Aktivointipolitiikassa korostuu työttömien työkunnon kohottaminen ja työmoraalin parantaminen. Tosin kuntouttavan työtoiminnan työkykyä tai -moraalia kohottava vaikutus on osoittautunut varsin vaatimattomaksi. Syynä tähän poliittiseen linjaukseen on pääasiassa 1990-luvulla Suomea koetellut talouden lama ja pelko siitä, että työttömät menettävät työkykynsä työttömyyden pitkittyessä. Tästä seuraisi se, että nousukaudella uhkaisi työvoimapula. Vai tavoitellaanko aktivointipolitiikalla Euroopan ellei koko kansakuntien yhteisön korkeimman moraalin omaavaa työttömien joukkoa!
Kansantalouden kohottamiseksi tärkeämpää olisi parantaa työssäkäyvien työkuntoa ja ennen kaikkea työmoraalia. Ilman eettisesti ja moraalisesti korkeatasoista työtä ei kansantalous tule kohoamaan. Mitä moraalittomampaa työelämä ja työvoima on, sitä syvemmälle Suomi vajoaa eikä mahdollisuuksia taloudelliseen nousuun sittemmin enää ole. Politiikan lähtökohtana ei voi olla olettamus siitä että työttömien henkilöiden moraali on huonompi kuin työllisten, tai että henkilön korkea moraali romahtaa alle alarajan hänen jäädessään työttömäksi. Suomessa tasa-arvo on aina ollut erittäin tärkeää.
Turhiksi todetut sairauspoissaolot ovat johtaneet Ruotsissa siihen, että ensimmäinen sairauspäivä on nykyään palkaton. Tällä toimenpiteellä yritetään kohentaa työllisen väestönosan moraalia. Tosiasiassa seurauksena on ollut vain työssä sairastamisen yleistyminen. Toimenpiteellä ei ole voitu vaikuttaa turhien poissaolojen todellisiin syihin. Työmoraali käsitteenä on monitahoinen ja vaikeasti määriteltävissä. Jäävuoren huippu on kuitenkin selkeästi yleisessä tiedossa, ja esim. työpaikkakiusaukseen on yritetty puuttua, tosin heikolla menestyksellä. Olisiko jotain tehtävissä, ja miten? Kysymykseen lienee useita oikeita vastauksia, mutta onko työväestöllä enemmän voitettavaa pitämällä moraali mahdollisimman alhaisena.
Työntekijöiden yhdenvertainen kohtelu olisi todennäköisempää, jos koko julkisella sektorilla olisi käytössä lähtökohtaisesti kaikkia tehtäviä koskeva maan laajuisesti samalla tavalla määritelty tulospalkkaus. Yleensä ottaen julkisen sektorin tulospalkkausta on vaikeaa toteuttaa, koska työn laatu ja määrä vaihtelevat tulosyksiköittäin määriteltyjen työn reunaehtojen mukaisesti. Työntekijät joutuvat olosuhteista riippuen erilaiseen asemaan, mikä on omiaan heikentämään työmoraalia: työehdot koetaan epäoikeudenmukaisina ja työmotivaatio on heikko. Jokainen julkinen työnantaja päättää mitä työtä teettää ja millä tavalla. Työnkuva koulutuksesta riippumatta on erilainen eri työnantajien palveluksessa. Samaa työtä tekevillä jo nykyisten lakien puitteissa pitäisi olla samanlaiset työn tekemisen ehdot.
Kansantalouden kohottamiseksi tärkeämpää olisi parantaa työssäkäyvien työkuntoa ja ennen kaikkea työmoraalia. Ilman eettisesti ja moraalisesti korkeatasoista työtä ei kansantalous tule kohoamaan. Mitä moraalittomampaa työelämä ja työvoima on, sitä syvemmälle Suomi vajoaa eikä mahdollisuuksia taloudelliseen nousuun sittemmin enää ole. Politiikan lähtökohtana ei voi olla olettamus siitä että työttömien henkilöiden moraali on huonompi kuin työllisten, tai että henkilön korkea moraali romahtaa alle alarajan hänen jäädessään työttömäksi. Suomessa tasa-arvo on aina ollut erittäin tärkeää.
Turhiksi todetut sairauspoissaolot ovat johtaneet Ruotsissa siihen, että ensimmäinen sairauspäivä on nykyään palkaton. Tällä toimenpiteellä yritetään kohentaa työllisen väestönosan moraalia. Tosiasiassa seurauksena on ollut vain työssä sairastamisen yleistyminen. Toimenpiteellä ei ole voitu vaikuttaa turhien poissaolojen todellisiin syihin. Työmoraali käsitteenä on monitahoinen ja vaikeasti määriteltävissä. Jäävuoren huippu on kuitenkin selkeästi yleisessä tiedossa, ja esim. työpaikkakiusaukseen on yritetty puuttua, tosin heikolla menestyksellä. Olisiko jotain tehtävissä, ja miten? Kysymykseen lienee useita oikeita vastauksia, mutta onko työväestöllä enemmän voitettavaa pitämällä moraali mahdollisimman alhaisena.
Työntekijöiden yhdenvertainen kohtelu olisi todennäköisempää, jos koko julkisella sektorilla olisi käytössä lähtökohtaisesti kaikkia tehtäviä koskeva maan laajuisesti samalla tavalla määritelty tulospalkkaus. Yleensä ottaen julkisen sektorin tulospalkkausta on vaikeaa toteuttaa, koska työn laatu ja määrä vaihtelevat tulosyksiköittäin määriteltyjen työn reunaehtojen mukaisesti. Työntekijät joutuvat olosuhteista riippuen erilaiseen asemaan, mikä on omiaan heikentämään työmoraalia: työehdot koetaan epäoikeudenmukaisina ja työmotivaatio on heikko. Jokainen julkinen työnantaja päättää mitä työtä teettää ja millä tavalla. Työnkuva koulutuksesta riippumatta on erilainen eri työnantajien palveluksessa. Samaa työtä tekevillä jo nykyisten lakien puitteissa pitäisi olla samanlaiset työn tekemisen ehdot.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.