Kirkon kannanotoissa on sellainen hauska piirre, että tilanne on nyt hyvä ja uusi tilanne on taas hyvä. Mitään ei koskaan pitäisi muuttaa, mutta edelliset muutokset ovat toki olleet paikallaan. Miten moni ennen vuotta 2000 toivoi vaikkapa piispojen nimitysoikeutta pois presidentiltä?
Mutta sama toistuu nyt toisessa yhteydessä. Kirkosta eroamista selitetään sillä, ettei se enää ole perinne tai osa suomalaisuutta. Kuitenkin aiemmin on huomautettu, että "kyllähän se jostain kertoo, että kirkkoon kuulutaan niin laajasti" tai vastaavaa.
Olisi hauska aikakoneella saada kommentteja siirrettyä kymmenen vuoden taakse.
Mutta sama toistuu nyt toisessa yhteydessä. Kirkosta eroamista selitetään sillä, ettei se enää ole perinne tai osa suomalaisuutta. Kuitenkin aiemmin on huomautettu, että "kyllähän se jostain kertoo, että kirkkoon kuulutaan niin laajasti" tai vastaavaa.
Olisi hauska aikakoneella saada kommentteja siirrettyä kymmenen vuoden taakse.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Kirkkohan on perinteisti sellainen toimija joka henkeen ja vereen aina vastustanut kaikkea muutosta, mutta sitten kun muutoksia on ollut pakko yhteiskunnan paineen takia tehdä, niin mielipide muutetusta asiasta onkin yhtäkkiä käännetty nurin niskoin. Aiemmin niin vihattu ja vastustettu asia onkin silmänräpäyksessä juuri sitä mitä kirkko itsekin on halunnut ja niin positiivista ja makeeta ja vaikka mitä. Hyvänä esimerkkinä käy vaikka naispappeus.