Miksi hammaslääkärit ei kysy potilaalta saako tämän suuhun laittaa amalgaamipaikkoja, vaan laittavat kysymättä? Varsinkin kun on varmasti myös hampilääkäreiden tiedossa, että amalgaamit ovat monen mielestä arveluttavia, eivätkä kaikki todellakaan halua sitä myrkkyä suuhunsa. Koskaan aikaisemmin ei ole ko. paikkoja laitettu, mutta viime kerralla jostain syystä laitettiin. En siis tajunnut ennen paikkausta erikseen sanoa, että EI amalgaamia, kun en tiennut, että ne nykyään ovat edes mikään vaihtoehto.
Toinen asia on se, että kun minä menen hammaslääkäriin MINUN suuni kanssa, oletan määräämisjärjestyksen olevan hammaslääkärille selvä; minä päätän mitä suuhuni saa laittaa ja lääkäri on velvollinen vähintäänkin selvittämään minulle mitä suussani aikoo tehdä.
Esimerkki 1: Menin alaviisaudenhampaani takia hammaslääkäriin. Siinä oli jokin ylimääräinen terävähkö uloke, joka keräsi likaa ja johon sen takia oli kehittynyt reikä. Aikaa varatessani sanoin, että haluan poistattaa viisaudenhampaani ja sanoin sen vielä vastaanotollakin. Hammaslääkäri varasi minulle uuden ajan ja sanoi, että puhdistellaan sitä vähän ensin.
Menin sovittuna aikana uudestaan hammaslääkäriin ja hammaslääkäri mitään selittämättä puudutti hampaani ja alkoi jotain ronkkia (kipeää teki puudutuksesta huolimatta). Hoidon lopuksi sanoi, että laittoi sinne lääkepaikan ja että voin käydä poistattamassa sen muutaman kuukauden päästä. Vasta laskua lukiessani tajusin mitä oli tapahtunut; minulle oli tehty juurihoito! Hammaslääkäri ilmeisesti halusi "pelastaa" juuresta mädän, poskea ilkeästi purevan viisaudenhampaani minun mielipiteestä paskaakaan välittämättä. Ja mikä pahinta, minulle kertomatta!
Hampaan poistatin sitten muualla, kun tämä kyseinen lääkäri ei puhetta ymmärtänyt. Harmitti vain kun piti maksaa ihan turhaan juurihoidosta, jota en ollut tilannut.
Toinen esimerkki liittyy myös viisaudenhampaaseen. Tällä kertaa oli selvää jo alusta lähtien, että se poistetaan. Ennen kuin kerkesin kissaa sanoa, näin lääkärin kädessä piikin jota oli jo viemässä suuhuni. Eniten minua ahdistaa juuri se, että en yhtään tiedä mitä tapahtuu. Aloin saman tien kysellä hoidon kulusta mitä tehdään ja miksi. Lääkäri vastaili hyvin lyhyesti, ja vain silloin kun kysyin. Moni asia jäi epäselväksi ja harmittaa se, että hoidon aikana ei monesti edes pysty kyselemään kun suussa voi parhaimmillaan olla yhtä aikaa useampi instrumentti ja lisäksi vielä lääkärin sormet.
Samaan viisaudenhampaaseen liittyen kävin päivystyksessä kivun takia, nyt oli eri lääkäri. Epäilin poistohaavan tulehtuneen kun oli kipeä vielä reilu viikon jälkeen poistosta ja kerroinkin tämän lääkärille. Lääkäri vilkaisi suuhuni ja taas oli kohta heti viemässä piikkiä suuhuni. Ihmettelin miksi minua tällä kertaa piikitetään. Lääkäri sanoi, että hän puhdistaa haavan. (Ei muuten antanut puudutusaineen vaikuttaa kuten edellinen lääkäri, ja se kyllä tuntui). Jossain vaiheessa hoitoa suuhuni laitettiin jotain todella kitkerää ainetta ja sen jälkeen kangastuppo jota piti purra 15 minuuttia. Sitten hoito oli ohi ja sain kysyttyä lääkäriltä mitä teki suussani. Oli kuulemma puhdistanut haavan ja lääkinnyt sen. Taaskaan ei lääkäri selittänyt mitään jos en erikseen kysynyt, esim. mikä vaikutus lääkkeellä oli, oliko siellä tulehdusta vai ei, loppuuko kipu nyt tähän vai voiko vielä jatkua, ja mistä se kipuilu johtuu.
Minä en voi ymmärtää miksi hammaslääkärit ovat niin hiton ylimielisiä, että kuvittelevat omistavansa suun jota hoitavat. Eivätkö he tosiaan tajua, että se on jonkun toisen ihmisen henkiökohtaista omaisuutta, ja että he ovat palveluammatissa eivätkä saa tehdä asiakasta koskevia itsenäisiä päätöksiä asiakkaalta kysymättä tai nyt vahintäänkin asiakkaalle kertomatta. Asiakas maksaa hammaslääkärille, eikä päin vastoin, joten mikä siinä on niin hemmetin epäselvää?
Toinen asia on se, että kun minä menen hammaslääkäriin MINUN suuni kanssa, oletan määräämisjärjestyksen olevan hammaslääkärille selvä; minä päätän mitä suuhuni saa laittaa ja lääkäri on velvollinen vähintäänkin selvittämään minulle mitä suussani aikoo tehdä.
Esimerkki 1: Menin alaviisaudenhampaani takia hammaslääkäriin. Siinä oli jokin ylimääräinen terävähkö uloke, joka keräsi likaa ja johon sen takia oli kehittynyt reikä. Aikaa varatessani sanoin, että haluan poistattaa viisaudenhampaani ja sanoin sen vielä vastaanotollakin. Hammaslääkäri varasi minulle uuden ajan ja sanoi, että puhdistellaan sitä vähän ensin.
Menin sovittuna aikana uudestaan hammaslääkäriin ja hammaslääkäri mitään selittämättä puudutti hampaani ja alkoi jotain ronkkia (kipeää teki puudutuksesta huolimatta). Hoidon lopuksi sanoi, että laittoi sinne lääkepaikan ja että voin käydä poistattamassa sen muutaman kuukauden päästä. Vasta laskua lukiessani tajusin mitä oli tapahtunut; minulle oli tehty juurihoito! Hammaslääkäri ilmeisesti halusi "pelastaa" juuresta mädän, poskea ilkeästi purevan viisaudenhampaani minun mielipiteestä paskaakaan välittämättä. Ja mikä pahinta, minulle kertomatta!
Hampaan poistatin sitten muualla, kun tämä kyseinen lääkäri ei puhetta ymmärtänyt. Harmitti vain kun piti maksaa ihan turhaan juurihoidosta, jota en ollut tilannut.
Toinen esimerkki liittyy myös viisaudenhampaaseen. Tällä kertaa oli selvää jo alusta lähtien, että se poistetaan. Ennen kuin kerkesin kissaa sanoa, näin lääkärin kädessä piikin jota oli jo viemässä suuhuni. Eniten minua ahdistaa juuri se, että en yhtään tiedä mitä tapahtuu. Aloin saman tien kysellä hoidon kulusta mitä tehdään ja miksi. Lääkäri vastaili hyvin lyhyesti, ja vain silloin kun kysyin. Moni asia jäi epäselväksi ja harmittaa se, että hoidon aikana ei monesti edes pysty kyselemään kun suussa voi parhaimmillaan olla yhtä aikaa useampi instrumentti ja lisäksi vielä lääkärin sormet.
Samaan viisaudenhampaaseen liittyen kävin päivystyksessä kivun takia, nyt oli eri lääkäri. Epäilin poistohaavan tulehtuneen kun oli kipeä vielä reilu viikon jälkeen poistosta ja kerroinkin tämän lääkärille. Lääkäri vilkaisi suuhuni ja taas oli kohta heti viemässä piikkiä suuhuni. Ihmettelin miksi minua tällä kertaa piikitetään. Lääkäri sanoi, että hän puhdistaa haavan. (Ei muuten antanut puudutusaineen vaikuttaa kuten edellinen lääkäri, ja se kyllä tuntui). Jossain vaiheessa hoitoa suuhuni laitettiin jotain todella kitkerää ainetta ja sen jälkeen kangastuppo jota piti purra 15 minuuttia. Sitten hoito oli ohi ja sain kysyttyä lääkäriltä mitä teki suussani. Oli kuulemma puhdistanut haavan ja lääkinnyt sen. Taaskaan ei lääkäri selittänyt mitään jos en erikseen kysynyt, esim. mikä vaikutus lääkkeellä oli, oliko siellä tulehdusta vai ei, loppuuko kipu nyt tähän vai voiko vielä jatkua, ja mistä se kipuilu johtuu.
Minä en voi ymmärtää miksi hammaslääkärit ovat niin hiton ylimielisiä, että kuvittelevat omistavansa suun jota hoitavat. Eivätkö he tosiaan tajua, että se on jonkun toisen ihmisen henkiökohtaista omaisuutta, ja että he ovat palveluammatissa eivätkä saa tehdä asiakasta koskevia itsenäisiä päätöksiä asiakkaalta kysymättä tai nyt vahintäänkin asiakkaalle kertomatta. Asiakas maksaa hammaslääkärille, eikä päin vastoin, joten mikä siinä on niin hemmetin epäselvää?
Vastaukset 8
Vanhimmat
> Eivätkö he tosiaan tajua, että se on jonkun toisen ihmisen henkiökohtaista omaisuutta, ja että he ovat palveluammatissa eivätkä saa tehdä asiakasta koskevia itsenäisiä päätöksiä asiakkaalta kysymättä tai nyt vahintäänkin asiakkaalle kertomatta.
Mitäpäs he siitä välittävät. Se on vain heidän työmaa jossa roiskitaan ja rapataan,
jotta rahaa saadaan.
Vieläköhän löytyisi semmoisiakin hammaslääkäreitä, joita niin sinä kuin moni muukin peräänkuuluttaa?
Minua ärsyttää se, että hammaslääkäri syyllistää purennasta. Jos on kova purenta, niin ei ihminen sille mitään voi.
Lisäksi hammaslääkäri väittää, että narskuttelen yöllä hampaitani. Olen nukkunut yli 40 vuotta mieheni kanssa, joka sanoo ettei se ole mahdollista, kuorsaan kyllä suu auki. Olen käynyt parissa unitutkimuksessa myös, eikä minulle ole raportoitu narskuttelusta.
Samainen hammaslääkäri piti itsestään selvänä, että tarvitsen yöksi purentakiskon, johon en suostunut. Väkisin tulee rahastuksen maku.
Mutta mistä se järjestelmällinen ylimielisyys johtuu?
Miksi määräämisjärjestys on hammaslääkärien näkökulmasta täysin eri kuin mitä se on asiakkaan näkökulmasta?
Olettaisin syyn olevan jokin muu kuin täysi ajattelemattomuus. Miten nimittäin voisi olla mahdollista, että hammaslääkäreiksi valmistuu vain ajattelemattomia ihmisiä, ja esimerkiksi tatuoijat (jotka siis myös tekevät muutoksia ihmisen kehoon) ottavat asiakkaansa yleensä erittäin hyvin huomioon.
Voiko syy olla (ainakin julkisella puolella) se, että kilpailua ei varsinaisesti ole? Yksityisethän ei varsinaisesti ole julkisen hammashoidon kilpailijoita. Koska voi luottaa siihen, että vaikka sen asiakkaan suun ompelisi umpeen, hän tulee varmasti uudestaan julkiselle hammaslääkärille jos apua tarvitsee, varsinkin jos on vähävarainen. Työpaikka on turvattu, kunhan ei tapa asiakasta vahingossa.
Mietin väkisinkin myös sitä vaihtoehtoa, että voiko se ylimielisyys johtua koulutuksesta ja statuksesta. Monesti hammaslääkärien hoitama suuhan on jonkun yhteiskunnalliselta statukseltaan alemman. Miksi sellaiselta mitään pitäisi kysellä? Jos he hoitaisivat presidentin suuta, saattaisi sitä tekstiä tulla vähän enemmän kuin hoitaessa jonkun duunarin suuta.
Toivottavasti olen väärässä tuon statuksen suhteen. Mutta mietityttää edelleen, miten voi olla mahdollista, että lähestulkoon kaikki hammaslääkärit ovat asenteeltaan samanlaisia. Järjestelmällisyys on liian ilmeistä ollakseen vain sattumaa.
Sanon vielä sen, että uskon monen lapsen, ja myöskin aikuisen hammaslääkärikammon johtuvan juurikin siitä, ettei siellä koskaan tiedä mitä tapahtuu. Ihan yhtäkkiä saattaa tulla puudutuspiikkiä ikeneen, eikä itse yhtään hallitse tilannetta.
Hammaslääkäreillä tuntuu myös olevan sellainen (harha)luulo, että kun ei asiakkaalle kerro tulevasta piikityksestä, se on asiakkaan kannalta jotenkin paljon miellyttävämpää kuin se, että asiakas osaisi sitä odottaa. "Ei kerkeä jännittämään". Mitähän väärää siinä jännittämisessä on? Ehkä se sen kerran menee iisisti, mutta seuraavalla kerralla pelottaa mennä hammaslääkäriin kun tietää, että millä hetkellä hyvänsä voi sattua eikä siitä etukäteen varoiteta -> asiakas jännittää koko käynnin ajan sen sijaan, että jännittäisi vain hetken ennen kuin sattuu.
Tämä ei varsinaisesti asiaan kuulu, mutta olen myös ihmetellyt sitä, miksi ihmeessä minulta ei ala-asteikäisenä puudutettu hampaita kun reikiä porattiin, mutta aikuisena on aina kysytty haluanko puudutuksen. Totta hitossa olen halunnut, ja olisin halunnut myös natiaisena, mutta enpähän jostain syystä saanut. Niin, ja sama hammaslääkäri, joka oli ala-asteella on hoitanut joitakin aikuisiän reikiänikin.
Itselläni on ollut aivan järkyttävä hammaslääkäripelko. Lapsena tehdyt paikkaukset ja yksi vaikea tunnin kestänyt hampaanpoisto 8-vuotiaana ovat lähtemättömästi jääneet mieleeni aiheuttaen vieläkin paniikkia, kun hammasläkäriaika lähenee...
Onneksi kuitenkin olen hoidattanut hampaani ja kiitos tästä kuuluu ihan julkisella puolella olevalle ammattitaitoiselle hammaslääkärilleni. Työparina hänellä on myös aivan loistava hammashoitaja. Tämä pari on hoitanut hampaitani nyt yli 20 vuotta ja jotenkin hoitosuhteeseen on syntynyt hyvä luottamus. Hammaslääkärini kyllä kertoo, kun iskee puudutuksen sisuksiin ja sanoo myös, mitä aikoo seuraavaksi tehdä. Samoin toiveitani on myös kuultu. Muistan, kun viisurit jouduttiin poistamaan ja se ikävä poisto lapsena aiheutti paniikkia, niin hammaslääkärini oli hyvinkin ymmärtäväinen siinä tilanteessa ja käänsi pelkoni voitoksi. Joten löytyy niitä hyviäkin hammaslääkäreitä. Toki tiedän paljon vastaavanlaisiakin tapauksia, joita yläpuolelta luin..
Sinulla on loistava tilaisuus että olet saanut pitää saman hammaslääkärin julkisella puolella noin kauan. Itse olen tottunut siihen että olen heittopussi joka joutuu kiertämään hammashoitolasta toiseen sinne mistä löytyy aikoja. Yksi hammaslääkäri hoitaa senkertaiset hoidot loppuun mutta seuraava tarkastusaika tarjotaan taas eri hoitolasta. Nyt tuntui suorastaan harvinaiselta kun sain tammikuulle hygienistiajan oman terveyskeskukseni hammashoitolaan. Tässä on todella kauan kierretty kaupungin muita hoitoloita.
Minulla on kunnallinen ja yksityinen hammaslääkäri aina kertonut mitä tekee seuraavaksi. Paikkamateriaalista ei ole kerrottu, amalgaamia ei ole enää laitettu mutta se johtuu siitä että poskihampaista suurin osa on poistettu joissa se on kestävyydeltään ylivoimainen. Vielä on jäljellä yksi poskihammas jossa on vuosikymmeniä vanha amalgaamipaikka. Kaikki muovipaikat on sillä välin jouduttu uusimaan jo moneen kertaan.
Itse useammankin hammaslääkärin kanssa työskennelleenä voin todeta, että suurin osa hammalääkäreistä, niin nuorista kuin vanhoistakin, pitää itseään suurinpiirtein jumalasta seuraavana. Käsittämätön asenne. Olen joskus yksinäni miettinyt (ja itseasiassa vastaavanlaisen sitaatin joskus jonkun kolumnin tms. yhteydessä lukenut), että koska esim. lääketieteelliseen pääse lähinnä vain eräänlaisia elämästä vieraantuneita kympin tyttöjä, monelta puuttuu luontainen empatia ja ymmärrys siitä, että ala on todellakin hoitoala.
Toisaalta, koska olen alaa muutaman vuoden seurannut, asiakkaissa/potilaissa monesti pännii se asenne, että tiedetään itse paremmin kuin lääkäri miten asiat hoituvat tai tulisi hoitaa tai mikä itseä vaivaa. Hammaslääkäreille sataa paljon palautetta laidasta laitaan, jos on tympeä tyyppi, niin se on eri sortin asia, mutta uskokaa hyvät ihmiset siihen, että kun he ovat viisi kuusi vuotta alaa opiskelleet, he todennäköisesti tietävät mikä toimenpide on tarpeellinen. Lääkäreillä on, toki, myös keskenään erinäisiä mielipiteitä parhaista toimenpiteistä. Joka tapauksessa, siinä vaiheessa kun on oman teveytensä syystä tai toisesta laiminlyönyt, on mielestäni turha kitistä jos siitä saa palautetta. Palautteen antotavasta saa toki esittää mielipiteitä.
> mutta uskokaa hyvät ihmiset siihen, että kun he ovat viisi kuusi vuotta alaa opiskelleet, he todennäköisesti tietävät mikä toimenpide on tarpeellinen.
Pitäisi ainakin tietää, mutta heti seuraavassa lauseessa tyrmäät koko esityksesi
> Lääkäreillä on, toki, myös keskenään erinäisiä mielipiteitä parhaista toimenpiteistä.
Ja kenenkäs vika se taas olikaan?
> Joka tapauksessa, siinä vaiheessa kun on oman teveytensä syystä tai toisesta laiminlyönyt, on mielestäni turha kitistä jos siitä saa palautetta....