Tällä palstalla tulee hyvin esiin erot naisten ja miesten ajattelussa. Omaa sinkkuutta perustellaan yleensä ihan eri tavalla sukupuolesta riippuen. Miesten
yleisin syy pitempään jatkuneeseen sinkkuuteen tai siis tarkemmin sanottuna naisettomuuteen (sillä sinkkuus terminä kuulostaa sellaiselta, että niitä naisia
tai suhteita kuitenkin aina välillä on) johtuu miesten itsensä mielestä siitä, että naiset valkkailevat liikaa, eli eivät huoli heitä, kun taas naisten ja joidenkin ehkä vähän itsekriittisempien (tai rehellisempien) miesten mielestä siitä, että miehessä on jotain ns. vikaa, eli hän ei ole riittävän tasokas tai hän ei panosta tarpeeksi seuranhakuun. Neuvoksi tähän annetaan näitä "käy suihkussa, kampaa tukka, ole oma itsesi" -höpinöitä tai hieman parempia neuvoja kuten "hanki harrastuksia, mene töihin, tee aloitteita". Kaikesta "maailma on epäreilu ja naiset on pahoja" -ruikutuksesta huolimatta molemmille sukupuolille ainakin luulisi olevan harvinaisen selvää se, että mies ei saa naista ilman omaa aktiivista panostusta. Nainen ei tule miehen elämään vahingossa, että hups, päädyttiin suhteeseen/sänkyyn vaikken edes pyrkinyt sellaiseen, niin mukavaa kuin sellainen monien miesten mielestä ehkä olisikin.
Naisten pitempiaikainen sinkkuus tai miehettömyys johtuu naisten itsensä mielestä siitä, että hyviä miehiä ei vain yksinkertaisesti ole olemassa tai sellaista ei ole tullut vastaan. Muita ryhmiä näissä miehettömissä tai ikisinkkunaisissa on ne jotka sanovat, että eivät kaipaa miestä, koska koira ja dildo riittää tai että panon saa aina kun haluaa, että mitäpä sitä muulla. Sitten on vielä yksi alaryhmä miehettömiä naisia, jotka ovat usein epäviehättäviä ulkonäöltään ja usein nämä naiset julistavat katkeroituneena, että "ei kannata laihduttaa, kun miehet kuitenkin etsii vain jotain missejä" tms.
Toisin sanoen naisissa on ainakin tämän palstan kirjoitusten perusteella hyvin vähän sellaisia, jotka tunnustavat, että heidän vastentahtoinen sinkkuutensa
(erotuksena niistä, jotka ainakin väittävät valinneensa vapaaehtoisen sinkkuuden, mutta silti roikkuvat sinkkupalstoilla) johtuu heistä itsestään, eikä
pelkästään siitä, että miehet on sikoja tai siitä, että hyviä (ei-sika) miehiä ei ole. Yleisin perustelu omalle sinkkuudelle naisilla - siis jos nainen kuitenkin haluaisi suhteen/miehen - on se, että hyviä tai sopivia miehiä ei ole tullut vastaan tai niitä ei ole olemassa ollenkaan, ainakaan vapailla markkinoilla ja heteroina. Aika usein perusteluissa vilisee ilmauksia, kuten "viedä jalat alta", "rakkautta ensi silmäyksellä", "Se Oikea" jne. Monesti saa lukea myös pitkän listan ominaisuuksia, joita miehellä tulisi olla, kuin jonkun Barbie-nukelleen Keniä etsivän haaveellisen pikkutytön ostoslistassa. Nämä naiset joita kutsun 'valkkaajanaisiksi' viljelevät ahkerasti myös sanontaa "mieluummin yksin kuin huonossa suhteessa". Ehkäpä heillä on tässä tiedostamattaan viisautta, sillä jos he olettavat, että suhde heidän kanssaan on automaattisesti huono suhde, niin miehet voi heidän sijastaan vapaasti tapailla niitä naisia, jotka eivät joudu tekemään valintaa pelkän sinkkuuden tai huonon suhteen väliltä.
Valkkaajanaisista ja sinkkuuden syistä
36
373
Vastaukset
- jatkoa...
Jos ei se oma ostoslista ole ihan ihan mahdottomaksi päässyt kasvamaan, ja jos ei ole lähes sairaalloista tarvetta, etsiä aina parempaa tarjousta seuraavan nurkan takaa, niin niitä hyviä miehiä ja naisia on kuitenkin maailmassa ja niitä tulee jopa melko usein vastaan. Jos ei nyt päivittäin, niin ei kuitenkaan montaa vuotta tarvitsisi yksin kärvistellä, jos suhteen ainoa este on se, että ei ole törmännyt itselleen kelpaavaan mieheen tai naiseen. Jos tosiaan ainoa este on tuo. Näille valkkaajanaisille tuntuu nimittäin olevan vaikeaa myöntää tai edes pohtia sitä mahdollisuutta, että olisiko itsessä ja omassa toiminnassa sittenkin jotain kehitettävää tai muutettavaa. Että jospa niitä hyviä miehiä nyt kuitenkin on ja vieläpä vapaana ja heteroina, mutta kun se usko siihen kohtaloon ja tähtien oikeaan asentoon ei aina kaikkien kohdalla ole riittävää. Varsinkin kaupunkielämässä kohtaamiset vastakkaisen sukupuolen kanssa saattaa olla hyvinkin ohimeneviä, ja jos se mies ei just nyt sattunutkaan iskemään tai vetämään mattoa jalkojen alta, niin voisiko omalla toiminnallaan vaikuttaa asioihin jotenkin, eikä laittaa uskoaan horoskooppeihin ja Kohtaloon, ja voisiko sen pikkutyttönä laaditun parisuhteen käsikirjoituksen ja unelmien prinssin ostoslistan heittää helvettiin ja kohdata ihmisiä sellaisina kuin he ovat, avoimin mielin, ja unohtaa ne roskaromaaneista ja pehmopornosta opitut ensi silmäyksen jalkojen alta vetämiset. Jos miehillekin on hyväksi sen suihkuttelun ja tukan kampaamisen lisäksi käydä ulkona tuulettumassa ja tutustumassa ihmisiin ja tehdä niitä aloitteita, niin olisiko mitenkään mahdollista, että nämä valkkaajanaiset aktivoituisivat itsekin. Mikäli siis eivät halua liittyä lopullisesti niihin onnellisiin koiran ja dildon omistajiin, joiden mielestä miehistä ole mihinkään, toisin kuin näistä naisista itsestään, jotka ovat siis lähes täydellisiä ja se sinkkuuskin on ihan iki oma valinta - niin kuin se onkin.
- Naisen ajatuksia
Mun mielestä on ihan relevantti syy olla sinkkuna sen takia, että ei ole kohdannut sellaista ihmistä, josta itse tykkäis, ja joka vastaavasti tykkäis takaisin ja haluais suhteen. Varsinkin tällaisen keskimääräistä vähemmän miehiä puoleensa vetävän naisen kohdalla se on ihan todellisuutta, että ei sellaista niin vaan löydy. Jossain vaiheessa etsin aktiivisesti suhdetta nettitreffien kautta, mutta ei se mihinkään kestävään johtanut. Jotkut sanoo, että se tulee kyllä sitten vastaan, kun lakkaa yrittämästä, mutta ei mulle ole niinkään käynyt. Olen nyt ollut n. 7 vuotta ilman vakavampaa suhdetta. Joitain yritelmiä on kyllä tänä aikana ollut.
Tällä hetkellä olen tavallaan alistunut sinkkuuteeni, ja todellakaan en enää aio väkisin yrittää etsiä kumppania. Ja netistä en sitä ainakaan tule löytämään, sen totesin. Mulla on kuitenkin sen verran sisältöä ja positiivisia juttuja elämässäni, että en ole mitenkään onneton sinkkuudestani huolimatta. Toki joskus sellainen kumppanin kaipuu iskee, mutta se onneksi menee yleensä nopeasti ohi.
Mun aiemmat pidemmät suhteet löytyi samoilta työpaikoilta, ja ne muodostui jotenkin ihanan luonnollisella tavalla, kun saman katon alla aikaa viettäessä ja toisen vaikutuspiirissä ollessa sitä vaan vähitellen huomasi molemminpuoleista puoleensavetoa löytyvän. Sellaista kokemusta kaipaan, ja sitä ei etsimällä löydä. Se sitten tulee jos on tullakseen, jos sattuu sopivan ihmisen kanssa samaan vaikutuspiiriin jossain joskus. Ja aiemmista kokemuksistani tiedän sen olevan mahdollista. Se ylläpitää jonkinlaista toivoa.
En siis mitenkään koe miehiä vastuulliseksi sinkkuudestani. En tiedä sitten kuinka paljon se on omastakaan aloitteellisuudesta kiinni. Olen kuitenkin jossain vaiheessa yrittänyt jotain tehdä asian eteen. Kaikki ei vaan ole sellaisia, jotka sais suhteen kun vaan haluavat. Tai kai monetkin sais, mäkin, jos mikä tahansa kelpais. Mutta sen verran omanarvontuntoa mullakin on, että en tyydy ihmiseen, jonka kanssa ei ole hyvä olla. Niin paljon en suhdetta kaipaa, että väkisin pitäis olla kuka tahansa.
Tähän nyt joku tietysti heittää, että mulla on rima liian korkealla omaan tasooni nähden. Mutta ihan omasta tasostani riippumatta mun rima on tasan siinä, mikä tuntuu hyvältä. Kukaan ei ole niin arvoton, että siitä tarvitsis joustaa. Ja tuntuakseen hyvältä miehellä ei mun silmissä todellakaan tarvitse olla mitään tiettyjä ominaisuuksia, kuten tiettyä koulutustasoa, rahaa, sixpackia tai mitään muutakaan tarkasti määriteltävissä olevaa. Tai tietysti nyt joitain perusjuttuja kuten perus käytöstavat, hygienia kunnossa, rehellisyys, toisten ihmisten kunnioittaminen ym. Ei ne mun aiemmat kumppanitkaan olleet varmaan yleisesti mitään naisten ihannemiehiä, mutta mun sydämen ne sai sykkimään omilla erityisillä persoonillaan.
Mutta nyt siis mennään sinkkuna toistaiseksi. Ja jos sen vaihtoehtona on suhde ihmisen kanssa, joka ei saa omaa sydäntä sykkimään, niin silloin mieluummin valitsen sen sinkkuuden. Ja se on valinta, johon jokaisella on varaa. Tai ainakin pitäisi olla.- deebyliini
Se, että vika on aina miehessä on aika klassinen ja paradoksaalinen ajatus. Tosiasia nyt on lähinnä se torjunta, minkä nainen kiistattomasti on tehnyt ja toteen näyttänyt. Eli naista ei kiinnosta ja silleen. Kiinnostumattomuuden syyt voi olla aina mielenkiintoisempia, mutta kultturissa x niiden pohtiminen on sekin aina vähän aliarvostettua.
- Niin...
deebyliini kirjoitti:
Se, että vika on aina miehessä on aika klassinen ja paradoksaalinen ajatus. Tosiasia nyt on lähinnä se torjunta, minkä nainen kiistattomasti on tehnyt ja toteen näyttänyt. Eli naista ei kiinnosta ja silleen. Kiinnostumattomuuden syyt voi olla aina mielenkiintoisempia, mutta kultturissa x niiden pohtiminen on sekin aina vähän aliarvostettua.
Kyllähän miehetkin torjuvat, eikä kaikkia miehiä kiinnosta kaikki naiset. Sehän on maailman luonnollisinta, ettei kaikki kiinnosta kaikkia, sukupuolesta riippumatta. Miksi kenenkään pitäisi pariutua sellaisen kanssa, joka ei kiinnosta? Ja jos joku ei kiinnosta, se ei ole sen huonoutta, joka ei kiinnosta. Mutta ne kenet torjutaan, kääntävät sen usein niin, että siinä torjujassa on vika. Ei se ole kummankaan huonoutta tai kummankaan vika. Kaikki vaan ei kiinnosta kaikkia. Sellaista tää elämä on.
- deebyliini
Niin... kirjoitti:
Kyllähän miehetkin torjuvat, eikä kaikkia miehiä kiinnosta kaikki naiset. Sehän on maailman luonnollisinta, ettei kaikki kiinnosta kaikkia, sukupuolesta riippumatta. Miksi kenenkään pitäisi pariutua sellaisen kanssa, joka ei kiinnosta? Ja jos joku ei kiinnosta, se ei ole sen huonoutta, joka ei kiinnosta. Mutta ne kenet torjutaan, kääntävät sen usein niin, että siinä torjujassa on vika. Ei se ole kummankaan huonoutta tai kummankaan vika. Kaikki vaan ei kiinnosta kaikkia. Sellaista tää elämä on.
Kyse oli siitä, että kummassa on vika, eikä siitä kiinnostaako vai ei. Se, että torjuva osapuoli, yleensä nainen tai joku superalfa olisi aina ilman vikoja oleva on aika pimeä ajatus. Kai työnantajakin voi palkata ennemmin jonkun trendipellen kuin hyvän työntekijän (ihan yleistä). Vikaa voi silti olla myös vallankahvassa.
- Niin...
deebyliini kirjoitti:
Kyse oli siitä, että kummassa on vika, eikä siitä kiinnostaako vai ei. Se, että torjuva osapuoli, yleensä nainen tai joku superalfa olisi aina ilman vikoja oleva on aika pimeä ajatus. Kai työnantajakin voi palkata ennemmin jonkun trendipellen kuin hyvän työntekijän (ihan yleistä). Vikaa voi silti olla myös vallankahvassa.
No mä en näe olennaisena miettiä, kummassa on vika, torjujassa vai torjutussa. Jos joku torjuu siksi, ettei kiinnosta, niin sehän on ihan oikein tehty, eikä muutoin kerro kyseisen ihmisen viallisuudesta tai viattomuudesta mitään. Eihän se mihinkään hyvään johda, jos ryhtyy suhteeseen ihmisen kanssa, joka ei kiinnosta.
Eikä se mihinkään johda, että miettii kenen vika on, että joku tulee torjutuksi ja joku torjuu. Mutta kiinnostuskysymyshän se nimenomaan on. Sellaista ei torjuta, joka kiinnostaa (ellei pelaile pelejä), ja päinvastoin. Tietysti torjuja voi perustella torjutun epäkiinnostavuutta vioilla, mitä näkee tai haluaa hänessä nähdä, mutta sekin on vain torjujan subjektiivinen näkemys, eikä osoitus torjutun viallisuudesta sinänsä.
Tietysti on niitä, jotka on suuremmankin joukon mielestä vähemmän kiinnostavia, ja tulevat usein torjutuksi, ja toisaalta niitä, joista suuri joukko kiinnostuu, ja jotka joutuvat torjumaan useita. Mutta kumpikaan näistä ei ole vastuussa toistensa osasta.
Siinä kohtaa sitten voi nähdä selkeää viallisuutta, jos torjuu toisen epäkunnioittavasti ja toista mustamaalaten. Niitäkin voi kohdella hyvin, jotka ei kiinnosta. Mutta joskus torjuttukin ottaa torjunnan itseensä ja mustamaalaa torjujaa, vaikka olisikin tehnyt sen asiallisesti. Ei sekään ole oikein. - deebyliini
Niin... kirjoitti:
No mä en näe olennaisena miettiä, kummassa on vika, torjujassa vai torjutussa. Jos joku torjuu siksi, ettei kiinnosta, niin sehän on ihan oikein tehty, eikä muutoin kerro kyseisen ihmisen viallisuudesta tai viattomuudesta mitään. Eihän se mihinkään hyvään johda, jos ryhtyy suhteeseen ihmisen kanssa, joka ei kiinnosta.
Eikä se mihinkään johda, että miettii kenen vika on, että joku tulee torjutuksi ja joku torjuu. Mutta kiinnostuskysymyshän se nimenomaan on. Sellaista ei torjuta, joka kiinnostaa (ellei pelaile pelejä), ja päinvastoin. Tietysti torjuja voi perustella torjutun epäkiinnostavuutta vioilla, mitä näkee tai haluaa hänessä nähdä, mutta sekin on vain torjujan subjektiivinen näkemys, eikä osoitus torjutun viallisuudesta sinänsä.
Tietysti on niitä, jotka on suuremmankin joukon mielestä vähemmän kiinnostavia, ja tulevat usein torjutuksi, ja toisaalta niitä, joista suuri joukko kiinnostuu, ja jotka joutuvat torjumaan useita. Mutta kumpikaan näistä ei ole vastuussa toistensa osasta.
Siinä kohtaa sitten voi nähdä selkeää viallisuutta, jos torjuu toisen epäkunnioittavasti ja toista mustamaalaten. Niitäkin voi kohdella hyvin, jotka ei kiinnosta. Mutta joskus torjuttukin ottaa torjunnan itseensä ja mustamaalaa torjujaa, vaikka olisikin tehnyt sen asiallisesti. Ei sekään ole oikein.Kiinnostaa/ei kiinnosta -juttuihin saa parempaa perspektiiviä seuraamalla esim. ala-astelaisten touhuja. Mielipiteet on usein yllättävän jyrkkiä, ulkoa opittuja ja löyhästi perusteltuja. Toisia kiinnostaa Gunsnroses, mutta Ac/dc taas on "ihan paska". Ja toisinpäin. Pariutumisessa on vähän samanlaista ilmiötä havaittavissa. Jos pariutuminen olisi täysikasvuisempaa vastentahtoisia sinkkuja tuskin pukkaisi näin paljon. Toki saat olla näitä asioita miettimättäkin. Vapaa maa. Minulla on oma mielipiteeni naisista.
- .....
Niin... kirjoitti:
No mä en näe olennaisena miettiä, kummassa on vika, torjujassa vai torjutussa. Jos joku torjuu siksi, ettei kiinnosta, niin sehän on ihan oikein tehty, eikä muutoin kerro kyseisen ihmisen viallisuudesta tai viattomuudesta mitään. Eihän se mihinkään hyvään johda, jos ryhtyy suhteeseen ihmisen kanssa, joka ei kiinnosta.
Eikä se mihinkään johda, että miettii kenen vika on, että joku tulee torjutuksi ja joku torjuu. Mutta kiinnostuskysymyshän se nimenomaan on. Sellaista ei torjuta, joka kiinnostaa (ellei pelaile pelejä), ja päinvastoin. Tietysti torjuja voi perustella torjutun epäkiinnostavuutta vioilla, mitä näkee tai haluaa hänessä nähdä, mutta sekin on vain torjujan subjektiivinen näkemys, eikä osoitus torjutun viallisuudesta sinänsä.
Tietysti on niitä, jotka on suuremmankin joukon mielestä vähemmän kiinnostavia, ja tulevat usein torjutuksi, ja toisaalta niitä, joista suuri joukko kiinnostuu, ja jotka joutuvat torjumaan useita. Mutta kumpikaan näistä ei ole vastuussa toistensa osasta.
Siinä kohtaa sitten voi nähdä selkeää viallisuutta, jos torjuu toisen epäkunnioittavasti ja toista mustamaalaten. Niitäkin voi kohdella hyvin, jotka ei kiinnosta. Mutta joskus torjuttukin ottaa torjunnan itseensä ja mustamaalaa torjujaa, vaikka olisikin tehnyt sen asiallisesti. Ei sekään ole oikein.Vikahan on siis aina miehessä, jos naisilta kysytään. Naisissa ei ole muuta vikaa kuin se, että eivät ole sattuneet törmäämään siihen unelmiensa prinssiin, mutta sekin on oikeastaan sen prinssin vika. Sitä paitsi aloitehan kuuluu prinssille, eiks vaan?
- Kullekin omansa
- .....
Kullekin omansa kirjoitti:
Kyllä jokainen ymmärtää, että kenenkään ei ole pakko ottaa ketään. Ärsyttää vain, että nämä nirsot naiset väittävät, ettei hyviä miehiä muka ole olemassa. Sanoisivat ihan rehellisesti olevansa nirsoja tai pitäisivät turpansa kiinni.
- Kullekin omansa
..... kirjoitti:
Kyllä jokainen ymmärtää, että kenenkään ei ole pakko ottaa ketään. Ärsyttää vain, että nämä nirsot naiset väittävät, ettei hyviä miehiä muka ole olemassa. Sanoisivat ihan rehellisesti olevansa nirsoja tai pitäisivät turpansa kiinni.
Mitäs tämä valitus sitten on siitä, että naiset eivät suostu laskemaan rimaansa?
Totta kai hyviä miehiä on olemassa, niitä ei vain aina löydy juuri niistä paikoista, joissa itse on, eikä niiden hyvienkään kanssa sitten aina synkkaa suuntaan tai toiseen.
Mikä ero sinun mielestäsi on ilmauksilla "minä olen valikoiva" ja "minä olen nirso"? Kerronpa: "valikoiva" on neutraali ilmaus mutta "nirso" on jo negatiivinen ilmaus, monille silkka haukkumasana. Sinä yrität pukea sanoiksi sitä, että haluat naisten ensin herjaavan itseään ja sitten olemaan hiljaa. Ei se noin käy, vaikka sananvapaus ärsyttäisi sinua sitten kuinka. - Autoton yksilö
Kullekin omansa kirjoitti:
Juu, näin on. Ei se riman asettaminen johonkin kuitenkaan tarkoita sitä, että olisi itse samalla tasolla muiden silmissä, tai että sen riman ylittävä jossain vaiheessa elämään ilmestyisi.
Käytetään nyt taas sitä yleistä autovertausta. Minä voin olla sitä mieltä että en kyllä huoli mitään muuta kuin italialaisen urheiluauton. Ferrari sen olla pitää, tai Lamborchini vielä menee, jos on oikean värinen. Mitään perheautoa en kyllä ota, en sitten millään. En minä silti ihan heti ole sellaista saamassa ja aika jumalainen munkki käy jos sellainen joskus omassa autotallissa on.
Voin kulkea kaikki päivät kaupungilla haukkumassa kuinka surkeita ne perheautot ovat ja kuinka ihmeellistä on, ettei minulle ole sitä Ferraria tullut. Ei se perheautojen surkeaksi julistaminen kuitenkaan vie minua yhtään lähemmäksi sitä Ferraria.
Se kuvitelma että kaikki muut kuin Ferrarit ovat huonoja on lähinnä minun itse rakentamani mielikuva. Monelle muulle se perheauto on luotettava hyvä kyyti, vaikka keulan logossa ei ole mustaa orhia, tai konepellin alla satoja hevosvoimia. Minä vain olen päättänyt, että mikään muu ei voi olla hyvä.
Niin. Jokainen saa vaatia ihan mitä itse haluaa, tai oikeastaan toivoa. Eipä meistä moni ole siinä asemassa, että voisi vierailta vaatia sitä ja tätä. Toivoa voi aina. Sitä vaan toivoisi, että pitäisi sitten ne vaadinnat omana tietonaan, eikä keskittyisi koko ajan julistamaan kuinka ne toisen autot ovat kyllä ihan kauheita ja sellaista en kyllä huolisi. - .....
Kullekin omansa kirjoitti:
Mitäs tämä valitus sitten on siitä, että naiset eivät suostu laskemaan rimaansa?
Totta kai hyviä miehiä on olemassa, niitä ei vain aina löydy juuri niistä paikoista, joissa itse on, eikä niiden hyvienkään kanssa sitten aina synkkaa suuntaan tai toiseen.
Mikä ero sinun mielestäsi on ilmauksilla "minä olen valikoiva" ja "minä olen nirso"? Kerronpa: "valikoiva" on neutraali ilmaus mutta "nirso" on jo negatiivinen ilmaus, monille silkka haukkumasana. Sinä yrität pukea sanoiksi sitä, että haluat naisten ensin herjaavan itseään ja sitten olemaan hiljaa. Ei se noin käy, vaikka sananvapaus ärsyttäisi sinua sitten kuinka.Sulta jäi tuo "tai" joko lukematta tai ymmärtämättä. Voit joko herjata itseäsi tai olla hiljaa.
Kyllä nirso on ihan oikea sanavalinta, jos ei kukaan kelpaa. Valikoiva sentään valitseekin joskus. - sivustalukija
deebyliini kirjoitti:
Kiinnostaa/ei kiinnosta -juttuihin saa parempaa perspektiiviä seuraamalla esim. ala-astelaisten touhuja. Mielipiteet on usein yllättävän jyrkkiä, ulkoa opittuja ja löyhästi perusteltuja. Toisia kiinnostaa Gunsnroses, mutta Ac/dc taas on "ihan paska". Ja toisinpäin. Pariutumisessa on vähän samanlaista ilmiötä havaittavissa. Jos pariutuminen olisi täysikasvuisempaa vastentahtoisia sinkkuja tuskin pukkaisi näin paljon. Toki saat olla näitä asioita miettimättäkin. Vapaa maa. Minulla on oma mielipiteeni naisista.
Sullahan on itselläs hirveän jyrkkä, mustavalkoinen ja lapsellinen ihmiskuva.
- Kullekin omansa
..... kirjoitti:
Sulta jäi tuo "tai" joko lukematta tai ymmärtämättä. Voit joko herjata itseäsi tai olla hiljaa.
Kyllä nirso on ihan oikea sanavalinta, jos ei kukaan kelpaa. Valikoiva sentään valitseekin joskus.Huono äidinkielen ja sen sävyjen taju on aika harmillinen ominaisuus. Tuleeko sinulla kinaa ihmisten kanssa näistä asioista kasvotustenkin? Onko silloinkin ainoa keksimäsi vastaus "ole hiljaa"? Taidat, kuule, olla sinkku vielä pitkään.
Koirat ovat pelottavia. D=
Havaittavissa kumminkin vahva jako ihmisiin, jotka ovat joko vastentahtoisesti sinkkuja ja niihin, jotka ovat valinneet olla ilman partneria. Eikö ole olemassa kolmatta ryhmää, joka kiikuttelee siinä rajamailla? Nämä olisivat niitä, joille parisuhde ei ole itseisarvo johon jokaisen kuuluisi päästä, mutta partnerikin toisaalta kelpaisi.
Vähän niin kuin kaikki muutkin luksustuotteet. Onhan ne kivoja, mutta ei niitten eteen vaivaa nyt jaksa ruveta näkemään.- -
Laasanen kiteyttää asian uutta sinkkuohjelmaa kommentoidessaan:
"Tuntuu siltä, että epätoivon puute ja omien ei-toivottavien ominaisuuksien glorifiointi toimivat jonkin sortin defenssinä oman markkina-arvon puutteita vastaan. Kun ei itse olla se miesten palvoma blondi, kehitetään kaikenlaisia ajatuskuvioita pettymysten minimoimiseksi. Odotetaan prinssin saapumista ovelle tai tekevän aloitteen kirjastossa.
Siinä missä miehet lukevat vimmatusti pelimiesten oppaita naisiskennän kehittämiseksi, akateemiset naiset tyytyvät olemaan "ihanasti omituisesti itsekkäitä" ilman intressiä oman markkina-arvon kehittämiseen. Ilmeisesti on kivempaa elää kuplassa, jossa ollaan olevinaan hauskoja ja ihania sinkkuja, eikä haluta kohdata tylyä markkina-arvotodellisuutta 35-vuotiaiden sinkkunaisten markkinoilla."
http://www.terve.fi/blogit/henry-laasanen/parittomat-tv-sarjan-aloitusjakso - aiheen vierestä:
Olen mies ja olen ilmeisesti sellainen laajemman joukon mielestä ei-haluttava ehdokas seurustelukumppaniksi.
Vaikea siihen osaan on tyytyä. Ja varsinkin tyytyä niin, että ei ala syyttelemään siitä muita. Kun syyttää muita, on jossain määrin helpompaa elää oman vajaavaisuutensa kanssa. Mutta kun minulla sattuu vielä olemaan luonteessa se piirre, että ymmärrän olla syyttämättä toisia ihmisiä siitä, mihin he eivät ole syyllisiä, niin jäljelle jää vain epätietoinen elämä vajavaisena tietäen sen, että vika on vain minussa, tai jossain yleisissä olosuhteissa. Mutta tarkemmin tietämättä sitä, mikä konkreettisesti sen aiheuttaa.
Ja se olotila muistuttaa hiukan vankilatuomiota, mikä on nimettömästi langetettu, ilman selvitystä siitä onko se määräaikainen, vai elinikäinen.- onko rakkautta
Oletko kuitenkin seurustellut? Mitä ihmiset ovat sinusta sanoneet tai miksi mahdollisesti orastavat suhteet eivät ole jatkuneet? Voisiko näistä kokemuksista ja palautteista saada edes jotain vihiä omasta osuudesta epätoivottuun sinkkuteen ja sen pohjalta lähteä kehittämään itseään..
Lähtökohtana suhteeseen on tietenkin rakkaus. Kun itseään rakastaa, pystyy toistakin rakastamaan. Jos ei pysty toista rakastamaan, suhdetta ei synny. - aiheen vierestä:
onko rakkautta kirjoitti:
Oletko kuitenkin seurustellut? Mitä ihmiset ovat sinusta sanoneet tai miksi mahdollisesti orastavat suhteet eivät ole jatkuneet? Voisiko näistä kokemuksista ja palautteista saada edes jotain vihiä omasta osuudesta epätoivottuun sinkkuteen ja sen pohjalta lähteä kehittämään itseään..
Lähtökohtana suhteeseen on tietenkin rakkaus. Kun itseään rakastaa, pystyy toistakin rakastamaan. Jos ei pysty toista rakastamaan, suhdetta ei synny.Olen seurustellut kerran joskus aikoja aikoja sitten. Sen jälkeen ei ole ollut oikeastaan paljon mitään ja se vähä pieni mitä on ollut, ei ole johtanut yhtään mihinkään. Ja nyt ei puhuta edes mistään suhteiden tapaisistakaan. Onhan minulla itsetunto-ongelmia yms, mutta minusta ne eivät ihan objektiivisestikaan arvioiden ole niin pahoja, että se selittäisi asiaa. Minulla on kyllä aavistuksia jos minkälaisia niistä syistä mitkä tähän ovat johtaneet, mutta ne ovat vain aavistuksia, eivät ne ole konkretiaa. Tarpeeksi kauan kun näitä asioita yksin mietiskelee, niin kaikki alkaa vaikuttaa syyltä johonkin. Vähän samaan tapaan kuin lukiessa lääkärikirjaa alkaa kaikkien sairauksien oireet sopia itseen.
Totuus on se, että en kertakaikkiaan tiedä miksi näin on päässyt käymään. No nykytilanne selittyy pitkälti siitä, että en ole enää yrittänytkään. Kun on elämän aikana saanut pakit kaikilta niiltä, joista on ollut kiinnostunut, niin kyllä se kynnys alkaa olemaan jo aika kova ylittää.
Ja päinvastoin kun sanotaan, niin eivät vastoinkäymiset ole minusta ainakaan tehneet vahvempaa, vaan jokainen kerta kun jälleen kerran menee täysin mönkään, tuntuu entistä pahemmalta. Ehkä sen takia, että ne tuntuvat nauloilta arkussa. Jos nyt noin typerää latteutta saa käyttää.
Olen kyllä yrittänyt asiasta kyselläkin läheisiltä, mutta eivät he siihen ole koskaan mitään konkreettista sanoneet, eivätkä oikeastaan vähemmänkään konkreettista. Ja juuri sitä tässä nyt kaivattaisiin, konkreettisia neuvoja ja toimintamalleja, koska sellaiset yleiset tsemppaukset tuskin ketään oikeasti auttavat. Eivät ainakaan minua ole auttaneet, mutta ehkä se on sitten osa tätä ongelmaa. Mistä näistä tietää. - deebyliini
aiheen vierestä: kirjoitti:
Olen seurustellut kerran joskus aikoja aikoja sitten. Sen jälkeen ei ole ollut oikeastaan paljon mitään ja se vähä pieni mitä on ollut, ei ole johtanut yhtään mihinkään. Ja nyt ei puhuta edes mistään suhteiden tapaisistakaan. Onhan minulla itsetunto-ongelmia yms, mutta minusta ne eivät ihan objektiivisestikaan arvioiden ole niin pahoja, että se selittäisi asiaa. Minulla on kyllä aavistuksia jos minkälaisia niistä syistä mitkä tähän ovat johtaneet, mutta ne ovat vain aavistuksia, eivät ne ole konkretiaa. Tarpeeksi kauan kun näitä asioita yksin mietiskelee, niin kaikki alkaa vaikuttaa syyltä johonkin. Vähän samaan tapaan kuin lukiessa lääkärikirjaa alkaa kaikkien sairauksien oireet sopia itseen.
Totuus on se, että en kertakaikkiaan tiedä miksi näin on päässyt käymään. No nykytilanne selittyy pitkälti siitä, että en ole enää yrittänytkään. Kun on elämän aikana saanut pakit kaikilta niiltä, joista on ollut kiinnostunut, niin kyllä se kynnys alkaa olemaan jo aika kova ylittää.
Ja päinvastoin kun sanotaan, niin eivät vastoinkäymiset ole minusta ainakaan tehneet vahvempaa, vaan jokainen kerta kun jälleen kerran menee täysin mönkään, tuntuu entistä pahemmalta. Ehkä sen takia, että ne tuntuvat nauloilta arkussa. Jos nyt noin typerää latteutta saa käyttää.
Olen kyllä yrittänyt asiasta kyselläkin läheisiltä, mutta eivät he siihen ole koskaan mitään konkreettista sanoneet, eivätkä oikeastaan vähemmänkään konkreettista. Ja juuri sitä tässä nyt kaivattaisiin, konkreettisia neuvoja ja toimintamalleja, koska sellaiset yleiset tsemppaukset tuskin ketään oikeasti auttavat. Eivät ainakaan minua ole auttaneet, mutta ehkä se on sitten osa tätä ongelmaa. Mistä näistä tietää.Syy on luultavasti oman saamattomuutesi jaulkoisten puutteiden plus sitten yhteiskunnan yksinkertaistumisen tulosta.... :D
- aiheen vierestä:
deebyliini kirjoitti:
Syy on luultavasti oman saamattomuutesi jaulkoisten puutteiden plus sitten yhteiskunnan yksinkertaistumisen tulosta.... :D
En todella tiedä mistä se johtuu, ja kun kukaan ei koskaan tule mitään konkreettista sanomaankaan, niin en voi alkaa korjaamaan tilannetta mitenkään järkevästi.
Mutta se mitä voin tehdä on kohta taas mennä lääkärille kertomaan että ahdistaa. Saa sitten jälleen kerran kuurin niitä pillereitä, jotka vie liiat tunteet ja sitä myöten ahdistuksenkin mennessään. Ja onneksi vielä suurimmat seksihalutkin kaupan päälle.
Kyllähän se on vähän arveluttavaa käyttää ssri-lääkkeitä, niiden kaikkien sivuvaikutustenkin takia, mutta se on paras mihin enää pystyn.
- jhbk.-mnkmn,mn
"(erotuksena niistä, jotka ainakin väittävät valinneensa vapaaehtoisen sinkkuuden, mutta silti roikkuvat sinkkupalstoilla) "
Singlistiseen (sinkkuja väheksyvään etc) katsontakantaan kuuluu oletus, että sinkkuna eläminen on välivaihe kohti oikeaa elämää, jossa on parisuhde.
Sinkku voi oikeasti olla tyytyväinen eloonsa juuri nyt etsimättä sitä parisuhdetta, siksi kai meitä täälläkin palstalla käy. Ei tämä ole mikään "sinkut, jotka etsivät parisuhdetta"-palsta. Treffailulle, parisuhteelle yms on myös jo ihan omat palstansa.
Ja, kyllä mielipiteeni elämästäni ja sen valinnoista on ihan "oma vikani". Olen joskus valinnut elämisen parisuhteessa, avoliitossa ja juuri nyt sinkkuna. Ihan oma vikani on myös, että nautin tästä nykyisestä elämästäni ihan liikaa halutakseni siihen radikaaleja muutoksia.
Omavikaisella sinkkuudellani ja käsitykselläni miehistä ei ole mitään tekemistä keskenään. Miehiä on maailmassa laadultaan juuri niin monenlaisia kuin heitä on määrällisestikin. Ei tämän palstan joillain miehillä ole mitään edellytyksiä puhua kaikkien miesten suulla - saati hyökätä jonain kummallisena memiehet-rintamana kaikkia naisia vastaan. Toisinaan tosielämä on ihan mukava paikka poiketa ja todeta, että ihmisiä on hyvin monenlaisia kaikissa sukupuolissa....- jhbk.-mdhjakdjshhkas
Lisään vielä, etten elä missään miehettömässä kuplassa. Elämässäni, ystäväpiirissäni, jopa lapsuuden perheessäni yms on enemmän miehiä kuin naisia. Läheisyyteen ja seksiin on keinonsa, jotka jokainen osaa varmasti ratkaista nykymaailmassa.
- aiheen vierestä:
jhbk.-mdhjakdjshhkas kirjoitti:
Lisään vielä, etten elä missään miehettömässä kuplassa. Elämässäni, ystäväpiirissäni, jopa lapsuuden perheessäni yms on enemmän miehiä kuin naisia. Läheisyyteen ja seksiin on keinonsa, jotka jokainen osaa varmasti ratkaista nykymaailmassa.
En mitenkään halua tässä kiistää sitä mitä laajemmin kirjoitit, mutta itse en ole keksinyt ratkaisua läheisyyteen. Seksistä nyt voi tietty maksaa jossain kohtaa, jos siltä alkaa tuntumaan.
- Reipas Mies
Klassinen, aihe josta voisin keskustella päiväkausia. Aika on rahaa ja sitäkin on rajoitetusti, joten asiaan.
En syyllistä tai syytä naisia valkkaamisesta- joka on sinänsä yleistä- vain poimin sen totuuden että pienin osa ikäryhmän miehistä kelpaa aina suurimmalle osalle kumppania etsivistä naisista.
Eli näin ollen normaalijakauman sinkkunainen on "myöhästynyt" ikäisiin puolison löytäneisiin naisiin nähden joten mies joka tulee todennänköisesti vastaan on sitä ei-kiinnostavaa miesryhmää etenkin pintaa syvemmältä tutustumatta. Näillä miehillä on niitä vaillinaisuuksia joita nainen ei toivo kumppanissaan olevan mutta jotka sinänsä eivät estä mahdollista romanssia vs kemia. Ja kun nainen ei tingi tasostaan ( eli ole valmis rakentamaan itseään ja parisuhdetta niistä aineksista joita on olemassa) on helppoa skipata ja kokeilla seuraavaa miestä.
Näin syntyy oravanpyörä jossa ei alakkaan unelmien prinssiä löytyä kun vaatimuslista on helppo päivittää jokaisen ei-niin-kemisti miehen jälkeen. Lopputulos onkin pian Enrike Igleasin ja Beckhamin sekoitus 25-vuotiaana ideaali-miehenä.
Naisen on todella helppo valita sinkkuus optioineen, mutta miehelle sinkkuus johtaa pitemmän päälle naisettomuuteen joka jättää jälkensä että miehen yleinen supliikki taso naisen kanssa alkaa taantua joka on epäluonnollista. Joka ikinen sinkku tietää "naisten miehen" miten hän puhuu, miten hän kaveeraa naisten kanssa. On hyvää pataa ja mukava. Juuri se responssi erottaa ne miehet joille kumppanin etsintä on hauskaa ja mielenkiintoista, aatee-siiven epätoivon partaalla naisen etsinnässään riutuvilla miehillä.
Ja lisäksi kulttuurimme kulminoituu vahvasti parisuhde-elämää viettävään tapaan. Duunissa kahvipöydässä "raati" nyökkäilee kivasti kun manailet maanantai aamukahvilla miten tyttöystävän oikut menee ohi hilseen, mutta jos sanot että vedit pe-su kaappi kännejä katsellen pornoa, on seurueessa kovin vaivautunut ilmapiiri.
Parisuhde nostaa molempien osapuolten tasoa, mutta ura-sinkkuus vaatii statusta jota ei halua "uhrata" parisuhteen eteen. Mutta jos on looseri sosiaalisesti sekä naiseton, on se kovin vaikea tie miehelle Suomessa. - 141327
"Ja lisäksi kulttuurimme kulminoituu vahvasti parisuhde-elämää viettävään tapaan. Duunissa kahvipöydässä "raati" nyökkäilee kivasti kun manailet maanantai aamukahvilla miten tyttöystävän oikut menee ohi hilseen, mutta jos sanot että vedit pe-su kaappi kännejä katsellen pornoa, on seurueessa kovin vaivautunut ilmapiiri."
:b
Mä oikeesti uskon, että osa joidenkin parisuhteen hinkuamisesta selittyy tuolla yhteiskunnan ilmapiirillä ja halulla olla hyväksytty, saada sitä statusta jne. Jos asenne sinkkuihin ei ois niin paljon huonompi kuin parisuhteellisiin, moni rakentais sen sinkkuelämänsä hyvinkin mukavaksi elellä ja se parisuhteen lähes epätoivoinen hinkuaminen jäis taka-alalle - ehkä jopa menettäis merkityksensä, kun elämästä nauttis muutenkin.
Siksi ehkä aiheellisempaa, kuin aloituksessa ehdotettu omien vikojen myöntäminen ja listaaminen esteenä kohti auvoista parisuhde-elämää, olisi miettiä niitä todellisia yhteiskunnallisia ilmiöitä, jotka ajavat meidät niin äärettömästi haluamaan parisuhdetta ja etenkin miten ilmapiiriä yhteiskunnassa sais hieman neutraalimmaksi parisuhdekeskeisyydestä. Koska jokainen, joka on ollut parisuhteessa, tietää, ettei se ole mitään hollywoodissa tuotettua draamakomediaa ihanan yllättävinen juonenkäänteineen... Emmä usko et sitä voi mitenkään muuttaa et kuka kelpaa ja kuka ei. Sydämestähän se tulee et kuka on sulle ja kuka ei. Miehille antasin vinkiksi että HYVÄ KROPPA, ilman kaljamahaa on tosi paljon helpompaa saada naisia ja sitten jos suinkin mahdollista niin ÄLYÄ, lue lue tutki opiskele. Vaan jotkut kotirouvat kestää ehkä tyhmää miestä jos se on töissä. (tarkoitan tässä tyhmällä henkilöä jolla ei ole tietoa paljoakaan maailmanmenosta tms.)
Sillon ku mä olin nuori, mä luulin että pitää pariutua. Nykysin tiedän että ei tarvitse pariutua ja se on ihanan helpottavaa! Liitto koettu, en kaipaa enää takas.
- ................
No joo, nämä kommentit tulee aina niiltä, joiden parisuhde ei ole ollut hyvä.
- ööööööööööö
................ kirjoitti:
No joo, nämä kommentit tulee aina niiltä, joiden parisuhde ei ole ollut hyvä.
Ihmisellä kun on oikeus muuttaa käsityksiään elämänsä aikana. Arvot harvemmin heilahtelevat, joskin omia arvojaankin voi ymmärtää yhä tarkemmin elämän mittaan. Mitä hyväksyy, mitä ei voi, mitä ei voi sietää kenessäkään, tutussa tai tuntemattomassa. Millaisia arvostaa ja millaisia ei, elämä vaikuttaa näkemyksiin.
Kaikki ihmiset valitsevat elämässään, ainakin toivottavasti, lukuisia muitakin asioita jotka vaikuttavat heidän hyvinvointiinsa. Ei se heistä kuninkaallisia tee - tai jos mielestänne tekee, siihen kannattaa ilmeisesti pyrkiä.
- Uskoo ja poistuu
Sinkkuus johtuu aina itsestä.
- eipä kestä kiittää
Minä olen 37-vuotias sinkkunainen. Sinkkuus johtuu osittain itsestäni; minun ei tarvitsisi olla yksin, mutten kelpuuta juuri ketään. Lisäksi olen vaativa persoona, yliherkkä, todella tunteellinen, äärimmäisen uskollinen ja sitä myös edellyttävä, tietoinen ulkonäöstäni (kyllä, vieläkin saan päivittäin kuulla olevani upea ja tiedän sen sanomattakin), ja ylipäätään vaikea ihminen. Lisäksi olen tuskastuttavan korkeasti koulutettu, kohtalaisen varakkaasta perheestä ja saanut korttipelissä ehkä liikaakin. Olen itsekäs mutta herttainen, omapäinen mutta oikean kumppanin kanssa hyvin joustava, täydellisyydentavoittelija, joka kuitenkin pelkää koko ajan ettei riitä.
Toinen puoli minusta on silti ujo ja pelokas. En uskalla antautua, en päästää ketään lähelleni. Minua on petetty pahasti.
En usko että löydän koskaan ketään, jonka kanssa synkkaisi 100-prosenttisesti. Tai löysin kerran, ja sitä rimaa on hankala tietentahtoen enää alittaa. Tämä mies menehtyi liikenneonnettomuudessa, enkä sen jälkeen ole kyennyt kuin itkemään. Yksin. Hän sai minusta esiin sen hyvän tyypin, sen joka kunnioitti toista ihmistä ja joka myönsi omat vajavaisuutensa. Annoin hänen olla suhteessamme se, joka määrää, vaikka aina aiemmin se ei ollut tullut kyseeseenkään.
Olen sinkku, ja hyvä niin, tuskin minua kukaan kestäisi, toista yhtä hyväitsetuntoista ja rakastavaa miestä en tule kohtaamaan. Ulkonäöllä saan seuraa vielä ainakin 5 vuotta, sen jälkeen voin vetäytyä vuorille. - warhammer
Liian pitkä ja polveilev,ei saanut mitään selkoa.
Kirjota uudestaan ajatuksella.
Nää kannattaa aina lukee enen ku julkasee.
Jäi oikeesti nyt hämäräksi olitko femakko vai et.- muutosta tarvitaan
Kyllä se minusta ihan ymmärrettävää oli. Minua vaan häiritsi se, että vaikka kirjoittaja selkeästi tietää olevansa hankala ihminen, niin asian käsittelytapa tuntui olevan se, että pienintäkään aikomusta oman luonteen muuttamiseen ei tunnu olevan. Onhan se vaikeaa, mutta miksipä omia ajatusmalleja ja piintyneitä tapoja ei voisi yrittää muuttaa, jos ne kuitenkin ovat se syy miksi on onneton ja mikä sitten tuonkin kirjoituksen sai aikaan.
- eipä kestä kiittää
Kyllä sitä luonnetta olen yrittänyt muuttaa, psykologin tuolista lähtien, mutta ei se miksikään ole muuttunut. Ehkä hieman, muttei riittävästi. En ole onneton, muusta syystä kuin mieheni menehtymisestä. En sovi kovin monen kumppaniksi, joten säästän miehet tuskalta. Parempi olla yksin.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Nurmossa kuoli 2 Lasta..
Autokolarissa. Näin kertovat iltapäivälehdet juuri nyt. 22.11. Ja aina ennen Joulua näitä tulee. . .1367669Joel Harkimo seuraa Martina Aitolehden jalanjälkiä!
Oho, aikamoinen yllätys, että Joel Jolle Harkimo on lähtenyt Iholla-ohjelmaan. Tässähän hän seuraa mm. Martina Aitolehde381915Kaksi lasta kuoli kolarissa Seinäjoella. Tutkitaan rikoksena
Henkilöautossa matkustaneet kaksi lasta ovat kuolleet kolarissa Seinäjoella. Kolmas lapsi on vakasti loukkaantunut ja251880- 911623
Miksi pankkitunnuksilla kaikkialle
Miksi rahaliikenteen palveluiden tunnukset vaaditaan miltei kaikkeen yleiseen asiointiin Suomessa? Kenen etu on se, että1791545Tunnekylmä olet
En ole tyytyväinen käytökseesi et osannut kommunikoida. Se on huono piirre ihmisessä että ei osaa katua aiheuttamaansa p104978- 49910
Taisit sä sit kuiteski
Vihjata hieman ettei se kaikki ollutkaan totta ❤️ mutta silti sanoit kyllä vielä uudelleen sen myöhemmin 😔 ei tässä oik4819Odotathan nainen jälleenkohtaamistamme
Tiedät tunteeni, ne eivät sammu johtuen ihanuudestasi. Haluan tuntea ihanan kehosi kosketuksen ja sen aikaansaamaan väri28810- 33783