Itsemurha - Katoaminen

Kuulehan nyt kaveri,tuo ajatus että katoaisit eikä kukaan muistaisi sua koskaan,on jotain sellaista mitä ei tapahdu. Sulla on varmasti perhe ja uskoakseni edes yksi ystävä joten unohda tuollaiset mietteet kokonaan.
Olet nyt 18 joten eikö sun koulukiusaamiset ole jo loppuneet? Vai oletko vielä jossain ala-aste ikäisten seurassa jotka kiusaa toisiaan? Tulee kaikille noita päiviä jolloin tuntee olevansa riittämätön,tyhmä, osaamaton,myös meille työssä oleville.
Jos sinulla on tunne ettet riitä,et osaa ja luulen että tämä johtuu nyt myös jostain masennuksesta niin ota ihmeessä yhteyttä vaikka nuorten auttavaan puhelimeen ja soita terveyskeskukseen. Kerro noista tuntemuksista vaikka koululla terveydenhoitajalle ja luokanvalvojalle. Ja toivon oikeesti että saat apua ongelmiin. Tuo että haluaisit kadota ei todellakaan ole ratkaisu ongelmiin.

Ei kai tässä saakeli auta mikään kun en ole ikinä pystynyt kenellekään puhumaan ongelmista enkä varmaan tulisi ikinä pystymäänkään, en vaan jaksa tätä paskaa maailmaa enää kun en ole iloa tuntenut moneen vuoteen

Älä tee sitä.
Muuten ne kiusaajat ovat voittaneet ja lannistaneet sinut.
Jos koulu ei kiinnosta niin pidä välivuosi tai kaksi. Mieti mitä muuta haluaisit tehdä kuin koulu, jos haluat vain olla, niin tee niin.
Ei sinun tarvi elää niinkuin muuta haluaa, elä niinkuin itse tahdot.
Ja jos et osaa puhua, niin kirjoita vaikka tänne, aina näitä täällä luetaan ja vastaillaan.

Ymmärrän tuskasi ja turhaantuneisuutesi. Aina kun on elämää on myös toivoa. Suosittelen vielä yrittämään sillä elämä on lahja!!!Jokainen meistä tänne luotu on todella tärkeä ja merkityksellinen. Olen itse ollut myös koulukiusattuna ja se jättää todella suuren aukon itsearvostukseen, mutta mikään ei ole lopullista!!! Minun ja sinun kaltaisia ihmisiä on paljon ja meidän keskinäinen kokemusten jakaminen auttaa jaksamaan eteenpäin. Olen itse saanut apua siitä kun en enää jaksanut, niin kuin et sinäkään nyt. Oli mahdollisuus päättää elämä tai hakea apua, johonkin oli jäänyt vielä se pieni toivo joten kävelin eräänä päivänä psykiatriseen päivystykseen ja kerroin etten enää jaksa ja aloin itkeä...en voinut muuta kuin itkeä...ja koin että siellä ymmärrettiin...voita itsesi ja lähde hakemaan apua, huomaat että siellä on todella monenlaisista elämäntilanteista ihmisiä, et ole yksin, vertaistuki ja ammattilaisten apu auttavat sinua varmasti...tie on pitkä mutta toivoa ja parempaa elämää on varmasti tiedossa...HYVÄ, tsemiä sulle!!!

Hei! Täällä kirjoittelee 19 vuotias nuori nainen. Menin peruskoulun jälkeen lukioon opiskelemaan ja olin siellä vain noin puolivuotta. Sairastuin vakavaan masennukseen joten lopetin opiskelut. En pysty tänäpäivänäkään opiskelemaan masennuksen takia. Menin puhumaan lukion terkkarille ja sieltä päin hankittiin ammattiapua ja pääsin säännölliseen hoitoon. Kävin puhumassa vuoden ajan psykiatrisessa mutta se ei kuitenkaan helpottanut tilannetta, päinvastoin. Olin itsemurhan partaalla monia kertoja ja kirjoitin viestitkin jo valmiiksi, kerran oli oikeasti tosi kyseessä. Jos junarata vain olisi ollut lähempänä en olisi tässä... Juoksin ja itkin samaan aikaan ja toivoin että pääsisin poissa ja että ei enää tarvitsisi kylpeä siinä ahdistuksen ja surun määrässä mitä jouduin kestämään. Kuitenkin juokseminen rauhoitti minut ja olin tullut järkiini juuri ennen tapahtumapaikalle pääsyä.
Vuoden psykiatrisessa käymisen jälkeen hain muuta apua, tällä kertaa musiikkiterapiaa. Musiikkiterapeuttini on todella mukava ja ymmärtäväinen, hyvä ollut työskennellä hänen kanssaan. :) Musiikkiterapiassa olen ollut nytten kaksi vuotta ja jatkan vielä jonkun aikaa.
Minulla on ollut myös hyvin hankala lapsuus alkoholistiperheessä ja yhdeksän vuoden piinaava ystävyys joka ei ollut tasapuolinen. Jouduin alistetuksi ja koska en omaa tempperamenttista luonnetta en osannut pistää vastaan. Siitä olen saanut traumat ja muiden ihmisten kanssa kommunikoiminen pelottaa ja ahdistaa enkä uskalla tai halua tutustua keneenkään siinä pelossa että joudun taas alistetuksi. Ainoastaan netin välityksellä olen pitänyt joihinkin henkilöihin yhteyttä mutta kasvotusten puhuminen hirvittää. Olen saanut siihenkin apua. Käyn nykyään sosiaalisten tilanteiden pelosta kärsiville nuorille ja nuorille aikuisille tarkoitetussa ryhmässä.

Mulla on edelleen hankalaa ja itsemurha asiat pyörii päässä ajoittain. En halua neuvoa sua tekemään mitään itsellesi, se vain tuntuu väärältä. :( Mutta kerroin omasta tilanteestani jotta huomaisit että kyllä täälläkin samojen ongelmien kanssa ollaan painittu ja painitaan vielä tulevaisuudessakin.

Toivon sulle kaikkea hyvää ja jaksamisia! Jos kaipaat vertaistukea olen valmis juttelemaan, kunhan vain keksisin keinon antaa mese osotteeni ettei muut näkisi sitä. Jos sattuisit sellaisen omistamaan. :) Puhuminen tekee hyvää mullekin. :)

Haleja sinnepäin!

Voi mitä nuo typerät koulukiusajat saavat monen kohdalla aikaan. Nujertavat lopulta toisen itsetunnon, että itsekkin alkaa uskomaan tuon harhan itsetään ja sen peli on pelattu ja ei ole enää mitään arvoa. Sinusta tuntuu tunnetasolla oikeasti noin, mutta asia ei ole mitenkään sellainen. Se on vain vääristynyt vuosien kuluessa. Ajattele nyt, onko tuollaiset sitten milestään ja sinunkin mielestä nopeat ja pystyvät parempia ja fiksumpia ihmisiä. Tyypit jotka pystyvät käytöksellään nujertamaan toisen ihmisarvon ja elämisen halun oikeita jatkamaan elämään ja jatkamaan tapaansa kohdella muita ja sinä sitten vapaaehtoisesti poistuisit näyttämöltä moisten tyrannien vuoksi.
Jos totta puhutaan niin sinulla on paljon enemmän ihmisyyttä ja jaloutta ja lahjota joita olet joutunut kätkemään ja elämäsi ei ole päässyt kukkaansa. Kiusaajat ovat usein itse rikkinäisiä ja epävarmoja ihmisiä. Heidän vahjuus on juuri noissa peroonallisuuden piireissä joilla he voivat alistaa ja nuujertaa toisia.
Ehkä ajattet että sinut voidaan unohtaa: no nuo kiusaajat eivät varmaan sinua kaipaa, ei heillä ole empatiaa ja kostonakaan itsemurha ei kannata. Läheisillesi ja omaisille kuolemasi olisi koko elämää invalidisoiva tapahtuma, joten heidänkään elämän ja mielenerveyden kannalta ei kannata sitä harkita. Olet tilanteeseesi täsyin kyllsätynyt ja väsynyt ja koet että nyt on pakko tehdä jotain.
Kenenkään ei tarvitse jäädä menneisyyden vangiksi. Me ei kaikki olla nopeita ja vilkkaita, koska peroonallisuudeltaan neitä on erilaisia: Ei ole missään sanottu että vilkkaat ja nopeat ovat parempia ja lahjakkampiaa. Sinulla on erilaisia kykyjä ja taitoja ja myös sinunlasia ihmisiä tarvitaan ihmiskunnassa. Sinä voit löytää oman arvokkaan paikkasi ja oppia iloitsemaan elämästä ja olemassaolostasi. Itsetunto voi kasvaa, mutta jos pitää alkaa alusta niin ei se hetkessä tapahdu.
Sinä olet joutunut kätkemään paljon vihaa, pettymystä, nöyryytystä sisimpääsi. Ja kun et ole voinut sitä purkaa todelliseen kohteeseen tai puhumalla tai toimimalla käännät se itseesi: inhoat, vihaat ja häpeät itseäsi. Paljon auttaa jos voit ensin puhua jonkun kanssa mitä olet joutut sisimpääsi kätkemään. Voi olla että jopa pelkäät alitaujuisesti jotain, että en minä seliviä elämässä tai kuvittelt olevasi paha ja jopa asaitsevasi tuon alamittsien kohtelun. Todellisuudessa olet aivan kaikkea muuta kuin tunnet ja koet. Tottakai tunteet ja oma käsitys itsestä saa toteuttamaan samankaltaista hedelmää.
Onko sinulla jokin hyvä oma harrastus jota voit alkaa kehittelemään ja jossa koet onnistuvasi ja jopa sen kautta sada uutta uskoa ja luottamusta, että olet ihan hyvä tyyppi.
Kuolemiseen et saanut valitettavasti nyt neuvoa, mutta kyllä sekin istten ajallansa tulee. Siitä ei tarvitse kantaa edes huolta. Kirjoittële täällä lisää.

LAPSI KULLAT.älkää tehkö mitään typerää.MUISTAKAA,ETTÄ AINA TEITÄ JÄÄ JOKU KAIPAAMAAN,ÄITI,ISÄ,SISARET YM.ITSE OLEN LÖYTÄNYT ISOVELJENI ITSEMURHAN TEHNEENÄ,ENKÄ VARMASTI UNOHDA SITÄ KOSKAAN.PUHUKAA JOLLEKIN.ITSEMURHA EI OLE MIKÄÄN RATKAISU PAHAAN OLOON,VAAN JOS SEN TEETTE TUSKA SIIRTYY LÄHEISILLENNE.HAKEKAA APUA!!!!!!!!!!!!!!!

ninkö

Kukaan meistä ei ole hyödytön...jokaisella on tarkoitus
Olet rakentanut tänne hyvän keskustelun
Mitäpäs jos keskustelisit myös valtakunnallisen kriisipuhelimen kanssa

tässä tiedot:
puhelin 010 195 202
Kriisipuhelimeen voit soittaa nimettömänä ja luottamuksellisesti
arkisin 9-06, la 15-06, su 15-22.

kaikkea hyvää

SOS-kriisikeskus / vapaaehtoinen Markku