kautta. Myös se renttukin ajallaan ottaa pelastuksen vastaan. Tämä hitunen toivo rentun pelastaamisesta auttaa siis surutyössä.
Itse koin aikoinaan suuren helpotuksen kun mahdollistuin irtaantumaan uskonnollisuudesta jas antamaan omaltapuoleltani KAIKEN vallan. Jeesukselle. Jeesus on Herra ja näin itselläni ei ole valtaa / tuomita ihmisiä kadotukseen taikka taivaaseen. Olentäysin vapaa tästä alueesta ja se on todella suuri helpotus ajatellen alitajuntaa ja asioita, jotka mahdollistuvat epävarmentamaan ihmisen.
Muuten viestisi kokonaisuus on erittäin hyvää eli ihmiselle on erittäin tärkeää elää avointa suhdetta ja selvittää merkittäviä asiota jo eläissään. Siis asioita, jotka vaivaavat pitkäkestoisesti mieltä ja näin välttyä itsesyytöksiltä vastapuolen menehtyessä.
""jos oireilee, niin ei ole kehittynyt ihmisenä vaan työntänyt asioita eteenpäin, kuin että ne olisi pitänyt ratkaista"".
Muuten ihmisen alitajunta on erittäin mielenkiintoinen "laatikko". Sinne voi sysätä kaikki asiat, joiden käsittely ei miellytä tai paremminkin ihminen ei mahdollistu/kestä niiden käsittelyä. Ihminen manasti ensin kasvaa ja sitten on vahva käsittelemään alitajunnassa olevia asioitaan.
Mutta, joka tapauksessa kieleiset,- alitajuntaan työnnetyt asiat oireiluttavat ihmistä tai paremminkin ohjaavat ihmisen käyttäytymistä ja erikoisesti ajattelutapaa.
Niin, sydämestä lähtevät ihnmisen kaikki ajatukset ja siten käytäytyminen ja tähän liittyen,- sydämentila on se punainen lanka miten ihminen käsittelee sisintään.Ongelmaa vielöä lisää juuri se kun ihminen ei edes tiedosta miten jokin asia on tärkeä ja merkittävä.
Esität hyviä kysymyksiä Pakis_!
Kuten tuo Ef.1 ilmaisee, meidät on kaikki ennaltamäärätty Hänen yhteyteensä.
(jae 5)
Jokaista ihmistä siis Jumala kutsuu, ihan jokaista!
Ongelma saattaa olla se, että olemme luoneet itsellemme jonkin määrätynlaisen tavan, tunteen tjms. jota jäämme sitten odottamaan Hänen kutsumisekseen ja jollemme tuollaiseen törmää, oletamme että Hän ei ole kutsunut ollenkaan.
Siksi kenenkään ihmisen kokemuksesta ei tule koskaan eikä missään hengellisessä asiassa tehdä hengellistä totuutta.
Me ihmiset olemme kaikki erilaisia ja Jumala kutsuu jokaista sillä tavoin,
minkä näkee kyseiselle ihmiselle parhaaksi.
Tiedän mm. henkilö, joka rukoili Jumalalta, että tulisi synnintuntoon, koska halusi tulla uskoon, mutta kun ei ollut tullut synnintuntoon (mitä lie se sitten hänelle tarkoittikin) hän ei kyennyt uskossa ottamaan vastaan pelastusta.
Mutta tiedän myöskin ihmisen, joka on tehnyt uskonratkaisunsa ihan järki pohjalta. Luki Raamattua ja totesi, että näin siellä sanotaan ja minä haluan uskoa sen olevan juuri näin, joten tässä tilanteessa ja hetkessä pyydän syntejäni anteeksi ja sitä, että Jeesus tulee minun elämäni Herraksi ja tästä kyseisestä miehestä tuli vahva ja uskollinen tukipilari omalle kotiseurakunnallen ja hänen elämänsä todistuksen kautta sai johdattaa monia muitakin uskontielle.
Hän kertoi myöhemmin, että ei siinä asiassa sen kummempia tapahtunut myöhemminkään, mutta sen hän alkoi elämästään näkemään, että Pyhä Henki mm. huomautti hänelle aina, jos hän oli tekemässä jotain sellaista, joka ei ollut Jumalan mielen mukaista, ja tuota ei ollut aiemmin tapahtunut hänelle.
Eli häntäkin Jumala kutsui, mutta hänen omalla tavallaan, hyvin järkevällä ja hiljaisella kutsulla, ei suurilla tunnekuohuilla tms.
Ja hänen parannuksen tekemisensäkin oli tällaista "järkevää" uskomista Raamatun Sanaan, että kun siellä sanotaan, että jokainen on syntiä tehnyt ja on Jumalan kirkautta vailla, hän päätti uskoa sen näin olevan ja Jumala kuuli ja ymmärsi häntä juuri sellaisena, kuin hän oli.
Eli minä uskon, että siihen, MITEN Jumala kutsuu, vaikuttaa kunkin ihmisen persoonallisuus, mutta ei siihen, että Jumala jättäisi esim. jotakin kutsumatta hänen persoonallisuutensa vuoksi.
"Ongelma saattaa olla se, että olemme luoneet itsellemme jonkin määrätynlaisen tavan, tunteen tjms. jota jäämme sitten odottamaan ..."
Tuo on mielenkiintoinen pointti, se on jo opittu varhaislapuudessa, että näin pitäisi tapahtua, ja kun ei mitään tapahdu lapsuudessa vaikka silmät ja korvat saa täyteen Pelastusoppia, niin sitä jää varhaisnuoruudessa oudoksumaan, että miksi minua ei kiinniosta nämä asiat, miksi minussa ei herää tämä synnintunto, ne vain ihmetyttävät suuresti.
Helluntaiherätyksen kokouksissakin katselin silmät pyöreinä, että mikä tämä juttu oikein on...? ihmettelin suuresti sitä kiitosta ja rukoilua ja kielillä puhumistä, en ymmärtänyt yhtään miksi kiittää, kun elämä itsessän on jo suuri kiitos, en ymmärrä että jotain ulkopuolista olentoa pitäisi kiittää..
Uskovilla onkin suuresti sellainen tapa, että he pyrkivät siirtämään sen ikioman uskontunteen toiseen ikään kuin toinen käsittäisi sen samalla tavalla. Sitten kun sana ei menekään perille tulee ryöppy: ylpeä, kova, pilkkaaja. Miksi uskovat eivät siedä mitään kyseenalaistamista?
"Jokaista ihmistä siis Jumala kutsuu, ihan jokaista!"
Miten sen kutsun tietää? Miten sen synnintunnon heräämisen tietää? Miksi ihminen ei kelpaa tälle Jumalalle sellaisenaan kuin on. Raamattuhan sanoo, että luoduistaan pitää huolen... niin jumala pitää, ihminen ei...
Kun Piatari olipuheensa pitänyt, luemme, että he saivat piston sydämeensä.
Ymmärrän että pisto tarkoittaa sitä, että he havahtuivat todella että nyt on tosi kysymyksessä, ja mitäs sitten nyt oli seuraava ajatus !?
Ja pietarii vastaa siihen, tehkää parannus ja ottakoon kasteen ja alkakoon seurata Jeesusta opissa ja elämässä. "piston" tai sen puutteenkin täytyy johtaa johonkin ja jostain pois.
Pois entisestä uuteen ja uuden Herran palvelukseen.
Se on tietoinen valinta, aivan kuin hukkuva pyrki i kaikin voiman kohti jotain pelastavaa paikkaa.
Ja kun se löytyy, ei heti mene takaisin entiseen hukkumistilaan.
luin jostain kuinka kokousessa oli mies hädissään kun ei tunne enää tarvetta tula uskoon, kun oli aiemmin hylännyt etsikkoaikansa, niin sanotun.
nuori mies jolle asia esitettiin oli neuvoton ja meni kysymään vanhemmalta pastorilta mitä hän sanoo...!?
No pastori oli sanonut ; sano että tulee sillä vanhalla kutsulla, ja niin oli tapahtunut ja mies pääsi sisälle.
Mutta, todellisuus on,- joka voidaan havainnoida ihmisen käyttäytymisestä. Jos JUMALA ei vaikuta, niin ihminen ei voi uudestisyntyä. Ihminen ei voi vaikuttaa milloin hän kuulee Sanan tai milloin on kiinnostunut koko asiasta tai milloin ottaa sen vastaan tai milloin ottaa kasteen tai yleensä milloin tulee JUMALALLE kuuliaiseksi /tulee uskoon. Ihmisen perusolemus / lihallisuus haraa kaikessa JUMALAN aivoituksia vastaan. KAIKESSA.
Mutta,- todellisen kiitoksen aihe on ja saada ymmärrys ja usko, miten JUMALA vaikuttaa siis tahtomisen ja tekemisen ja näin lopputulos on; USKO ON JUMALAN TEKO.
Eli. Jos ajattelemme ihmisen uudestisyntymistä /eläväksi tulemista kuolleesta tilasta, niin vähiin jää henkseleiden paukuttelu. Mutta, samalla tulee kiittää siitä, miten JUMALA on antanut kaiken vallan Pojalleen Jeesukselle Kristukselle ja näin ihmisen pelastuminen on todella varmoissa käsissä.
Minkä turvallisuuden / tunteen tuo saakaan aikaan kun näkee ja ymmärtää JUMALAN aivoittaman ihmisen pelastamisen.