Tuli mieleen, että mitä jos usko onkin evoluution sopeutuma siinä mielessä, että se edistää esim. altruismia ja moraalia niiden ihmisten kohdalla, jotka eivät kykene ilmentämään niitä ilman 'rangaistus tai palkinto' -asetelmaa?
Tarkoitan sitä että osalle ihmisistä on luonnollista ottaa muut huomioon ja ilmentää moraalia arjessa, mutta kaikille tämä ei ole niin itsestäänselvää. Näitä varten on sitten usko yliluonnolliseen tarkkailijaan, joka palkitsee tai rankaisee riippuen siitä miten ihminen elämässään käyttäytyy.
Tässä ei myöskään tarkoiteta sitä että kaikki uskovat tarvitsisivat ko. asetelmaa ilmentääkseen moraalia, vaan tässä tarkoitetaan sitä, että uskolle on evolutiivinen syy, jotta altruismi ja moraali - ihmiskuntaa kokonaisuutena ajatellen - lisääntyisi.
Eräänlaisina haitallisina mutaatioina on sitten syntynyt uskontoja jotka aiheuttavat enemmän pahuutta kuin hyvää, ja toisaalta myös opillisia dogmia ja/tai sääntöjä, joiden avulla oikeutetaan pahatkin teot.
Jääkö ihmiskunnalle uskosta tai uskonnollisuudesta viivan alle loppuviimein positiivinen vai negatiivinen tulos?
Tarkoitan sitä että osalle ihmisistä on luonnollista ottaa muut huomioon ja ilmentää moraalia arjessa, mutta kaikille tämä ei ole niin itsestäänselvää. Näitä varten on sitten usko yliluonnolliseen tarkkailijaan, joka palkitsee tai rankaisee riippuen siitä miten ihminen elämässään käyttäytyy.
Tässä ei myöskään tarkoiteta sitä että kaikki uskovat tarvitsisivat ko. asetelmaa ilmentääkseen moraalia, vaan tässä tarkoitetaan sitä, että uskolle on evolutiivinen syy, jotta altruismi ja moraali - ihmiskuntaa kokonaisuutena ajatellen - lisääntyisi.
Eräänlaisina haitallisina mutaatioina on sitten syntynyt uskontoja jotka aiheuttavat enemmän pahuutta kuin hyvää, ja toisaalta myös opillisia dogmia ja/tai sääntöjä, joiden avulla oikeutetaan pahatkin teot.
Jääkö ihmiskunnalle uskosta tai uskonnollisuudesta viivan alle loppuviimein positiivinen vai negatiivinen tulos?
Vastaukset 9
Vanhimmat
ja massapostitusta taas monelle palstalle?
EVOLUUTIOTAKO?
No kahdelle laitoin, kun ajattelin että saa enemmän keskustelua aikaiseksi. Pahoittelut.
Saa toki vastata kysymykseen.
Eikö tuntuisi melko luonnolliselta, että kun ihmiset on jossain evoluutionsa vaiheessa alkaneet kaivata selityksiä kaiken maailman asioille, ne keksi jumalia, henkiä, tonttuja ja sen sellaisia? Satuja, tarinoita jne.?
Ja sitten kun keksittiin parempia selityksiä alkoivat satuselitykset väistyä.
Mutta ei uskonnot mihinkään häviä, onnellisia loppuja rakastetaan sen verran paljon, ja melkein jokainen kuvittelee olevansa erinomaisen ainutlaatuinen.
Käsittääkseni evoluutio koskettaa ainoastaan lajien kehitystä.
Ihminen on siitä erikoinen laji, että sillä on ajattelukyky ja tajunta.
Tajunta mahdollistaa ympäristön tiedostamisen ja sen hyödyntämisen. Ajattelevalla lajilla lainomaisesti tieto lisääntyy. Alkuun hyvin verkkaisesti. Mutta jo kiven ja kepin ottaminen työkaluksi muuttaa käyttäjäänsä ja käyttäjä parantelee työkaluja.
Ohessa tulee väistämättä esille spekulaatiot olevaisen osien ja ilmiöiden syiden pohtiminen.
Tiedon puutteessa (tieto tarvitsee välineitä tutkia kokeellisesti ilmiöitä) uskomukset syntyvät luonnollista tietä ilman kenenkään pahaa tahtoa tai alistamisen tarvetta.
Vasta kun erillinen pappiskasti ja palvontamenot syntyvät alistamismahdollisuudet alkavat.
Uskomusten (epätieteellisyys) olemassaolo evoluution poikkeama! Ehkä ei. Parempi sanoa, että se on tiedostuksen harhapolku ja poistuu tiedon lisääntyessä. Ja sittenkin uskomukset säilyvät pitkään tottumuksen voimalla. Kuten yleensä elämässä, vanhoista tavoista ei helpolla luovuta.
"Onko usko evoluution sopeutuma?"
Ei sen enempää, kuin mukaan hevonpaska ja valehtelu!
Luulen että ajatuksessasi on ideaa! Ainakin kammottaviin sukupuolitauteihin (syfilis) kuolivat vähemmän ne, jotka ottivat uskonnolliset pelottelut tosissaan ja pitäytyivät yhteen partneriin. Kun ei ollut käsitystä syystä eikä parannuksesta. Ja siksihän juuri uskonnollisia selityksiä keksittiin, kun muuta ei ollut. Ja toimi, aikanaan.
Uskonto on merkki ihmisen erittäin vahvasta taipumuksesta löytää merkityksellisiä malleja ympäristöstä, vaikka ne olisivatkin merkityksettömiä. Asiahan on niin, että luomme aina ensin uskomuksen, ja vasta tämän jälkeen lähdemme vahvistamaan tätä uskoa, oli se sitten uskonnollinen uskomus, poliittinen uskomus tai vaikka salaliittoteoreettinen uskomus. Syy miksi ihminen on vahvasti uskonnollinen eläin johtuu siitä, että meillä on tehokkaimmat aivot.
Uskonto on siis luonnollisesti evoluution seuraus, mutta sen ainoa alkuperäinen tarkoitus oli poistaa epävarmuus. Toisin sanoen, on lajinselviytymisen kannalta edullisempaa olettaa kahden korreloivan ilmiön olevan kausaalisestikin yhteydessä, kuin että näin ei ole. Siksi joillekin ihmisille se, että ei uskota, tuntuu intuitionvastaiselta.
Kylläpä kirjoitit sekavia ajatuksia.
Onko tarkoituksesi ymmärtää, mitä usko/uskonto on?
Usko on yksinkertaisesti uskomista johonkin selitykseen. Ihmiset ovat sellainen eläinlaji, että haluavat laatia selityksiä kaikille asioille.
Miksi evoluutio pitää sekoittaa tähän asiaan? Onko se evoluutio niin hienoa, että sillä koristellaan mitä vain?
Mene nyt pois vain, tämä on keskustelu palsta, eikä sinun kanssasi voi keskustella.