Arvaatko sinä, vai annammeko Laten yrittää?
Olin tulossa Oulusta Kemiin. Oli koko lauantai-illan satanut sakeasti lunta.
Ennen Kemiä, moottoritien juuri alkaessa, huomasin takaatulevan rekan lähestyvän ripeästi. Rekan siirryttyä viereeni ohituskaistalle huomasin ihmeekseni, että rekkamies ajeli partaansa ajaessaan! Rekan kiilattua eteeni jouduin jarruttamaan voimakkaasti, jolloin voileivälläni olleet oliivit alkoivat pyöriä lattialle. Yrittäessäni tavoittaa edes yhtä niistä näppeihini, kännykkäni ei enää pysynyt korvan ja olkapään välissä, vaan putosi penkin alle.
En yleensä provosoidu liikenteessä, mutta rahtarin teko oli niin törkeä, että päätin osoittaa mielipiteeni siitä. Onneksi olimme kaverini kanssa vaihtaneet -85 1.6- litraiseen Sierraani 2-litraisen koneen, joten vetämästäni asuntovaunusta huolimatta pikku kauppakassini siirtyi ripeästi rekan rinnalle.
Laskin voileivän apukuskin penkille ja tavoitin katsekontaktin rekkamieheen. Nostaessani oikean käteni tervehdykseen, keskisormeni osui taustapeilissä roikkuneeseen Pirellin tyttökalenteriin, joka putosi etupenkkien väliin kaataen siinä olleen viinipullon. Vaikka pullossa oli vain tilkkanen jäljellä, riitti se kastelemaan pilalle ristikkolehden, jonka olin ostanut Iin Shelliltä, ja jonka olin saanut jo melkein täytettyä.
Sitten kännykkäni soi. Tavoittaakseni kännykkäni penkin alta, en pystynyt enää ohjaamaan autoa polvillani, vaan minun oli laskettava kahvimuki kädestäni ja tartuttava rattiin vasemmalla kädelläni. Yrittäessäni hapuilla puhelintani penkin alta, käteni osui johtonippuun, jolloin ajovalot sammuivat. Myös radio ja matka-TV vaikenivat. Moottoritie oli valaistu, joten ajokaistat erottuivat melko selvästi sakeasta lumisateesta huolimatta.
Kokeillessani äänimerkkiä, sähkölaitteet alkoivat jälleen toimia, ja ehdin juuri ja juuri nähdä Kärppien tekemän hienon voittomaalin (2-1) Pelicaaneja vastaan.
Pääsin rivakasti rekan ohi. Juuri sopivasti ennen Keminmaan poistumisramppia.
Myöhemmin kotona, asuntovaunussa olleet lapseni kertoivat, että rekkakuski oli jatkanut partansa ajamista vielä ohituksemme jälkeenkin.
Vielä seuraavanakin päivänä, vaihtaessani autooni talvirenkaita, ihmettelin rekkakuskin törkeää ajotapaa.
T. hassu
Olin tulossa Oulusta Kemiin. Oli koko lauantai-illan satanut sakeasti lunta.
Ennen Kemiä, moottoritien juuri alkaessa, huomasin takaatulevan rekan lähestyvän ripeästi. Rekan siirryttyä viereeni ohituskaistalle huomasin ihmeekseni, että rekkamies ajeli partaansa ajaessaan! Rekan kiilattua eteeni jouduin jarruttamaan voimakkaasti, jolloin voileivälläni olleet oliivit alkoivat pyöriä lattialle. Yrittäessäni tavoittaa edes yhtä niistä näppeihini, kännykkäni ei enää pysynyt korvan ja olkapään välissä, vaan putosi penkin alle.
En yleensä provosoidu liikenteessä, mutta rahtarin teko oli niin törkeä, että päätin osoittaa mielipiteeni siitä. Onneksi olimme kaverini kanssa vaihtaneet -85 1.6- litraiseen Sierraani 2-litraisen koneen, joten vetämästäni asuntovaunusta huolimatta pikku kauppakassini siirtyi ripeästi rekan rinnalle.
Laskin voileivän apukuskin penkille ja tavoitin katsekontaktin rekkamieheen. Nostaessani oikean käteni tervehdykseen, keskisormeni osui taustapeilissä roikkuneeseen Pirellin tyttökalenteriin, joka putosi etupenkkien väliin kaataen siinä olleen viinipullon. Vaikka pullossa oli vain tilkkanen jäljellä, riitti se kastelemaan pilalle ristikkolehden, jonka olin ostanut Iin Shelliltä, ja jonka olin saanut jo melkein täytettyä.
Sitten kännykkäni soi. Tavoittaakseni kännykkäni penkin alta, en pystynyt enää ohjaamaan autoa polvillani, vaan minun oli laskettava kahvimuki kädestäni ja tartuttava rattiin vasemmalla kädelläni. Yrittäessäni hapuilla puhelintani penkin alta, käteni osui johtonippuun, jolloin ajovalot sammuivat. Myös radio ja matka-TV vaikenivat. Moottoritie oli valaistu, joten ajokaistat erottuivat melko selvästi sakeasta lumisateesta huolimatta.
Kokeillessani äänimerkkiä, sähkölaitteet alkoivat jälleen toimia, ja ehdin juuri ja juuri nähdä Kärppien tekemän hienon voittomaalin (2-1) Pelicaaneja vastaan.
Pääsin rivakasti rekan ohi. Juuri sopivasti ennen Keminmaan poistumisramppia.
Myöhemmin kotona, asuntovaunussa olleet lapseni kertoivat, että rekkakuski oli jatkanut partansa ajamista vielä ohituksemme jälkeenkin.
Vielä seuraavanakin päivänä, vaihtaessani autooni talvirenkaita, ihmettelin rekkakuskin törkeää ajotapaa.
T. hassu
Vastaukset 5
Vanhimmat
Jopas oli karvainen rekkakuski.
Hohoo jospa oli Late ite sompaamassa kakkosautollaan.
Ykkösenä sillä kai edelleen ikivanha mersu.
Taitaa olla kettu kairasta, melko varmasti.
Hehheh, taisit osua likelle.
Kairakettu
(Eikä edes se pilkulleen määräysten mukaan ajaminen onnistu muutenkaan kyllä keneltäkään, nopeuksia ei käytännössä pysty sovittamaan lain edellyttämällä tavalla kukaan).
Onhan noita tapauksiakin ollut, että ei edes rekan perävaunua ole ajoissa havaittu vesisateen ja pimeyden vuoksi, taisi kerran olla oikeudessakin juttu, jossa rekkakuski tuomittiin, kun autoilija oli törmännyt tien sivuun jätettyyn kärryyn ja kuollut.
Melkeen samalla tavoin meinasi käydä itellekin taannoin.
Kyllä noi rekkakuskit on joskus piittaamattomia.