Elettiin 1990-luvun loppua, muistaakseni 1997. Minä sain YLE:ltä salaperäisen kirjeen, jossa minua pyydettiin saapumaan YLE:n toimitaloon tiettynä päivänä, jotta voisin osallistua uuden TV-sarjan arvostelemiseen. Korvaukseksi vaivannäöstä minulle luvattiin muutamia YLE:n tuotteita, kuten T-paitoja ja videokasetteja, joissa olisi YLE:n tuottamia elokuvia ja ja näytelmiä.
Minä suostuin. Puhelinta minulla ei siihen aikaan ollut, joten kutsu tuli etanapostissa. En vieläkään tiedä, miksi juuri minut oli valittu, kai satunnaisotannalla.
Sovittuna päivänä menin YLE:n toimitaloon, ja minut ohjattiin auditorioon, jossa sain eteeni kysymyskaavakkeen ja kynän. Samassa auditoriossa oli noin 50 muutakin ihmistä. Meille kerrottiin, että nyt näemme kaksi uudenlaista huumoriohjelmaa, jotka meidän pitää arvioida. YLE:lle oli tarjottu kahta uutta huumorisarjaa, joista oli näytteeksi valmistettu ensimmäinen jakso, ja YLE halusi tavallisten TV:n katsojien avulla arvioida, kumpi pitäisi valita ohjelmistoon.
Ensimmäinen ohjelma oli nimeltään "Jäppinen". Sen oli ohjannut joku siihen aikaan esillä ollut suomalainen naispuolinen elokuva- tai teatteriohjaaja, en muista nimeä. Kyseessä oli ohjelma, joka oli suora kopio Charlie Chaplinin elokuvista; lyhyt mykkäelokuva, taustalla soi dixieland-jatsi ja pääosassa oli nainen, joka oli pukeutunut Chapliniksi ja toimi kuten Chaplin. Toisena vaihtoehtona oli Uutisvuoto, melko samanlaisena kuin mitä me sen nykyään tunnemme. Minä valitsin Uutisvuodon.
Mielestäni on halveksuttavaa, että suoraan kopioidaan ohjelmakonsepti, jonka Chaplin on jo 100 v. sitten tehnyt paljon paremmin. Uutisvuoto taas oli jotain uutta ja hauskaa. Nyt, kun katselen Uutisvuotoa, en enää ole samaa mieltä sen hauskuudesta. Ohjelma on jo pitkään polkenut paikoillaan ja muuttunut yhä vain härskimmäksi ja typerämmäksi, kiitos ennen kaikkea Tervon. Alussa se kyllä oli hauska, mutta siitähän onkin jo melkein 15 vuotta.
No, enhän minä tietenkään yksin tuonut Uutisvuotoa televisioon, mukanahan oli viitisenkymmentä muutakin, mutta me yhdessä arvioimme, että se olisi parempi kuin "Jäppinen".
Minä suostuin. Puhelinta minulla ei siihen aikaan ollut, joten kutsu tuli etanapostissa. En vieläkään tiedä, miksi juuri minut oli valittu, kai satunnaisotannalla.
Sovittuna päivänä menin YLE:n toimitaloon, ja minut ohjattiin auditorioon, jossa sain eteeni kysymyskaavakkeen ja kynän. Samassa auditoriossa oli noin 50 muutakin ihmistä. Meille kerrottiin, että nyt näemme kaksi uudenlaista huumoriohjelmaa, jotka meidän pitää arvioida. YLE:lle oli tarjottu kahta uutta huumorisarjaa, joista oli näytteeksi valmistettu ensimmäinen jakso, ja YLE halusi tavallisten TV:n katsojien avulla arvioida, kumpi pitäisi valita ohjelmistoon.
Ensimmäinen ohjelma oli nimeltään "Jäppinen". Sen oli ohjannut joku siihen aikaan esillä ollut suomalainen naispuolinen elokuva- tai teatteriohjaaja, en muista nimeä. Kyseessä oli ohjelma, joka oli suora kopio Charlie Chaplinin elokuvista; lyhyt mykkäelokuva, taustalla soi dixieland-jatsi ja pääosassa oli nainen, joka oli pukeutunut Chapliniksi ja toimi kuten Chaplin. Toisena vaihtoehtona oli Uutisvuoto, melko samanlaisena kuin mitä me sen nykyään tunnemme. Minä valitsin Uutisvuodon.
Mielestäni on halveksuttavaa, että suoraan kopioidaan ohjelmakonsepti, jonka Chaplin on jo 100 v. sitten tehnyt paljon paremmin. Uutisvuoto taas oli jotain uutta ja hauskaa. Nyt, kun katselen Uutisvuotoa, en enää ole samaa mieltä sen hauskuudesta. Ohjelma on jo pitkään polkenut paikoillaan ja muuttunut yhä vain härskimmäksi ja typerämmäksi, kiitos ennen kaikkea Tervon. Alussa se kyllä oli hauska, mutta siitähän onkin jo melkein 15 vuotta.
No, enhän minä tietenkään yksin tuonut Uutisvuotoa televisioon, mukanahan oli viitisenkymmentä muutakin, mutta me yhdessä arvioimme, että se olisi parempi kuin "Jäppinen".
Vastaukset 3
Vanhimmat
Ja ojasta allikkoon. Jungnerin tilalle tuli kiire pestata joku mannekiini ja tehtävään sopikin sitten aivan vallan hyvin Lauri Kivinen- niminen koomikko jolla ei ole harmainta aavistustakaan kuinka Ylen oloista hapanta dinosaurusta johdetaan.
Kivinen ei ole tähän mennessä pystynyt kuin elvistellä hävyttömällä palkalla ja Kivisen ensimmäiset mädät hedelmät alkavatkin näkyä jo ruudussa mm. typerän uutisvuodon ja puoli seitsemän ohjelman muodossa.
Katso lisäksi tästä miten Yleä tuhlataan ylimalkaisesti
http://www.yleisradio-yle.blogspot.fi/
Ei tule kauppoja Ylen kanssa
» sopikin sitten aivan vallan hyvin Lauri Kivinen- niminen koomikko jolla ei ole harmainta aavistustakaan kuinka Ylen oloista hapanta dinosaurusta johdetaan.»
Kivinen tietää tarkallensa mitä tehdä YLE:ssä. Kupataan ruhtinaallisesta 500 milj. € vuosibudjetista niin paljon kaverien ja niiden firmojen taskuun, kuin pääjohtajuuden yhtenä 5-vuotiskautena vaan ehtii.
Kivinen myi jo Tohlopin studiot kaveriporukalleen 22 miljoonalla. Ja sitovasti lupautui YLE:n maksavan vuokria 20 v. eteenpäin. Mitään indeksikorotussuojia ei ole turvalausekkeiksi sopimukseen laitettu, hinta voi sopivasti sovitellen ja tulkiten nousta kuinka paljon vaan.
Tuokin firma rahastaa vähintään 100...190 miljoonaa euroa YLE:ltä ja Suomalaisilta veronmaksajilta seuraavan 20 v. aikana.