Eräs suurimmista ongelmista mikä minua vaivaa kristinuskossa on tuo ajatus syntien anteeksi antamisesta. Tai siis siitä, että omista teoista ei tule mitään rangaistusta ja seurauksia, mikäli onnistuu välttämään kiinni jäämisen tässä elämässä.
Että ihminen saattaa olla jokin massamurhaaja, pedofiili, kiduttaja, tai jotain muuta kammottavaa, ja silti kaikki paha, mitä hän on tehnyt muille ihmisille tulee anteeksiannetuksi, jos tuo kyseinen ihminen vain tulee uskoon vaikka ihan viimeisillä hetkillä elämässään. Ja niin taivaspaikka on avoinna, eikä kyseisen ihmisen tarvitsen Jumalan ja ihmisten edessä koskaan joutua vastuuseen pahoista teoistaan.
Siis että sillä ei ole mitään väliä miten elät ja miten kohtelet muita ihmisiä, kun kuitenkin kaikki annetaan anteeksi ja mitään seurauksia ei uskoon tulleelle ole mistään teoista ainakaan kuoleman jälkeen.
Että ihminen saattaa olla jokin massamurhaaja, pedofiili, kiduttaja, tai jotain muuta kammottavaa, ja silti kaikki paha, mitä hän on tehnyt muille ihmisille tulee anteeksiannetuksi, jos tuo kyseinen ihminen vain tulee uskoon vaikka ihan viimeisillä hetkillä elämässään. Ja niin taivaspaikka on avoinna, eikä kyseisen ihmisen tarvitsen Jumalan ja ihmisten edessä koskaan joutua vastuuseen pahoista teoistaan.
Siis että sillä ei ole mitään väliä miten elät ja miten kohtelet muita ihmisiä, kun kuitenkin kaikki annetaan anteeksi ja mitään seurauksia ei uskoon tulleelle ole mistään teoista ainakaan kuoleman jälkeen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
"siltä vaikuttaa":lle
Tottakai teoista tulevat aina SEURAUKSET, sehän on selvää! Jos olet tehnyt murhan, joudut vankilaan jne. Miten ihmeessä joku voi luulla, että pahoilla teoilla ei olisi SEURAUKSIA? Jos on tehnyt murhan, on tappanut toisen ihmisen, sitä ihmistä ei enää ole, ja murhaaja joutuu elämään sen asian kanssa LOPUN ELÄMÄÄNSÄ!
Sen lisäksi tulee merkinnät henkilön papereihin, ei ole enää helppoa saada esim. työpaikkaa, koska on rikollinen tausta jne.
Eikö siinä ole maallista rangaistusta kerrakseen! Sen lisäksi ihmisellä voi olla aivan kauheat omantunnon tuskat ja varmaan kaikkein vaikeinta on antaa itselleen anteeksi, niin uskoisin.
Ei rikoksentekijän elämässä varmaankaan ole mitään kadehtimista. Eihän sitä ihminen saa missään rauhaa sen jälkeen!?
Tottakai on väliä miten elät ja miten kohtelet muita! Ensiksikin monen kohdalle voi itselle tulla samanlainen kohtalo eli murhaaja voi kohdata murhaajan jne. Sananlasku: "Pilkka tulee omaan nilkkaan", pitää usein paikkansa eli ihminen joutuu jo täällä maanpäällä kärsimään saman kohtalon kuin mitä itse on toisille aiheuttanut.
Kun Kain oli tappanut veljensä Abelin, hän sanoi Jumalalle näin:
1. Moos. 4:13-14
Ja Kain sanoi Herralle: "Syyllisyyteni on suurempi, kuin että sen kantaa voisin. Katso, sinä karkoitat minut nyt pois vainiolta, ja minun täytyy lymytä sinun kasvojesi edestä ja olla kulkija ja pakolainen maan päällä; ja kuka ikinä minut kohtaa, se tappaa minut."
Ihmisraunio voi kuitenkin kohdata Jumalan armon. Silloin, kun kaikki, koko maailma on vastaan eikä löydy missään rauhaa, silloin voi ihmisen hätään, vaikerrukseen ja tuskaan tulla vastaus taivaasta.
Jeesus kuoli pahimmankin synnintekijän puolesta. Jokainen, joka tosissaan ja sydämen hädässään ja tuskissaan kääntyy Jumalan puoleen, saa avun hätäänsä. Jeesus EI - toisin kuin maailma - aja ketään luotaan pois, vaan kaikki saavat tulla. Siksi Hän kuoli ja kärsi ja siinä on se valtava armo, jota ihmisjärki ei voi ymmärtää. Toinen ryöväri ristillä kääntyi Jeesuksen puoleen, toinen ei. Näin se tulee olemaan: toiselle kelpaa armo, toiselle ei. Ja ne, joille se kelpaa, niitä Jeesus ei aja pois, vaikka koko muu maailma kääntäisi selkänsä, Jeesus ottaa vastaan syntiset raukat, aivan kuten ryövärin ristillä.
Minusta ristiriita ei ole siinä että pahinkin rikollinen saa anteeksi vaan siinä että ihan hyvän normaalin elänyt ihminen joka ei usko, kärsii suhteettoman suuren rangaistuksen, siis kadotuksen. Annettakoon kaikin mokomin anteeksi vaikka pahimmallekin murhamiehelle jos oikeasti katuu, hienoahan se on. Mutta annetakoon samalla anteeksi sille että joku ei ole halunnut/osannut/pystynyt elämänsä aikana uskomaan jos on kuitenkin muuten elänyt ihmisiksi. Ihmetyttää että jos Jumalan armo kerran on niin valtaisia niin miksi se armo ei kestä epäuskoa?
Jumala ei takuulla tee virheitä. Ihmiset tekevät virheitä, ei Jumala. Me kaikki, jokaikinen tulemme taatusti saamaan OIKEUDENMUKAISEN TUOMION, koska vanhurskas, oikeudenmukainen, lahjomaton Jumala on tuomarimme.
Omalle kohdalle kaikkein tärkein asia on se, olenko minä itse siellä niiden pelastettujen joukossa. On aivan turhaa miettiä sitä, että "kuinka tuo pääsee, ja kuinka ei tuo toinen?" Tärkeintä on, että itse olisi siellä perillä. Jos se asia mietityttää, kannattaa tehdä jotain sen asian eteen, koska meillä itsellämme on siihen "avaimet".
Harvat mutta sitäkin lukuisammat pahojen syntien tekijätkin saavat armon, murhaajat siinä kuin muutkin... koska onhan Jumalan Poika enemmän kuin ihminen, ja varsinkin kun Hän on maksanut ristillä meidän syntivelkamme!