Vanhempien motiivit saada vastasyntyneelle imeväiselleen kirkon jäsenyys kirkon epäraamatullisen valelurituaalin kautta on tunnetusti erittäin pakanallinen.
Yhteiskunnallisen syrjinnän pelosta vanhemmat ajattelevat, että valelurituaalin suorittamatta jättäminen aiheuttaisi heidän
"vauvalleen" myöhemmin jotakin vahinkoa, siksi he haluavat suorittaa vauvalleen valelurituaalin.
He tekevät sen yleisen pakanallisen ja lihallisen mielipiteen painostuksesta, koska he ajattelevat, että "kaikkihan niin tekevät ja ettei myöhemmin tulisi jotakin vahinkoa, jos kasteluriittiä ei heti suoritettaisi, ja koskaan ei voi tietää, mitä hyvää siitä voi koitua ja ei kai siitä mitään vahinkoakaan voi olla". Heillä on siis täysin EPÄRAAMATULLISIA taikauskoisia KÄSITYKSIÄ tuosta kirkonepäraamatullisesta valeluriitistä.
Koko niin kutsuttu "lapsikastesakramentti" perustuu siis kokonaan taikauskoisiin ja maagisiin pakanallisiin uskomuksiin. Tuollaiset syyt, jotka ovat perin epäraamatullisia ja taikauskoisia, perustuvat yleiseen pakanalliseen ja primitiiviseen suojelumotiiviin.
Sakramenttikirkko on ylläpitänyt tämän varjolla sakramenttimagiaa läpi vuosisatojen vaikka Raamattu ei sellaista tue. Raamatusta ei löydy 'sakramentti' sanaa. Minkäänlaista sakramenttia ei löydy Raamatusta, mutta mystinen sakramenttikirkkojärjestelmä on pettänyt ihmisiä, että mystisesti sakramentit vaikuttavat taianomaisesti suoritettuina taikatoimituksina ja muodostavat taikakeinon ihmisten "pelastamiseksi, uudesti synnyttämiseksi" jonkinlaisen papin toimittaman maagisen taikatempun kautta, jossa epäraamatullinen "pelastava ja uudestisynnyttävä
maaginen sakramentti" tungetaan ihmiseen.
Tässä epäraamatullisessa sakramenttijärjestelmässä epäraamatulliset sakramentit välittävät "pelastuksen ja uudestisyntymisen" ja ovat vain toimivia ja riippuvaisia pappiensa kautta ja hallinnassa ja heidän suorittaminaan, mistä he myös saavat palkkansa.
Sakramentit tarjoavat pappien käytettäväksi maagisen ja mystisen taikakeinon järjestellä maagisilla taikasakramenttitempuillaan ihmisten "pelastusta ja uudestisyntymistä". Vain papit osaavat ja saavat käyttää taikasakramentteja ja hallitsevat niidenavulla ihmisiä. Papit nojaavat sakramenttikirkkojärjestelmän taikakeinoihin tässä. Sakramenttimagian hallitseva papisto ylläpitää taikatemppujärjestelmää, joka syrjäyttää
persoonallisen Jumala-suhteen sydämen asiana.
Arkkipiispa Jukka Paarma ilmoitti kirkon virallisimman ja tuoreimman kannan Kotimaa-lehdessä toukokuussa 2001, että kun kuulut kirkkoon ja olet lapsikastettu ja konfirmoitu, niin kaikki on hyvin. Tähän täytyy todeta, että kaikki on silloin vain kirkolle hyvin. Nimittäin vaikka lapsikastetta EI löydy Raamatusta, niin lapsikasteen avulla kirkko saa jäsenensä ja kirkollisveron maksajansa.
Miksi lapsikasteoppijärjestelmä vaatii vastasyntyneet pienet lapset, vauvat kasteltaviksi, sillä se ei ole raamatullinen kaste?
Onko kysymys vain ihmisten ottamisesta järjestelmän orjuuteen heti heidän
syntymänsä jälkeen? Sinun on ratkaistava tämä kysymys omassa sydämessäsi.
Kun sinä olit vauva, pieni lapsi, sinut kirkon mukaan kastettiin. Kastettiinko sinut todella vai pirskoteltiinko tai valeltiinko päällesi vain vähän vettä? Kaikki riippuu siitä, kumpaa näkökantaa uskot - Jumalan Sanaa vai ihmisten traditioita? Pidä ihmeessä mielessä Jeesuksen sanat oman aikansa uskonnollisille johtajille:
"Hyvin te kumoatte Jumalan käskyn noudattaaksenne omaa perinnäissääntöänne." Mark. 7:9.
Kirkollisveron kiltisti maksavat pysyvät järjestelmän antaman väärän opetuksen vuoksi järjestelmässä aina kuolemaansa asti. Ja näin koko järjestelmä pysyy pystyssä. Kysymys on siis rahasta.
Jos kirkkojärjestelmä luopuisi lapsikasteesta, niin se romahtaisi, siksi kirkkojärjestelmä ei luovu lapsikasterituaalista. Koska siis kirkkojärjestelmä saa jäsenensä yksinomaan lapsikasteen avulla, ymmärtää jokainen hyvin, että tuo järjestelmä seisoo tai kaatuu
lapsikasteen mukana. Jokaisen on helppo tehdä johtopäätöksensä siitä, koska lapsikastetta kynsin ja hampain pidetään "kirkon pyhänä toimituksena", vaikka sitä ei puolla Raamattu eikä historia alkukristillisenä apostolisena tapana.
Valitettavaa "kirkollisessa lapsikasterituaalissa" on nimenomaan se, että lapsikasteen avulla komistuneet jäsentilastot ovat usein vain kääntymättömien vauvana kasteltujen luetteloita, kun imeväisikäisiä on "valeltu vedellä", siis lue tarkasti: kasteltu.
Kirkon jäsenrekisteriin kuuluvia ei siis ole raamatullisesti kastettu vaan heidät on pakanallisesti kasteltu, koska Raamatussa kaste merkitsee uskoon tulleille Kristuksen omaksi tunnustautumista siten sinetöiden ja vahvistaen opetuslapseutensa Jumalan ja ihmisten edessä.
Yhteiskunnallisen syrjinnän pelosta vanhemmat ajattelevat, että valelurituaalin suorittamatta jättäminen aiheuttaisi heidän
"vauvalleen" myöhemmin jotakin vahinkoa, siksi he haluavat suorittaa vauvalleen valelurituaalin.
He tekevät sen yleisen pakanallisen ja lihallisen mielipiteen painostuksesta, koska he ajattelevat, että "kaikkihan niin tekevät ja ettei myöhemmin tulisi jotakin vahinkoa, jos kasteluriittiä ei heti suoritettaisi, ja koskaan ei voi tietää, mitä hyvää siitä voi koitua ja ei kai siitä mitään vahinkoakaan voi olla". Heillä on siis täysin EPÄRAAMATULLISIA taikauskoisia KÄSITYKSIÄ tuosta kirkonepäraamatullisesta valeluriitistä.
Koko niin kutsuttu "lapsikastesakramentti" perustuu siis kokonaan taikauskoisiin ja maagisiin pakanallisiin uskomuksiin. Tuollaiset syyt, jotka ovat perin epäraamatullisia ja taikauskoisia, perustuvat yleiseen pakanalliseen ja primitiiviseen suojelumotiiviin.
Sakramenttikirkko on ylläpitänyt tämän varjolla sakramenttimagiaa läpi vuosisatojen vaikka Raamattu ei sellaista tue. Raamatusta ei löydy 'sakramentti' sanaa. Minkäänlaista sakramenttia ei löydy Raamatusta, mutta mystinen sakramenttikirkkojärjestelmä on pettänyt ihmisiä, että mystisesti sakramentit vaikuttavat taianomaisesti suoritettuina taikatoimituksina ja muodostavat taikakeinon ihmisten "pelastamiseksi, uudesti synnyttämiseksi" jonkinlaisen papin toimittaman maagisen taikatempun kautta, jossa epäraamatullinen "pelastava ja uudestisynnyttävä
maaginen sakramentti" tungetaan ihmiseen.
Tässä epäraamatullisessa sakramenttijärjestelmässä epäraamatulliset sakramentit välittävät "pelastuksen ja uudestisyntymisen" ja ovat vain toimivia ja riippuvaisia pappiensa kautta ja hallinnassa ja heidän suorittaminaan, mistä he myös saavat palkkansa.
Sakramentit tarjoavat pappien käytettäväksi maagisen ja mystisen taikakeinon järjestellä maagisilla taikasakramenttitempuillaan ihmisten "pelastusta ja uudestisyntymistä". Vain papit osaavat ja saavat käyttää taikasakramentteja ja hallitsevat niidenavulla ihmisiä. Papit nojaavat sakramenttikirkkojärjestelmän taikakeinoihin tässä. Sakramenttimagian hallitseva papisto ylläpitää taikatemppujärjestelmää, joka syrjäyttää
persoonallisen Jumala-suhteen sydämen asiana.
Arkkipiispa Jukka Paarma ilmoitti kirkon virallisimman ja tuoreimman kannan Kotimaa-lehdessä toukokuussa 2001, että kun kuulut kirkkoon ja olet lapsikastettu ja konfirmoitu, niin kaikki on hyvin. Tähän täytyy todeta, että kaikki on silloin vain kirkolle hyvin. Nimittäin vaikka lapsikastetta EI löydy Raamatusta, niin lapsikasteen avulla kirkko saa jäsenensä ja kirkollisveron maksajansa.
Miksi lapsikasteoppijärjestelmä vaatii vastasyntyneet pienet lapset, vauvat kasteltaviksi, sillä se ei ole raamatullinen kaste?
Onko kysymys vain ihmisten ottamisesta järjestelmän orjuuteen heti heidän
syntymänsä jälkeen? Sinun on ratkaistava tämä kysymys omassa sydämessäsi.
Kun sinä olit vauva, pieni lapsi, sinut kirkon mukaan kastettiin. Kastettiinko sinut todella vai pirskoteltiinko tai valeltiinko päällesi vain vähän vettä? Kaikki riippuu siitä, kumpaa näkökantaa uskot - Jumalan Sanaa vai ihmisten traditioita? Pidä ihmeessä mielessä Jeesuksen sanat oman aikansa uskonnollisille johtajille:
"Hyvin te kumoatte Jumalan käskyn noudattaaksenne omaa perinnäissääntöänne." Mark. 7:9.
Kirkollisveron kiltisti maksavat pysyvät järjestelmän antaman väärän opetuksen vuoksi järjestelmässä aina kuolemaansa asti. Ja näin koko järjestelmä pysyy pystyssä. Kysymys on siis rahasta.
Jos kirkkojärjestelmä luopuisi lapsikasteesta, niin se romahtaisi, siksi kirkkojärjestelmä ei luovu lapsikasterituaalista. Koska siis kirkkojärjestelmä saa jäsenensä yksinomaan lapsikasteen avulla, ymmärtää jokainen hyvin, että tuo järjestelmä seisoo tai kaatuu
lapsikasteen mukana. Jokaisen on helppo tehdä johtopäätöksensä siitä, koska lapsikastetta kynsin ja hampain pidetään "kirkon pyhänä toimituksena", vaikka sitä ei puolla Raamattu eikä historia alkukristillisenä apostolisena tapana.
Valitettavaa "kirkollisessa lapsikasterituaalissa" on nimenomaan se, että lapsikasteen avulla komistuneet jäsentilastot ovat usein vain kääntymättömien vauvana kasteltujen luetteloita, kun imeväisikäisiä on "valeltu vedellä", siis lue tarkasti: kasteltu.
Kirkon jäsenrekisteriin kuuluvia ei siis ole raamatullisesti kastettu vaan heidät on pakanallisesti kasteltu, koska Raamatussa kaste merkitsee uskoon tulleille Kristuksen omaksi tunnustautumista siten sinetöiden ja vahvistaen opetuslapseutensa Jumalan ja ihmisten edessä.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Tässä lyhykäisyydessään luterilaisesta kaste teologiasta: Kirkossa on ongelmana, että kastetaan kyllä, muttei opeteta, mitä se pitää sisällään.
Kastettavan kristillisestä opetuksesta pitäisi vastata kirkon, vanhempien ja kummien. Usein tämä jää uupumaan.
Mutta tässä lisää:
Kaste ilman uskoa on turha. Jos et aikuisena usko Kristukseen, niin ei kasteesta ole mitään hyötyä.
Mutta jos uskot, niin kaste kertoo sinun liittyneen Jumalan yhteyteen jo silloin lapsena. Vaikka ihmiset kastavat, niin silti kastetta pidetään Jumalan tekona.
Uudenliiton solmi Jumala. Kasteen asetti Kristus.
Näin ei siis ihminen solmi kasteessa liittoa Jumalan kanssa, vaan Jumala solmii liiton ihmisen kanssa. Sillä Jumalahan on se, joka ihmisen itseensä liittää. Ihmisen usko "aikuisena" tekee sen todeksi. Jumalan puolelta liitto on pätevä. Hän on uskollinen. Ei ihmisen epäusko tee Jumalan puolelta liittoa tyhjäksi. Ihminen voi epäuskollaan tehdä liiton pitämättömäksi.
Tässä on ero luterilaisuuden ja vapaiden suuntien välillä. Vapaissa suunnissa ihminen solmii liiton Jumalan kanssa."Minä haluan seurata ja ilmoitan sen julkisesti kasteessa".
Epäilen vain, kumman uskollisuus on parempi: ihmisen vai Jumalan? Tai kumman uskollisuus, kuuliaisuus on luotettavampi?
Perisynti näkemys ei uskovallekaan ihmeempiä pyhitys askeleita lupaile. Ihmisen kuuliaisuus, uskollisuus on aina perin ailahtelevaa ja vajavaista.
Se vielä vapailla suunnilla on ongelmana, etteivät he usko kasteen julistavan syntien anteeksiantoa Kristuksessa. Vaikka tämä ilmenee Raamatussa ja on täysin selvä asia kirkkoisillä kauan ennen Augustinusta.
Kasteesta, jonka ptäisi julistaa ihmiselle Kristuksen Veren sovitusta, onkin nyt tullut ihmisen uskon julistusta muille ja Jumalalle.
"Ei kastamatta jättäminen lasta kadota. Kasteen halveksiminen sen sijaan kadottaa." (Luterilainen sanonta).
Ps. En tosin voi kiistää sitä tosiasiaa; luterilaisuudessa liikkuu sellaista harhaa, että kaste automaationa pelastaa.
pps. Tosin tiedän, että kaikki pitäisi perustella Raamatulla. Jos nyt on oikein paljon epäilijöitä perustelujeni suhteen, niin minulla on tästä Raamatun paikoilla lisätty painos helluntalaisuus palstalla.
Raamattu tuntee vain yhdenlaisia seurakuntia:
Kristukseen uskovien seurakuntia (vrt. Ef. 2:1-6, 13, 19; 1 Kor.
12:13).
Jotka ottavat Sanan vastaan, ne ovat näkyvä seurakunta(Apt. 2:41).
Jos kastelemme sylilapsia, seurakunta ei voi olla
uskovien seurakunta.
Siihenhän tullaan vain uskosta Herraan ja syntiä
tekeviä nuhdellaan ja lopulta erotetaan, elleivät he tee parannusta.
Jokainen raamatullisesti uskoontullut Pyhästä Hengestä uudestisyntynyt
ja
sitten raamatullisesti kastettu liitetään Raamatun mukaan Kristuksen
seurakuntaan (Gal. 3:26, 27; Apt. 2:41, 42 46).
Sylilapsena kirkollisesti kasteltujen kohdalla oltaisiin suurissa
vaikeuksissa:
Missä vaiheessa heidät tulisi erottaa
seurakunnasta, elleivät tule uskoviksi?
Lapsikastelua käyttävä seurakunta muodostuu välttämättä 'sekalaiseksi
seurakunnaksi'.
Jos ymmärrämme, mitä Raamattu opettaa seurakunnasta,
olemme samalla ymmärtäneet myös raamatullisen kasteopin.
Korinton seurakunnan jäsenistä Paavali sanoo, että
nämä ovat "kutsutut ja pyhät" (1 Kor. 1: 2).
Efeson seurakunnalle lähetetty kirje oli tarkoitettu
"Efesossa oleville pyhille ja uskoville Kristuksessa Jeesuksessa" (Ef
1:l).
Uuden testamentin seurakunnat olivat kaikki kristukseen uskovien
seurakuntia (ks. myös Room. 1:7; Gal. 1:2; 3:26; Fil.1:1; Kol. 1:2; 1
Tess. 1:
6; Apt. 5:13, 14).
Jos apostolit olisivat kirkollisesti kastelleet rintalapset,
seurakunnan
jäseniä ei olisi enää muutaman vuoden kuluttua uskallettu
kutsua "pyhiksi ja uskoviksi", koska joukossa olisi jo ollut muitakin.
Aikaisemmin minulla oli monimutkainen seurakunta oppi:
On näkyvä seurakunta, johon kuuluu muitakin kuin
uskovia. Näkymätön seurakunta on sitten varsinainen
Kristukseen uskovien joukko, tosi seurakunta. Viimeksi
mainittu kuuluu osana näkyvään seurakuntaan.
Tätä oppia on perusteltu Raamatun nisu ja luste
-vertauksella. Nisu ja luste saivat kasvaa rinnakkain
elonleikkuuseen asti. Tähän nojaten on esitetty, että
seurakuntaan voi kuulua kääntymättömiäkin.
Herra Jeesus Kristus selitti kuitenkin toisin kuin kirkollisuus:
"Pelto on maailma" (Matt.13:38).
Seurakunnan jäsenet ja uskosta osattomat
elävät samassa maailmassa rinnakkain.
Näkymätöntä seurakuntaa ei ole Raamatun mukaan; päinvastoin sen
tulee 'loistaa kaikille huoneessa oleville"(Matt.5:15).
Raamattu tuntee vain yhdenlaisia seurakuntia: uskovien
seurakuntia (vrt. Ef. 2:1-6, 13, 19; 1 Kor. 12:13).
Jotka ottavat Sanan vastaan, ne tulee liittää näkyvään seurakuntaan
(Apt.
2:41).
Oma lapsikastelulla eksytetty maamme on lähetystyön kohde, kuten
muutkin
pakanakansat.
Kristillinen tietomme eikä lapsikastelu tee meistä kristittyä kansaa.
Eihän pelkkä pään tieto voi tehdä yksityisestä ihmisestäkään
kristittyä.
Sitä mukaa kuin teemme opetuslapsiksi kaikkia kansoja,
kastamme niiden uskoon tulleet jäsenet ja opetamme
heille kaikki Raamatun aarteet.
Sylilasta ei voi tehdä lapsikastelulla opetuslapseksi. Tarvitaan
henkilökohtainen usko syntien anteeksi Antajaan (Room. 3:21-26; 10:9,
10).
Usko tulee kuulemisesta (Room.10:17), Sanan kautta (1 Piet. 1:3, 23;
Jaak.
1:18) eikä millään taikatempulla kuten esim juuri lapsikastelulla.
Jakeen Mark. 16:16 sisältö on joskus lapsikastelulahkossa esitetty
seuraavasti: "Joka uskoo ja on kastettu, se pelastuu"
tai: "Uskova ja kastettu on pelastuva". Kastaa-sanan
on selitetty olevan menneessä muodossa, aoristissa.
Alkukielessä myös uskoa-verbi on aoristissa, ja
tarkasti ottaen virke tulisi kääntää:
"Joka tuli uskoon ja kastettiin, se pelastuu. "
Se, joka ei usko, tuomitaan kadotukseen. Jeesus ei käskenyt kastaa
häntä eikä
missään esitä viittaustakaan kirkollisen lapsikastelun puolesta.
"Jos kastelemme sylilapsia, seurakunta ei voi olla uskovien seurakunta." Olet aivan oikeasa, sillä jos kastelemme ( = teemme märiksi ) ketä hyvänsä, niin kysymys ei ole kasteesta.
"Oma lapsikastelulla eksytetty maamme on lähetyskäskyn kohde, kuten muutkin pakanakansat."
Pakana on kristinuskoa tunnustamaton. Luterilainen tunnustaa kristinuskoa ja luterilaisuus on hyväksytty maailman uskontojen joukkoon. Joka kokee luterilaissuuden pakanuudeksi, on väärin käsittänyt sekä uskontojen että sanojen merkitykset.
Sen verran tolkkua pitää olla kritiikissäkin, että osaa edes suomen kielen sanoja käyttää niiden oikeassa merkityksessä.
Kun täällä on erikseen palstat lapsena ja erikseen aikuisena kastetuille, niin kaikkein ahdasmielisimpien luulisi viihtyvän parhaiten omiensa parissa. Minun puolestani jokainen voi kirjoittaa minne huvittaa, mutta jotain tolkkua pitäisi olla aikuiskasteen puolesta saarnamisessakin.
Jos Raamattu tuntee vain uskovien seurakunnan, (jotka ovat ottaneet Jeesuksen vastaan), niin silloin lapset eivät kuulu seurakuntaan. Tässä ajattelumallissahan vain uskovat voivat kasteen kautta liittyä seurakuntaan.
Lapset eivät siis ole uskossa, eivätkä siten kuulu seurakuntaan.
Mutta jos he eivät ole uskossa, niin he eivät kai sitten voi pelastua?
Mutta jos sanot, että he kyllä pelastuvat, niin eivätkö he silloin kuulu seurakuntaan?
Minä kun olen ymmärtänyt ettei Jumalan yhteyden ulkopuolella ole pelastusta. Eikö seurakunnassa ole juuri Jumalan yhteydessä olevat.
Eivätkö juuri Kristuksen tähden pelastuvat ole Jumalan seurakunta.
Eivätkö kaikki pelastuvat ole yhtä ruumista Kristuksessa. Sillä eihän ilman Kristusta voi pelastua.
Nyt sinä kuitenkin logiikallasi haluat sulkea lapset pois.
Nyt on kyllä jomman kumman logiikka hukassa?
Kuule tuo edellinen viestini oli neidolle tarkoitettu. Oli ihan pakko vielä ilmoittaa, ettei tule väärin käsityksiä.
"Vai niin" teksti on "neidolle" tarkoitettu.
Kastaminen tarkoittaa suomen kielessä sitä, että otetaan kristillisen seurakunnan jäseneksi päälakea vedellä valemalla tai veteen upottamalla. Siten kumpikin tapa on kastamista. Kasteleminen taas tarkoittaa märäksi tekemistä, ja siitä ei siten kasteessa ole kysymys.
Ihmettelen muuten sitä, että kun kerran yleisesti tiedetään, että luterilaiset ovat lapsikasteen kannalla, niin miksi jotkut näkevät tehtäväkseen tämän tosiasian jatkuvan kritisoinnin tällä palstalla.
En usko, että kukaan siirtyy aikuiskastetta kannattamaan vain siksi, että on lukenut tänne kirjoitettuja sitä puoltavia ja lapsikastetta vastustavia kirjoituksia. Niistä ei muuta saa kuin pahan mielen. Toivottavasti se ei ole moisen kritiikin tarkoitus.
Jos haluat tietää luterilaisten lapsikasteesta enemmän, niin katso vaikkapa Katekismuksesta.
Ihmettelen tällaisten ilmausten käyttöä puhuttaessa toisen ihmisen vakaumuksesta : taikasakramenttitemppu, pakanallinen valelurituaali, sakramenttimagia, taikasakramentti. Ei siinä ole toisen vakaumuksen kunnioittamisesta tietoakaan.
Laatunsa puolesta on Kristuksen seurakunta pyhä, pyhitetty, synnistä erotettu ja puhdistettu, sillä se on pesty, niin kuin on jo sanottu, kasteessa Kristuksen verellä. Kasteeseen hukkuu ja uppoutuu kaikki syntimme ja lihallisuutemme ja se tekee meidät hengellisiksi. - "Sillä niin kuin äidin kohdusta syntyy lapsi, joka sellaisesta lihallisesta syntymisestä on syntinen ihminen ja vihan lapsi; juuri samoin nostetaan ja syntyy kasteesta ihminen hengellisesti, ja on sellaisen syntymän kautta armon lapsi ja vanhurskas ihminen. Synnit uppoavat siis kasteessa, ja vanhurskaus tulee synnin sijaan." (Luther.) Eikä ainoastaan sielun saasta, vaan myös ruumiinkin saasta siinä pestään (Hebr. 10:22), niin että me olemme sakramentillisisesti koko persoonamme puolesta pyhät ja puhtaat kasteemme kautta. Ilman kastetta taasen ei meissä mitään pyhyyttä eikä puhtautta ole.
Kastevirsi:
Sä Jeesus, kun synitini sovitit,
Mun kasteessa itselles kihlasit,
Ja omaasi puetit pukuun. (Gal.3:27
Siis' synnyin ma lapseksi Isälle,
Niin pääsin ma autuuden sisälle,
Ja luettiin Jumalan sukuun. (Ef. 2:19)
Siin' Henki mun uudisti, pyhitti (Ef.5:26)
Itsellehen pyhäksi templiksi; (1.Kor.3:16,17)
Oon jäsen nyt Kristuksen ruumiin, (Ef.5:30)
Tää peso mun ijäksi autuutti, (Tiit.3:5)
Pois virutti kaikki mun syntini, (Hes.16:9)
- Sain totuuden vyölleni uumiin. (Ef.6:14)
Siin' Jumala liittoonsa otti mun, (Hes.16:8)
Ja armolla kruunasi tuomitun.
Ken liittonsa rikkoa voisi? 2.Tim2:13
Jos maailma tulessa hajoais,
Ja kalliot merehen vajoais,
Niin Jumala turvani oisi. Ps. 46
Jos synti ja saatana peljättää:
"Et, onneton, taivasta koskaan nää,
Sun täytyypi syntihin vajoo",
Niin kohta kun muistan ma kasteen veen,
Pois peljätän kauvaksi perkeleen,
Kuin pilvet mun huoleni hajoo.
Siin uppoopi lihani turmelus;
Sen kautta on ruumiini nousemus, (Room.6:5)
Ja eloni uusi jo täällä,
Kun kasteessa keralla Kristuksen
On haudattu vanha mun ihminen,
Se naulittu ristin on päällä. (Room.6:6)
Oi siunattu hetki ja autuas,
Kun pestiin mä, Jeesus, sun virrassas!
Se ijäinen armojen hetki!
Sit' uskoen toimitan kaiken työn,
Se siunaa mun jokaisen päivän, yön.
On siunattu eloni retki.
Teksti on
vihkosesta "Pyhän kasteen puolesta", jonka on
kirjoittanut Akseli Korpinen
Nämä harhautuneet jotka aikuiskastelevat uudelleen kerran pätevän kasteen saaneen ihmisen on tuomittava anateemaan. Kaikkinainen yhteydenpito heihin ja heidän lahkokuntiinsa on kiellettävä.
Kasteen pilkkaaminen ja uudestaan kasteleminen on Perkeleestä !!!