Lakialoitteet lapsen vieraannutamisen suhteen ovat hyvä alku.
Nythän tarkoitus aloitteessa on kriminalisoida huoltokiusaaminen vaikka tapaamissopimus on olemassa-hyvä juttu. Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä että lähtökohtaisesti ongelma on myös siinä että tapaamissopimusta laadittaessa annetaan liikaa vapauksia, jotka loppupeleissä puolisoiden riitaantuessa mahdollistavat sen että tämä kuuluisa "lapsen oikeus tavata molempia vanhempiaan" ei toteudu... Sosiaalityöntekijäthän tällä hetkellä sen leiman iskevät ihan minkälaiseen tapaamissopimukseen tahansa, vaikka se olisi kuinka järjetön ja lasten oikeuksien vastainen tahansa. Lakialoitteeseen kuuluisi kirjata etävanhemmalle, siis lapselle, ns peruskansalaisoikeus joka turvaisi tapaamisen säännöllisesti vaikka mitään sopimusta ei olisikaan edes laadittu tai sopimukseen ei olisi päästy. Tämä turvaisi lapselle sen oikeuden tavata molempia vahempiaan vaikka asia riitaisaksi menisikin. Nyt tilanne on se että jos sopimusta ei ole yhteisestä päätöksestä laadittu, tai lähivanhempi ei suostu sitä tekemään, lähivanhemman ei tarvitse antaa lapsen tavata etävanhempaansa ollenkaan. Etävanhemman ainut keino on viedä asia käräjäoikeuden ratkaistavaksi. Sovitteluineen ja oikeusistunnon odotuksineen lapset voivat olla tapaamatta etävanhempaansa kuukausia...Tällä ajallahan sitten pahimmillaan vieraannuttaminen etävanhemmasta voi jatkua täysin rauhassa ilman että siihen kenelläkään on keinoja puuttua. Kalleimman hinnan maksaa kuiten se lapsi ,ja luonnollisesti etävanhempi, joka tällä väliajalla ikävöi ja kärsii epäinhimillisestä,julmasta toiminnasta hirvittävällä tavalla. Luonnollisesti sitten kaikkien intressi on sopia tapaamisia enempi kuin tämä perusoikeus...
Nythän tarkoitus aloitteessa on kriminalisoida huoltokiusaaminen vaikka tapaamissopimus on olemassa-hyvä juttu. Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä että lähtökohtaisesti ongelma on myös siinä että tapaamissopimusta laadittaessa annetaan liikaa vapauksia, jotka loppupeleissä puolisoiden riitaantuessa mahdollistavat sen että tämä kuuluisa "lapsen oikeus tavata molempia vanhempiaan" ei toteudu... Sosiaalityöntekijäthän tällä hetkellä sen leiman iskevät ihan minkälaiseen tapaamissopimukseen tahansa, vaikka se olisi kuinka järjetön ja lasten oikeuksien vastainen tahansa. Lakialoitteeseen kuuluisi kirjata etävanhemmalle, siis lapselle, ns peruskansalaisoikeus joka turvaisi tapaamisen säännöllisesti vaikka mitään sopimusta ei olisikaan edes laadittu tai sopimukseen ei olisi päästy. Tämä turvaisi lapselle sen oikeuden tavata molempia vahempiaan vaikka asia riitaisaksi menisikin. Nyt tilanne on se että jos sopimusta ei ole yhteisestä päätöksestä laadittu, tai lähivanhempi ei suostu sitä tekemään, lähivanhemman ei tarvitse antaa lapsen tavata etävanhempaansa ollenkaan. Etävanhemman ainut keino on viedä asia käräjäoikeuden ratkaistavaksi. Sovitteluineen ja oikeusistunnon odotuksineen lapset voivat olla tapaamatta etävanhempaansa kuukausia...Tällä ajallahan sitten pahimmillaan vieraannuttaminen etävanhemmasta voi jatkua täysin rauhassa ilman että siihen kenelläkään on keinoja puuttua. Kalleimman hinnan maksaa kuiten se lapsi ,ja luonnollisesti etävanhempi, joka tällä väliajalla ikävöi ja kärsii epäinhimillisestä,julmasta toiminnasta hirvittävällä tavalla. Luonnollisesti sitten kaikkien intressi on sopia tapaamisia enempi kuin tämä perusoikeus...
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.