Tämä yhteiskunta on rakennettu niin että se tukee köyhien ihmisten syrjätymistä, eikä suinkaan pyri poistamaan sitä. Syrjäytymisen vähentämiseen tähtäisi sellainen kehitys jossa ihmisiä jotka vielä kykenevät ja yrittävät asiansa hoitaa tuettaisi ennen kuin kaikki on mennyt, eikä sen jälkeen.
Miksi köyhien (koska koyhä minä olen jos en pysty maksamaan kaikkia laskujani ja mietin viikko tilipäivän jälkeen miten elän ja elätän lapseni seuraavat viikot, sanokaa mitä tahansa) pitäisi myydä asuntonsa (lue pankin asunto)ja muuttaa jonnekin slummiin, miksi köyhien lasten joilla on lahjoja ja halua urheilla pitäisi lopettaa tärkeä harrastus vain siksi ettei vanhemmalla ole rahaa, miksi köyhän pitäisi lopettaa työnteko ja alkaa elää niin kuin köyhän kuuluu että saisi tukea yhteiskunnalta? Onko yksinhuoltajaksi jääminen rangastava teko, josta täytyy maksaa menettämällä kaikki ihmisarvo?
Minä en ole suostunut muuttamaan lähiöön, en ole suostunut estämään lapsiani harrastamasta heille tärkeää harrastusta enkä suostunut elämään kuin köyhä, sen takia saan elää ihan yhtä todellisessa köyhyydessä kuin muutkin oikeasti köyhät (koska nyt joku sanoo että sinulla on omaisuutta, siitä pitää luopua ja oikeasti köyhällä ei ole luottotietoja jne.) Minä siis käyn töissä, maksan laskuni (ehkä velkaantumalla lisää, mutta maksan kuitenkin), eikä minun yhtenäkään päivänä tarvitse miettiä menenkö töihin vai väsyttääkö, vaihtoehtoja kun on tasan yksi. Minä ruokin lapseni (samaa keittoa syödään ehkä viikko, mutta yhtäkaikki ruokin), minä anna lapseni pelata jalkapalloa jota hän rakastaa. Minä en muuta lähiöön, koska minulle se merkitsisi täydellistä luovuttamista. Minä siis elän päällepäin kuin kuka tahansa normaali ihminen, enkä ymmärrä olla siellä mihin oikeasti kuuluisin joten en oikeastaan kuulu mihinkään joukkoon.
Näin kunnallisvaalien alla toivoisin että joku ehdokas voisi ottaa kantaa asiaan, minä kun myöskin naivisti uskon että äänestämällä voi vaikuttaa ja uskon myös etten kuitenkaan voi olla ihan ainoa vastaavassa tilanteessa oleva. Muutenkin toivoisin asiallista keskustelua asiasta
Miksi köyhien (koska koyhä minä olen jos en pysty maksamaan kaikkia laskujani ja mietin viikko tilipäivän jälkeen miten elän ja elätän lapseni seuraavat viikot, sanokaa mitä tahansa) pitäisi myydä asuntonsa (lue pankin asunto)ja muuttaa jonnekin slummiin, miksi köyhien lasten joilla on lahjoja ja halua urheilla pitäisi lopettaa tärkeä harrastus vain siksi ettei vanhemmalla ole rahaa, miksi köyhän pitäisi lopettaa työnteko ja alkaa elää niin kuin köyhän kuuluu että saisi tukea yhteiskunnalta? Onko yksinhuoltajaksi jääminen rangastava teko, josta täytyy maksaa menettämällä kaikki ihmisarvo?
Minä en ole suostunut muuttamaan lähiöön, en ole suostunut estämään lapsiani harrastamasta heille tärkeää harrastusta enkä suostunut elämään kuin köyhä, sen takia saan elää ihan yhtä todellisessa köyhyydessä kuin muutkin oikeasti köyhät (koska nyt joku sanoo että sinulla on omaisuutta, siitä pitää luopua ja oikeasti köyhällä ei ole luottotietoja jne.) Minä siis käyn töissä, maksan laskuni (ehkä velkaantumalla lisää, mutta maksan kuitenkin), eikä minun yhtenäkään päivänä tarvitse miettiä menenkö töihin vai väsyttääkö, vaihtoehtoja kun on tasan yksi. Minä ruokin lapseni (samaa keittoa syödään ehkä viikko, mutta yhtäkaikki ruokin), minä anna lapseni pelata jalkapalloa jota hän rakastaa. Minä en muuta lähiöön, koska minulle se merkitsisi täydellistä luovuttamista. Minä siis elän päällepäin kuin kuka tahansa normaali ihminen, enkä ymmärrä olla siellä mihin oikeasti kuuluisin joten en oikeastaan kuulu mihinkään joukkoon.
Näin kunnallisvaalien alla toivoisin että joku ehdokas voisi ottaa kantaa asiaan, minä kun myöskin naivisti uskon että äänestämällä voi vaikuttaa ja uskon myös etten kuitenkaan voi olla ihan ainoa vastaavassa tilanteessa oleva. Muutenkin toivoisin asiallista keskustelua asiasta
Vastaukset 22
Vanhimmat
Ethän sinä ole köyhä, jos sinulla on omistusasunto ja lapsesi kykenevät harrastamaan!!! Minä olen samassa tilanteessa ja ratkaisuksi rahapulaan löytyi se, että otin toisen työn itselleni. Välillä olen ollut joulun aikaan kiireapulaisena kaupassa ja jossain vaiheessa jaoin jopa mainoksia, vaikkei siitä satasta enempää kilahtanut pankkitilille kuukaudessa, mutta sillä satasellakin syötiin ruokaa pari viikkoa.
Jos et ole valmis tinkimään asunnosta etkä lapsen harrastuksesta, niin sitten sinun on pakko tehdä jotakin muuta, jotta voit kustantaa "keskiluokkaisen" elämäntyylisi. Vaatteet kirppikseltä, kävelette töihin ja harrastuksiin, ruoka esim. kaalikeittoa, perunavelliä ja muuta halvinta mahdollista ruokaa, hommaat toisen työpaikan ja jos lapsesi on 14-v niin pistät myös hänet tekemään töitä esim. mainostenjakoa. Pyydä palkankorotusta tai yritä vaihtaa työpaikkasi paremmin palkattuun työhön.
Eihän lapsesi ole ikuisesti pieni, joten se rahapulakaan ei kestä ikuisesti. Jos teilä on terveyttä ja sinulla työ, niin asiat ovat oikeasti silloin aika hyvin, eikö niin?
Entäs jos itse lähtisit kunnallispolitiikkaan mukaan? Aina ei kannata ulkoistaa kaikkea muille, vaan itsekin voi tehdä asioille jotain. Sitä paitsi kaupunginvaltuustossakin maksavat kokouspalkkioita...
Mainosten jakaminen on ihan alipalkattua hommaa! Kotona tehtävästä puhelinmyynnistäkin saa enemmän.
Yritin tässä lähinnä kyseenalaistaa sitä "köyhät kyykkyyn" politiikkaa jota tämäkin maamme harrastaa. Miten ihmeessä omistus asunto (siis laina) poistaa käyhyyteni, ei sitä voi syödä eikä sillä voi maksaa laskuja? Tarkoitus ei ole valittaa, siitä ei saa mitään palkkiota vaan kyseenalaistaa stereotyyppistä käsitystä köyhästä ja köyhyydestä.
Me syömme halpaa ruokaa jota teen paljon kerralla kuten sanoin. Minulla on kaksoset jotka eivät ole vielä 14 v, eivätkä voi jakaa mainoksia, eikä se täällä maalla ole mahdollistakaan, töihin en myöskään voi kävellä 38 km suuntaansa, joten kiitos hyvistä vinkeistä jotka eivät täällä maalla vaan ihan toimi. Julkisella sektorilla ei sa palkankorotuksia eikä parempaa palkkaakaan juuri misään. Eivät lapseni voi syödä vuosien kuluttua kun ovat tarpeeksi isoja ansaitakseen, he tarvitsevat ruokaa, lämpöä, vaatteita vettä ym NYT.
Olen tyytyväinen ja kiitolloinen siitä että minulla on työ jossa jopa viihdyn ja myös siitä että olemme terveitä. Kyllä minä olen tietoinen siitä että jos en tingi lasten harrastuksista niin jostain muusta on tingittävä, mutta siihen en ole valmis olkoon sitten kuinka luvattoman keskiluokkaista hyvänsä.
En ole ulkoistamassa mitään mutta haluaisin näkemyksiä asiaan.
Tämä yhteiskunta menee siten, että kaikkein tärkeimmästä yhteiskunnallisesta vaikuttamisesta ei saa palkkaa, koska joutuu ennemmin tai myöhemmin astumaan useampien viranomaisten varpaille. Viranomaiset tekevät kaikkensa voidakseen viedä ne viimeisetkin tuet asiakkailta tai kiusata heitä viivtyttelemällä, jotka ovat liian tietoisia oikeuksistaan ja ovat hankalia ja siten hankaloittavat viranomaisrikollisten toimintaa.
Sen takia kaikkein tärkeimpiin yhteiskunnallisiin ongelmiin puuttuminen johtaa siihen, että sitä työtä on jatkossakin tehtävä niiden kaikkein pienimpien sosiaalitukien varassa. Aina viranomaiset eivät maksa edes niitä jos löytävät jonkun perusteen jolla kiusata hankalaa asiakasta.
Usein viranomaisten valehtelu on niin rutinoitunutta, että suurin osa suomalaisista ei osaa edes kyseenalaistaa sitä vaan sitä on alettu pitää itsestään selvänä. Toisaalta indotrinoituminen valheisiin on yksi pääsyvaatimus mukaan pääsemiseksi viranomaisjärjestelmän rattaiden osaksi.
Mikään ei ole viranomaisille pahempi vihollinen kun ihminen joka tietää mistä asioissa on oikeasti kyse ja joka tietää miten asiat voisi tehdä paremmin. Tästä syystä tätä usein kaikkein tärkeintä kansalaisvaikuttamista joutuu tekemään ilman palkkaa, koska järjestelmä ei anna sille mitään arvoa.
Tätä kaikkein tärkeintä kansalaisvaikuttamista joutuu tekemään yhteiskunnan marginaalissa ja sen ulkopuolella, koska vakiintuneet verkostot tekevät kaikkensa säilyttääkseen saavuttaneen vallan ja edut itsellään.
""Miten ihmeessä omistus asunto (siis laina) poistaa käyhyyteni""
Sinulla on varallisuutta ja keräät lainanmaksun myötä lisää varallisuutta mikä ei ole köyhän merkki...
No ymmärrän sikäli tilanteen että minullakin omistusasunto jonka arvo 300,000 euroa ja olin vuoden työttömänä. Oli hankala tinkiä totutusta vaikka rahaa tuli enää alle puolet poalkasta...Yhtä äkkiä tuntui ettei rahat riitä mihinkään vaikka sainkin 1820 euroa korvauksia kuukaudessa. No verot tietenkin pois...
Olet harvinaisen oikeassa mielipiteinesi!
Omista köyhyyden ajoistani on jo vuosia, mutta muistan tänäkin päivänä nuo samat tunteet ja ajatukset. Etenkin nyt kun asiat ovat jo paljon paremmin.
Jos joudut ottamaan lainaa pitääksesi haluamasi elämän, se on ihan oikein.
Se on sinun arvovalintasi ja se ei muille kuulu.
Niin tein itsekin aikoinani vastaavassa tilanteessa ja kyllä ne lainat aikanaan tulivat maksetuksi.
Suomi on tällä hetkellä täysin hajalla, niin arvojensa kuin tekojensakin osalta.
Taloutta paikataan ja hoidetaan Hölmöläisten talonrakennusmallilla.
Ja se lasku tulee ennenpitkää kultaakin kalliimmaksi.
Kouluta lapsesi niin pitkälle kuin pystyt ja mieluiten sellaiseen ammattiin / alalle, että heillä on sitten aikanaan mahdollisuus työllistyä myös muualle kuin Suomeen.
""pitäisi myydä asuntonsa (lue pankin asunto)ja muuttaa jonnekin slummiin""
Eli sinulla varallisuutta joten et suostu myymään sitä.
""Minä en ole suostunut muuttamaan lähiöön""
Et ole köyhä koska köyhällä ei ole valinnanvaraa ja asuu juuri lähiössä...
""en ole suostunut estämään lapsiani harrastamasta heille tärkeää harrastusta enkä suostunut elämään kuin köyhä""
Pystyt ylläpitämään lasten harrastukset joka todistaa että et ole köyhä,
Rahojen riittämättömyys johtuukin siuitä että et suostu luopumaan mistään vaikka tulot pienet...Eli ns. köyhyytesi on itseaiheutettua...
Hienoa, että olet pystynyt säilyttämään elintasosi.
Yksinhuoltajaksi jääminen ei ole rangaistava teko, mutta varmastikin se altistaa varattomuudelle ja muulle osattomuudelle. Yleensä perhe, koti ja lasten kasvattaminen vaatii kahden ihmisen työpanoksen, ja aniharvalla on varaa useampaan kuin yhteen perheeseen elämänsä aikana. Nykyään yhteiskunta antaa apuaan, eikä isättömiä lapsia enää kaupata ihmismarkkinoilla kuten sata vuotta sitten, mutta samaan elintasoon kuin kahden elättäjän perheessä ei silti ilmeisesti päästä. Muista kuitenkin, että monet perheet, joissa on kaksi elättäjää, voivat vain haaveilla omistusasunnosta.
Samaa keittioa ei tarvitse syödä koko viikkoa, kun keittää pienemmällä kattilalla useammin ja aineksia hieman vaihdellen tarjousten mukaan.
Suomessa OSATTIIN hoitaa perha ja muutkin vielä hyvin 100 vuotta sitten. Mut, kun NAINEN vinku töihin ja MARISI palkastaa, et on pienempi mihen palkkaa oltiin pahasti metsässä. Lällä liikkeellä hävisi jumalaton määrä TYÖTÄ ja kotia ei hoida kukaan. Nykysin ennen TYÖTÄ tipahtaa helposti kortistoon ja jopa aivan pihalle. Helsinkin herrat on kehuneet TYRVAVERKKOA, joka ottaa vastaan, kadulle pudotessa ei ole mitään verkkoa alla, ei ees patjaa.
Päättäjät on syyllisiä köyhyyteen, kun rikkaita ei veroteta kuten köyhää, progressinen järjestelmä jopa tiputtaa VERON, kun tulot nousee isoksi. Tämä mahdollistaa suomessa muutamia rikkaita sukuja, joilla mammonaa on ihan liikaa, hyvä niin. Pelkällä tuloveron korjauskella saatas asiaa kuntoon, jossa se kuuluisa VIIVA on suora ja nousee tulonkasvaessa. Pääomaverotus on VAIN rikkaiden etuus, jossa vero on olematon. Näitä lakeja on säätänyt HYVÄTULOSET ja jos olis olleet ees pientulosia, olis pääomatulo plussattu palkkatuloon ja vero sitten siitä. Näin ei tehdä, kun ehdot tulee faksilla pääministerille kotiin, et nosta veroa vaan leikkaa. Onko selvä Jykä.
Höyhien olis jo aika tajuta tämä silmille roiskiminen ja lopettaa kiltti suomi linja ja ruvata vaatimaan jokaista etua mitä kuuluu ja olla auttamatta missään ns. "tarkoo" höpöissä, jos avustettava on herra. Ei mitään ylitöitä, kun sehän on juuri vedättämistä. Jos ei tuu mamua tilalle, niin robotti kyllä ja firmat nettoo hyvät tilit.
olet eksyksissä. Sinä päivänä kun alat ymmärtämään pelin hengen, alat myös pärjäämään. Tällä näkemyksellä joka sinulla nyt on, olet pelkkä totaalinen, rähjäävä luuseri joka ei tule nousemaan pskastaan koskaan normaali-ihmisten tasolle.
Olen vähän samassa tilanteessa kuin ap, olen 2 lapsen yh-äiti, asumme asumisoikeusasunnossa ns. hyvällä alueella, asumiskulut ovat aika kovat yhdelle ihmiselle, tiedän että moni maksaa pariskuntana tälläisiä summia mitä minä mutta haluan antaa lapsille rauhallisen paikan elää, kerrostaloissa asuimme muutamat vuodet lähiössä ja se riitti mulle.
Omistan auton ja molemmilla lapsilla on harrastukset, lapset saavat uusia vaatteita kun vuodenaika vaihtuu., kirppikseltä joskus ostan itselleni ja lapsille jotain.
Käymme kesällä lintsillä, silloin tällöin leffassa, ulkona syömässä, elämme ns. normaalia elämää ulkopuolelta katsoen.
Mutta on tällä hintansa, itse olen kulkenut samalla syksy ja talvitakilla 5 vuotta, pyrin ostamaan tarjouksesta kengät itselleni, kun lapset ovat isällään yritän olla käyttämättä autoa ja käymättä kaupassa, syön pakkasesta ruokia tai nuudeleita.
En polta, en käy ravintolassa, en osta kuin ehkä pari siideriä vuodessa.
Lapset ovat päässeet ulkomaille isänsä kanssa ja sieltä tulee myös rahallista tukea harrastuksiin joten en ihan kaikkea yksi pennilleen maksa.
En voi väittää olevani köyhä, tiedän että monilla on paljon, paljon tiukempaa mutta on päiviä jolloin itsellä on nälkä tai kengistä tulee vesi läpi. En kitise tai valita, kenellekään en ole tilannettani itkenyt, en halua tästä mitalia tai sääliä.
Lapset on kerran pieniä ja kerran eletään se lapsuus ja koulumaailmakin on julma, sitä haluaa äitinä tarjota kaiken sen mitä voi ja itse luopua asioista, tilannetta ei kestä ikuisuuksia ja koittaa se päivä kun voin mennä tosta vaan shoppailemaan 300 e vaikka omiin vaatteisiin, se tuntuu varmasti todella mahtavalta :) Myönnän joskus kateellisena katselevani ystävieni uusia merkkilaukkuja tai farkkuja mutta olen niitä joskus ostanut kun elämäntilanne oli eri ja en ollut yhtään sen onnellisempi, ehkä sen hetken kun sen tavaran sai.
Iloiseksi tulen kun oma lapsi saa uuden talvitakin ja hänellä lämmin olla :)
Köyhää en tueta ennenkuin hän myy koko omaisuutensa. Jos autoon ei ole varaa, niin moni ei enää pääse töihin ja täten hänelta otetaan työkin. Vastaavia esimerkkejä on vaikka kuinka. Sitten kun olet työtön on sinun suostuttava euron päiväpalkalla ilmaiseksi työvoimaksi ja jos et suostu niin -40% sossun rahoihinkin. Tämä takaa sen että riudut ja joudut kodittomaksi. Sitten sinua taas kuntoutetaan ja pääset asuntolaan työllistämään muita.
Tämän kaiken päälle sinulle vielä soitetaan suuta ja väitetään että olet syrjäytynyt. No totta hemmetistä ihminen on syrjätynyt kun ei ole mihinkään varaa. Syöt halvinta mahdollista ruokaa, olet rytkyt päällä ja joudut anelemaana apua. Ainoa matka minkä teet on matka leipäjonoon. Vika on aina sinun kun et saa töitä. Kuka palkkaa rytkyissä olevan selkeästi nälkiityneen tyypin jolla ei ole varaa matkata töihin kuin ihan lähialueelle.
On se nyt hemmetti että kaikki pitäisi vaan saada ilmaiseksi. Jos tulotaso ei riitä leveään elämään niin sitten menoja pitää karsia. Jos ei tuota yhteiskunnalle mitään, niin on aika kohtuutonta vaatia samaa elintasoa kuin sellaisilla ihmisillä, jotka käyvät töissä tulojensa eteen. Jos saman elintason saisi tekemättä mitään niin aika harva suostuisi tekemään töitä lainkaan...
Olen samaa mieltä kuin gda. Itse olin ensin 2 vuotta kotona lapsen kanssa minimi äitiyspäivärahalla ja sitten hoitovapaalla. Tämän jälkeen menin kahdeksi vuodeksi opiskelemaan, sain opintorahan ja otin opintolainaa. Valmistumisen jälkeen olen ollut kohta 5 kuukautta työttömänä. En saa asumistukea, koska asunto lapsen isän enkä maksa kuin vastikkeen. Toimeentulotukea en ole edes jaksanut hakea.
Silti olen sitä mieltä, että jos ei ole rahaa elää tietyn elintason mukaan niin jostain on karsittava. Ei tulisi edes mieleen vaatia kaiken näköistä, kuten ulkomaanmatkoja, autoa ym. Ihan hyvin olen tultu toimeen enkä edes ole itseni mielestä joutunut luopumaan mistään kovin tärkeästä. Rahaa on vaatteisiin ja ruokaan, ja kyllä me syömme ihan terveellisesti. Rahaa jää sen verran että viikonloppuisin on melkein aina jotain herkkuja kuten sipsejä ja pullaa jne. Rahaa jää jopa säästöön aika monena kuukautena. Eikä asuta lähiössä. Totta kai menisin mielelläni töihin ja ansaitsisin rahaa, mutta työpaikka ei ole hakemisesta huolimatta löytynyt.
josta saa palkkaa, sinun on mitoitettava menosikin tulojen mukaan. Yksinkertaista, eikö vaan. Kannattaisikohan laskea tai laskettaa oma taloudenpitonsa jollakin joka voi antaa hyviä neuvoja avuttomalle. Turha täällä on kurjuuttaan valittaa jos on avuton oman taloutensa hoidossa. Mietipäs joskus että voisitko tehdä jotain itse oman tilanteesi kohentamiseksi. Mennä esimerkiksi vaikka töihin.
hups kukkuu,elämä on ja elämässä voi käydä hassusti.Itse jäin työttömäksi kun selkä pamahti pahasti, nyt selkää tutkitaan ja olen ns.väliiputoaja,nyt lähemmän 50.v. mietitään uudelleen koulutusta ja silleen.Vajaakuntoisena kukaan ei palkaaa enkä pystykkään kun välillä kontaan kun en kävele.Tulot putosi 1000e/kk.Nytkin olen ollut rahattomana n.2 vkoa.Onneksi pakkasessa on ruokaa.Sossu suostui ottamaan osaa lääkekuluhin.Asumme vuokralla pääkaupunkiseudulla minä yh,-ja kaksi lasta.Asunto on alle 80n ja vuokra 900e/kk.Sen halvemmalla ei enään vuokra-asuntolähde.En saa asumistukea enkä muuta toimeentulotukea kun lääkkeet ansiosidonnainen on 1200e/kk.Maksan laskut.Lapset opiskelevat.Ja olen niin perskeleen köyhä.Tuolla 1200e /kk maksan vuokran,kotivakuutukset ja sähköt.Eikä jääkkään enään ruokaan.That it.Kuka haluaa astua mun tilanteeseen,ei varmasti kukaan.
HALOO. RAHAA ON TIETTY MÄÄRÄ piste, jos osa piipittää kuten sinä, ei rahaa synny lisää. Raha syntyy fiksuista teoista työ ja liike-elämässä. Raha ei lisäänny piipittämällä. Jos olet yksinhuoltaja ja siksi mielestäsi köyhä, bad luck. Monessa muussa maassa olisit todella köyhä. Sinun rahasi lisääntyvät uudella miehellä ja/tai paremmin palkatulla työllä eli opiskelemaan vaan, tämäkin on Suomessa ilmaista.
Piipittäminen ei asiaasi auta. SINUN on tehtävä jotain asialle, ei yhteiskunnan.
Kuule,jos sinulla on niin suuri vamma selässä että pyörätuoli odottaa,palkaako sinä jos olisit yrittäjä minut.Menen varmasti uudelleen koulutukseen siittä ei ole kyse kunhan selvitetään mihin työelämään enään pystyn,kun ei voi seistä ja istuakkaan 1 h kauvempaa.Se on niin helppoo huudella tuolta kun ei ole oma kohtaista kokemusta,mutta kerrankos sitä aamu liukkaalla kompastuu kunnolla ja halvaantuu taikka joku muu aiheuttaa autokolarin..jossa menetät kaiken.Se on pitkä tie,niin fyysisesti,henkisesti ja psyykkisesti.Koittaa ne eläkepäivät sullekki...
Olet eri kastissa kuin terveet työikäiset piipittäjät. Eipä tuo aloittaja maininnut mistään vammasta tai sairaudesta.
Hyvä pointti!.
Olen aina miettinyt kuka on köyhä. Jos asut kaupungin asunnossa niin useinmiten saat asumistukea. Kun olet työtön, saat päivärahaa ja tiukassa paikassa ehkä toimeentulotukeakin. En kuitenkaan väitä että näin on aina.
Kun olet joskus saanut hankittua omistusasunnon (vaikka lainaa olisikin jäljellä ja se vie leijonanosan tuloistasi) ja pienipalkkaisen työpaikan, et saa yhtään mitään. Yhteiskunnan vastaus on aina, myy asuntosi.
Vertailen kuukausittain itseäni kaveriini joka on eläkkeellä ja asuu kaupungin vuokra-asunnossa. Hän saa pesukoneen, sähkölieden ym. aina kun vanha hajoaa. Minulle ne tilanteet ovat katastrofi. Tarvitsisin välttämättä uudet silmälasit, vaan kun ei ole varaa niihin. Asuntoni on vanha ja remontin tarpeessa, mutta sen tekemiseen tarvitaan lottovoitto. Kuukausittaiset lainamenoni ovat jo nyt kipurajalla. Elän aina viimeisen viikon ennen tilipäivää kaurapuurolla ja VISAlla.
eniten vinkuvatkin joille systeemi jo maksaakin kaiken. Koeta sinäkin saada kaupungin kämppä niin pääset sosiaalihommiin paremminvoivien kirjavaan joukkoon.