En ole uskonnonvastainen enkä kuulu mihinkään ryhmään/lahkoon koen olevani hieman ateisti mutta en ihan sitäkään, olen ennemminkin ihminen joka uskoo itseensä. Aikoinaan nuorempana koulussa uskonto oli mielenkiintoista koska pidän historiasta jotenkin tämä jeesus sai minut otteeseen ja olin hieman uskovainen. Onnekseni tämä osuus elämästäni on takana ja haluan antaa teillekin mahdollisuuden todelliseen valaistumiseen. Kun olin uskovainen koin tekeväni koko ajan syntiä ja pahaa elämässä ei ollut sisältöä yritin saada apua jumalalta, mutta kuten arvata saattaa tuloksetta. Sitten kerran vain päätin että tämä jää tähän lopetin rukoilun, kirkossakäymisen ja uskonnontunneilla kuuntelun ja elämänlaatuni parani huomattavasti olin taas iloinen koska minua ei ollut kukaan syyttämässä kuten jumala uskonaikoinani, suuri taakka oli tipahtanut harteiltani. En silti väitä että voit elää miten haluat lopetettuasi uskon. Itse elän moraalien ja eettisten asioiden ohjaamana, mutta pääasiassa omaa järkeä käyttämällä. Erästä kirjaa lukiessani joka oli tositapahtumiin perustuva, mies oli narkomaani joka parani uskon avulla tämä sai minussa hupaisia ja surullisia mietteitä hupaisia siinä mielessä että oli hyvin komediamaista kun joku henkilö paranee sadun voimalla ei sitä voinut todeksi uskoa ja surullinen siinä mielessä että tämä satu on "myrkyttänyt ja pinttynyt" henkilöön, en toivoisi kenekään olevan uskovainen. Itse olen kokenut ja nähnyt enemmän ongelmia uskonharjoittamisessa kuin hyviä puolia. Katsokaa nyt tätä mailmaa ja miettikää onko jumalaa tai minkään muunkaan uskonnon jumalia olemassa, jos olisi nii ei tämä mailma näin piloilla voisi olla.
Usko itseesi, älä jumalaan.
Usko itseesi, älä jumalaan.
Vastaukset 4
Vanhimmat
MInä olen eri mieltä, koska Jeesus on olemassa.
Uskovaisen elämässä on joskus koettelemuksia, Raamatussa lukee että se on normaalia, joskus Jumala koettelee ihmistä onko tämä oikeasti uskossa vai eikö ole. Se joka ei ole paljastuu heti kun ensimmäinen koettelemus tulee...!
Jokaisella on oikeus uskoa, ja elää sen mukaisesti, ei tarvitse kysellä lupaa keneltäkään, ainakaan epäuskoiselta ihmiseltä. Uskossakin omatunto on se jota kuunnellaan, joten ne kymmenen käskyä tulee noudatettua kun käyttää omaa järkeään, ja elää mahdollisimman oikein.
Itse olen turvannut Jeesukseen, ja olen huomannut että se kannattaa, koettelemuksia tulee ja menee, se kuuluu kyllä muutenkin elämään...!
Usko ei ole jokamiehen, niin se vain on, mutta on niitä muitakin joilla uskoa on.
Haluan päästä taivaaseen kun sielu jättää ruumiin, enkä joutua mihinkään helvettiin enkä kadotukseenkaan.
Monia narkomaaneja ja sairaita on parantunut rukouksen aikana, mutta harvat siitä julkisesti kertovat muualla kuin kiitosaiheissa rukouspaikoissa, tai läheisilleen, vaikka siitä pitäisi kertoa. Uskovaiset ovat liian hiljaa, vaikka kuuluisi kertoa enemmän mitä usko on.
Mikään satukirja ei Raamattu ole, vaan aikuisten juttu, josta on tehty lapsillekkin sopivia tarinoita, eihän lapset ymmärrä Raamattua niinkuin aikuiset.
Lapseni on käynyt pyhäkoulussa, se kestää yleensä puoli tuntia, ja siellä on ollut mukavaa. Se ei tehnyt hänetä tietenkään uskovaista, hänhän on lapsi, vaikka voi joku lapsenakin jo uskoa.
Jokaisella on oikeus uskoa.
Tässä niitä kiitoksia rukouksiin voi tutkia, ja laittaa vaikka omankin rukouksen jos niin haluaa. Jalovaaran sivustoilla:
http://www.rukousystavat.fi/index.php?lang=fi
Etusivulta: Tehtäväni ja kutsumukseni Jumalan edessä on rukoilla yhdessä sinun kanssasi. Rukoilen paljon sairaiden tai ihmisten kanssa, jotka ovat elämässään joutuneet ongelma-tilanteeseen. Uskoni ja luottamukseni Jumalan apuun perustuu parantavaan rukoukseen, että ”…teidän elämänne on Kristuksen kanssa kätkettynä Jumalaan” (Kol 3:3).
Ahdistuksestani ei ole enää merkkiäkään: Jumala on vapauttanut minut lopullisesti ja parantuneena olen rohkeampi omassa arkisessa ympäristössäni, jossa elän ja teen työtäni. Olen rohkeampi myös rukoilemaan sen ihmisen puolesta, joka on minua lähellä - ja joka sillä hetkellä on yhtä pulassa kuin minäkin olen ollut..
Sain kuulla, että Kairosmajalla järjestetään naistenpäivät ja lähdin mukaan seurakunnan bussilla. Matkan alussa sain pitää yhteisen aamuhartauden. Siitä matkasta tuli käänteentekevä uskolleni. Olin jo 70-luvulla tullut uskoon, mutta kun ensimmäisen kerran pääsin mukaan myös yhteiseen rukoukseen ja Pirkko oli minun puolestani rukoilemassa, siinä lattialla ymmärsin, että uskossani kaikki ei olekaan niin kuin olin kuvitellut. Jumala alkoi puhua Pirkon kautta ja sain kuulla, miten Jumala haluaisi minutkin minutkin parantaa. En päässyt siitä lattialta mihinkään... Itkin ja ihmettelin yhtä aikaa. Se oli niin käänteentekevä rukous, ja siitä alkoi sekä parantuminen että uusi Jumalan etsiminen. Nyt tiesin, että Jumalaan voi olla paljon läheisempi yhteys, kuin mitä minulla ikinä oli ollut.
http://www.rukousystavat.fi/index.php?option=com_k2&view=item&id=7:parantuneet&lang=fi
Olin jo kuoleman portilla, mutta nyt saan uskoa Jumalan Ihmeisiin. Ja uskon Pyhän Hengen voimaan, koska aina rukousillan ja hengellisen kokouksen jälkeen olen niin virkistynyt! Minulta ei voi kukaan kiistää tämän ihmeen todellisuutta, eikä kukaan pysty horjuttamaan sitä uskoani, jonka parantumisen kautta sain. Kiitän Jumalaa parantumisesta ja siitä, että olen pysynyt kymmenen vuotta terveenä.
Sama linkki kuin äskenkin, mutta siitä keskeltä sivua kun ne tekstit alkavat niiden videoiden jälkeen...!
"Kun olin uskovainen koin tekeväni koko ajan syntiä ja pahaa elämässä ei ollut sisältöä yritin saada apua jumalalta,"
Luovuit siis ennemmin Jumalasta kuin siitä, mitä pidit syntinä. Ikävä kuulla.
Olisi mielenkiintoista tietää, mitä pidit syntinä, koska minun mielestäni synti on oikeastaan vain Jumalan hylkääminen.
Moni hylkää Jumalan, koska luopuu mielummin Jumalasta kuin asiasta, jota pitää vääränä. Se on mielestäni aika vahvaa itsepetosta loppuen lopuksi.