Ujous pilaa elämäni

Olen 19v nainen. Minust on alkanu tuntumaan että en enään pääse elämässäni eteen päin. Niinku elämä olis pysähtyny. Mun elämä on ollut jo pitkään tällästä samanlaista arkea eikä mulle sen koommin ikinä tapahdu mitään erityistäkään josta kertoa kenellekään. Niinkuin en enään uskaltaisi edes yrittää saada minkäänlaista muutosta elämään. Pelottaa mitä mulle tapahtuu kun pian saan opinnot valmiiksi, valmistun ja nekin vähät sosiaaliset tilanteet joita koulussa saan katoaa ..jäänkö vain kotiin vanhempien siivelle asumaan jota en todellakaan haluaisi. Haaveissa olisi muutto pikimmiten vähän suuremmalle paikkakunnalle mutta eihän se ole mahdollista ennenkuin ensin oon jonkinlaisessa työssä tienannu rahaa. Muutenkin koko tulevaisuus pelottaa. Mitä tähän ujouteen tulee niin suurin asia joka minust tekee niin hirmu ujon on suuri puute sosiaalisista taidoista! Ensinnäkin mua jännittää puhua kenellekkään yhtään mitään koska en yksinkertaisesti vain osaa puhua sujuvasti. Ja toiseksi jos puhuisinkin niin en usko osaavani puhua mitenkään henkeviä vaan sellaisia lapsellisia lausahduksia. Puhe on tökkivää ja mietin paljon mitä sanon ja monia yksinkertaisimpiakin sanoja joudun miettimään kun tulee ns. blackout. Ajatuskin jostakin työhaastattelusta saa mut kuoleman rajamaille. Tunnen myös itseni tosi epävarmaksi ja uusavuttomaksi elämän pikku tilanteissa kuten..kaupassa käynti, auton tankkaus, automaatilla käynti..hyvä että edes joten kuten osaan tankata ja nostaa rahaa automaatilta. Tässä on myös alkanut hieman masentamaan yksinäisyyden tunne, olis hienoa vihdoin ja viimein löytää kainaloon joku ihana avoin ja puhelias mies jonka myötä mun ujoutenikin saattaisi kadota, jos lienee edes mahdollista, mut tuntuu et senkin miehen karkottaisin tieheni ennemmin tai myöhemmin näillä avuttomilla taidoilla. Tiedän että oon sisimmissäni oikeasti hauska, huumorintajuinen ja mukava persoona mut en vaan saa sitä itsestäni esille ja sen takia annan muille itsestäni ilkeän ja tyhmä kuin aasi -kuvan :(