-En voi ostaa tota ihanaa paitaa, koska sen
kainaloista näkyisi runsas hikoiluni.
-En voi essintyä tai ylipäätään kerätä huomiota,
sillä punastun (ja se häiritsee todella).
Kuulostaako tutuilta kommenteilta. Minulle ne
ovat ainakin arkipäivää.
Koen molemmat asiat äärimmäisen kiusallisiksi ja
siksi olen alkanut jopa välttelemään erilaisia
tilaisuuksia, kun jännitän niin hikoilen vielä
enemmän. Tälläisten ongelmien kanssa tuntuu aina
olevan niin yksin täällä "itsevarmassa"
ja "ongelmattomassa" Suomessa.
Miksei kukaan muu punastu? Miksei kenelläkään
muulla ole ongelmia löytää paitaa, josta märät
läiskät eivät näkyisi!?
Jos tälläisiä ihmisiä kuitenkin löytyy niin
kertokaa omista kokemuksistanne!! Onko näihin
ongelmiin ratkaisuja?
kainaloista näkyisi runsas hikoiluni.
-En voi essintyä tai ylipäätään kerätä huomiota,
sillä punastun (ja se häiritsee todella).
Kuulostaako tutuilta kommenteilta. Minulle ne
ovat ainakin arkipäivää.
Koen molemmat asiat äärimmäisen kiusallisiksi ja
siksi olen alkanut jopa välttelemään erilaisia
tilaisuuksia, kun jännitän niin hikoilen vielä
enemmän. Tälläisten ongelmien kanssa tuntuu aina
olevan niin yksin täällä "itsevarmassa"
ja "ongelmattomassa" Suomessa.
Miksei kukaan muu punastu? Miksei kenelläkään
muulla ole ongelmia löytää paitaa, josta märät
läiskät eivät näkyisi!?
Jos tälläisiä ihmisiä kuitenkin löytyy niin
kertokaa omista kokemuksistanne!! Onko näihin
ongelmiin ratkaisuja?
Vastaukset 11
Vanhimmat
Ainakin yksi kohtalontoveri sinulla on, sillä
kärsin enemmän tai vähemmän samoista oireista.
Vaihtelevasti pystyn hallitsemaan tilannetta,
jolloin punastumisen riski on pienempi (tietenkin
jos jotain yllättävää tapahtuu, niin puna
lehahtaa naamalle). Juuri kuten kuvailit,
tilanteissa joissa minun olisi oltava
keskipisteenä, vaikka kyseessä olisi tuttukin
joukko, olen mieluummin tarkkailijan roolissa
kuin äänessä. Punastuminen on vieläpä ikävempää
kuin hikoilu, sillä kasvojen värinvaihtumisen
huomaavat kaikki -kainaloiden hikoilun vain minä
itse opittuani valitsemaan "oikeanlaiset" paidat.
Koulussa erityisesti on inhottavaa olla koko
päivän "paineenalaisena" jolloin kainalot
säilyttävät kosteutensa hela dagen. Kerran eräs
miespuolinen ystäväni kysyikin, etteikö minulla
ollut kuuma kun keväisenä päivänä muut olivat
vartalonmyötäisissä t-paidoissa, j minä kuljin
löysä villatakki visusti päällä. Hikihän minulla
oli, eikä se yhtään helpottanut jo muutenkin
kosteaa oloa, mutten vain voinut riisuutua T-
paitasilleni hikiläiskineni. Eikä kyse ole
pienistä tummentumista kainaloissa; koko
kainalonpeittävät läikät ovat inhottavan näköiset
ja tuntuiset!
Miksikö "jännitän"? En oikein tiedä. Pelkään
mokaavani, muiden huomaavan kuinka tyhmä olen
(vaikken kai ole sen tyhmempi kuin muutkaan),
enkä vain pidä siitä jos porukan huomio kääntyy
yksin minuun. En halua olla vain mitätön
hiirulainen, mutta inhoan yltiöpäistä itsensä
esiin tuomista. Kai se on pohjimmiltaan vain
epävarmuutta mistä oireet seuraavat. Inhottaa kun
joutuu vaatteita, erityisesti juhla tms.
erityistilaisuusasuja valitessa miettimään koko
ajan sitä , näkyykö kainaloiden hikoaminen -tai
kuinka pahasti se näkyy. Olen ilokseni huomannut,
että alkoholin nauttiminen ts.pieni humalatila
ehkäisee kainalohikoilua, johtuisiko
rentoutuneemmasta olotilasta vai mistä, mutta
positiivista siksi, että bilevaatteet ovat
tiukkoja ja paljastavia.. :) Tsemppiä!
Uskomatonta miten samanlaisia kokemuksia sinulla
on. Tiedän tämän ongelman olevan perinnöllistä
sillä tädilläni ja isälläni on hikistymisen
kanssa saman suuntaisia ongelmia.
Punastumisen olen taas "oppinut". Olen erittäin
vaaleaihoinen ja niinpä pieninkin värinvaihdos
näkyy naamalla välittömästi. Tästä on
kouluaikoina huomauteltu niin paljon, että siitä
tuli osa minua. Inhottavaa on, että voin punastua
myös ilman suoraa syytä, mutta kun muut ihmiset
huomauttavat siitä pahenee koko tilanne. Johtuen
myös ns. kolukiusatun menneisyydstäni, tunnen
nolostuvani myös silloin kun teen jotain hyvin
tai minua kehutaan. Olen jotenkin sisäistänyt
ettei huomiota saa kerätä, edes positiivista.
Olen kuitenkin tehnyt tutkimustyötä. Punastuminen
voidaan saada kuriin niin hypnoosin,
terapiaryhmien kuin pienen leikkauksenkin avulla.
Hikisyyteen tehoaa parhaiten sama leikkaus kuin
punastumiseenkin. Siinä leikataan kainalosta ns.
jännityshermo. Myös alumiinisuola-ja
zirkonipohjaisia deodorantteja suositellaan
hikoilun hillitsemiseksi. Eli valoa pitäisi olla
tunnelin päässä.
Toivoisin, että tulevaisuudessa voisin nauttia
täysin rajoituksettomasta elämästä ja käyttää
sellaisia paitoja, joissa vartaloni pääsisi
oikeuksiinsa ja esiintyä mielin määrin. En ole
luonnostani ujo tai huonoa seuraa, olosuhteet
ovat vain tehneet minusta varovaisen. Tsemppiä
sinullekin!
Taas löytyi kohtalotoveri. Olen aina pyrkinyt
välttämään kaikenmaailman esiintymiset tai
tilanteet joissa joutuu menemään yleisön eteen.
Ongelmana on, että pidän kuitenkin
näyttelemisestä. Olen aivan pienestä asti
halunnut näytellä edes yhdessä näytelmässä. Nyt
minulla olisi tilaisuus. Sain nimittäin pääroolin
eräästä näytelmästä. On helppoa lukea repliikkejä
vihkosesta, mutta auta armias kun pitää astua
lavalle jota tuijottaa kymmenet silmäparit. Ääni
katoaa olemattomiin ja naama hehkuu kuin
naantalinaurinko. Please kertokaa joku mitä mä
teen!!! Haluaisin kuitenkin niin kovasti näytellä
sen roolin!!
Tiedätkö mitään asiaan liittyvää? Eli miten se
hoituu, paljonko maksaa, missä sellaisia tehdään
ja kauan täytyy olla sairaalassa ym ym ym...
Olisi kiinnostava tietää, koska niinkuin näköjään
monelle muulle, tämä on todellinen ongelma
minulle.
On upeaa, että olet uskaltanut edes hakea sitä
roolia. Itse olen kokenut esiintymisen
helpommaksi, jos olen voinut käyttää esim. jotain
maskia. Se ei kuitenkaan aina käy päinsä, mutta
mikäli on kyseessä oikea teatterinäytelmä, niin
voisi kuvitella katsomon olevan pimennetty
näytelmän ajan. Mikäli ihmisiä ei pysty näkemään
voi suggestoida itsensä kuvittelemaan ettei
siellä ole edes ketään.
Kaikki asiantuntijathan sanovat, että mitä
enemmän itseään altistaa esiintymiselle sitä
paremmin se menee. Ensi-illassa jännittää
tietenkin ihan mielettömästi (IHAN KAIKKIA),
mutta parin näytöksen jälkeen olosi on varmasti
jo niin varma ja hyvä ettet edes ajattele
punastumista.
Toivottavasti pystyt olemaan vahva ja
toteuttamaan unelmasi häiritsevistä tekijöistä
huolimatta:)
mulla on sama ongelma mä hikoon ihan sairaasti
eikä kehtaa käyttää niitä paitoja jotka on
ohkasia..hiki ei haise mutta se on
runsasta...ärsyttäääääää..
Punastuvat naiset on maailman viehättavimpiä
olentoja!
Tulispa useammin vastaan!
Itse olen järjestänyt itselleni vastaavassa
tilanteessa n.s. omatoimisen siedätyshoidon. Olen
sopivina annoksina ja asteittain hakeutunut
tilanteissin, joissa hikoiluttaa tai on muuten
tukala olla. Punastuminen lienee ongelma lähinnä
punastujalle. Mitään haittaahan siitä ei ole
ympäristölle. Jos joku ajattelemattomuuksissaan
huomauttelee asiasta todistaa hän vain omaa
mitättömyyttään. Se joka pääsee tällaisen
ongelman yli siten, että varmuus ja mukavuus
hitaasti mutta varmasti lisääntyy, on
todellisesti rohkea ja päättäväinen. Uskoisin,
että kun hikoilu ja punastelu pikkuhiljaa
helpotta on myös helpompi ymmärtää muita ja
vaikka olla ehkä avuksi. Punastumisen tai
hikoilun tai muun hermoilun hoitamista
leikkauksella kehottaisin harkitsemaan erittäin
pitkään. Jos leikkaukseen päättää mennä
kehottaisin kysymään asiaa monelta eri taholta.
Totutteleminen olisi tietenkin paras mahdollinen
vaihtoehto, mutta mitä jos kauhu onkin niin suuri
että "ärsyketilanteita" välttää jopa henkensä
uhalla. En väitä itse olevani niin kriittinen
tapaus, mutta kuten olen huomannut muistakin
viesteistä, ei näiden ongelmien kanssa ole helppo
elää.
Hikoilun ja punastumisen vähentäminen ellei
suorastaan poistaminen tähystysleikkauksella,
jossa kainalossa sijaitseva "jännityshermo"
suljetaan nipsulla voi merkitä monelle parempaa
itsetuntoa ja helpompaa elämää. Mikäli
leikkaustulos on ei-toivottava voidaan nipsu
poistaa. Onhan kliininen toimenpide aina pieni
riski, mutta jos se tuo mukanaan paremman
elämänlaadun, en usko kieltäytyväni
mahdollisuudesta siihen.
Myös hypnoosilla ja suggestioterapialla on
saavutettu hyviä tuloksia. Hypnoosissa käydään
lävitse epämiellyttäviä tilanteita ja pyritään
löytämään niihin toimivia toimintamalleja. Onkin
suositeltavaa että ennen kuin turvautuu
leikkaukseen niin kokeilisi jotain muuta
vaihtoehtoa ensin.
Itse en ole vielä päättänyt mitä vaihtoehtoa
käyttäisin, mutta siitä olen varma, että
näiden "vaivojen" kanssa en loppuelämääni aio
elää.
Ajatus siitä, että toimenpiteen jälkeen
punastuminen ja hikoilu ovat ohi on tietenkin
hyvin houkutteleva. Vaihtoehto kuulostaa kovin
vaivattomalta. Väittäisin kitenkin, että se, joka
on turvautunut totutteluun sopivina annoksina saa
lisäbonuksena paremman itsetunnon jo suoritetun
totuttelunkin takia. Tämä on tietenkin oma
näkemykseni ja leikkauksesta ei ole kokemusta.
Ehkä kannattaisi etsiä joku henkilö, joka on
läpikäynyt leikkauksen ja kysyä hänen
mielipitteensä, josko keikka oli kannattava.
Olen karsinyt kauan runsaasti hikoilevista
kainaloista. Viime kesana kaverini kertoi minulle
ihmeaineesta nimelta Ablolut torr. Sita saa
apteekista, ja yhden tuubin hinta taisi olla
jotain 60mk luokkaa. Ablosut Torr pitaa kainalot
kuivana n. viikon kerrallaan, ja on toiminut!
Olen kayttanyt ainetta enemman tai vahemman
saannollisesti viime syyskuusta asti, ja se tuubi
ei ole vielakaan loppunut, joten riittoista
kamaa. Ainetta on helppo kayttaa, levitetaan
kainaloihin yon ajaksi, ja aamulla pestaan pois.
Aine kutittaa vahan, mutta se on sen arvoista!
Sen jalkeen kun tuon aineen ostin, niin olen
voinut ostaa tiukkoja paitoja ja myos pitaa niita
(muitakin vareja kuin mustaa ja valkoista)!