Enkeleitä näkevät työelämässä?

Voiko tästä hiljaisuudesta tehdä sen päätelmän, että enkeleitä näkevät eivät pääsääntöisesti ole työelämässä?

...en olisi yllättynyt... lähinnä helpottunut....

Miksi en saa olla kännissä 24/7! Hä?

mun sisko näkee enkeleitä, ja ennemmin istuisin sen kyydissä kuin itse autoa ajaisin tai jonkun täysin normaalin kyydissä, joka kuitenkin säikkyy jokaista ohiajavaa autoa ja keittää hermostuksissaan kahvit joka risteyksessä. ei koulutuksella kai ole paljoakaan tekemistä sen kanssa, mihin ihminen alkaa uskoa ja näkeekö enkeleitä yms vai ei, pärjäsin uskonnossa paremmin kuin monet kaverini, jotka uskoivat, ja oikeastaan inhosin kaikkea jeesuslöpinää. en ole paljoa oppivelvollisuuden jälkeen opiskellut, enkä oikein usko mihinkään, vaikka jotenkin tiedän, että tässä maailmassa on paljon sellaista, mitä me ei voida nähdä. mutta antaa olla, jos on, sille on syynsä miksi se pysyy ihmissilmältä näkymättömissä.

toivottavasti ykskään lentokapteeni ei ohjaa konetta enkeleiden seassa, ei siinä mitään, jos ne enkelit ei sen keskittymistä häiritse, ja pääsee ajallaan ja turvallisesti perille. kaikki uskomukset on jotenkin surullisia, jumalaan turvataan kun ei ole ketään, kelle uskoutua, eikä siinä mitään pahaa ole niin kauan kuin se jumala on ja pysyy taivaassa tai missä nyt onkaan, eikä tule kaveriksi maanpinnalle. nuorempana etsin itselleni jotain omaa mihin uskoa, ja uskoinhan mä kaikenlaiseen, näin keijuja lumisateessa ja menninkäisen. selitin noita juttuja koulussa, eikä mulla sen jälkeen paljon kavereita ollut.... samaa kohtaa tää mun sisko, eikä mua oikeastaan kiinnostaisi kuunnella miten joku on enkeli ja miten se on taas kuvaillut enkelipalloja. sama se oikeastaan mitä muut ajattelee eikä toisen erilaisuutta saisi kieroon katsoa, mutta voisi sekin ajatella vähän muita, loukkaa pikkasen kun sen mielestä enkeleiden näkeminen ja muu hengellisyys tekee ihmisestä muita fiksumman, paremman ja kalliimman, ne muut vaan kulkee laput silmillä. joku herkkä voi lähteä mukaan noihin juttuihin, ja joku surullinen päivä sillä ei muuta seuraa olekaan kuin ne enkelit.

ei tosiaan ollut yllätys, että enkelinnäkijöitä on muitakin. siskon jutuilta putoaa pohja, kun jostain keskustelupalstalta löytyy ne samat jutut, mitä se pitää elämän suurina totuuksina. parempi kuitenkin, ettei se itse keksi kaikkia uskomuksiaan, mutta on se jotain tyhjyyden täyttämistä, kun pitää etsimällä etsiä jotain mihin uskoa ja kun löytää jonkun siistin jutun, lukee vaikka miten meditoimalla löytää henkioppaansa, uppoutuu sitten siihen, ja kaikki ketkä ei samaan usko ovat vähempiarvoisia.

"Mitä mieltä palstan muut lukijat ovat tästä? Miksi enkelien näkeminen olisi jotenkin enemmän ok kuin vaikka lohikäärmeiden tai keijukaisten näkeminen? Jos itse "uskot" enkeleihin niin menisitkö sellaisen lentokoneen kyytiin jonka kapteeni uskoisi näkevänsä hattivatteja ja kyselisi niiltä neuvoja elämäänsä?"

lohikäärmeiden näkeminen olisi enemmän ok, jos se olisi muotia. ihan varmasti joku keksii "todisteita" näkymättömien lohikäärmeiden olemassaololle, niitä näkevät ihmiset on kosketuksissa maailmankaikkeuteen, suureen aarteeseen ja salaisuuksiin, jotka kerrotaan vain harvoille valituille. lohikäärmeen kyydissä nää tyypit pääsee näkemään sen aarteen, jonka avulla pääsee menneeseen sotkemaan sen raivostuttavan naapurinlehmän vanhempien välit, ettei se muija ikinä syntynytkään - siitä tietysti seuraa tapahtumaketju, joka vaikuttaa monenmonen ihmisen elämään - ja tulevaan, jossa voi nähdä oman jälkikasvunsa ja itsensä uudesti syntyneenä.

jokainen saa uskoa mihin haluaa, kunhan se uskomus ei ala ohjailla elämää. jumala on hyvä siinä, että sitä voi rukoilla, ja jotkut saa varmaan turvan, kun tietävät jonkun katselevan sieltä ylhäältä tai jostain. mutta jos siitä jumalasta pitää alkaa paasata muille ja pakottaa muut uskomaan samaan ja uhkailla helvettiin joutumisella tai on olevinaan joku kanava, joka lähettää tietoa jumalalta ihmiskunnalle, se jumala on kääntynyt uskojaansa vastaan.

en usko enkeleihin, vaikka vuosia sitten kun masennus mylläsi pahasti, näin unta pojasta, jonka nimen hain netistä ja sillä nimellä sattui olemaan merkitys. jotain aasinsiltaa pitkin löysin enkelit, siitä unen pojasta tuli mun enkeli ja turva, ja oli aika surullista kun tiesin, ettei se ollut todellinen. ystävää mä olin vailla, ja siihen ei mielikuvitus toimi korvikkeena, vaan tuntuu entistä yksinäisemmälle. joo, menee vähän ohi aiheen:)..... jotain tässä maailmassa on, mitä me ei nähdä, ei edes ne "näkijät", ja sillä jollain on syynsä pysyä näkymättömissä. se on kuin puu metsässä, merkityksellinen, muttei kaipaa huomiota.

Eivät ne enkelit häiritse sitä lentäjää sen enempää kuin ihmisetkään.