Kirjoitus on lyhennelmä Kirjoittajan tekemästä seminaarityöstä. Työ esitettiin hyväksytysti 6.2.2001 professori Tapio Hämysen johtamassa Joensuun yliopiston Suomen historian seminaari II:ssa .
3. Kintismään
3.1. Siirtyminen leirille
Matkaa tehtiin ensin noin kuudenkymmenen kilometrin päähän Uhtualle, jossa oli välietappi. Suomen ja Uhtuan väliselle matkalle oli usein varattu autokyyti. Siitä jatkettiin jalan ja hevosilla Kintismän metsätyömaalle. Reitti kulki Keski- ja Ala-Kuittijärven sivuitse Uhtualta etelään.
3.2. Olot leirillä
Leirielämä vaati veronsa. Työ oli raskasta ja ruoka huonoa ja riittämätöntä. Asuinoloissakin oli toivomisen varaa. Huterat parakit olivat kylmiä huolimatta siitä, että ne oli sullottu täyteen ihmisiä ja että leirialueella työskentelevät lämmittivät niitä jatkuvasti. Kun vielä otetaan huomioon puutteellinen hygienia ja heikohko terveydenhuolto, on pidettävä ihmeenä, että "vain" parisenkymmentä lasta ja vanhusta menehtyi.
Luin eräästä kirjasta kuvauksen kuinka nuo Suomussalmelaiset siviilivangit palasivat kesäkuussa 1940 Suomeen ja eräs nainen sylki päin NL:n rajavartijaa. Tämä ihmetteli suomalaisnaisen käytöstä. Tämän samaisen naisen kaikki pienet lapset, muistaakseni 3, olivat kuolleet tuon Kintismän leirimatkan aikana. Kaikkein pienin imeväisikäinen oli paleltunut kuoliaaksi jo menomatkalla vaikka äitinsä yritti pitää häntä lämpimänä itseään vasten. Sinne jotoksen varteen hankeen äiti lopulta heitti kivikovaksi jäätyneen muutaman kuun ikäisen vauvansa... Siis kaikkien muidenkin pienet lapset kuolivat tuolla reissulla, osa jo menomatkan aikana pakkasessa käveltäessä. Samoin monet vanhuksistakin menehtyi samoihinin syihin eli kylmään, nälkään ja tauteihin.
Työkiintiöt oli älyttömät ja "ansiot" ei riittäneet edes "ruokaan". Se taisi olla enimmäkseen vieläpä säkkitavaraa, josta sopi alkaa leipoa...
Suurin osa miespuolisista ja parhaassa iässä olevat naiset pantiin puusavottaan. Töistä maksettiin palkkaa 4,5 ruplaa päivässä. Suurin osa palkasta meni ruokaan, sillä esimerkiksi lautasellinen velliä maksoi ruplan ja kolmekymmentä kopeekkaa. Lisäksi leivästä piti maksaa erikseen. Vangeille luvattiin normit ylittävästä työstä lisää palkkaa, mutta tämä lupaus ei toteutunut.
Mikäli vielä oikein muistan, niin Kintismäen leiriä ei ollut olemassakaan ennen suomalaisten vankien saapumista, vaan se rakennettiin talvipakkasessa ja ns. pystymetsään pikaisesti tehtyinä "robusteina" pyöröhirsirakennuksina. Työkaluina olivat lähinnä vain sahat ja kirveet.
3. Kintismään
3.1. Siirtyminen leirille
Matkaa tehtiin ensin noin kuudenkymmenen kilometrin päähän Uhtualle, jossa oli välietappi. Suomen ja Uhtuan väliselle matkalle oli usein varattu autokyyti. Siitä jatkettiin jalan ja hevosilla Kintismän metsätyömaalle. Reitti kulki Keski- ja Ala-Kuittijärven sivuitse Uhtualta etelään.
3.2. Olot leirillä
Leirielämä vaati veronsa. Työ oli raskasta ja ruoka huonoa ja riittämätöntä. Asuinoloissakin oli toivomisen varaa. Huterat parakit olivat kylmiä huolimatta siitä, että ne oli sullottu täyteen ihmisiä ja että leirialueella työskentelevät lämmittivät niitä jatkuvasti. Kun vielä otetaan huomioon puutteellinen hygienia ja heikohko terveydenhuolto, on pidettävä ihmeenä, että "vain" parisenkymmentä lasta ja vanhusta menehtyi.
Luin eräästä kirjasta kuvauksen kuinka nuo Suomussalmelaiset siviilivangit palasivat kesäkuussa 1940 Suomeen ja eräs nainen sylki päin NL:n rajavartijaa. Tämä ihmetteli suomalaisnaisen käytöstä. Tämän samaisen naisen kaikki pienet lapset, muistaakseni 3, olivat kuolleet tuon Kintismän leirimatkan aikana. Kaikkein pienin imeväisikäinen oli paleltunut kuoliaaksi jo menomatkalla vaikka äitinsä yritti pitää häntä lämpimänä itseään vasten. Sinne jotoksen varteen hankeen äiti lopulta heitti kivikovaksi jäätyneen muutaman kuun ikäisen vauvansa... Siis kaikkien muidenkin pienet lapset kuolivat tuolla reissulla, osa jo menomatkan aikana pakkasessa käveltäessä. Samoin monet vanhuksistakin menehtyi samoihinin syihin eli kylmään, nälkään ja tauteihin.
Työkiintiöt oli älyttömät ja "ansiot" ei riittäneet edes "ruokaan". Se taisi olla enimmäkseen vieläpä säkkitavaraa, josta sopi alkaa leipoa...
Suurin osa miespuolisista ja parhaassa iässä olevat naiset pantiin puusavottaan. Töistä maksettiin palkkaa 4,5 ruplaa päivässä. Suurin osa palkasta meni ruokaan, sillä esimerkiksi lautasellinen velliä maksoi ruplan ja kolmekymmentä kopeekkaa. Lisäksi leivästä piti maksaa erikseen. Vangeille luvattiin normit ylittävästä työstä lisää palkkaa, mutta tämä lupaus ei toteutunut.
Mikäli vielä oikein muistan, niin Kintismäen leiriä ei ollut olemassakaan ennen suomalaisten vankien saapumista, vaan se rakennettiin talvipakkasessa ja ns. pystymetsään pikaisesti tehtyinä "robusteina" pyöröhirsirakennuksina. Työkaluina olivat lähinnä vain sahat ja kirveet.
Vastaukset 16
Vanhimmat
ketaleen ja hengenheimolaisten todistus, että tuollaista ei ole tapahtunut.
Sitten minäkin uskon.
niitä Molotovin leipäkoreja. Kyrsät vaan pakkasivat pamahtelemaan.
erilaiset korpit ja ketaleet eiväöt ole tuomitsemassa moista raakuutta. Vain suomalaiset tuomitaan.
Ilmeisesti Suomen itsenäisyyden säilyminen on niin vaikea asia edelleen, että sitä tulee mustamalata joka käänteessä?
Eivät halua ketaleet pitää tälläista tietoa palstalla keskustelun aiheena.
Ovat kuin kusi sukassa ja toivovat että kukaan ei kiinnittäisi huomiota niin painuu aihe pois etusivulta ja pois silmistä.
paikkansa. Tämä tutkimus ei oikein mahdollista Suomen mustamaalausta eikä NL:n kehumista. Siihen ei siis ketaleet, huttulat ym. stallarit koske kepilläkään.
oikeassa. Niillä on vakiojutut, joita hokevat.
ole palstan stallareilla kanttia arvostella NL:n sotarikoksia.
ole tullut mitään.
Minkäniminen tutkimus?
Jussi Kämäräinen: Talvisodan suomalaiset siviilisotavangit. Joensuun yliopisto.
juttu. Olen lukenut sen kokonaisena.
Linkki kirjoitukseen on täällä:
http://agricola.utu.fi/keskustelu/viewtopic.php?f=10&t=4760
Talvisodan suomussalmelaiset siviilisotavangit
http://heninen.net/raatteentie/kohtalot/jk_f.htm
Kirjoittaja opiskelee Joensuun yliopistossa Suomen historiaa neljättä vuotta.
Kirjoitus on lyhennelmä kirjoittajan, Jussi Kämäräisen tekemästä seminaarityöstä. Työ esitettiin hyväksytysti 6.2.2001 professori Tapio Hämysen johtamassa Joensuun yliopiston Suomen historian seminaari II:ssa . Siis
Jussi Kämäräinen, Joensuun yliopiston tutkija. Ainakin tuolloin.
Täällä hän näyttää kommentoivan samaista lainausta:
http://agricola.utu.fi/keskustelu/viewtopic.php?f=10&t=4760#p24971
stallarit kiistä edes K:n pätevyyttä?
Vaikeneminen todistaa NL:n sotarikosten hyväksymisen.
Tosin siinä ei ole uutta.
Kumpiko on pahempi rikos ihmisyyttä vastaan, tuo leirikö vaiko dioksiinin levittäminen luontoon sekä ihmisten ja karjaeläinten päälle? Tai isorokkoisten huopien tarkoituksellinen jakaminen alkuasukkaille. Tai alastomien ja aseettomien ihmisten jahtaaminen tuliaseitten, hevosten, koirien ja myrkkyjen kanssa? Tai vaikkapa 27 000 aseettoman ihmisen tarkoituksellinen surmaaminen ampumalla ja nälkään sekä kurjuuteen tappamalla. Nuo leiriläiset saivat sentään keittoa ja leipää mutta saivatko lahtarien leireillä olleet, häh?
Josko näihinkin saisi valistuneet lahtariarviot.
,,,,"vain" parisenkymmentä lasta ja vanhusta menehtyi. ....
On se kamalaa kun kuolleita oli "vain" parikymmentä. Hankalaa osoittaa kyseessä olleen kauheimmat leirit mitä ihmiskunta on koskaan perustanut ja sekös lahtaria ottaa kaaliin.
Suomen ylläpitämillä leireillä naapurin siviileille kuoli sentään "vain" n. 4500 ihmistä yhdessä talvessa, että pieni ero.
sentään heräsi puolustelemaan NL:n rikoksia. Niin oikean "porvarin" pitääkin.Sellaiseksihan korppi on ilmoittautunut. Sekin yksi sekopäisyyden osoitus.
Eihän hyökkäyksessä pienen naapurin kimppuun ja sen siviiliväestön leirille työntämisessä sekä pikkulasten palelluttamisessa mitään pahaa ole. Synti on suuri, jos pikkuvaltio tekee saman.