Olen 19v nainen. Minust on alkanu tuntumaan että en enään pääse elämässäni eteen päin. Niinku elämä olis pysähtyny. Mun elämä on ollut jo pitkään tällästä samanlaista arkea eikä mulle sen koommin ikinä tapahdu mitään erityistäkään josta kertoa kenellekään. Niinkuin en enään uskaltaisi edes yrittää saada minkäänlaista muutosta elämään. Pelottaa mitä mulle tapahtuu kun pian saan opinnot valmiiksi, valmistun ja nekin vähät sosiaaliset tilanteet joita koulussa saan katoaa ..jäänkö vain kotiin vanhempien siivelle asumaan jota en todellakaan haluaisi. Haaveissa olisi muutto pikimmiten vähän suuremmalle paikkakunnalle mutta eihän se ole mahdollista ennenkuin ensin oon jonkinlaisessa työssä tienannu rahaa. Muutenkin koko tulevaisuus pelottaa. Mitä tähän ujouteen tulee niin suurin asia joka minust tekee niin hirmu ujon on suuri puute sosiaalisista taidoista! Ensinnäkin mua jännittää puhua kenellekkään yhtään mitään koska en yksinkertaisesti vain osaa puhua sujuvasti. Ja toiseksi jos puhuisinkin niin en usko osaavani puhua mitenkään henkeviä vaan sellaisia lapsellisia lausahduksia. Puhe on tökkivää ja mietin paljon mitä sanon ja monia yksinkertaisimpiakin sanoja joudun miettimään kun tulee ns. blackout. Ajatuskin jostakin työhaastattelusta saa mut kuoleman rajamaille. Tunnen myös itseni tosi epävarmaksi ja uusavuttomaksi elämän pikku tilanteissa kuten..kaupassa käynti, auton tankkaus, automaatilla käynti..hyvä että edes joten kuten osaan tankata ja nostaa rahaa automaatilta. Tässä on myös alkanut hieman masentamaan yksinäisyyden tunne, olis hienoa vihdoin ja viimein löytää kainaloon joku ihana avoin ja puhelias mies jonka myötä mun ujoutenikin saattaisi kadota, jos lienee edes mahdollista, mut tuntuu et senkin miehen karkottaisin tieheni ennemmin tai myöhemmin näillä avuttomilla taidoilla. Tiedän että oon sisimmissäni oikeasti hauska, huumorintajuinen ja mukava persoona mut en vaan saa sitä itsestäni esille ja sen takia annan muille itsestäni ilkeän ja tyhmä kuin aasi -kuvan :(
Vastaukset 6
- .............
En nyt muuten kommentoi, mutta oletko siis valmistumassa ammattiin? Sen jälkeen saat työttömyystukea, joka asumistuen kanssa riittää yksin asumiseen. Jos tulee tiukkaa, niin sosiaalitoimisto auttaa. Muutto omaan kämppään kannattaa kyllä.
- :/
Tuntuu siltä, että siellä ruudun tuolla puolen olisin minä kirjoittelemassa. Oikeastaan ainoa ero on se, että asun omillani.
- Opit varmasti
Annan hyvän neuvon vaikka tuntuu ettei uskalla. Sosiaalisissa tilanteissa esim kaupassa ym keskusteluissa. Rupea katsomaan silmiin kenen kanssa puhekontaktiin pääset. Nyt katsot aivan varmasti ohi keskustelukumppanisi. Opit siten jänittämättä sosiaalisissa tilanteissa keskustelemaan ilman maahan katsomista tilanteesi on voitettu.
- 74
Moi Jnit*!
Vähän samanlaista on oma elämäni. Olen vain muutaman vuoden vanhempi kuin sinä, asun omillani ja käyn töissä. Mutta voin kuvitella miltä sinusta tuntuu! Puhun kun minulle puhutaan, mutta vieraille tai kavereiden kavereille minun on itse vaikea puhua. Minulla on puhelias tyttöystävä, mutta ei se ole tehnyt minusta yhtään puheliaampaa/sosiaalisempaa. Hänen myötä olen alkanut käydä enemmänkin juhlimassa ym. Mutta sinkkuna vietin aikaani enemmän yksin luin paljon ja tein käsitöitä. Eikä minua vaivannut se, että olin yksin. Viihdyn mieluiten kahden kesken kavereiden kanssa kuin isossa kaveriporukassa. Vanhemmiten minun ystäväni ovat vähentyneet, mutta en edes kaipaa useaa kaveria, minulle riittää pari ystävää jolle voin puhua ja joita tapaan. Nyt minua alkaa ahdistamaan, koska tyttöystäväni on sosiaalinen ja minä viihdyn itsekseni. Tyttöystäväni toivoisi, että puhuisin enemmän. Mutta miksi ihmeessä mun pitäis puhua jotain ****** jos minulla ei ole asiaa? Tykkään kuunnella toisten keskusteluja ja osallistua niihin, jos ne minua kiinnostaa. Tiedän, että minussa ei ole mitään vikaa. Mutta miksi silti minua ahdistaa se, että en ole puhelias ja se, että tyttöystäväni mielestä minun pitäisi puhua enemmän? Haluaako tyttöystäväni olla enää minun kanssani pitkään, koska tajuaa että en tämän puheliaammaksi tule?- opit varmasti
Sinun pitäisi puhua nimenomaan siksi ettei läheisesi väsyisi sinuun. Myöskin tyttöystävällesi olet erittäin raskas tapaus jos ei puhumisesta tule oikein mitään edes hänen kanssaan. Minulla on pari mykkää tuttua joiden kanssa keskustelu on epätoivoista.
- vain hiukan ujo
opit varmasti kirjoitti:
Sinun pitäisi puhua nimenomaan siksi ettei läheisesi väsyisi sinuun. Myöskin tyttöystävällesi olet erittäin raskas tapaus jos ei puhumisesta tule oikein mitään edes hänen kanssaan. Minulla on pari mykkää tuttua joiden kanssa keskustelu on epätoivoista.
Moni ujo ja hiljainen on paljon mukavampi ihminen kuin aina itseään esiin tuova höpötin, jonka suuta ei tuki mikään.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Ny se loppuu ( Kuhmo)
Yhtiö on myyty. Notta yyteet meleko äkkiä, notta. Pelastautukoon ken voi. Notta se on tuulista pian.993131Parikymppinen hakkasi nelikymppisen kriittiseen tilaan
Ja ihminen jäi junan alle lautiosaaressa...paljon on taas sattunut ja tapahtunut. Ketähän nämä uhrit mahtaa olla 🤔 htt492541Kaivattusi tärkein ulkoinen tuntomerkki
Onko jokin muu kuin yleinen kuten kaunis, laiha. hyväkroppainen jne.501341Mitä tuot pöytään parisuhteessa?
Siinäpä se kysymys on otsikossa. Mitäpä siis tuot/toisit pöytään parisuhteessa? Oletko mies vai nainen? Koetko sen mitä3271122- 401078
Äimän käki
Olen vähää vaille viisikymppinen mies, ja olen elellyt ilman parisuhdetta parisen vuotta. Nyt vihdoin ja viimein tuntuu,154911Paikallinen autokorjaamo
Kyllä alkaa vituttamaan, palvelua haluaisi niin jono ovelle ja yksi myyjä. Auto valmistunut kuntoon niin kukaan ei ilmoi11891Nainen, miten suhtautuisit
Jos mies ehdottaisi tapaamista? Entä siihen, jos mies kertoisi tapaamisessa tunteistaan ja haluaisi seurustella?587402 km on nykyään liian pitkä koulumatka
Hesarissa päivitellään lapset joutuu nyt kulkemaan 2 km kouluun jösses. Ruostefillarilla tuo matka menee vaikka miten äk53704- 38675