Stefaanus seisoi Suuren neuvoston tutkittavana, ja siellä he toivat esiin vääriä todisteita Sefaanusta kohtaan. Ylimmäinen pappi tahtoi tietää, oliko asia niin kuin nämä todistivat.
Ja Stefaanus alkoi puhua. Hän kertoi Aabahamista, Joosefista ja Mooseksesta sekä Jumalan työstä heissä ja heidän kauttaan. Koko Suuri neuvosto kuunteli rauhallisesti hänen puhettaan. Mutta kun hän alkoi puhua Raamatun tuomiota heihin, hänen sanansa tunkeutuivat läpi kaksiteräisen miekan tavoin.
Hän sanoi: Te niskurit ja ympärileikkaamattomat sydämeltä ja korvilta, aina te vastustatte Pyhää Henkeä niinkuin teidän isänne, niin tekin.
Ketä profeetoista eivät teidän isänne vainonneet? He tappoivat ne jotka ennustivat sen Vanhurskaan tulemista, jonka kavaltajiksi ja murjaajiksi te olette nyt tulleet, te jotka enkelien toimen kautta saitte lain, mutta ette sitä pitäneet.
Tämä oli liikaa jo kuulijoille. Tähän asti he olivat jotenkin kuunnelleet Stefaanusta, Mutta nyt hän asetti heidät Sanan peilin eteen, ja he näkivät kuvan, jota he eivät hyväksyneet, sydämmeltä ympärileikkaamattoman uppiniskaisen, kavaltajan ja murhaajan kuvan. Kun he tämän kuulivat, viilsi se heidän sydäntänsä ja he kiristelivät hänelle hampaitansa.
Mutta Stefaanus hän kohotti katseensa ylöspäin ja sanoi näkevänsä taivaat auenneina ja Ihmisen Pojan seisovan Jumalan oikealla puolella. Silloin eivät enää juutalaiset voineet hillitä itseään. He huusivat suurella äänellä ja tukkivat korvansa ja karkasivat kaikki yhdessä hänen päällensä ja ajoivat hänet ulos kaupungista ja kivittivät hänet.
Tulee mieleen nyt yksi kysymys: Olisikohan nykyaikanakin viellä niitä, jotka saadessaan kuulla totuuden itsestään katkeroituisivat, kiristelisivät hampaitaan ja tukkisivat korvansa ja oisikohan viellä näinä päivinä sellaisia jos saisivat tilaisuuden ryntäisivät totuuden julistajan kimppuun ja kivittäisivät hänet kuoliaaksi? mutta tämä jääköön lukijan omakohtaiseksi mietittäväksi.
Ja Stefaanus alkoi puhua. Hän kertoi Aabahamista, Joosefista ja Mooseksesta sekä Jumalan työstä heissä ja heidän kauttaan. Koko Suuri neuvosto kuunteli rauhallisesti hänen puhettaan. Mutta kun hän alkoi puhua Raamatun tuomiota heihin, hänen sanansa tunkeutuivat läpi kaksiteräisen miekan tavoin.
Hän sanoi: Te niskurit ja ympärileikkaamattomat sydämeltä ja korvilta, aina te vastustatte Pyhää Henkeä niinkuin teidän isänne, niin tekin.
Ketä profeetoista eivät teidän isänne vainonneet? He tappoivat ne jotka ennustivat sen Vanhurskaan tulemista, jonka kavaltajiksi ja murjaajiksi te olette nyt tulleet, te jotka enkelien toimen kautta saitte lain, mutta ette sitä pitäneet.
Tämä oli liikaa jo kuulijoille. Tähän asti he olivat jotenkin kuunnelleet Stefaanusta, Mutta nyt hän asetti heidät Sanan peilin eteen, ja he näkivät kuvan, jota he eivät hyväksyneet, sydämmeltä ympärileikkaamattoman uppiniskaisen, kavaltajan ja murhaajan kuvan. Kun he tämän kuulivat, viilsi se heidän sydäntänsä ja he kiristelivät hänelle hampaitansa.
Mutta Stefaanus hän kohotti katseensa ylöspäin ja sanoi näkevänsä taivaat auenneina ja Ihmisen Pojan seisovan Jumalan oikealla puolella. Silloin eivät enää juutalaiset voineet hillitä itseään. He huusivat suurella äänellä ja tukkivat korvansa ja karkasivat kaikki yhdessä hänen päällensä ja ajoivat hänet ulos kaupungista ja kivittivät hänet.
Tulee mieleen nyt yksi kysymys: Olisikohan nykyaikanakin viellä niitä, jotka saadessaan kuulla totuuden itsestään katkeroituisivat, kiristelisivät hampaitaan ja tukkisivat korvansa ja oisikohan viellä näinä päivinä sellaisia jos saisivat tilaisuuden ryntäisivät totuuden julistajan kimppuun ja kivittäisivät hänet kuoliaaksi? mutta tämä jääköön lukijan omakohtaiseksi mietittäväksi.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Onhan noita. Tälläkin palstalla vaikka kuinka monta antiadvaria.